keskiviikko 4. maaliskuuta 2020

Puutarhani luonnonkukat

Nyt tulee kukkaisia kollaaseja, sillä Vaarin torpan puutarhan Pirkon inspiroimana muistin, että puutarhani luonnonkukat ovat jääneet todella vähälle huomiolle. Kahdella pikkuruisella niitylläni oli jo viime kesänä mukavasti kukintaa, vaikka ikää niillä ei ole kuin pari-kolme vuotta. Niittyjen kukkaloistoa täydentää mukavasti tontin laitamien pusikot, joista trimmataan vain heinikot matalaksi, mutta jätetään kukkivat kohdat kasvamaan. Kurkataanpa, mitä kaikkea täällä kasvaakaan.
Valkoisia ja sinisiä lemmikkejä kasvaa ympäri tonttia, mesimarjaa sekä vaaleanlilaa metsäkurjenpolvea on toistaiseksi vain parissa kohdassa.
Yksittäistähtiä ovat myös ylärivissä olevat lehtoimikkä ja lehtosinilatva sekä alarivin metsä- tai aho-orvokki (voi olla joku muukin). Hiirenvirnaa (vai onkohan tässä kuvassa kenties aitovirna?) kasvaa muutamassa kohdassa.
Alkukesällä metsänpohjaa peittää valkoisenaan kukkiva oravanmarjamatto. Ahomansikka aloittaa kukinnan samoihin aikoihin. Särmäkuisma sen sijaan kukkii vasta loppukesällä.
Ojakellukoita meillä kasvaa useammassa paikassa, mutta näyttävin siitä tulee kantopuutarhan paksussa multakerroksessa. Kukintaa riittää koko kesän ajaksi, kun kuihtuvia kukkia leikkaa pitkin kesää pois. Taustalla saniaisia (soreahiirenporras?) sekä lemmikkejä.
Parin neliön kokoinen niittyrinne on aloitettu kolmisen vuotta sitten siirtämällä sinne päivänkakkaraa, puna-ailakkia, esikoita, ketoneilikkaa ja niittyhumalaa. Paikalla oli lähinnä heinikkoa, ahomansikkaa, koiranputkea sekä voikukkaa. Aina kun muualta puutarhasta tai vanhempieni luota on löytynyt sopiva kasvi, olen kaivanut voikukan tai pari pois ja istuttanut tilalle mieluisamman kasvin. Myös muutaman koiranputken olen kaivanut pois. Toissa keväänä rikoin parista kohdasta maanpintaa ja kylvin niihin niittysiemenseosta, josta on lähtenyt kasvuun ainakin päivänkakkaroita ja niittyhumalaa. Parin viime kesän aikana olen siirtänyt sinne myös metsäkurjenpolvia, särmäkuismaa sekä ojakellukkaa ja kylvänyt huonolla menestyksellä kissan- ja harakankelloja. Jos siellä ei tänäkään vuonna niitä kasva, siirrän taimia vanhempieni pihapiiristä tai kylvän siemeniä ruukkuun ja istutan myöhemmin valmiit taimet.
Niittyrinteen kukintaa keskikesällä. Violetit täplät maanrajassa ovat hiirenvirnaa ja niittyhumalaa, keltaiset niittyleinikkiä. Päivänkakkarat ja koiranputki kukkivat korkeammalla ja saavat niityn erottumaan pidemmän matkan päähän.
Punaiset esikot ovat viihtyneet yllättävän hyvin kuivassa niittyrinteessä. Valkovuokkoja ei kasva niityllä, mutta sitäkin enemmän tontin varjoisammilla kohdilla. Olen siirtänyt sitä myös kukkapenkkeihin. Vasemmassa alanurkassa kukkivat valkoinen ja punainen puna-ailakki sekä tummanlila metsäkurjenpolvi.
Etupihalle roska-astian viereen hankalaan kohtaan perustamani pikkuniitty on oikeammin todella kuivan paikan keto. Sinnekin on löytynyt lajeja, jotka näyttävät viihtyvän hyvin. Siirsin pikkuniitylle viime kesänä myös muutaman pienen etelänkevätesikon siementaimen sekä idänsinililjoja. Saa nähdä, kukkivatko ne siellä tänä keväänä. Niittysiemensekoituksesta iti myös ainakin yksi hopeahanhikki, joka kukki yhden kukan voimin viime vuonna. Senkin pitäisi pärjätä kuivilla paikoilla, joten toiveissa on runsaslajinen kukkaketo pihaantuloon. Haluaisin saada myös tälle niitylle kissankelloja.
Kuivalla kedolla ovat viihtyneet erinomaisesti päivänkakkara, ketoneilikka ja niittyhumala. Oikean alanurkan keto-orvokin (?) ja belliksen siirsin viime kesänä, joten niiden menestyminen on vielä kysymysmerkki.
Päivänkakkaroiden kukkiessa pikkuniittykin oli söpö, vaikka kasvustoista näkeekin, että alue on vielä alkutekijöissään. Taustalla kadun päädyssä kukkii valkoapilaa yhtä runsaana kuin nurmikollamme.
Tästä postauksesta jäi vielä puuttumaan mesiangervo ja vuohenkello. Jälkimmäiset yritän hävittää, mutta ihanasti tuoksuvat mesiangervot saavat toistaiseksi kasvaa rauhassa. Niitä onkin runsaasti tontin kahdella sivulla mutta yhtään kunnollista kuvaa en silti niistä löytänyt. Miten olen voinut jättää ne kuvaamatta, vaikka niitä ei voi olla huomaamatta kukinta-aikaan! Odotan mielenkiinnolla, miltä niityt näyttävät tänä vuonna ja onko sinne ilmestynyt kauan kaipaamiani kissankelloja. Minulla on myös seurannan alla kohta, josta kitkin viime kesänä pois pihlaja-angervopusikon. Todennäköisesti alueella kukkii kesällä ainakin lemmikkejä, sillä niitä on takapiha muutenkin täynnä. Muutamia puna-ailakkeja ja saniaisia kasvoi alueen reunamilla viime kesänä, enkä panisi niidenkään levittäytymistä pahakseni.
Mullos kivireunan ja puiden välissä oli aiemmin pihlaja-angervoa. Toivottavasti jo ensi kesänä jotain muuta. Luonto saa hoitaa (pikkuisen ohjattuna) homman, sillä mullos on melkein kokonaisuudessaan kunnan puolella.
Kaipaisin myös vinkkejä loppusyksyllä kukkivista ketokasveista, sillä niityt ränsistyvät syksyä kohti. Olen leikannut osan päivänkakkaroista ensimmäisen kukinnan jälkeen mataliksi ja ne jatkavatkin kukintaansa vähän pidempään, mutta varsinkin pihaantulon niitty kaipaisi jonkun syksyllä kukkivan lajin. Olisiko teillä ehdotuksia?

