sunnuntai 16. elokuuta 2020

Jatkoon vai ei?

Aina välillä puutarhassa joutuu tekemään valintoja siitä, saako joku kasvi jatkaa eloaan jossain penkissä vai kutsuuko peräti komposti. Varsinkin kesäkukkien kanssa on välillä vähän siinä ja siinä, viitsiikö nähdä vaivaa niiden talvettamisessa tai esikasvatteluissa. Loppukesällä sitä kiertelee puutarhassa ja katselee kasveja sillä silmällä, maksoiko niiden helliminen ja hoivaaminen vaivan. Palataan kesäkukkiin hetken päästä, sillä haluan ensin käväistä kivikkorinteessä. Sen suunnitelmat menivät osittain uusiksi, sillä varsinkin rinteen yläosasta kuoli viime talven aikana monta korkeaksi kasvavaa kasvia. Tilalle väliaikaisesti siirtämäni ylijäämätaimet eivät kasva tarpeeksi korkeiksi, joten rinteen mylläys alkaa viimeistään ensi keväänä uudelleen. Ei siitä kerralla tullutkaan hyvää, mutta eipähän lopu tekeminen kesken. 

Tähtilevisia 'Little Plum' päätti yllättäen lähteä uudelle kukintakierrokselle.

Tähtilevisian hoivaaminen parina ensimmäisenä vuonna on selvästi kannattanut, sillä se on voinut tänä kesänä paremmin kuin koskaan. Laitoin kahtena ensimmäisenä talvena sen päälle pienen liuskekiven palasen katokseksi suojaamaan sateilta, mutta viime talvena sekin vähän niin kuin unohtui... Jääkuution sisältä paljastunut pahoinpidellyn näköinen levisia kukki touko-kesäkuussa runsaasti, piti sen jälkeen taukoa ja innostui nyt uudestaan. Keräsin siitä ensimmäisen kukinnan jälkeen kypsyneitä siemeniä ja kylvin ne heinäkuun alussa. Taimia ei alkanut näkyä, joten noukin muutama päivä sitten osan siemenistä märän talouspaperin päälle muovipussiin ja laitoin jääkaappiin kuukaudeksi. Siementen itäminen voi vaatia useammankin kylmä-lämminkäsittelyn joten jos seuraavan lämpökäsittelyn jälkeen ei ala näkyä itämisen merkkejä, jätän kylvöksen talveksi ulos. Toivottavasti viimeistään ensi keväänä mullasta kurkistelisi paljon reippaita levisiavauvoja. Yhden yksilön varassa talven yli meneminen on vähän turhan jännittävää minulle. Viime kesänä ostamani kesälevisia 'Elise' ei kestänyt talvea, vaikka se keväällä näyttikin lupaavalta. Ehkä talvi ja kevät saivat sen juuristolle kuitenkin jotain tuhoa aikaiseksi.

Turkestaninmaksaruohokin menee ilman muuta jatkoon. Se sopii kauniisti peittämään maanpintaa aivan rinteen alaosassa.

Kivikkorinteen maksaruoho-osastolle on tulossa muutoksia. Yläreunaan istutetut isomaksaruohot lakoilevat rumasti heti kun kukat aukeavat. En mielelläni virittelisi niille tukia, sillä kyllähän nyt niinkin jäykkävartisen kasvin, kuin maksaruoho, pitää itse pystyssä pysyä. Osa maksaruohoista saa ehkä rinnalleen jonkun jämäkämmän kasvin, josta voi tarvittaessa vähän ottaa tukea, mutta kaikkein herkimmin kaatuilevat joutuvat tekemään tilaa muille.

Naapurilta saatu nimetön maksaruoho saa ehkä jäädä, vieressä oleva jo kukkinut roikale lähtee.
Ei kivikosta sen enempää, siirrytään niihin kesäkukkiin. Daalia pääsee ilman muuta jatkoon, sillä sen talvetus kellarissa on helppoa ja vie vain vähän tilaa. Tänä vuonna löysin daalialle vihdoin sellaisen paikankin, jossa se on viihtynyt hyvin koko kesän. Purppurarevonhännät ('Oeschberg') pääsevät myös jatkoon, jos ehtivät kypsyttää siemeniä ennen talven tuloa. Niiden taimikasvatus on melko nopeaa ja niillekin löytyi tänä vuonna paikka, missä ne viihtyivät. Korkeimmat huitelevat jo 1,5 metrin korkeudella. Kiinanastereita saatan kasvattaa vielä ensi kesänäkin, jos taimipöydällä on tilaa. Ne itivät vähän heikonlaisesti, kasvoivat hitaasti ja aloittivat minusta vähän turhan myöhään kukinnan. Nyt kukkivat komeasti, mutta ilo jää lyhyeksi, jos syyshallat vievät ne pian. Ne ovat kuitenkin valtavan hyviä leikkokukkina, joten siinä mielessä ansaitsisivat pienen nurkan jostain kukkapenkistä.

