Kylvöistä joulukukkiin

Muistan vielä viime tammikuun, jolloin puutarhafiilis tuntui olevan kadoksissa. Ei vain tullut inspiraatiota tehdä minkään kasvin kylvöjä, ei edes perennojen hankikylvöjä. Onneksi ne ehti tehdä hyvin myös helmikuussakin ja ehtivät ne chilitkin tehdä jonkin verran satoa, vaikka eivät multaan vielä tammikuun aikana päässeetkään. Tänä vuonna inspiraatio löytyi normaaliin tapaan, mistä olin oikeastaan aika iloinen. Kävin katsastamassa kauppojen siemenhyllyjä ja bongasin torista erään siementen myyjän.

Vasemmalla torista vaihtokaupoilla saatuja siemeniä, oikealla kaupasta tehdyt hankinnat.

Paikallisessa K-raudassa kaikki siemenpussit maksoivat 0,40€, joten nappasin jo ensihätään muutamia siemeniä, joita arvelin saattavani tarvita. 'St Pierre' -tomaatti ei ole minulle ennestään tuttu mutta netin mukaan sen pitäisi olla hyvän makuinen ja pärjätä avomaalla, joten pitäähän sitä sitten testata. Muutama parina vuonna kasvatettavana ollut lajike jää nyt pois kylvölistalta, joten tilaa uusille kokeiluille on. Torin ilmoituksesta bongasin lumikin siemenet. Niiden itävyys on hyvin epävarmaa, sillä siemenet ovat jo useita vuosia vanhoja. Lumikit ja muutama 'Tiny Tim' -tomaatin siemen tulivat ihan kotiovelle asti ja myyjän mukana lähti itselleni ylimääräisiä siemeniä. Kumpikin meistä oli tyytyväisiä vaihtokauppoihin ja minusta tulee vielä supertyytyväinen, jos yksikin lumikin siemenistä suostuu itämään. Olen varautunut tekemään niille jo tämän kevään aikana useamman kylmä-lämmin-käsittelyn ja tarvittaessa jatkamaan käsittelyjä syksyllä.

Lumikin siemenet olivat kuin pikkuruisia sipuleita.

Koska lumikit piti saada äkkiä kylvettyä, niin päätin tehdä samalla muutkin perennakylvöt. Minkähän vuoksi perennansiemenlaatikkoni on jatkuvasti täynnä, vaikka kylvän joka kevät aikamoisen määrän siemeniä? Pari siemenpussia tyhjensin jo kompostiastiaan, sillä niille ei ole ollut enää muutamaan vuoteen tarvetta. Yleensä kerään enimmäkseen uusien tai herkästi häviävien kasvien siemeniä, jotta saa tarvittaessa uusia taimia. Jos puutarhassa on jo ennestään vakiintunut kanta jotain tiettyä kasvia tai joku laji näyttää levittäytyvän sopivasti omin avuin siemenistä, sellaisia ei ole enää tarvis kylvää itse tai säilöä siemeniä varmuuden vuoksi.

Kylvettäväksi pääsevät lajit lajiteltuina ja koodinumerot muistiin laitettuina.

Ruukkujen määrä olisi ollut  paljon suurempi, jos en olisi laittanut useampaa sorttia samaan purkkiin. Yritin valikoida suunnilleen samaa tahtia itäviä sortteja samaan ruukkuun mutta aina siemenet eivät käyttäydy niin kuin pitäisi. Yhteen purkkiin laitoin ns. toivottomat tapaukset, eli siemenet, jotka todennäköisesti eivät idä tänäkään vuonna. Koodien takana on tänä vuonna: 1 keltatörmäkukka, 2 pinkki kissankäpälä, 3 kivikkotörmäkukka, 4 karhunjuuri, 5 tarhakylmänkukka pun.&sin. kerrottu, 6 amerikanvuokko, 7 lapinvuokko, 8 täpläpipo 'Mystica', 9 vuorijumaltenkukka, 10 alppiasteri, 11 sinikatana 'Alba', 12 kaukasiankirahvinkukka, 13 lumikki, 14 ketoruusuruoho, 15 ketoneilikka, 16 kissankello, 17 syyshohdekukka. Perennojen lisäksi kylvin myös pari chiliä ja paprikaa sekä kaikki vanhat lobeliansiemenet. Muut hyöty- ja koristekasvit seuraavat perässä luultavasti maaliskuulta alkaen.

Ja tässä valmiit perennakylvökset. Osa sai vähän enemmän hiekkaa sekä kasvualustaan että pinnalle.

