torstai 20. helmikuuta 2020

Kiipeilijöitä

Alkuvuoden mittaan päässäni on muhinut tuttuun tapaan aikamoinen soppa uusia puutarhasuunnitelmia. Mitään järin mullistavia ajatuksia ei ole vielä herännyt, ainoastaan pieniä kehitysideoita ja kesäkukkasuunnitelmia. Kehitysideat jätän vielä hautumaan, sillä minulla on tunne, että vielä parempaa on tulossa, jos annan pääkopan tehdä rauhassa töitä. Ehkäpä timanttinen lopputulos näkyy taas unessa. Kesäkukkasuunnitelmatkin ovat vielä pikkuisen vaiheessa, mutta selvää on, että tänä vuonna Hiidenkiven puutarhasuunnitelmiin kuuluvat yksivuotiset köynnökset.
Tuoksuherneet kiipeilivät kesän mittaan melkein portin yläosaan saakka. Kaksi tainta ei vain riittänyt koko seinämän leveydelle (yllätys!).
Varjokujan alkuperäisessä visiossa alppikärhö kiipeilee sekä köynnösportilla että aidan puoleisella sivulla. Pieni tarha-alppikärhöni jäi vaahtosammuttimen kokoisen ihmisen alle viime kesänä, joten en ole kovin luottavainen siihen, että se vielä tänä vuonna peittää edes pientä alaa köynnösportista saati sitten levittäytyisi aidalle asti. Toivon vain, että sen varsi ei taittunut liikaa tai jos taittui, niin se jaksaisi versoa juuresta uudelleen ja kasvaa aikanaan komeaksi, vehreäksi seinämäksi. Alppikärhön kaverina kasvavan tuoksuköynnöskuusamankaan talvehtimiseen en luota niin paljoa, että uskaltaisin jättää pelkästään sen varaan koko portin ja aidanvierustan vehreyttämisen. Tänä vuonna istutan siis aidan viereen keijunmekkoa, joka saa kiipeillä joko oksia tai jonkinlaista raudoitusverkkosysteemiä pitkin korkeuksiin.
Kellanvihreiden juovien kohdalle haluaisin sitten aikanaan vehreän seinämän peittämään aidan takana olevaa ryteikköä.
Varjokujan katseenvangitsijana toimivaan ruukkuryhmään on tulossa taas koruköynnöstä. Sen kasvutapa sopi täydellisesti visiooni, vaikka kukan väri ei ihan niin mieluisa ollutkaan. Eipä se onneksi varjossa niin runsaasti kukkinutkaan. Jos tänä vuonna itäisi useampi kuin yksi siemen, niin lopputulos olisi rehevämpi.
Koruköynnöksen kukat eivät täysin sovi muun puutarhani värimaailmaan, vaikka hauskan näköisiä ovatkin.
Varret sen sijaan tarttuivat napakasti paksuun pihlajan runkoon eikä köynnöstä tarvinnut auttaa kiipeilyssä. Sirojen lehtien ansiosta lopputulos oli kepeä ja ilmava.
Varjokujan portista puuttuu talon puolelta monivuotinen köynnös, joten aion esikasvattaa siihen varmuuden vuoksi ainakin valkoista mustasilmäsusannaa ja miinanköynnöstä sekä vaaleanpunaista tuoksuhernettä. Viime vuonna kokeilin ensimmäistä kertaa miinanköynnöstä ja ne näyttivätkin lupaavilta siihen asti, kunnes istutin ne maahan. Yhden kohtaloksi kävivät ötökät, kaksi muuta taisi ottaa lopullisesti nokkiinsa paahtavasta auringosta ja tuulen tuiverruksesta. Viime vuodesta otan opikseni sen, että kylvän ne reilusti myöhemmin, vasta huhtikuun puolivälissä, ja pidän heti alusta alkaen niitä säiden suosiessa ulkona, jotta ne tottuvat paremmin aurinkoon. Aion myös suojata niitä (ja kaikkia muitakin köynnöksiä) tarpeen vaatiessa harsolla maahan istutuksen yhteydessä.
Mustasilmäsusannaa en ole koskaan ennen kasvattanut. Ilmeisesti se pitäisikin laittaa pian esikasvamaan.
Ensimmäinen miinanköynnös kukki viime vuonna jo sisällä. Nätti kukka, mutta hädin tuskin sormenpään kokoinen.
Hempukka tuoksuherne sopinee kauniisti miinanköynnöksen ja mustasilmäsusannan kaveriksi.
Kerroin syksyllä unesta, joka ratkaisi monta kasvimaaongelmaa. Varjoisin osa kasvimaasta siis siirtyy autotallin aurinkoisemmalle seinustalle. Samalla vapautuu paljon rikkaruohotonta maata uudelle istutusalueelle. Ajatustyön alla on eräs kyhäelmä, jonka haluan nähdä ensin halpana ja helposti toteutettavana (ja myös tuhottavana) mallina. Kasvatan siis tänä vuonna paljon keijunmekkoja ja teen loppukesällä päätöksen, kannattaako ideaa viedä eteenpäin vai haudataanko se ikiajoiksi järjettömänä päähänpistona.
Keijunmekko roikkui amppelissa toissa kesänä etupihan pihdan oksalla. Toivottavasti tästä kerätyt siemenet itävät hyvin, sillä taimia tarvitaan tänä vuonna paljon.
Tällaiset köynnössuunnitelmat minulla on tälle vuodelle, eli vihreys nousee maanpinnasta reilusti ylöspäin. Suunnitelmiin kuuluu myös se, että edullisesti vastaan tulevat kärhöt napataan mukaan, sillä niin niille löytyy varmasti vielä kiipeilypaikkoja. Iloista loppuviikkoa!

