tiistai 17. marraskuuta 2020

Sadonkorjuuta, kokkausta ja valaistusta

Nuotiopaikan kaivauksissa löytyneestä litteähköstä kivestä, kahdesta pyöreästä kivestä ja valkoisesta lyhdystä tuli kiva yksityiskohta takapihan mietiskelypenkin päätyyn.

Usein sanotaan, että aikainen lintu madon nappaa (tai aikainen tarhuri sadon korjaa), mutta ruusukaalien kohdalla mattimyöhäiselläkin on näemmä mahdollisuuksia. Keräsin lokakuun lopulla kaikki isoimmat ruusukaalin kerät pois, kun luulin niiden kasvun pysähtyneen jo kokonaan pakkasöiden myötä. Jätin kuitenkin kasvit vielä maahan, jos vaikka jokunen pallero jaksaisi kasvaa syöntikokoon. Tänään päätin siivota kaikki pois, sillä olihan -6 asteessa käynyt pakkanen varmasti jo nahistuttanut sitkeimmänkin kaalin ja satokausi auttamattomasti ohi tältä vuodelta. Tai niin luulin. Siellä kaalit porskuttivat edelleen sen näköisinä kuin eivät olisi pakkasta vielä nähneetkään. Pikkupalleroista oli kasvanut jo kelvollisen kokoisia ruusukaaleja, joskaan ei vielä mitään jättiläisiä. Teki melkein mieli jättää suunnitelmat yhden lavakauluksen korottamisesta sikseen, jotta kaalit saisivat lisäaikaa puskistua, mutta tiedä sitten, olisiko tänä vuonna enää sattunut vapaapäivälle sellaista säätä, että puutarhatöistä tulisi mitään. Keräsin kaalit rasiaan sisälle vietäväksi ja nyhdin kasvit juurineen kompostiin. Yhden jätin vielä uhmaamaan säitä. Pitäähän se nyt testata, kuinka paljon pakkasta kasvi voi kestää ja kuinka myöhään syksyllä satoa voikaan korjata.

Lokakuussa ainoastaan isoin pallero oli samankokoinen kuin nyt kaikki, loput olivat silloin peukalonpään kokoisia. Yhdestä lavasta löytyi vielä maahan unohtunut porkkanakin. Hyvältä maistuivat kaikki.
Vanhalla kasvimaalla oli useampi lavakaulus, mitä tähän uuteen sopii, joten kaksi penkkiä on nyt korkeampia. Yhden korotin jo aikaisemmin syksyllä, mutta toinen jäi odottamaan ruusukaalien pois siivoamista. Täytin lavan kompostilla, koivunlehdillä sekä hiekan- ja savensekaisella mullalla. Kokeilin taas syyskylvöjä, vaikka ne eivät ole yleensä onnistuneetkaan. Tällä kertaa kylvöaika on kuitenkin selvästi myöhäisempi, jos vaikka se auttaisi. Kylvin korotettuun lavaan yhden rivin palsternakkaa, vuonankaalia ja pinaattia. Keväällä kylvän samaan penkkiin vielä pari riviä palsternakkaa lisää. Jos syyskylvöt eivät idä, voin kylvää niiden tilalle vielä keväällä salaattia tai muuta nopeakasvuisempaa, niin ei mene tila hukkaan. Toiseen lavaan kylvin yhden rivin porkkanaa.
Etualan lavasta on kerätty lavakauluksen korottamisen takia kaikki ruusukaalit pois. Taaempaan jätin vielä yhden.
Kausivalojen virittely on jo aloitettu meilläkin. Takapihan kaikki kolme luumupuuta sekä etupihan pensasryhmä saivat ensimmäistä kertaa valosarjat. Valot on kytketty ajastimeen ja ne palavat muutaman tunnin joka ilta. Valosarjat on laitettu myös pation kärhöseinäkkeeseen ja varjokujan köynnösporttiin mutta niitä ei ole vielä sytytetty kertaakaan. Sytyttelen niitä sitten viikon-parin päästä, niin ei ole kaikki kerralla. Pikku hiljaa asia kerrallaan joulua kohti.

