Kasvun alkulähteillä

Tähän postaukseen sain kimmokkeen eräästä kommentista, joka jätettiin äskettäin kasvien lisäämisestä kertovaan postaukseeni. Kommentista tuli mieleen elävästi se, kuinka erään kerran löysimme isännän kanssa uuteen asuntoon muuttaessamme vaatehuoneen hyllyltä neljä siemenpussia. Ulommat, eli kaikki tarpeelliset tiedot sisältävät pussit olivat teillä tietymättömillä ja jäljellä oli vain sisemmät foliopussukat ja niiden sisällä olevat siemenet. Siementen kylväminen oli jokseenkin jännittävää, mutta onneksi niistä kasvoi vain aivan tavallisia yrttejä. Aiheesta inspiroituneena päätin tutkailla siemenkokoelmiani ja tehdä postauksen siitä, mistä puhtaaseen multaan ilmestyy jossain vaiheessa vihreää. Kasvun alkulähteille, eli siemeniin siis! Otin mukaan ainoastaan perennojen siemeniä, sillä kesäkukkien ja hyötykasvien kanssa puuhaan olisi mennyt koko päivä. Ehkä tutkailen niitä joskus toiste.

Vasemmalla tiibetinkatkeron, oikealla metsäkatkeron siemeniä. Nämä ovat häiritsevän eri näköisiä keskenään, vaikka samasta lajista onkin kyse.

Tässä on vähän kookkaampia ja melko epämääräisen muotoisia siemeniä. Ylhäällä vasemmalla ritarinkannus ja oikealla harjaneilikka. Keskellä myskimalva, alhaalla vasemmalla ukonhattu ja oikealla sorjalaukka 'Mount Everest'.

Siemenen koosta voi usein päätellä jotain kasvin koosta. Ainakin siinä tapauksessa, jos kasvit ovat keskenään saman lajin eri lajikkeita. Seuraavassa kuvassa muiden siementen joukossa on kaukasian- ja kivikkotörmäkukkaa. Kivikkotörmäkukka on matala ja pienempikukkainen kuin kookas kaukasiantörmäkukka. Siemenissäkin on selvä kokoero.

Minikokoisia ja jättimäisiä. Pienimmät oikeassa alanurkassa ovat belliksen siemeniä, niistä myötäpäivään kiertäen seuraavana kaukasiantörmäkukka, varjolilja, kivikkotörmäkukka ja isotähtiputki.

Ylhäällä kahta korkeahkoa akileijaa, alhaalla kääpiöjapaninakileijaa. Vaikka siemenet ovat keskenään saman näköisiä, ovat kääpiön siemenet selvästi pienempiä kuin toiset.

Keskenään eri lajia olevien kasvien siementen koosta ei sen sijaan voi päätellä mitään kasvin lopullisesta koosta. Vai mitä mieltä olette, kun katsotte seuraavaa kuvaa, jossa on mm. korkeaksi kasvavan ranskantulikukan ja aivan maanmyötäisesti matelevan ristikin siemeniä?

Kukkasen vartena on loistosalvian siemeniä. Varresta myötäpäivään kiertäen kullero, ranskantulikukka, ristikki, lehtosinilatva ja pikkuampiaisyrtti. Keskellä syyshohdekukan siemeniä.

Kaikki tähänastiset siemenet on kuvattu saman, vaaleanpunaisen paperin päällä. Värierot taustassa johtuvat siis vain kameran tulkinnasta. Seuraavat siemenet eivät vaaleanpunaisesta oikein erottuneet, joten otin alustaksi mustan paperin. Jos edellisten kuvien siementen käsittely oli hankalaa lasten ihmetellessä (ja puhallellessa) vieressä, niin seuraavia siemeniä tutkaillessani päätin päästää heidät lukkojen takana olleen autoradan kimppuun. Työrauha taattu!

Lentoon lähtijöitä: vasemmalla tarhakylmänkukka, keskellä ylhäällä punatähkä ja alhaalla loistosädekukka. Oikealla purppurapunalatvan höyhentäkin kevyempiä hahtuvia. Hauskasti tässäkin n.70-senttisen punatähkän siemenet ovat selvästi suurempia kuin parimetrisen punalatvan.

Loppuun suosikkini: silkinpehmeää "villaa". Vasemmalla amerikanvuokon isompia villapalleroisia, oikealla syysvuokon hentoista untuvaa. Syysvuokon pölyhiukkasen kokoisia siemeniä (ruskeat pisteet) hädin tuskin erottaa himmeästi kiiltävän villan seasta.

Vaikka isoja siemeniä on mukava kylvää, niin nuo vuokon siemenet hurmasivat minut täysin. Niiden kylväminen tulee olemaan oikea nautinto! Syyskylvöt ovat siis minulla edelleen tekemättä ja tulevan viikon säitä kun seurailee, ei kiirettä näyttäisi olevan vieläkään. Saatanpa siis jättää ainakin perennojen kylvämisen talveen, jos silloin ei olisi vaaraa siementen hukkumisesta tai ennenaikaisesta itämisestä.