Loistokärhö 'Voluceau' on paikkansa ansainnut, samoin daalia ja purppurarevonhännät. Revonhäntien edessä olevat asterit sen sijaan jäävät vielä mietintämyssyyn.
Talvetan mielelläni kasveja kellarissa, sillä eteinen on varsinkin talvisin lapsiperheessä todella ahdas ilman talvehtivia kasvejakin. Viime talvena kellarissa oli monta jättiverbenaa ja leijonankitaa ja isoina juurakoina ne tarvitsivat tietenkin myös keväällä paljon ikkunatilaa. Jättiverbenat lähtivät kaikki kasvuun, melko hitaanlaisesti tosin, mutta olen nyt jäänyt pohtimaan, kannattiko niiden talvetus kuitenkaan. Viime kesänä kukkinut yksilö oli nimittäin karistanut maahan siemeniä, joista ilmestyi alkukesällä kymmeniä uusia taimia. Ovathan ne nyt paljon hentoisempia kuin talvetetut yksilöt, mutta kukkivat kuitenkin jo. Voi olla, että kaivankin talvetukseen vain pari pienintä yksilöä siltä varalta, ettei itsestään kylväytyminen jostain syystä onnistukaan tänä syksynä. Leijonankidat talvehtivat toissa talvena erinomaisesti ja viime vuonna kehnosti. Tämän vuoden värivalikoimassa ei myöskään ole kovin montaa superkaunotarta, joten voi olla, että leijonankita ei saa kellaripaikkaa. Syyssyrikkä, verenpisarat ja pasuunankukka ovat kasvaneet sellaisiin mittoihin, että tarvitsevat enemmän tilaa kuin viime talvena, ja onhan kellariin tulossa taas muutama kärhöruukkukin.

Äidiltäni tulleita leijonankidan ylijäämätaimia iloisessa sekamelskassa.

Syysleimut ovat komeita loppukesän kukkijoita. Niissäkin on eri lajikkeita suorastaan pilvin pimein. Itselläni on ollut muutaman vuoden valkoista ja tummanpunaista leimua, ja viime syksynä sain muutamia pieniä alkuja kiiltoleimua sekä kahta erilaista syysleimua. Kiiltoleimun pisimmät varret katkesivat maata myöten poikki siinä kesä-heinäkuun myrskyssä, joten kukintaa ei ole tiedossa tälle kesälle. Myöskään toinen uusista leimuista ei ole vielä kukassa.

Kamera vääristää taas tämän värin sinisemmäksi. Oikea sävy on viininpunaiseen päin. Jatkopaikka tälle, mutta ei ehkä tässä penkissä, sillä tässä ei taida olla tälle tarpeeksi kosteaa.

Ensimmäinen uusista syysleimuista teki valtavan suuret kukat. Onhan tämä ihan nättikin, mutta ehkä saa lähteä rakastavampaan kotiin.
Laukkoja on joskus todella hankala sijoittaa mihinkään kukkapenkkiin. Niiden ruskistuvat lehdet pilaavat joskus koko kukkapenkin ulkonäön tai kukat retkottavat pitkin pituuttaan muiden päällä. Pallerolaukka on ollut mielestäni yksi hankalimmin sijoitettavista kasveista, mutta nyt taisin löytää sille sopivan jämäkän kaverin. En aio ostaa näitä palleroisia enää enempää, mutta siirrän kaikki yksilöt samaan paikkaan sitten kunhan löydän ne. Muutama katkesi nimittäin vahingossa vesiheinän mukana aiemmin kesällä...
Kuunlilja 'Gold Standard' peittää täydellisesti näiden laukkojen epäesteettiset osat ja tukee varsia niin hyvin, että kukinnot jaksavat pysyä pystyssä. Väritkin sopivat upeasti yhteen.
Kärhöistä en edes neuvottele; niillä on aina ja ehdottomasti jatkopaikka puutarhassani. Laitetaan tähän loppuun kuitenkin vielä pari kuvaa niistäkin.

Loistokärhö 'Elsa Späth' on aukaissut jo monta kukkaa. Se viivytteli keväällä niin pitkään kasvuun lähdössä, ettei ehtinyt kiivetä edes aidan päälle, mutta kelpaa minulle matalammallakin oleva kukinta.