Varjokujan suunnasta. Kunhan puut vielä vähän kasvavat, niin valot saa laitettua vähän harvempaan. Nyt ovat minun makuuni vähän liian tiheässä.

Nuotiopaikalle näkee nyt kulkea pimeässäkin. Lyhdyissä palaa kuvaushetkellä kynttilät, mutta niitä ei käydä sytyttelemässä joka ilta. Ihan kuvan oikeassa reunassa näkyy aloituskuvan lyhty.
Valosarjojen johdot on vedetty työhuoneen ikkunasta ja niputettu yhteen. Aiempina vuosina olen lyönyt nurmikkoon seipään pystyyn ja kuljettanut johdot sen kautta ilmassa puun oksille, mutta niitä on saanut käydä puhdistelemassa aina kun sataa lunta. Tänä vuonna kokeilen kuljettaa ne maanpintaa myöten. Kuvissa näkyvät laudanpätkät ovat johtojen päällä merkkinä, ettei kukaan sotkeudu piuhoihin.
Valot paljastavat kivasti vihreät kurjenpolvet, lemmikit ja tarhakylmänkukat. Tosin ne paljastavat myös toisen puolen mulloksen ja keskeneräisen polun. Pysyypähän ensi kesän projektit mielessä.
Patiolta kuvattuna. Liitosjohdon lyhyyden takia yksi valosarja kulkee suoraan 'Laatokan Helmen' läpi viipurin punaluumuun ja muodostaa valaistun "portin" polun yli.
En ole ruokajuttuja blogiin laittanut, mutta tämänpäiväisen iltaruuan koomisen reseptin voisin kanssanne poikkeuksellisesti jakaa. Laita lapset kuorimaan porkkanoita, sipulia ja valkosipulia, ja mittaa samalla riisi-ohraa varten vesi kiehumaan. Lorauta paistinpannulle öljyä ja laita hellalle lämpenemään. Vilkaise lapsia ja ota samalla maustekaapista "curry-jauhetta". Ripottele lämpiävään öljyyn maustetta reilulla kädellä ja ihmettele muutaman sekunnin päästä sekä liian punertavaa väriä että vääränlaista tuoksua. Tarkista purkki ja tajua laittaneesi curryn sijasta tulista chilijauhetta. Kaavi kiireesti suurin osa öljystä pois ja lisää uutta tilalle. Kaada tällä kertaa mausteet oikeasta purkista. Koska et viitsi pyyhkiä kaikkia mausteita pois ja aloittaa hommaa alusta, päätät keittää enemmän riisi-ohraa ja lisätä muidenkin aineksien määriä laimentamaan tulisuutta. Ja onhan tuo aiemminkin vahinkoja aiheuttanut purkki varmasti jo vuosien mittaan menettänyt aromejaan.
Virtuaalisen kokkailun lomassa ehditte käväistä vilkaisemassa eteisen ikkunasta pensasryhmän valoja.
Kun mausteöljy on kuumentunut tarpeeksi, ala ruskistaa maustamattomia broilerisuikaleita. Tässä vaiheessa voit laittaa höyrykattilan tulille ja pilkkoa sipulit. Riisi-ohrankin saa jo kiehumaan. Kun saat sipulisilput kanojen sekaan, ala pilkkoa porkkanoita ja laita ne höyrykattilaan. Maista broilereita ja totea niiden polttavan suuta aivan liian paljon. Hae pakastimesta loppukesällä pakastettuja papuja ja laita tipujen sekaan. Muuta suunnitelmia ja päätä kastikkeen teon sijaan noukkia kanat lisukkeineen riisi-ohran sekaan. Älä kaavi pannulta mauste- ja rasvajämiä. Koska niitä ruusukaaleja nyt sattuikin olemaan, päätä paistaa ne mausteöljyn rippeissä. Lisää vähän öljyä ja kippaa kaalit pannulle. Tajua vasta sitten, että ne olisi kannattanut ensin halkaista puoliksi. Nouki kiireesti isoimpia halkaistavaksi ja totea niiden olevan liian liukkaita käsiteltäviksi. Luovuta ja paista kaalit kokonaisina. Lisää vähän suolaa ja hunajaa ja anna kaalien ottaa sopivasti väriä. Laita ruoka tarjolle ja kuuntele lasten huohotusta. Tarjoa maitoa ja maista itsekin ruokaa. Kävele jääkaapille ja mieti pikaisesti jotain, millä saat tulisuutta viilennettyä. Löydä kaapin perältä purkki kermaviiliä ja mausta se sitruunamehulla ja hunajalla. Ateria pelastettu!
Kommelluksien kautta vatsat täyteen! Hyvää ruokahalua!
Aina sattuu ja tapahtuu kun tekee lasten kanssa ruokaa, mutta niinpä vain tälläkin kertaa sapuska upposi pienten korjausliikkeiden avulla hyvin kaikille. Ja mikä parasta, siihen sai upotettua oman maan satoa näinkin myöhään syksyllä. Tällaisia syyspuuhia tänään. Mukavaa viikon jatkoa! Toivottavasti ei tule kovin pahaa myräkkää mihinkään.

