Maaliskuu

Maaliskuu käynnistää kevään. Jutunaiheet puutarhasta ovat meillä vielä pitkään vähissä, mutta onneksi taimet ja talvetettavat tarjoilevat ihasteltavaa kevään iloksi. Taimihuoneen kasvivalo on jo herättänyt naapurien huomion, eikä ihmekään, näkyyhän se kadun päähän asti. Vielä ei onneksi kukaan ole kutsunut sinitakkisia tarkistamaan kasvatusten laatua tai valkotakkisia varmistamaan, että onhan rouvalla varmasti kaikki kotona!

Talvetettu chili  on toistaiseksi mahtunut olemaan näppärästi verililjapuun lehtien seassa. Nyt sen kasvu on lähtenyt kunnolla käyntiin, joten ehkä pian pitää järjestää sille lisätilaa. Punertavasävyinen kasvivalo vääristää hauskasti tämän parivaljakon värejä.

Rungollinen jouluatsaleakin on innostunut kasvattamaan uusia lehtiä. Olen sumuttanut tätä aina kun käyn tarkistamassa taimihuoneen tilanteen. Toinen atsaleoista luovutti pelin jo kuukausi sitten, vaikka oli samanlaisella hoidolla kuin tämä.

Talvetetuista paprikoista yksi kurottelee jo kasvivalon yläpuolelle. Taustalla näkyvä risu on rungollinen verenpisara, jonka pelkään heittäneen henkensä. Otin sen nyt eteisestä lämpimämpään, jos se vaikka lähtisikin kasvuun. Ikkunalaudalla on heräilemässä kellarista tuotu pelargoni ja leijonankita.

Tämä oli epäilyttävin leijonankidoista silloin kun toin sen eteiseen. Se ei vielä siellä lähtenyt kasvuun, mutta taimihuoneen ikkunalaudalla ilmestyi hyvin nopeasti pieni alku. Tarkkaan kun katsoo, niin eikö tuolla versojen haarautumiskohdan alapuolella näy pari pientä, vihreää silmuakin? Pelargonissakin näkyi jo yksi samanlainen alku.

Tokihan taimihuoneessa on pikkuisiakin: taaempana basilikaa ja 'Patio Red' -paprikan taimet, edessä vasemmalla ristikkejä ja oikealla mukulaselleriä.

Ja tässä kastelijan kauhut, eli lobelian pikkuruisia taimia. Kylvin nämä mukamas ryppäiksi, mutta näemmä osa siemenistä levisi laajemmalle. No, ehkä näistä saa tarpeeksi taimia hyönteishotellin katolle, vaikka osa heittäisi henkensä vesipisaroiden takia.

Kävin myös kellarissa tarkistamassa kasvien tilanteen. Aivan ensimmäisenä törmäsin kellarivarastossa pulleaan myyrään. Onneksi se oli supercatin hampaissa eikä elävänä juoksemassa. Toivottavasti se oli sama otus, joka oli muutama päivä sitten jäljistä päätellen vipeltänyt metsästä takapihan luumupuiden kautta patiolle ja sieltä etupihalle. Kannatti olla tiheät verkot luumupuiden runkojen suojana. Tänä talvena meillä on ollut ennätyksellisen paljon myyriä. Liiteristä niitä on jäänyt kiinni kymmeniä, vintiltä ja kellarivarastosta onneksi vain muutamia.

Kellarista löytyi kevättähden piippoja. Taustalla hortensia on päättänyt aloitella kasvua.

Jätin kevättähdet ja toisen ruukun scilloja vielä kellariin, mutta nämä pulleroiset vein jo eteiseen.

Kunhan sää taas lämpenee, tuon kellarista eteiseen ainakin verenpisarat ja muutaman leijonankidan. Ehkä pasuunakukkakin kannattaisi tuoda jo heräilemään.

Eteisessä talvetettu muratti lähti riemukkaasti kasvuun, kun valon määrä alkoi lisääntyä.

Helmililjat kukkivat iloisesti, toivottavasti pian myös hollanninkurjenmiekat alkavat työntää nuppujaan esille.

Aurinkoista kevättä!