Loistokärhö 'Multi Bluen' kukat ovat tänä vuonna mallia merisiili tähtipedillä.
Aurinkoista alkavaa viikkoa!

18 kommenttia:

  1. Arviointia ja valintaa on aika ajoin tehtävä. Koska vuodet eivät ole samanlaisia, niin yhden vuoden hyvä, ei ole välttämättä sitä enää seuraavana vuonna. Tuttua täälläkin tontilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tuokin. Kunkin vuoden säissäkin on eroja, jotka vaikuttavat kasvien viihtymiseen.

      Poista
  2. Aa, hyvä tietää että jättiverbena saattaa siementää ja jatkaa kasvuaan ensi vuonna. Vähän pähkäilen kylvänkö sitä enää joten hienoa jos kylvöt hoituisivat itsekseen. Talvettaa en voi kun ei ole kuin sisätilat. Oxalista, käenkaalia tosin aion kokeilla talvettaa, meni syteen tai saveen. Osalla maksaruohoista on inhottavan lamoava kasvutapa kun kukinta alkaa, olen monena vuonna aikonut tehdä latvomisen josko se auttaisi mutta on jäänyt tekemättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kuullut jättiverbenan kylväytyvän muillakin, mutta jotenkin kuvittelin, että siementaimet eivät ehtisi täällä kukkaan asti. Ainakin tänä kesänä ehtivät. Parhaiten siemenet lähtivät itämään kivien väleissä ja laatan rakosissa, mutta kyllä jokunen taimi löytyi ihan kukkapenkin mullastakin. Kukkineita varsia kannattaa jättää lojumaan niihin kohtiin, mihin toivoo jättiverbenaa ensi vuonna, sillä siirretyt taimet aloittivat kukinnan selvästi myöhemmin kuin ne, jotka saivat kasvaa alusta lähtien omilla paikoillaan.
      Eipä ole tullut mieleenkään latvoa maksaruohoja. Se saattaa hyvinkin auttaa lakoiluun. Minun maksaruohoilleni auttoi hieman siirto kukkapenkin multavammasta maasta kivikkorinteen kuivaan ja hiekkaiseen yläosaan, mutta ei sekään riittänyt siihen, että myös kukinnot pysyisivät pystyssä.

      Poista
  3. Olet reipas talvettaja, hatunnosto kaikelle kellariin roudaamiselle! Syksyn lähestyessä alkaa tosiaan sisäinen viikatemies nostaa päätään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talvettamisessa on mielestäni jotain äärimmäisen kiehtovaa. Saa vähän vaikuttaa itsekin kasvien talvehtimiseen eikä kaikki ole syksyn ja talven säiden armoilla. Keväällä pääsee sitten ihastelemaan kasvun ihmettä vähän etuajassa.

      Poista
  4. Se on jännä juttu, kun joitakin kasveja vaan "vetää perässään" vuodesta toiseen, vaikkei välttämättä tykkää tai sitten se on vaan väärässä paikassa.
    Kyllä isomaksaruohon pitää pysyä pystyssä! Tuo voi olla jotain vanhaa maatiaiskantaa, vaikka nekin yleensä on monella lajilla niitä parhaita, mutta kyllä uudemmat lajit on tanakoita.
    Syysleimuissa ihanan pirtsakka väri. Mulla ei niitä ollenkaan, joskus oli, mutta lehdet lakastu ja ruskistu niin ikävästi , että hävitin ne pois. Nykylajit on varmaasn parempia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin minulla kasveja jää "roikkumaan" usein sen vuoksi, että tyhjiin penkkeihin tarvitsee täydennystä. Silloin on melkein sama, mitä siellä kasvaa, kunhan se vain pitää tilaa puhtaana rikkaruohoista sen aikaa kuin tarvitaan.
      Retkottava maksaruohoni onkin todennäköisesti jotain vanhaa kantaa, sillä se on jakopalana tullut minulle. Kuiva kesä ja paahteinen paikka ei taida olla leimuille mieleen, olipa laji uusi tai vanha. Meillä on onneksi tarjolla tuota savipohjaista puolivarjoa, missä leimut tuntuvat viihtyvän aika hyvin. Pitäisi vain suosiolla siirtää ne kaikki sinne eikä yrittää paahteisemmissa paikoissa.

