lauantai 23. marraskuuta 2019

Kivikkorinne viidessä kesässä

Lupailin kivikkorinteen kasvien esittelypostauksissa, että käyn vielä läpi kivikkorinteessä viiden kesän aikana tapahtuneet muutokset. Nyt on sen aika, sillä kameraan ei ulkoilutuksesta huolimatta tarttunut yhtään kuvaa puutarhasta. Marraskuu on masentanut kamerankin! Tässä postauksessa käyn läpi kivikkorinteen historian pikakelauksella. Tarkempaa tarinaa kivikkorinteen alkuvaiheista voi käydä lukemassa Kiviä, kiviä -postauksesta.
Ensimmäinen kevät, 22.4.2015. "Mullos" kuvan vasemmassa reunassa on edellisen asukkaan maata myöten matalaksi niittämä tuoksuvatukko.
Aidan edessä oleva valmiimpi kivikko tehtiin elokuussa 2015. Seuraavana keväänä kaivamista jatkettiin etupihan puolelle, jolloin kivikkorinteen alkupää ja aurinkopenkki saivat alkunsa. Kuva otettu 18.5.2016.
20.6.2017 kasvit olivat jo alkaneet tuuhettua mukavasti.
Suuret muutoksen tuulet alkoivat puhaltaa keväällä 2018 jo ennen kuin tuoksuvatukka edes ehti puhjeta lehteen.
Eipä arvannut tuoksuvatukka, mikä siihen iski!
Kivikkorinteen pioneerikasvit, leijonankidat, kukkivat syyskuussa 2018.
Muutama päivä myöhemmin olivat leijonankidatkin saaneet kyytiä ja kivikkorinteen pohjalle oli laitettu juurimatto.
Kesäkuun puolivälissä 2019 kivikkorinteen päässä oleva tuoksuvatukko alkoi näyttää selvästi huonokuntoiselta, kun kunnan  tekemä myrkytys alkoi vaikuttaa.
Vihdoin elokuun lopussa tuoksuvatukko näytti täysin kuolleelta, joten pääsimme kaivamaan kaikki pois. Iso urakka siinä oli ja juurakoita tuli valtava kasa, mutta vihdoin pääsin toteuttamaan viisi vuotta päässäni hautunutta visiota. Tästä kerroin enemmän Vallatun alueen asuttaminen -postauksessa.
Elokuun lopussa 2019 vatukot oli kaivettu pois ja muutama kivikin jo löytänyt paikkansa.
Kummasti ne maisemat avartuivat melkein kolme metriä korkean pusikon raivaamisella.
Kasvittaminen ja kiveäminen on jo hyvässä vauhdissa.
Ilmakuvassa alueen koko näkyy selvemmin. Minusta on jännittävää nähdä, miltä rinne näyttää ensi vuonna. Ripottelin syksyllä alla olevan kuvan vasempaan reunaan mullokselle sekä perennojen että kesäkukkien siemeniä, joten toivottavasti mullasta puskevien rikkaruohojen seasta nousee myös paljon kukkia. Valotolpan edessä olevan mulloksen kohtalo on vielä mietintämyssyssä. Voi olla, että siihen kylvetään ainakin aluksi keltamaksaruoholla höystetty nurmikko. Kun omalla tontilla tulee ylitarjontaa matalista maanpeitekasveista, niin niillähän voi sitten korvata nurmikkoa ja kokeilla, kuinka ne kestävät kadun päähän kasattavan lumikuorman painon ja sulamisvedet.
Kivikkorinne jatkui vielä alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen meidän ja naapurin tonttien välissä olevalle suurelle kivelle saakka. Ensi vuonna sen edustalla pitäisi kukkia kääpiöauringonkukkia, katsotaan, mitä siihen sen jälkeen tulee.
Hypätään ajassa kymmenen vuotta taaksepäin: Google mapsin katunäkymästä löytyi kuva toukokuulta 2009. Postauksen alussa olleeseen kuvaan vuodelta 2015 verrattuna ei ole juuri muuta eroa kuin pihaantulossa olleen kivireunuksen uppoaminen heinikon sekaan. Sen seurauksena pengerryksestä oli tullut luiska. Kuinkahan monta vuotta niiden melkein täydelliseen hautautumiseen meni? Nehän olivat varmasti alunperin kaikki esillä. Nyt ne ovat olleet näkösällä viisi kesää eikä mene varmaan montaa vuotta kun ne alkavat hautautua kivikkokasvien alle. Se on ilmeisesti sitä kivien kiertokulkua.
Edellisen asukkaan puutarhahulluuden asteesta kertoo paljon se, että vuosien 2009 ja 2015 välillä puutarhassa oli todennäköisesti vain leikattu nurmikko säännöllisin väliajoin ja niitetty tuoksuvatukko syksyisin. Ja tehty yksi pieni muutos, josta kerron myöhemmin talvella.
Sellainen pikkumuutos oli se :) Jos kivikkorinne ja kivikkokasvit kiinnostavat, niin blogin oikeassa reunassa olevasta tunnisteluettelosta löytyy lisää luettavaa aiheesta (tunnisteluettelo ei näy mobiiliversiossa). Hyvää viikonloppua!

