keskiviikko 29. tammikuuta 2020

Suloiset siniset, osa 2

Meille tuiskutti eilisen päivän aikana yli 15 senttiä lunta. Nyt alkaa näyttää ja tuntua talviselta. En ehtinyt kameran kanssa kiertämään valoisan aikaan, joten jatketaan värisarjan parissa. Vuorossa on toinen osa sinisistä kukista, ensimmäisen voit käydä vilkaisemassa täältä, klik. Siniset söpöläiset, olkaa hyvä!
Kevään ota tästä -löytörullakosta löytyi näin hempeä helmililja.
Tässä samaiset helmililjat maahan istutettuina ja vähän pidemmällä kukinnassaan. Aika söpö!
Äitini toi keväällä pussillisen rönsyakankaalin taimia, joita tihkusateessa istuttelin kärhökaaren laajennukseen. Ensimmäisenä kesänään kukkivat vielä hieman vaatimattomasti, mutta tänä vuonna pensasmustikoiden ympärillä lainehtii varmasti sininen kukkameri.
Ensimmäinen siperiankurjenmiekan kukka tällä tontilla. Äitini puutarhasta siirretty taimi suostui avaamaan kukkansa, vaikka se siirrettiin nuppuisena ja vielä alkukesän kuivimpaan aikaan.
Talvehtinut salvia kukki, joten sekin pääsee värisarjaan mukaan, vaikkei olekaan samalla lailla perennaksi laskettava kuin muut postauksen kukkaset.
Ruusukaalien ja samettiruusujen seassa kukki viime kesänä iisoppi, jonka taidan siirtää vähän edustavampaan paikkaan ja yrittää saada kasvamaan kauniimman mallisena.
Ensimmäinen pikkuampiaisyrtti kukki myöhään syksyllä. Toivottavasti rusakon parturointi ei säikäyttänyt tämän talvehtimista.
Orvokkeja ilmestyy mitä ihmeellisimmistä paikoista. Erityisesti kasvimaan hiekkakäytävä on niille mieleen.
Sininen se on tämäkin: kaukasiantörmäkukka 'Perfecta'. Onneksi se ei hätkähdä kylmää, sillä täällä syksy tulee aina liian aikaisin eikä se ehdi aukaista kuin pari kukkaa. Elättelen toiveita, että jonain vuonna olisi oikein pitkä kasvukausi ja näkisin tämän täydessä kukassa.
Tänään töihin lähtiessäni huomasin, että rusakonkutale oli keksinyt aurinkopenkin atsalean. Sille ei riittänyt verkkoa kuin näkyvämmälle sivulle, ja elättelin toiveita, etteivät pitkäkorvat keksisi pujotella talventörröttäjien seasta aidan puolelle, jossa atsalean suojaamaton sivu on. Turha toivo: puolet latvoista oli napsittu, eli puolet pulleista kukkasilmuista meni rusakon vatsantäytteeksi. Viskasin hätäapuna atsalean peitoksi muutaman lapiollisen lunta. Toivottavasti rusakolla ei olisi niin nälkä, että alkaisi lumen seasta kaivelemaan oksankärkiä evääkseen ennen loppuviikkoa. Vielä olisi pari pitkää työpäivää ennen kuin ehdin tarkistamaan, mitä muuta puutarhassa on tapahtunut. Minä puutarhurina -haaste on myös työn alla (eli kirjoittamista vaille valmiina, heh). ja tulee aikanaan luettavaksi. Talvista viikon jatkoa!

26 kommenttia:

  1. Tykkään tuosta rönsyakankaalista, etenkin tuosta violetti lehtisestä. Kauniin värinen ja peittää hyvin maata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Violettilehtisenä se on minunkin mielestäni kauniimpi. Tulee kivaa kontrastia vihreämpiin kasveihin.

      Poista
  2. Minultakin pisteet rönsyakankaalille. Erinomainen kasvi ongelmallisempiikin paikkoihin.
    Johan oli törkeä teko ristihuulelta. Rusakon ulottuvuus on häkellyttävän suuri. Isohan se on muutenkin ja takajaloilleen noustessaan napsii kauempaa ja korkealta. Toivottavasti edes muutama kukkasilmu jäi jäljelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rönsyakankaali on näyttävä maanpeitekasvi. Tarvitsee vain vähän kuritusta silloin tällöin, ettei valtaa muilta liikaa tilaa. Rusakot alkavat käydä jo todella röyhkeiksi. Kukkasilmuja oli vielä verkonpuoleinen sivu täynnä. Toivottavasti ei kahden seuraavan yön aikana käy niitä kaivelemassa esille, niin ehdin sitten suojata ne paremmin.

      Poista
  3. Todellakin söpöläisiä ovat nämä! Toisin kuin se atsaleanpopsija, voi itku! Minullakin syötiin ekat atsaleat maata myöten eivätkä ne siitä toipuneet. Nyt pari viikkoa sitten muistin pikkuruisen atsalean, jonka olinkin unohtanut suojata, vaikka vannoin, että en enää ikinä hanki atsaleaa (ellen suojaa sitä visusti). Suoraan sanottuna sen minipieni ainokainen varsi oli todella vaikea löytää, enkä ole varma, löysinkö sittenkään. Yritin suojata jonkun kepin, joka saattaa yhtä hyvin olla vaahteran pudonnut oksa. Voi olla, että atsalea oli jo syöty... Tsempit atsaleallesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun atsaleani selvisi ainoastaan oksankärkien typistyksellä. Jospa rusakko ei kävisi pariin yöhön kaivelemassa peittelemiäni oksia esille, vaan etsisi metsästä jotain sopivampaa evästä. Pitää viikonloppuna kehitellä parempaa suojaa atsaleapoloiselle. Toivottavasti sinun atsaleasi olisi onnistunut piilottelemaan muiden kasvien seassa ja yllättäisi iloisesti keväällä.

