Puutarhani luonnonkukat

Nyt tulee kukkaisia kollaaseja, sillä Vaarin torpan puutarhan Pirkon inspiroimana muistin, että puutarhani luonnonkukat ovat jääneet todella vähälle huomiolle. Kahdella pikkuruisella niitylläni oli jo viime kesänä mukavasti kukintaa, vaikka ikää niillä ei ole kuin pari-kolme vuotta. Niittyjen kukkaloistoa täydentää mukavasti tontin laitamien pusikot, joista trimmataan vain heinikot matalaksi, mutta jätetään kukkivat kohdat kasvamaan. Kurkataanpa, mitä kaikkea täällä kasvaakaan.

Valkoisia ja sinisiä lemmikkejä kasvaa ympäri tonttia, mesimarjaa sekä vaaleanlilaa metsäkurjenpolvea on toistaiseksi vain parissa kohdassa.

Yksittäistähtiä ovat myös ylärivissä olevat lehtoimikkä ja lehtosinilatva sekä alarivin metsä- tai aho-orvokki (voi olla joku muukin). Hiirenvirnaa (vai onkohan tässä kuvassa kenties aitovirna?) kasvaa muutamassa kohdassa.

Alkukesällä metsänpohjaa peittää valkoisenaan kukkiva oravanmarjamatto. Ahomansikka aloittaa kukinnan samoihin aikoihin. Särmäkuisma sen sijaan kukkii vasta loppukesällä.

Ojakellukoita meillä kasvaa useammassa paikassa, mutta näyttävin siitä tulee kantopuutarhan paksussa multakerroksessa. Kukintaa riittää koko kesän ajaksi, kun kuihtuvia kukkia leikkaa pitkin kesää pois. Taustalla saniaisia (soreahiirenporras?) sekä lemmikkejä.

Parin neliön kokoinen niittyrinne on aloitettu kolmisen vuotta sitten siirtämällä sinne päivänkakkaraa, puna-ailakkia, esikoita, ketoneilikkaa ja niittyhumalaa. Paikalla oli lähinnä heinikkoa, ahomansikkaa, koiranputkea sekä voikukkaa. Aina kun muualta puutarhasta tai vanhempieni luota on löytynyt sopiva kasvi, olen kaivanut voikukan tai pari pois ja istuttanut tilalle mieluisamman kasvin. Myös muutaman koiranputken olen kaivanut pois. Toissa keväänä rikoin parista kohdasta maanpintaa ja kylvin niihin niittysiemenseosta, josta on lähtenyt kasvuun ainakin päivänkakkaroita ja niittyhumalaa. Parin viime kesän aikana olen siirtänyt sinne myös metsäkurjenpolvia, särmäkuismaa sekä ojakellukkaa ja kylvänyt huonolla menestyksellä kissan- ja harakankelloja. Jos siellä ei tänäkään vuonna niitä kasva, siirrän taimia vanhempieni pihapiiristä tai kylvän siemeniä ruukkuun ja istutan myöhemmin valmiit taimet.

Niittyrinteen kukintaa keskikesällä. Violetit täplät maanrajassa ovat hiirenvirnaa ja niittyhumalaa, keltaiset niittyleinikkiä. Päivänkakkarat ja koiranputki kukkivat korkeammalla ja saavat niityn erottumaan pidemmän matkan päähän.

Punaiset esikot ovat viihtyneet yllättävän hyvin kuivassa niittyrinteessä. Valkovuokkoja ei kasva niityllä, mutta sitäkin enemmän tontin varjoisammilla kohdilla. Olen siirtänyt sitä myös kukkapenkkeihin. Vasemmassa alanurkassa kukkivat valkoinen ja punainen puna-ailakki sekä tummanlila metsäkurjenpolvi.

Etupihalle roska-astian viereen hankalaan kohtaan perustamani pikkuniitty on oikeammin todella kuivan paikan keto. Sinnekin on löytynyt lajeja, jotka näyttävät viihtyvän hyvin. Siirsin pikkuniitylle viime kesänä myös muutaman pienen etelänkevätesikon siementaimen sekä idänsinililjoja. Saa nähdä, kukkivatko ne siellä tänä keväänä. Niittysiemensekoituksesta iti myös ainakin yksi hopeahanhikki, joka kukki yhden kukan voimin viime vuonna. Senkin pitäisi pärjätä kuivilla paikoilla, joten toiveissa on runsaslajinen kukkaketo pihaantuloon. Haluaisin saada myös tälle niitylle kissankelloja.

Kuivalla kedolla ovat viihtyneet erinomaisesti päivänkakkara, ketoneilikka ja niittyhumala. Oikean alanurkan keto-orvokin (?) ja belliksen siirsin viime kesänä, joten niiden menestyminen on vielä kysymysmerkki.

Päivänkakkaroiden kukkiessa pikkuniittykin oli söpö, vaikka kasvustoista näkeekin, että alue on vielä alkutekijöissään. Taustalla kadun päädyssä kukkii valkoapilaa yhtä runsaana kuin nurmikollamme.

Tästä postauksesta jäi vielä puuttumaan mesiangervo ja vuohenkello. Jälkimmäiset yritän hävittää, mutta ihanasti tuoksuvat mesiangervot saavat toistaiseksi kasvaa rauhassa. Niitä onkin runsaasti tontin kahdella sivulla mutta yhtään kunnollista kuvaa en silti niistä löytänyt. Miten olen voinut jättää ne kuvaamatta, vaikka niitä ei voi olla huomaamatta kukinta-aikaan! Odotan mielenkiinnolla, miltä niityt näyttävät tänä vuonna ja onko sinne ilmestynyt kauan kaipaamiani kissankelloja. Minulla on myös seurannan alla kohta, josta kitkin viime kesänä pois pihlaja-angervopusikon. Todennäköisesti alueella kukkii kesällä ainakin lemmikkejä, sillä niitä on takapiha muutenkin täynnä. Muutamia puna-ailakkeja ja saniaisia kasvoi alueen reunamilla viime kesänä, enkä panisi niidenkään levittäytymistä pahakseni.

Mullos kivireunan ja puiden välissä oli aiemmin pihlaja-angervoa. Toivottavasti jo ensi kesänä jotain muuta. Luonto saa hoitaa (pikkuisen ohjattuna) homman, sillä mullos on melkein kokonaisuudessaan kunnan puolella.

Kaipaisin myös vinkkejä loppusyksyllä kukkivista ketokasveista, sillä niityt ränsistyvät syksyä kohti. Olen leikannut osan päivänkakkaroista ensimmäisen kukinnan jälkeen mataliksi ja ne jatkavatkin kukintaansa vähän pidempään, mutta varsinkin pihaantulon niitty kaipaisi jonkun syksyllä kukkivan lajin. Olisiko teillä ehdotuksia?