30 kommenttia:

  1. On koko tontti kokenu aikamoosen muutoksen. Ei epäälystäkää, etteikö joku puutarhahullu oo tupahan muuttanu :D Viimmeesestä kuvasta näköö oikee kunnolla rinteen jyrkkyyren. Aikamoone kukkameri o vallannu tuaksuvatukon, mikä toivottavasti pysyyki pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus leikittelen ajatuksella, mitä mahtaisivat edelliset asukkaat tuumata entisen pihapiirinsä muodonmuutoksesta :D Rinne on tosiaan aika jyrkkä, mutta kivillä pengertämällä multa pysyy paikoillaan kaatosateellakin. Uskoisin tuoksuvatukon pysyvän poissa. Juurimaton alla saattaa olla vielä eläviä juuria, mutta jospa eivät pääsisi tunkeutumaan kivien ja juurimaton läpi päivänvaloon. Kivikkorinne on kyllä muutaman vuoden tehotarkkailussa ja joka ikinen tuoksuvatukalta näyttävä verso saa kyytiä.

      Poista
  2. Tällaiset kehityskertomukset ovat mukavaa luettavaa! Varsinkin, kun kyseessä on suosikkikohteeni kivikko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidän muutosprojektien seuraamisesta. Kivien ystäville riittää blogissani luettavaa, kun itsekin satun pitämään kivistä, kivikoista ja kivikkokasveista ja niistä on kiva tehdä postauksia.

      Poista
  3. Kyllä, muutosta kerrakseen. Komppaan Vilmaa; muutostarinoita on kiva lukea ja nähdä se muutos. Kiva myös nähdä ensi kesänä rinne kukkineen, toivotaan, että tuoksuvatukko pysyy poissa! Hienoa työtä sinulta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Muutostarinoista saa ideoita omallekin pihalle. On inspiroivaa nähdä, miten hienoja juttuja kammottavistakin alkutilanteista voi saada aikaiseksi. Uskoisin tuoksuvatukan pysyvän poissa. Se sai kuitenkin kahdesti myrkkyä viime kesänä ja lisäksi kaivoimme joka ikisen juurakon pois, mitä vain löysimme. Juurimaton alla saattaa olla vielä eläviä juurenpätkiä, mutta on niilläkin aikamoinen urakka päästä juurimaton ja kivien läpi päivänvaloon. Pitää tarkkailla vielä muutama vuosi, ettei mistään ala näkyä ei-toivottuja versonkärkiä.

      Poista
  4. Kiva postaus, jonka kuvat kertovat hyvin muutoksen. Pitäisi muistaa räpsiä kuvia pihan joka kolkasta ihan vain tulevaisuuden varalle. Eihän sitä koskaan tiedä, milloin niille olisi käyttöä.
    Sinun tekemäsi muutokset ovat hyviä ja aina vain paranevat kasvien kasvaessa. Tuoksuvatukkaa en enää ikinä istuttaisi omaan pihaan. Sen pois saaminen on vihoviimeistä hommaa.
    Aika monille puutarha merkitsee lähinnä pakollista nurmikonleikkuuta. Sellaiset ihmiset katsovat meikäläisiä varsin pitkään. Ei haittaa, tuskin sinuakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tajusin tätä postausta tehdessäni, etten löytänyt kivikkorinteen ensimmäisestä vaiheesta yhtään kuvaa loppuvuodelta 2015 tai edes heti lumien sulettua keväällä 2016. Voi olla, että ne kuvat ovat jossain vanhoista puhelimista, sillä jotenkin minulla on sellainen muistikuva, että olisin ottanut kuvan rinteestä. Tuoksuvatukalla on valtavan paksut ja syvälle ulottuvat juurakot. Lapio oli kovilla kaivuuhommissa ja hiki virtasi.
      Minusta on vain huvittavaa, kun näen tällaisten "tavallisten" ihmisten ilmeet puutarhatouhujani seuratessa. Oikein näkee, kuinka yrittävät miettiä, kuka ihme jaksaa nähdä näin paljon vaivaa jonkun puskan takia.

      Poista
  5. Mahtava muutos, nää on kivoja seurata, miten pihat muuttuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Niin minustakin. Sinunkin pihallasi on tapahtunut aikamoisia muutoksia vuosien myötä.