      Poista
  4. Jostain syystä tykkään sinisistä kukista erityisesti :)


    VastaaPoista
  5. Pahuksen jänikset. Meilläkin on joku ketale käynyt kaivelemassa lunta (jota meilläkin nyt siis viimein on kymmenkunta senttiä) rinnepenkin kasvien päältä. Mitä lie etsinyt - siellä ei mielestäni ole mitään kovin maukasta syötävää. Mukavaa viikon jatkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rusakoille näyttää maistuvan ihan mikä tahansa vihreä tai edes pikkuisen vihertävä, jos se kasvaa kukkapenkissä. Vieressä vihertävä heinikko ei kelpaa edes kesällä! Mukavaa viikon jatkoa!

      Poista
  6. Akankaali on ihan huippuperenna moneen paikkaan ja kukkii kauniisti sinisenä. Näissä oli monta muutakin kivaa. Voihan rusakonketale, tulee nyt aterioimaan toisen aarteita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi pitänyt suojata atsalea vaikka risuilla tai havuilla eikä luottaa siihen, etteivät rusakot sitä huomaisi.

      Poista
  7. Siniset kukat ovat kai harvinaisempia puutarhoissa kuin muun väriset? Itse olen niitä mökkipihaan koettanut etsiä. Jäniksen kutaleet todellakin! Oikein hirvittää ajatella, mitä ne ovat mökkipihallani talven aikana puuhailleet. Puutarhuri-haastetta odotellessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhtaasti sinisiä kukkia ei kovin paljoa ole, tässäkin postauksessa osa taittaa vähän violetin suuntaan. Puutarhuri-haaste on jo melkein valmis. Jos vaikka illalla tai huomisaamuna ehtisi naputella sen loppuun :)

      Poista
  8. kävin mielenkiinnolla läpi aiemmat värisarja-postauksesi. sinulla on kyl monipuolisesti erilaisia kasveja puutarhassasi. monta omaa suosikkianikin löysin joukosta lukuisten uusien tuttavuuksien lisäksi.
    onpa harmillisia nuo viherkasveihin iskeneet öttiäiset. pitääkin tutkia omat viherkasvit tarkemmin seuraavalla kastelukierroksella varmuuden varalta.
    teillä pääsee näköjään hiitämääkin, mukavaa viikonvaihdetta suksilla tai muuten vaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Värisarjan tekeminen on ollut hauskaa, kun on saanut selata satoja kuvia läpi ja keräillä eri värejä yhteen. Tulee havainnoitua vähän eri kulmasta omia kasveja. Ötököiltä ei voi välttyä talvellakaan, mutta jospa ne saisi pidettyä edes suunnilleen kurissa. Täällä pääsee tosiaan jo hiihtämään. Lapset ovat jo omalla pihalla kokeilleetkin, mutta omat sukset ovat vielä pysyneet varastossa :)

      Poista
  9. Minä ihastelen erityisesti tuota sinistä siperiankurjenmiekkaasi. Se on yksi suuri suosikkini puutarhassa. 😊😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pitäisin siperiankurjenmiekasta. Valkoinen minulla on ollut monta vuotta, mutta ei ole suostunut kukkimaan kertaakaan. Toivottavasti tuo sininen olisi ahkerampi.

      Poista
  10. Sininen o hiano färi, joskin joskus vähä huamaamaton. Akankaalin kyllä huamaa, ku se kukkii :)

    VastaaPoista
  11. Kauniita sinisiä kukkia siulla onkin. Tuota rönsyakankaalii empien istutin miekin, onkohan yhtä ärhäkkä levviimään, kuin perinteinen! Mie ostin sen syksyllä ja ei vielä kukkimaan kerinny. Kurjenmiekka on kaunis sininen väriltään. Kirvoja ol meilläkin muutamassa talavetettavassa pelrgoniassa, tarkkailtava on jotta ei lissääntys. biologisella torjunta-aineella ruiskutin. Outo juttu, ei ennen talavetuksessa oleviin oo mittään kirvoja tullu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä tuokin rönsyakankaali leviää, mutta en tiedä, onko yhtä ärhäkkä kuin se tavallinen, kun ei ole siitä kokemuksia. Viime kesänä oli niin paljon tuholaisia ihan joka lähtöön, joten kirvat talvetettavissa eivät tulleet yllätyksenä. Joka talvi ainakin minulla on ollut jossain talvetettavassa kirvoja, mutta ei tuossa määrin, mitä riippapelargonissa nyt oli.

      Poista
  12. Kaikki siniset ovat omia suosikkejani ja onneksi niitä löytyy keväästä syksyyn. Kaukasiantörmäkukan sinen on hätkähdyttävän kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinisiäkin kasveja tosiaan löytyy keväästä syksyyn, mutta aivan puhtaasti sinisiä saa etsiä. Suuri osa sinisistä kun taittaa enemmän tai vähemmän violettiin. Kaukasiantörmäkukalla on unenomainen sinisen sävy.

      Poista
  13. Viimein sain julkaistua aloittamaasi Kimalaishaasteeseen postauksen. Kiitos, oli todella kiva haaste, ja hyödyllinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minäpä käyn lukemassa ja lisään sinut vielä haasteen loppuun listan jatkoksi :)

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!