Paras ruusuni ikinä

Puutarhan lumo ja Hirnakan torppa -blogit haastoivat minut Kukka & kaali -blogin Pauliinan alulle laittamaan ruusuhaasteeseen. Ajattelin ensin, etten voi mitenkään osallistua tähän, sillä ainut ruusu puutarhassani on tontin rajan ulkopuolelta sinnikkäästi puskeva piikkihirviö, jonka yritän tuhota vuosi toisensa jälkeen.

Tällaiset versot osuivat monta kertaa ahteriini, kun pyllistelin ensimmäisenä kesänä kasvimaalla. Vihasuhde alkoi ensimmäisestä yhteenotostamme.

Keskiaikaista kidutusvälinettä muistuttava puska tekee tällaisia pieniä, yksinkertaisia kukkia.

Alkuun tällä tontilla nykyisen kärhökaaripenkin kohdalla kasvoi iso hansaruusu, mutta jo heti toisena kesänä laitoin siitä myynti-ilmoituksen nettiin ja pian sen kävikin ystävällinen setä hakemassa omaan puutarhaansa. Hansa uskoi kerrasta, ettei ole takaisin tulemista, mutta tappajamonsteri (oikealta nimeltään ehkä karjalanruusu) tulee aina takaisin. 

Siinä se hansa nökötti keskellä nurmikkoa. En löytänyt yhtään kuvaa tästä kukkivana, vaikka muistan kyllä katselleeni sen runsasta nuppumäärää ja miljardeja kirvoja joka ikisessä latvassa. Suihkuttelin niitä vaikka millä mutta aina ne tulivat takaisin.

Nyt minua alkoi säälittää kaikki ruusuintoilijat, jotka odottivat näkevänsä upeita kuvia ja lukevansa hehkutusta eri ruusujen hyvistä puolista. Voi mikä pettymys teitä blogiystäviäni nyt kohtasikaan! Laitan tähän väliin lohdutukseksi pari kuvaa Kuopion Valkeisenlammen puiston ruusuista. Olen tehnyt puiston ruusuista muutaman postauksen. Ne löytyvät kun klikkaat tunnisteluettelosta ruusu-kohdasta.

Ryhmäruusu 'Kashmir' muistuttaa todella paljon sitä leikkoruusua, jonka isäntä kosiessaan minulle antoi.

En ole ruusuihminen, vaikka pidänkin ruusuista leikkokukkana. Pidän myös ruusujen tuoksusta. Puutarhassa kasvavista ruusuista minulle tulee mieleen ainoastaan piikit, kirvat ja hillitön leviäminen. Lapsuudenkodin juhannusruusu ja hansaruusu, sekä omalta tontilta myyty hansa ja kurittamani tappajamonsteri lienevät isoimmat syypäät tähän mielleyhtymään. Kirvaisia mielikuvia tulee lisää kerrostalon parvekkeella kasvaneista runkoruususta ja "äitienpäiväruususta". Runkoruusun yritin muuten saada talvetettua, mutta siihenhän iski sitten talven aikana joku tauti, joka mustutti sen versot. Kuinka voisin siis tällä taustalla ja kokemuksella vastata mihinkään ruusuhaasteeseen?

Maanpeiteruusu 'Jazz' on todella herkullisen värinen.

Koska sain haasteen kahdelta suunnalta, vaikka ruusut eivät blogissani koreile, päätin jorista sitten niitä näitä ruususuhteestani. Pauliina antoi kuitenkin aika vapaat kädet toteuttaa haaste, joten antaa sitten mennä vaan. Enhän minä suinkaan inhoa ruusuja (paitsi sitä kuritonta kammotusta). En pysty kuvittelemaan mitään kookasta (ja piikkistä) pensasruusua puutarhaani, mutta leikkokukkaruusun näköiset kaunottaret herättävät jonkinasteisen tunteen kukkasydämessäni.Ehkä minun ruusuni onkin joku arvokas ja jalo ryhmäruusu, joka vaatii huomiota kukoistaakseen eikä missään nimessä ole valtaamassa puolta puutarhasta itselleen. Minulla on myös hyvin vaativa maku juuri oikeasta ruusunkukan mallista. En pidä niistä äärimmäisen kerrotuista ruusuista enkä myöskään täysin yksinkertaisista kukista. Kukan pitäisi olla iso ja tasapainoisen muotoinen sekä värin minulle mieluinen.

Maanpeiteruusu 'Schneekönigin' on kaunis, mutta minun makuuni turhan yksinkertainen.

'Maria Theresia' taas on ehdottomasti liian överi.

'Hansestadt Rostock' on aika kauniin muotoinen, mutta ei sekään aivan täydellinen.

Juuri sitä "oikeaa" ruusunkukkaa ei ole tullut elävänä vielä vastaan. Yksi ruusu on kuitenkin herättänyt ihastukseni heti ensimmäisen kerran kun sen kuvan näin. Ruusussa täsmäsivät sekä kukan muoto että ihana väritys. Tuoksusta tai kasvutavasta en osaa sanoa mitään, mutta eikö tuo alla olevan kuvan ruusu ole aika upea?

Jos jollakin ruusulla on mahdollisuus päästä puutarhaani, niin se on sitten tällä kaunottarella. Tämä on nostalgiaruusu 'Nostalgie' (kuva kopioitu Honkasen puutarhan sivuilta).

'Nostalgie' näyttää juuri siltä, että se ei taida olla ihan helpoimmasta päästä enkä tiedä, saisinko sitä menestymään edes yhden talven yli. Muutaman kerran olen vilkaissut taimiston ruusuhyllyn sillä silmällä läpi, mutta tätä kaunotarta ei ole ollut juuri silloin myynnissä. Ehkä se on vain hyvä, niin enpähän tule törsänneeksi euroja kasviin, jolle heti ensimmäinen talvi täällä saattaa olla liian suuri järkytys.

Haastan mukaan seuraavat blogit:

Aina jokin kasvaa

Puutarhahetki

Viherrin

Haasteen säännöt:

Kirjoita juttu luottoruusustasi. Jutun tyyli on vapaa. Se voi olla ylistyslaulu suosikkiruusullesi tai tiukkaa asiaa. Juttu voi olla yhden kuvan ja muutaman rivin mittainen tai pitkä esitys kaikista puutarhan parhaista ruusuista.

Jutun loppuun voit mainita myös, mitä ruusua et enää omaan pihaan hankkisi.

Ilmoita jutusta Kukka & Kaali -blogiin, jotta Pauliina voi linkittää jutun yhdeksi kokonaisuudeksi muiden kanssa.

Haasta mukaan 3-5 blogiystävääsi.

Voit ottaa kopin haasteesta, vaikka kukaan ei olisi haastanut sinua.