28 kommenttia:

  1. Luonnonkukat ovat kauniita ja niille sopivissa paikoissa oikein viehättäviä täydentäjiä puutarhassa. Ojakellukka sopii tosi kauniisti sinun kantopuutarhaasi. Minulla maan rehevyyden vuoksi ovat harvassa paikat kuiville niittykasveille, mutta monia näistä esittelemistäsi löytyy myös minulta. Niittyleinikki / rönsyleinikki tahtoo meillä vähän liikaakin valloittaa kukkapenkkejä, sitä kun kasvaa puutarhan reunoilla ja jopa nurmikossa. Kauniit kollaasit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Rönsyleinikkiä kasvaa meilläkin vähän turhan paljon. Miellän sen niin rikkaruohoksi, että unohdin kokonaan tästä postauksesta :D Eipä siitä olisi kyllä kuviakaan ollut. Niittyleinikistä ei ole meillä ollut riesaa rikkaruohona.

      Poista
  2. Sinulla on huiman hieno kokoelma luonnonkukkia. Minulla vain muutamia, jotka ovat ihan itsestään tulleet. Lemmikin ilmestymisestä muutamia vuosia sitten iloitsen, enkä yhtään rajoita sen kasvua.Rönsyleinikkiä meillä oli jossain vaiheessa liikaakin ja sen kanssa olen jatkossa varovainen. Leviää hurjasti ja joka paikkaan.
    Ojakellukka kantopuutarhassa on varsinainen piste iin päälle. Kaikkinensa hieno paikka koko kantopuutarha.
    Sinulla on uusi yläbanneri. Kiva kuvakulma, jossa kivi pääsee oikeuksiinsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Rönsyleinikkiä on meilläkin joka paikassa ja sitä yritän parhaan kykyni mukaan vähentää. Niittyleinikki pysyy paremmin kurissa. Entinen yläbanneri oli niin tumma, että halusin tilalle vähän aurinkoisemman nyt kun vihdoin sain sellaisen kuvan otettua.