15 kommenttia:

  1. Yksivuotiset köynnökset ovat hyvä idea täyttämään köynnöstukia ennen kuin monivuotiset lähtevät kunnolla kasvuunsa. Toivotaan tämän vuoden kasvatuksille onnea matkaan! Tuo sinun unityöskentelysi on osoittautunut toimivaksi, joten jatka samaan tapaan ;). Jännittävää nähdä, mitä siellä mielessäsi vielä valmistuukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Päivällä pää on ilmeisesti niin täynnä muita ajatuksia, etteivät hyvät puutarhaideat pääse ulos :D Toivottavasti tässä kevään mittaan tulee katseltua paljon puutarhaunia. Ja toivottavasti edes keijunmekon siemenet ymmärtävät itää hyvällä prosentilla, sillä niitä tarvitaan tänä vuonna aika paljon.

      Poista
  2. Jatka samaan tapaan uneksimista! Nuo yksivuotiset ovat hyvä idea, kunnes monivuotiset ovat tarpeeksi isoja. Minä olen tapellut täällä kärhöjen, köynnösangervon ja tuoksuköynnöskuusaman kanssa. Ne eivät aio hoidollani selvitä, mikä harmittaa mua suuresti. Äidillä oli tuollainen tuoksuköynnöskuusama vuosia ja haluaisin samanlaisen. Jotain köynnöstukia minäkin tarvin ensi kesäksi, jos joku kärhöistä vielä jaksaa yrittää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on niin rehevät ja hyvinvoivat istutukset, että kasvupaikassa on jotain, mistä köynnökset eivät pidä. Kärhöt ainakin pitävät kohopenkeistä ja valosta. Toivottavasti mahdollisimman moni köynnöksistäsi alkaisi viihtyä.

      Poista
    2. Niin siis tarkoitin edellisellä sitä, että vika on todennäköisesti puutarhurin sijaan kasvupaikassa.

      Poista
  3. Hyvät o suunnitelmat. Varijokujan köynnösporttihin mahtuuki monta köynnöstä, sekä yksvuatisia että monivuatisia.
    Hajuhernehien kans oon harvemmin onnistunu, joskus vahingos. Valakooset mustasilimäsusannat kasvoovat aluuksi hyvin, mutta pihalle viäres ronuu. Kukkiivat kuitenki lopulta. Keijunmekkuakaa en saanu kukkivaksi asti. Ny yritän taas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Köynnösportilla on tosiaan reilusti kokoa. Viime vuonna tuoksuherneet juroivat varmaan kuukauden, mutta sitten alkoivat kasvaa. Pitääpä muistaa totuttaa susannatkin kunnolla ulkoilmaan. Keijunmekot ovat onnistuneet minulla yleensä, mutta olenkin aina saanut valmiit taimet. Vielä ei ole yksikään itänyt.

      Poista
  4. Kauniita köynnöksiä oot suunnitellu istutettavaks. Siulla onkin oiva köynnösportti johon suat kasvamaan kiipeilijöitä! Mie oon tuon mustasilmäsusannan aina ostanu puutarhalta, en oo kokkeillu alustajuurin kasvattoo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Köynnösportissa on tilaa vaikka miten monelle köynnökselle ennen kuin monivuotiset kasvavat tarpeeksi kookkaiksi.

      Poista
  5. Mukavat suunnitelmat ja hauskaa, että olet nähnyt unessa ratkaisut suunnittelun ongelmiin😊 Se on kyllä totta, että ei kannata suin päin lähteä projekteja toteuttamaan vaan miettiä rauhassa toteutusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Näen paljon unia ja kun aihepiiritkin vaihtelevat laidasta laitaan, niin väliin sattuu aina puutarhauniakin. Ne ovatkin niitä mieluisimpia :) Tämä uusin projekti on ihan valveillaollessa keksitty, joten on pakko vähän mallailla ja mahdollisesti suunnitella sitä vielä tarkemmin ennen toteutusta.

      Poista
  6. Keijunmekko on todella ihana ja toivottavasti siitä keräämäsi siemenet lähtevät hyvään kasvuun.
    Minä olen useamman kerran koettanut kasvattaa tuota sinänsä hyvin kaunista miinanköynnöstä, mutta aina se on tuottanut pettymyksen. Toivottavasti sinä onnistut paremmin sen suhteen.
    Mukavaa viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keijunmekot saisivatkin itää hyvin, sillä niitä tarvitaan tänä vuonna paljon. Vielä ei ole yksikään niistä itänyt, mutta odotellaan. Miinnköynnös oli kieltämättä aika vaatimattoman näkinen ainakin sisällä kukkiessaan, mutta koska sen siemeniä on vielä jäljellä, niin samahan sitä on kokeilla uudelleen. Jospa se tänä vuonna onnistuisi paremmin ja tulisi edukseen näyttävämpien kavereiden seurana. Sen pitäisi sitä paitsi houkutella perhosia ja pikkulintuja, jotenansaitsee uuden mahdollisuuden. Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  7. Tuokseherne on kyllä niin ihana että sitä pitää joka vuosi jossakin olla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä kaunis. Toivottavasti tänä vuonna kasvaisi jo heti alkukesästä reippaammin :)

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!