      Poista
  5. Samoilla ajatuksilla jättiverbenan kanssa; aika monta siementaimea otti kiinni talvetetun yksilön. Toki esikasvatinkin useita, joten siinäkin on yksi keino lisätä kasvustoa. Mutta kellariin ei kovin montaa mahdu. Leijonankitaa en saanut menemään talven yli, joten siitä luovun ja esikasvattelen keväällä uusia taimia. Minulla komeamaksaruoho on tanakasti pystyssä, mutta kasvavat kaiken päivää auringossa. Varjopaikassa samainen kasvi on herkemmin kaatuileva, voisiko paikassa olla syy?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rajalliset talvetus- ja esikasvatustilat ovat aina yhtä ärsyttäviä. Ehkä jättiverbenasta voisi kerätä siemeniä ja ripotella niitä suoraan kukkapenkkiin lumien sulaessa. Pääsisi helpommalla kuin esikasvattamisessa, mutta samalla varmistaisi sen, että kaikki siemenet eivät tuhoutuisi, jos talvi ei olekaan niille suotuisa. Leijonankita varmaan vaatisi sen, että saa rauhassa juurtua syksyn mittaan ruukkuun ja pimeässä talvetus olisi mahdollisimman lyhyt. Toissa syksynä nostin ne hyvissä ajoin maasta ja vein aika myöhään kellariin. Viime syksynä nosto viivästyi ja kellarikausi alkoi todella aikaisin, joten ehkä pimeys oli vain liian pitkä niille.
      Kivikkorinteeseen käy aurinko melkein koko päivän ja kolme muuta noista korkeammista maksaruohoista pysyy nätisti pystyssä sielläkin. Syy on siis melko varmasti lajikkeessa. Olen kyllä huomannut saman, että varjoisassa ja varsinkin kosteassa maassa kookkaat maksaruohot kasvavat liian honteloiksi eivätkä pysy pystyssä.

      Poista
  6. Paljon on sinulla niitä, jotka pääsevät ilman muuta jatkoon. Kellarissa talvettaminen toimii aika monille kasveille. Minäkin löysin tänä vuonna runsaasti jättiverbenan siementaimia kasvamassa täydellä teholla ja nyt jo ensimmäiset isoimmat kukkivat. Koskaan aikaisemmin eivät siemenet ja taimet ole säilyneet talven yli elinkuntoisena. Oliko tämä mennyt talvi niin outo?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan noita taas kertynyt, eikä tässäkään ollut vielä kaikki. Syksyn mittaan suunnitelmat tarkentuvat ja viimeistään kellariin viedessä saattaa joku kasvi päästä joukon jatkoksi tai joku toinen joutua kompostiin. Ehkä viime talvi oli sitten jättiverbenan siemenille suotuisa. Tai kypsyikö siemeniä vain normaalia enemmän pitkän syksyn ansiosta? Vaikea sanoa jälkikäteen, mikä on seurausta mistäkin.

      Poista
  7. Järkevää tehdä tällainen yhteenvetopohdinta. Jostain syystä sitä ei vaan raaski luopua jostain kasvista, vaikka siihen ei ole minkäänlaista tunne- tai muutakaan sidettä ja koko kasvi saattaa enemmän ärsyttää kuin ihastuttaa. Minulla on valkoista isomaksaruohoa, joka viettää elämänsä makuuasennossa. Jospa kokeilen latvomista, kun ko. idea nousi näissä kommenteissa esille.
    Ihailen ahkeruuttasi talvettamisessa. On siinä hommaa, mutta kyllä se palkitseekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun raskisi vain rohkeasti antaa lähtöpassit sellaisille ksveille, joista ei niin välitä. Harrastan välillä näitä "saat vielä tämän kesänä mahdollisuuden näyttää, onko sinusta mihinkään" -uhkauksia niiden kasvien kohdalla, mitkä ovat siinä hilkulla joutua kompostiin. Se tekee niiden poistamisesta ehkä hitusen helpompaa.
      Kokeile ihmeessä latvomista. Minulla se on jo myöhäistä, sillä tänään aamulla iski pakottava tarve nykäistä pahiten retkottavat maksaruohot kokonaan pois. Onpahan ensi kesänä vähemmän niiden siementaimia kitkettäväksi.
      Kiitos! Minusta talvettaminen on loppujen lopuksi aika helppoa. Enemmän työtä on keväällä, kun pitää saada kaikki talvetetut lähtemään reippaasti kasvuun.

      Poista
  8. Suloinen merisiili😍 Itse teen täällä jo valintaa pelargonien suhteen. Osan joudun hävittämään tai sitten koitan talvettaa niitä kellarissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 'Multi Blue' on söpö. Osa pelakuista talvehtii kyllä kellarissakin. En ehkä mitään hienompia lajikkeita siellä kokeilisi, ellei olisi aivan pakko, mutta ainakin minulla nuo tavalliset "peruspelakuut" ovat pärjänneet talven yli ihan hyvin.

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!