      Poista
  3. Onpa hieno määrä luonnonkukkia. Ojakellukka sopii upeasti kantopuutarhaan. Niityt ovat ihania ja niiden perustaminen on oiva tapa lisätä puutarhan monimuotoisuutta. Minä ostin juuri heräteostoksena niittysiemenseoksen puoleen hintaan. Vielä en tiedä, minne sen kylvän; vanhempieni pihaan vai isäni kotipaikalle. Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ojakellukka oli minustakin oikea kasvi kantopuutarhaan. Hyvä heräteostos! Tässä on vielä aikaa miettiä niittysiemenien sijoituspaikkaa ennen kuin niitä pääsee kylvämään. Mukavaa viikon jatkoa!

      Poista
  4. sinulla on runsasvalikoima luonnonkukkia, niityt hyvällä alulla ja jo nyt kauniisti kukkivat. tykkään myös kovin ojakellukasta. kantopuutarhassasi se pääse ooikeuksiinsa. meillä sitä kasvaa kompostialueella terijoensalavan siimeksessä.
    syyskesästä kukkivia luonnonkukkia omalla pihallani ovat mm kaunokit mm ketokaunokki, myös ahdekaunokki kukkii aina syyskuulle asti kuin myös ruiskaunokki. purtojuuri ja ahomatara kukkivat myös myöhään syyskuulle, vaik aloittavatkin kukintansa usein jo heinä-elokuun vaihteessa. perennoista nukkajäkkärä voisi sopia myös luonnonvaraiseen puutarhaan, minulla sitä kasvaa ns metsäpuutarhassani ja tykkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hyviä vinkkejä, kiitos myös niistä! Purtojuuri onkin ollut mietinnässä, mutta pitää tutustua myös noihin muihin. Ruiskaunokki on toki tuttu ennestään.

      Poista
    2. Hei

      Pisimmälle syksyyn kukkivat luonnonkukat ovat kokemukseni mukaan keto-orvokki ja harmio. Keto-orvokki voi kukkia toukokuulta lokakuulle ja harmio heinäkuulta lokakuulle. Muita myöhään kukkivia ovat esim. syysmaitiainen, pietaryrtti ja mäkimeirami. Purtojuuri ei oikein pärjää hiekkaisessa maassa. Kaunokkien kukinta tahtoo usein jäädä lyhyeksi kuivalla paikalla. Kokemukseni mukaan "kukkapenkkiolosuhteiden" tarjoaminen luonnonlajeille pidentää joissain tapauksissa huomattavasti niiden kukintaa, esim. päivänkakkaran ja ruusuruohon.

      Poista
    3. Hei, kiitos hyvistä vinkeistä ja kokemuksista! Harmiosta en ole koskaan kuullutkaan. Kaunis kasvi, laitan sen ehdottomasti muistilistalle. Pidän mielessä myös syysmaitiaisen, jos myöhään kukkivien kasvien valikoima uhkaa jäädä tuolla paikalla muuten liian vajaaksi. Niitä muistaakseni kasvaakin heti autotallin seinustalla, joten taimia saisi siirrettyä helposti. Kukkapenkkiolosuhteita pihaantulon pikkuniitylle ei saa millään enkä ole edes harkinnut sellaista ajatusta. Minusta kuivat kedot ovat hyvin viehättäviä. Pihlaja-angervoilta vapautunut kohta sen sijaan on kosteampaa ja rehevämpää maata, joten sinne saa varmaan helpommin syksyyn asti kukoistavan niityn.

      Poista
  5. Siellähän on mukavan paljon luonnonkukkia! Tykkään kovasti luonnonkukista. Meillä kasvaa pääasiassa tontin ulkopuolella runsaasti mesiangervoa, löytyy myös horsmaa, ja pihalla keväällä paljon voikukkia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mesiangervo on kaunis ja tuoksuu hyvälle. Voikukkaa löytyy meiltäkin runsain määrin :D Siitä ei taida päästä eroon millään. Horsmaakin kasvaa tontin ulkopuolella. Taisinkin valita tähän postaukseen ainoastaan lajit, joista itse pidän tai jotka olen tänne siirtänyt :D

      Poista
  6. Oot kehittäny kivan erilaasia luannonkukka-alueeta ja palio lajikkeeta.

