Mitä jäi käteen?

Kasvukausi alkaa olla tältä vuodelta paketissa, joten on aika muistella, mitä tuli opittua ja laittaa asioita ylös ensi vuotta varten. Ei niitä muuten enää keväällä muistaisikaan. Suurimmat opit ja ahaa-elämykset tulivat itselleni hyötytarhailupuolella, joten postaus käsittelee käytännössä niitä. Kuviksi löysin muutamia ennen julkaisemattomia otoksia hyötytarhan silmäniloista.

Kehäkukkasekoituksesta tuli matalia, eri värisiä kehäkukkia. Tämä yksilö oli minusta väriltään kaunein.

Sellerit tarvitsevat oikeasti pitkän kasvukauden, joten ne kannattaa kylvää jo helmikuun puolella. Palsternakat ja ruusukaalit kuuluvat samaan kastiin. Ruusukaalit kylvin 30.3, mutta ne voisi kylvää jatkossa jo pari viikkoa aikaisemmin. Kasvavat sen verran hitaasti alkuun, etteivät vie liikaa esikasvatustilaa aikaisemmin kylvettyinäkään. Palsternakat pitää kylvää joko syksyllä tai keväällä heti maan sulettua, jotta ne ehtisivät kasvaa kookkaiksi.

Keltaiset maistuivat makeimmalle (tein makuvertailua näistä, ihan oikeasti!). Keräsinkin niiden terälehtiä muutaman kerran salaattiin.

Ruusukaalit kasvoivat suuremmiksi ilman harsoa, vaikka laitoin harson alle ne parhaat taimet ja surkeat raaskut jäivät ilman. Oliko harson alla sitten liian kuuma kaaleille vai kuivuiko maa siellä nopeammin, vaikka panostin kasteluun enemmän kuin aikaisempina vuosina? Toinen oppi ruusukaaleista oli se, että kuusi sellaista on aivan liikaa yhteen lavaan. Varsinkin kasvimaan kapeampi kulkuväylä kutistui syksyllä aivan olemattomiin, kun ruusukaalien lehdet levittäytyivät niin leveälle kuin vain pystyivät. Yksi ruusukaali kunkin lavan keskellä olisi sopivampi kasvatustiheys.

Vaikken niin oranssista välitäkään, niin kasvimaalla sekin sopii olemaan. Taustalla sellerien tummanvihreitä lehtiä.

Kurkku tarvitsee harson ympärilleen, jos lämpötila edes uhkaa laskea alle kymmenen asteen. Kastelunkin kanssa saa olla tarkkana, sillä kurkku ei selvästi pidä siitä, että juuret lilluvat liian märässä tai jos multa pääsee kuivahtamaan liikaa. Yleensä minulla ei ole liikakastelusta tullut ongelmaa, mutta viime kesänä olin kerran kastellut kaikki ruukut, kun seuraavana yönä tullut sade kasteli niitä lisää. Tuuli sopivasta suunnasta, joten autotallin räystäs ei suojannut ollenkaan. Koska ei ollut hellettä, multa ei edes kuivunut moneen päivään, joten kurkkuparka sai ihan kunnon kylvyn. Tomaatteja ja paprikoita sama käsittely ei haitannut.

Tässä oli aika hauska, vähän persikkainen väri.

Halvat harsot eivät kestä edes yhtä kesää. Ostin keväällä yhden harsotunnelisetin, jonka tukikaaret kyllä kestivät syksyyn saakka. Harso sen sijaan lähti repeilemään jo kesäkuun lopussa ja oli alta aikayksikön pientä silppua. Nyt on hankittuna uusi harso, joka pitää talven aikana leikata sopivan kokoisiksi palasiksi ensi vuotta varten. Toivottavasti se kestäisi useamman kasvukauden.

Minulla oli joku kuvitelma siitä, että vahapavut tarvitsisivat edes jonkinlaista tukea. Olin väärässä: ne eivät lähteneet kiipeämään sen paremmin kasvimaan verkkoaitaan kuin tukikeppeihinkään, vaan korkeintaan nojailivat naapureihinsa. Ensi vuonna vahapavut pääsevät siis lavakauluksiin ja aita jää kokonaan herneiden kiipeilytueksi.

Samettikukat olivat edellisvuosien siemenistä kylvettyjä. Kasvatin osan taimina ja kylvin loput suoraan maahan. Itävyyskin oli hyvä, sillä monessa kohdassa, kuten tässä oli taimia vähän turhan tiheässä.

Mansikat eivät viihtyneet altakastelulaatikoissa. Satoa kyllä tuli, mutta ei valtavasti ja mansikat olivat pienehköjä. Luulen, että ensimmäistä kertaa kokeilemani sammalmulta (eri tuote kuin kasvusammal) ei ollut niille mieluisa kasvualusta ja lannoituksessakin taisi olla säätämisen varaa. Linnut ja oravat sen sijaan jättivät raakileet rauhaan, joten idea toimi siinä mielessä. Kokeilen ensi vuonna jotain toista multaa ja jos sekään ei auta, pitää miettiä uusi ratkaisu mansikoille.

Ei tämä nyt ihan epäonnistunut kokeilu ollut, vaikka vähän paremminkin olisi voinut onnistua.

Puutarhakompostin lämpötila ei riitä tuhoamaan siemeniä (yllätys!). Rikkaruohoista ei ollut ongelmaa, mutta nukkapähkämön taimia putkahteli pitkin kesää kaikkialta, mihin olin keväällä levittänyt kompostimultaa. Onneksi talven aikana kuoli kivikkorinteestä useampi nukkapähkämö, joten taimia ei tarvinnut kitkeä kompostiin. Yksi pihakäenkaalikin ilmestyi jostain, vaikka sitä ei meillä kasva. Ehkä sen siemen tuli tuulen mukana ylämäkeen tuosta parin talon päästä ja päätti kiivetä vielä lavakaulukseenkin. En ole vielä päättänyt, annanko sille jostain pikkunurkan (ja koko puutarhan) vai torppaanko leviämisyritykset alkuunsa.

Rikkaruohojen lisäksi samettikukkien kaveriksi nousi nukkapähkämöä ja muutama orvokkikin.

Nostin tänään maa-artisokat. Ne eivät ehtineet tänäkään vuonna kukkia, vaikka syksy oli lämmin ja lehdet säilyivät virkeinä pitkään. Viime vuoden sato oli surkea ja siemenmukuloiden pienen koon takia luulin, että tämänkin vuoden sato jäisi heikonlaiseksi. Lämpimän syksyn ansiosta isoja mukuloita oli kuitenkin selvästi enemmän kuin normaalivuonna, jolloin aikaiset hallayöt palelluttavat varret ja lopettavat mukuloiden kasvun. Isoimmat mukulat päätyvät ruuaksi, mutta istutin kaikki pienemmät uudelle kasvimaalle aurinkoiseen paikkaan. Jospa maa-artisokat ehtisivät jatkossa kukkiakin, kun saavat enemmän valoa ja lämpöä. Ainakin niiden luulisi lähtevän vähän aikaisemmin kasvuun.

Isoin maa-artisokan mukula. Vaa'an vierellä olevista kavereista löytyi useita 130-145-grammaisia yksilöitä, joten satoon voi olla ihan tyytyväinen.

Kolmesta pienestä siemenmukulasta tuli tällainen kasa syömäkokoisia mukuloita. Näistä tulee isänpäivän alkuruuaksi maa-artisokkakeittoa.

Mitä ahaa-elämyksiä te olette tänä vuonna saaneet joko hyötykasvipuolella tai muuten puutarhassa?

Hyvää huomista isänpäivää kaikille isille!