20 kommenttia:

  1. Meille tulee huomenna vajaa neljä vuotta ja puolitoista vuotias lapsenlapsi yöhoitoon aamusta ja ovat seuraavaan iltaan. Minä olen tehnyt jo valmiiksi vadelmakiisselin ja kasvis-sosekeiton. Uunissa on possun ulkofile kaksikiloa muhimassa pehmeäksi. Pakastimessa on lihamakaroonilaatikkoa valmiina myös. Minä valmistan osan etukäteen ettei käy näin kun sinulla 🤗😁. Mutta tämä onkin eri juttu.
    Hyvinhän se ruusukaali vielä tuotti satoa. Minä en muista olenko sinulle kertonut että minä olen kasvattanut joskus myös ruusukaalia ja minun kehoitettiin jossain vaiheessa 🤔❓ katkaisemaan latva.
    Nyt en kyllä muista missä vaiheessa piti katkaista latva niin se alkaa pituuskasvun sijaan pulskistamaan ruusukkeita.
    Minä ostan kaupasta usein ruusukaalia ja keitän ne ensin suolalla maustetussa vedessä kevyesti ja senjälkeen paistan ne pannulla vähän soijaa sekaan ja muuta jos haluaa.
    Vuonankaalia olen kasvattanut vasta kesänlopussa. Se on todella maukasta leivänpäällä. Kasvaako se hyvin syyskylvössä ja sato on sitten aikaisin keväällä vai ❓
    Pussissa kun sanotaan että vasta sitten kun ei ole enää lämpimiä ilmoja
    Mukavia hetkiä vielä on paljon puutarhassa vaikka valoja katsellen.
    Meillä sytytetään ulos valot joulukuun alussa ja ne palaa ympäri vuorokauden sitten korjuuseen saakka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silloin kun voi tehdä etukäteen ruokia, niin kannattaa kyllä tehdä. Ehdit myös itse puuhastelemaan lastenlasten kanssa paremmin, kun ruuanlaittoon ei kulu niin paljoa aikaa. Meillä lapset haluavat nykyisin osallistua enemmän kokkaamiseen ja heille voikin jo antaa pikkujuttuja tehtäväksi. Silloin on vain vaarana se, että resepti muuttuukin matkan varrella :D
      Kerroit tuosta ruusukaalin latvan katkaisusta aikaisemmin syksyllä ja kävinkin silloin heti katkomassa ne. Oikeassa olit: pari katkaisematta jätettyä ovat vain tehneet koko ajan lisää pikkukaaleja eivätkä niin pulskistaneet jo tulossa olevia. Kiitos vain vinkistä ja tuosta reseptistä myös! Pitää testata joskus.
      En ole kokeillut kylvää vuonankaalia näin myöhään syksyllä. Olen kahtena vuonna kylvänyt niitä elokuussa ja kummallakin kerralla ne ovat jääneet niin pieniksi, ettei ole saanut kuin yksittäisiä lehtiä maistiaisiksi. En oikein tiedä, miksi eivät suostu kasvamaan minulla paremmin. Siemeniä kun oli vielä runsaasti, niin ajattelin kokeilla tätäkin konstia, jos se vaikka tuottaisi maistiaisia useammallekin perheenjäsenelle.
      Täällä osa sytyttelee kausivalot jo marraskuun alussa ja polttaa ympäri vuorokauden helmikuulle saakka. Minusta on mukavampi, kun valot palavat vain pimeän aikaan eikä silloinkaan öisin, kun eihän niitä kukaan silloin katso. Säästyyhän siinä pikkuisen sähköäkin, vaikka eivät nuo ledit hirveästi sitä kuluta.