      Poista
  6. Komea on kivikkosi😍 Oikein täällä alkaa kihistä innosta kun miettii oman kauhurinteen tulevia muutostöitä. Toivottavasti onnistun taikomaan siitä yhtä kauniin💚

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Syksy ja talvi onkin hyvää aikaa kihistä innosta ja suunnitella ensi kesän muutoksia. Aivan varmasti saat tehtyä rinteestäsi upean :)

      Poista
  7. Nämä ennen/jälkeen kuvat tuovatkin hyvin esiin puutarhassa tapahtuneet muutokset. Olet saanut paljon hyviä muutoksia aikaan.

    VastaaPoista
  8. Onpa todella iso ja kivan näköinen muutos! Varmasti naapureille ja ohukulkijoille myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ensimmäisinä vuosina naapurustossa oli varmasti vielä epäilijöitä, että mahtaakohan mennä parempaan suuntaan, mutta minusta tuntuu, että viime kesänä viimeistään rinnettä jo ihasteltiinkin eikä kukaan kaivannut tuoksuvatukkaa enää takaisin.

      Poista
  9. Hieno muutos kivikkorinteessä. Ensi kesänä se kukkii yhä uhkeammin. Pusikosta raivaaminen kasvualustaksi ottaa aikaa. Samalla ehdit nähdä mikä toimii ja mitä voisi vielä parantaa. Olipa kiva nähdä muutos. Minulla oli vähän samantyyppinen projekti joku kesä sitten, kun poistin nurmikon pionien ja polun välisestä rinteestä.
    Liityin lukijaksesi, kun kelasin muitakin mielenkiintoisia postauksiasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Odotankin malttamattomana ensi kesää. Muutoksia tulee varmasti, sillä tuo rinne on aika ankara kasvupaikka; aurinko paistaa osaan rinteestä koko päivän ja loppuosaan puolen päivän tienoilta iltaan saakka, ja yleensä tuulen suunta on kadulta suoraan rinteeseen. Rinteen kuivin osa on käytännössä pelkkää hiekkamultaa, mutta onneksi viime kesänä kaivetusta loppuosasta löytyi paksulti humuspitoista savimultaa, niin sai istutettua myös rehevämpää maata vaativia kasveja. Katsotaan, kuinka ne pärjäävät. Tervetuloa lukijaksi, toivottavasti mielenkiintoista luettavaa löytyy jatkossakin :)

      Poista
  10. Näyttää niin kauniilta. Kiva kun olet ottanut kuvia eri vaiheista, siinä näkee konkreettisesti oman työn tuloksen. Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Työvaihekuvat ovat itsestänikin kiinnostavaa katseltavaa. Mukavaa viikkoa!

      Poista
  11. Hieno muutos! Hauskaa kun olit löytänyt tuon viimeisen vanhan kuvankin. Kivet on ihan parasta... kasvien seurassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Vähän toivoin, että olisi ollut vielä muutaman vuoden vanhempikin kuva käytettävissä, jotta ajan kulumisen olisi nähnyt vielä selvemmin. En kuitenkaan ajatellut vanhojen puutarhakuvien vuoksi olla edelliseen asukkaaseen yhteydessä :D Olen samaa mieltä kanssasi kivistä.

      Poista
  12. Näitä muutos-ja kehityskuvia on aina kiinnostavaa katsella. Teillä on tilanne aina kuitenkin siisti ja selkeä, olkoon muutos vaikka juuri menossa! Hyvää loppumarraskuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kivikkorinne on kyllä hetkittäin näyttänyt taistelutantereelta, mutta olen naapureiden vuoksi yrittänyt tehdä kaivuu-urakat ja kasvittamiset mahdollisimman reippaaseen tahtiin ja ehkä vähän siistimmin kuin muut puutarhaprojektini. Hyvää marraskuun viimeistä viikkoa!

      Poista
  13. Tosi kiva postaus! Näitä muutoskuvia on hauska katsella. Oikein hyvää alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Muutoskuvat ovat inspiroivia, minäkin pidän niiden katselemisesta. Kivaa marraskuun viimeistä viikkoa!

      Poista
  14. Ennen ja jälkeen kuvat on kivoja, kun muutoksen näkee niin hyvin. Huomaa, että viherpeukalo on muutanut taloon :D Noita tuoksuvatukoita on tullut eräänkin kerran raivattua pois töiden puitteissa. Maisema avartuu ihan uudennäköiseksi, kun villiintynyt tuoksuvatukka-armeija saa häädön :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei tainnut jäädä naapureillekaan epäselväksi, millainen on kunnon puutarhahörhö :D Nykyinen ratkaisu on kaunis pidemmän aikaa kuin suurimman osan vuodesta risukon näköinen tuoksuvattupöheikkö.

      Poista
  15. Tämä oli hyvin havainnollinen kehityskertomus. Paljon on tosiaan tapahtunut muuttonne jälkeen ja ehdottomasti parempaan suuntaan :) On kiva nähdä, miltä kivikkorinne näyttää ensi kesänä. Mukavaa viikkoa teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Et arvaakaan, kuinka kovasti odotan itse kivikkorinteen ensi kesää! Mukavaa viikkoa!

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!