Tein kylvökset kasvusammalen ja hiekan sekoitukseen. Kivikko- ja ketokasvien kasvualustaan laitoin hiekkaa reilummalla kädellä ja peitin siemenet melkein pelkällä hiekalla. Tarkoitus oli viedä kylvökset parin päivän sisällä ulkoeteisestä hankeen mutta en ehtinyt kuin vasta tänään. Yleensä perennat ovat olleet aika maltillisia itämään mutta nytpä olikin jo yksi taimi vastassa, kun olin vihdoin menossa viemään purkkeja hankeen. Viisi vuorokautta viileässä näemmä riittää ketoruusuruohon siemenille. Tai ainakin yhdelle. Muita taimia ei vielä onneksi näkynyt. Päätin viedä ruukun joka tapauksessa hankeen, sillä voihan olla, että muut siemenistä tarvitsevat kylmää itääkseen. Jos taimi ei selviä lumen ja styrox-laatikon suojissa, niin sitten se ei selviä. Jospa muista siemenistä tulisi riittävästi taimia vähän sopivampaan aikaan keväällä.

Äääks! Ketoruusuruoho onkin nopea itämään!

Tuntui melkein naurettavalta puhua hankikylvöistä, kun lunta on vain 10-15 senttiä. Jouduin hakemaan perennakylvösten päälle monen metrin päästä lunta, sillä läheltä sitä ei kertynyt riittävästi. En halunnut lapioida kasvilavojenkaan viereen kertyneitä vähiä lumia pois, vaikka nyt niissä ei olekaan muuta kuin ilmasipulia odottamassa kevättä. Valkosipulit istutin nimittäin syksyllä aivan muualle ja hyötykasvien syyskylvöt jäivät tekemättä. Se ei kyllä harmittanut yhtään, kun syksy oli mitä oli.

Kärhökaarta ja majapenkkiä talvisessa asussaan.

Joidenkin mielestä loppuvuoden pimeys tuntuu rentouttavalta ja levolliselta. Itse taas koen sen painostavana ja väsyttävänä. Talvinen vaaleus sen sijaan rauhoittaa minua. Talvimaisema on kauneimmillaan silloin kun puut ovat paksussa kuurassa tai pakkaslumen kuorruttamia. Aurinko saa kuuran kimaltamaan tai puiden latvat hehkumaan henkeäsalpaavan kultaisina mutta aivan yhtä kaunis voi olla maisema pilvisenäkin päivänä, kun sävyt ovat pehmeän sinertävän vaaleanharmaasta havupuiden tummempaan, vihertävänharmaaseen.

Aurinko ei paista, mutta jäätynyt metsä on silti kaunis.

Kauan sitten alkanut joulukukkaprojektini alkaa tulla päätökseensä. Tulilatvojen uudelleenkukittaminen ei mennyt ihan putkeen mutta onnistumisprosentti sentään moninkertaistui viime vuodesta. Jättikokoinen tulilatvani teki tänä vuonna melkein säännöllisen yöpimennyksen ansiosta neljään latvaan kukkanuput. Ensimmäiset nuput ilmestyivät noin neljän viikon kuluttua pimennyshoitojen aloituksesta ja seuraavat aika nopeasti sen jälkeen. Lopetin pimentämisen joulun jälkeen, sillä yhteenkään latvaan ei näyttänyt enää tulevan nupun nuppua. Nyt ensimmäinen nuppurypäs on kunnolla avautunut. Lasten pienemmät tulilatvat eivät suostuneet nuppuilemaan ollenkaan. 

Jättitulilatva rehottaa sen minkä kerkiää mutta kukkii nihkeämmin.

Kukkiva latva kasvilampun punertavassa valossa.

Joulun jälkeisistä alennusmyynneistä meille kulkeutui asetelma, jossa oli pieni valkoinen tulilatva, muratti ja pitsilehti (?). Otin tulilatvan ja pitsilehden talteen omiin ruukkuihinsa. Nyt, kun minulla on uusi valkoinen tulilatva, taidan hankkiutua isommasta eroon. Pienempi on sitä paitsi paljon helpompi pimentää kunnolla ennen seuraavaa joulua. Kevään taimikasvatuksillekin tarvitaan tilaa, jota yksi jättiläinen rohmuaa aivan liikaa.

Uudet huonekasvikokelaat.

Ritarinkukkarintamallakin tapahtuu vielä. Valkoinen kerrottukukkainen ihanuus kukkii nyt kolmannen kukkavanan voimin. Siinäkin on peräti kuusi kukkaa mutta ne ovat kooltaan vain puolet siitä, mitä ensimmäiset kukat. Koko kukinto on vain hitusen kämmentäni leveämpi. Odotan erittäin uteliaana, millaiset lilliputtikukat neljännestä nupusta paljastuu. Punareunainen 'Picotee' alkanee pian avata kolmatta nuppuaan ja toissajouluinen 'Cherry Nymph' edistyy erittäin hitaasti mutta varmasti ensimmäisen nuppunsa kanssa. Nuppu on nyt suunnilleen kolmen sentin korkuinen piippo, joten ehkä sen kukintaa saa odotella kesän korvalla.

Ritarinkukan söpöt pikkukukat.

Mukavaa viikonloppua!