      Poista
  2. Tosi kauniit ulkovalot ja ihana paikka kynttilälyhdylle! Hauskaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minustakin tuo kivi sopi hyvin kynttilälyhdyn alustaksi. Hauskaa viikon jatkoa!

      Poista
  3. Kauniita ja tunnelmallisia kausi/jouluvaloja.

    VastaaPoista
  4. Kauniisti valaisoo kausivalot piimmiitä maisemoo. Myökin jo muutama on laitettu kuistille. Se on tuo chili tujjuu ainetta. Meilläkin on sattumus vuosien takkoo, tul melekein 'perheriita' siitä hommasta. Ruusukaalii aikoo sitten kasvatin ja sen opin muistelen saaneeni, lunta suap olla muassa ja pientä pakkastakin, eivätkä oo moksiskaan ruusukaalit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Huh, meillä ei sentään perheriitaa ole tullut chilijauheesta! Yhdestä sopasta tuli kyllä niin tulista, että jäi minulta melkein kokonaan syömättä. Ruusukaalit ovat ihmeen kestäviä, kun meilläkin on ollut pari kertaa pakkasta yli vuorokauden ajan ja muutaman kerran -5-6 astettakin. Tuo yksi saa olla maassa vaikka kevääseen saakka ihan testimielessä, kuinka paljon se sitten kestääkään.

      Poista
  5. Kannatti orottaa ja jättää osa ruusukaaliista viälä maahan. Mullaki o viälä pikkuporkkanoota maas. En tee syyskylyvöjä. Vuasi sitte tein, eikä niistä mitään tullu. Looris olevat varmasti hukkuuvat tai sitte olin keväällä liian hätääne. Loorat lämpee keväällä nii varahin, että oon silloon asialla. Kyllä ny o nii pimiää, että valot o tervetullehia. Mullaki o valoja jo muutamas kohtaa, ikivalojen lisänä. Huh, teillähän ruaanlaitto käy jännitysnäytelmästä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannatti tosiaan! Jos ensi keväänä ei ilmesty sen enempää taimia kuin aikaisempina vuosina syyskylvöistä, niin sitten luovutan kokonaan ja pidättäydyn kevätkylvöissä. Ei onneksi ihan joka päivä muutu keittiössä reseptit kokkaamisen edetessä :D