    VastaaPoista
  7. Minulla on niittykasveja ihan kukkapenkissä asti. Sitten tuskastuin, kun penkki näytti loppukesästä niin ränsistyneeltä. En keksinyt mitään syksyllä kukkivaa luonnonkasvia. Siispä siirsin kaikki luonnonkasvit sivummalle, en toki niistä luovu. Paraatipaikalle ne eivä sovi! Ojakellukat ovat kivan näköisiä kukkiessaan. Syksyllähän niistä tulee ohdakemaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonnonkasveissa on se huono puoli, että ne ovat jalostuneet kukkimaan nopeasti ja kypsyttämään siemenensä ennen syksyä. Myöhään kukkivien kasvien siementuotanto voi mennä pieleen, jos talvi tuleekin aikaisin. Minä nyt yritän kapinoida sitä vastaan sijoittamalla niittyni suoraan pihaantuloon. Ojakellukka jatkaa ainakin yhden kesän kokemuksen perusteella kukintaa ihan syksyyn asti, jos kuihtuneet kukat nyppii saman tien pois.

      Poista
  8. Kaunis kollaasi on siulla luonnonkukkia. Niityt on ihania lajikirjonsa vuoksi ja monta käyttökeleposta on puutarhakasviksikin. Meillä levivää tuo keltanen maitikka tuossa vanhassa koivikossa. Se houkuttaa mehiläisiä kovasti eikä siitä pienelle niitylle oo levvimisen takkii. Hyvin oot onnistunu noissa niityissäsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Niittykasveissa on tosiaan monta puutarhakasviksikin sopivaa kukkasta.

      Poista
  9. Minun pitää tunnustaa että olen ollut vähän sokea näille luonnonkasveille, mökkipuutarhan ympärillä kasvaa varmasti paljon kaikenlaista ja jotain muistankin näin tässä ajatellessa. Pitää oikein ryhdistäytyä. Olen paneutunut lähinnä luonnonyrtteihin ruokailussa. Tämäkin on vasta alkumetreillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helposti tulee kitkettyä luonnonkukat kukkapenkeistä pois tai ajettua ne ruohonleikkurilla matalaksi jo ennen kukintaa. Siksi olen siirtänyt osan nurmikoilta ja pientareilta yhteen paikkaan niityksi. Minä taas en ole vielä oppinut luonnonyrttejä käyttämään, kasvatetuistakin yrteistä vain muutama on vakituisessa käytössä.

      Poista
  10. Upea tuo ojakellukka tuolla kantopuutarhassa😍

    VastaaPoista
  11. Teillä on monipuolinen valikoima luonnonkukkia ja hienoa, kun keräsit niistä oman postauksen. Monipuolisuus perustuu siihen, että olet sijoittanut niitä erilaisiin maastokohtiin, jolloin eri tyypit pääsevät esiin. Olet onnistunut hyvin. Luonnonkasvit viihtyvät jonakin vuonna paremmin ja toisena huonommin tai ne voivat simentäessään vaihtaa paikkaa. Ne eivät ole niin hyvin hallittavissa kuin puutarhakasvit. Toivottvasti vaalit ja lisäät lajeja innostuksen mukaan luontokasvialueillasi!
    Hyvää maaliskuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Luonnonkukilla on paikka sydämessäni. Minä olisin oikein iloinen, jos luonnonkukat valloittaisivat alaa heinikolta myös kunnan metsän puolelta. Kukkapenkkeihin tai nurmikoille ilmestyneet kasvit siirrän sopivampiin kohtiin. Lisää lajeja on tulossa sitä mukaa kun saan siemeniä tai taimia. Hyvää maaliskuuta!

      Poista
  12. Todella kaunis postaus! Niityt ovat ihania ja tärkeitä monimuotoisuuden kannalta. Minulla on juuri pari siemenpussia ostettuna, joista toivon saavani lisää niittykukkia puutarhaan.

    VastaaPoista
  13. Kauniita on luonnonkukatki, ja tärkeitä monille pölyttäjille. On niillä paikkansa puutarhassa, kun eivät oo ongelmaksi asti 😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osa luonnonkukista voi olla onglmallisia, kuten rönsyleinikki, maahumala tai viheliäisistä viheliäisin vuohenkello. Moni sen sijaan käyttäytyy hyvinkin siivosti, ainakin jos leikkaa kuihtuneet kukat pois. Minä olen kerännyt luonnonkasveja suurimmaksi osaksi tontin laitamille, joten ei haittaa, jos vähän levittäytyvät rajojen ulkopuolellekin :D

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!