Toivepostaus: lapset puutarhassa

Lasten osallistuminen puutarhatöihin on aihe, johon tulee joka vuosi uusia näkökulmia. Lapset kun kasvavat ja oppivat uusia taitoja. Tähän postaukseen kimmokkeen heitti Ulla (Rannanpihassa-blogi), joka toivoi minun kertovan lastemme osuudesta puutarhan istutuksissa, kastelussa ja muissa puutarhapuuhissa sekä varsinkin sadon syömisessä. Tällä kokemuksella voisin sanoa, että 1-2-vuotias lapsi on ollut ihan hankalin puutarhakaveri: intoa, omaa tahtoa ja näkemystä olisi enemmän mitä yksi puutarha kestää, mutta taitoa ja sääntöjen noudattamiskykyä alle murto-osa siitä, mitä äiti toivoisi. Esikoinen oli vielä kolmivuotiaanakin aivan mahdoton täystuho, mutta rauhallisemman kuopuksen kanssa puutarhailut sujuivat suht helposti. Kuluneena kesänä lapsista oli monta kertaa jopa apua puutarhapuuhissa. Kuvia tuli otettua yllättävän vähän, sillä eihän se kamera ole ollut juuri silloin mukana kun lapset ovat pinkaisseet hetkeksi leikeistään minua auttamaan. Muutamia kännykällä näpättyjä otoksia löytyi ja lisäksi kaivelin pari vanhaa, ennen julkaisematonta kuvaa, kun en halunnut käyttää blogissa aiemmin julkaistuja kuvia.

Valmiina hommiin! Tässä esikoinen noin parivuotiaana.

Vauvaiän jälkeen lapset ovat saaneet osallistua ikänsä mukaisiin puuhiin puutarhassa. Herneiden kylväminen ja kukkasipulien pudottelu valmiiksi kaivettuihin kuoppiin sujuu hetkittäin riittävän hyvin jo 2-vuotiaalta ja sipulin sekä joidenkin juuresten sadonkorjuu jopa sitäkin nuoremmalta. Kasteluhommat ovat olleet mieluisia ihan pienestä pitäen, tosin vesi on osunut useammin hiekkaleluihin, kuorma-autoihin tai kenkiin kuin kasvimaalle tai ruukkuihin. Lapset ovat välillä olleet mukana kaivamassa kuoppia taimille ja kukkasipuleille tai kaatamassa kanankakkaa kuoppiin. Kumpikin on myös saanut kokeilla ottaa taimen irti ruukusta (lasten kokeiltavaksi kannattaa valita vähän ronskimpaa käsittelyä kestävä taimi, esim. samettikukka tai paprika). Tänä kesänä lapset olivat usein mukana hakemassa kasvimaalta salaattitarpeita tai kasviksia ruuanlaittoa varten. Varsinkin pulleiden herneenpalkojen etsiminen oli heistä mieluista puuhaa.

Esikoinen noin parivuotiaana auttamassa punajuurten sadonkorjuussa.

Kukkapenkkipuuhissa lapset ovat olleet tänä kesänä mukana enemmän kuin aikaisempina vuosina. Enimmäkseen he ovat kehitelleet omat leikkinsä äidin kaivamille mulloksille, mutta ovat he kuljettaneet välillä rikkaruohokasoja kompostiin ja ylimääräisiä pikkukiviä kivenkeräyspaikalle. Joskus kuorma-auton kyydissä kulkee taimia, kukkaruukkuja tai siemenpusseja, joskus istutuslapio tai porkkanoita. Mukana lapset kuitenkin useimmiten puuhastelevat. Heitä kiinnostaa myös kovasti, minkä nimisiä kasveja minä milloinkin istutan. Aika monta kukkaa he kesän aikana oppivatkin nimeämään.

Tältä kesältä löytyi pari kuvaa lapsista puutarhatöissä. Nuotiopaikka kaivettiin (ainakin osittain) konevoimia apuna käyttäen. Huomatkaa hienosti parkkeeratut kuormurit.

Istutuksista ja muista puutarhapuuhista lasten osuus on aika vähäinen, mutta sadon syömisessä he ovat mestareita. Suurin osa kasvattamistani hyötykasveista menee varmasti lasten suuhun. Päiväkodissakin on ihmetelty, kuinka hyvin meidän muksuille maistuu kasvikset..Ehkä meille on vain sattunut normaalia suvaitsevaisemmat lapset ruoka-asioissa, mutta varmasti kasvatuksellakin on oma osuutensa. Emme tainneet isännän kanssa ostaa kertaakaan valmiita lasten purkkiruokia edes silloin kun perheessä oli taapero ja vauva, vaan kokkasimme itse ja muokkasimme muun perheen ruokia vauvalle sopivaksi. Uskon, että kun lapset ovat jo alusta lähtien tutustuneet erilaisiin kasviksiin, he eivät ole myöhemminkään vierastaneet niitä.

Ei ihan lähde, totesi esikoinen.

Kasvikset maistuvat meidän lapsille parhaiten raakana, mutta syövät he niitä eri tavoin kypsennettyinäkin. Ruokaa tehdessä leikkuulaudalta häviää vaivihkaa niin porkkanat, kaalit, sellerit kuin sipulitkin. Kummallakin on muutama sellainen kasvis, joka ei maistu jossain muodossa, esim. kuopuksella kypsennetty paprika tai esikoisella raaka kesäkurpitsa. Marjat ja hedelmät maistuvat, ja varsinkin pakastemarjoja lapset söisivät umpijäisinä vaikka miten paljon. Satomääriä siis pitää saada kasvatettua, jotta omaankin suuhun jäisi jotain. Siinäpä haastetta tuleville vuosille!