      Poista
  6. Mainio ruokaresepti. Jännitys kohosi tarinaa lukiessa ja hyvinhän siinä kävi. Tein viime viikolla bataatticurrya, johon pilkoin Ukkokullan pari vuotta sitten kasvattamaa ja kuivattua chiliä. Chili peittikin sitten ruoan kaikki muut maut ja vielä illalla puhalleltiin chilihuuruja kielellä.
    Kannatti jättää ruusukaalit kasvamaan. Ruusukaali on hyvää, olisikohan ideaa koittaa kasvattaa sitä ensi kesänä itse. Nyt olen ostanut kaupasta, höyryttänyt, paistanut ja pilkkonut raakana salaattiin. Pienemmät ruusukaalit ovat minusta maukkaampia. Isoihin tulee vähän puisevaa makua.
    Nyt noista kausi/jouluvaloista on iloa, kun illat ovat pimeitä. Yleensä poistan jouluisimmat valot tammikuun alkupäivinä. Viritin oman pihaan kahteen isoon tuijaan valot viikko sitten. Laitan valoihin ajastimen sytyttämään ne hämärän laskeutuessa ja sammumaan puolen yön jälkeen. Hyvinkin jouluisia valosarjoja näkyy jo olevan monen talon pihassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Chilin kanssa saa kyllä olla tarkkana. Meillä oli joskus jotain supertulista minikokoista chiliä, jota ei passannut kovin paljoa ruokaan laittaa.
      Minä ajattelin vielä ensi vuonna kokeilla ruusukaalin kasvatusta. Kahden kesän jälkeen alkaa olla jo jonkinlaista tuntumaa niiden kasvatuksen kiemuroihin, joten ehkäpä ensi vuonna sato onnistuu vielä paremmin. Maukkaampia nuo pakkasenpuraisemat pikkukaalit olivat kuin kaupasta ostetut isommat.
      Nyt kun ei ole vielä lunta, on todella pimeää. Huomasin sen töistä kotiin ajaessa, kun myrsky oli katkaissut sähköt melkein koko matkalta. Autoonkaan ei voinut sytyttää pitkiä valoja, kun liikennettä oli sen verran paljon. Melkein kolme tuntia sähköt olivat meiltäkin poikki. Oli varmaan ensimmäinen kerta, että oli noin pitkä sähkökatkos.

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Teilläkin on varmaan joskus käynyt lasten kanssa kommelluksia keittiössä :D

      Poista
  8. Olipas ihana postaus 🤍 Hienosti olet sanoat saanut; mielenkiintoinen tämä syksy kyllä säänkin puolesta.
    Tuollaisia kokkaustarinoita lukee mielellään :) Mukavaa marraskuisen viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Pitkä ja lämmin syksy oli eduksi ainakin ruusukaaleille. Saa nähdä, millainen talvi tästä seuraa. Mukavaa loppuviikkoa!

      Poista
  9. Onnittelut myöhäisestä sadosta. Nuo ulkovalot ovat oikein kauniit! Minäkin lisäilen valoja ulos joulukuusta, nyt palaa sellaiset ”ei niin jouluiset”. Täällä ei ole katuvaloja, joten kaipaan jo marraskuussa lyhtyjä ja osan valosarjoista tuomaan pimeyteen vähän valoa.
    Tuo ruoanlaitto nauratti, suorastaan tässä eläytyi jännityksellä seuraamaan tilanteen kehittymistä :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Maaseudulla onkin aika pimeää. Meillä katuvalo valaisee osan etupihasta, mutta takapiha on täysin pimeänä, joten luumupuiden valosarjat tulevat tarpeeseen. Ne näkyvät mukavasti olohuoneeseenkin.
      Ruuanlaitossa sattui ja tapahtui tuolla kertaa normaalia enemmän. Onneksi ruuasta kuitenkin tuli loppujen lopuksi ihan hyvää.

      Poista
  10. Kivat valot. Me ei olla tänä vuonna saatu aikaan viritellä mitään. Vielä ehtii jos inspis tulee... Onneksi ruoka onnistui kuitenkin ja tarina päättyi hyvin!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ei valoilla mikään kiire vielä ole. Joskus olen laittanut vasta marraskuun lopussa, mutta tänä vuonna inspis iski aikaisemmin. Ja olihan noita lämpimällä säällä mukavampi viritellä kuin pakkasessa. Ruuasta tuli lopulta ihan hyvää, vaikka sattui kaikenlaista sähläystä.

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!