Kivikkorinne viidessä kesässä

Lupailin kivikkorinteen kasvien esittelypostauksissa, että käyn vielä läpi kivikkorinteessä viiden kesän aikana tapahtuneet muutokset. Nyt on sen aika, sillä kameraan ei ulkoilutuksesta huolimatta tarttunut yhtään kuvaa puutarhasta. Marraskuu on masentanut kamerankin! Tässä postauksessa käyn läpi kivikkorinteen historian pikakelauksella. Tarkempaa tarinaa kivikkorinteen alkuvaiheista voi käydä lukemassa Kiviä, kiviä -postauksesta.

Ensimmäinen kevät, 22.4.2015. "Mullos" kuvan vasemmassa reunassa on edellisen asukkaan maata myöten matalaksi niittämä tuoksuvatukko.

Aidan edessä oleva valmiimpi kivikko tehtiin elokuussa 2015. Seuraavana keväänä kaivamista jatkettiin etupihan puolelle, jolloin kivikkorinteen alkupää ja aurinkopenkki saivat alkunsa. Kuva otettu 18.5.2016.

20.6.2017 kasvit olivat jo alkaneet tuuhettua mukavasti.

Suuret muutoksen tuulet alkoivat puhaltaa keväällä 2018 jo ennen kuin tuoksuvatukka edes ehti puhjeta lehteen.

Eipä arvannut tuoksuvatukka, mikä siihen iski!

Kivikkorinteen pioneerikasvit, leijonankidat, kukkivat syyskuussa 2018.

Muutama päivä myöhemmin olivat leijonankidatkin saaneet kyytiä ja kivikkorinteen pohjalle oli laitettu juurimatto.

Kesäkuun puolivälissä 2019 kivikkorinteen päässä oleva tuoksuvatukko alkoi näyttää selvästi huonokuntoiselta, kun kunnan  tekemä myrkytys alkoi vaikuttaa.

Vihdoin elokuun lopussa tuoksuvatukko näytti täysin kuolleelta, joten pääsimme kaivamaan kaikki pois. Iso urakka siinä oli ja juurakoita tuli valtava kasa, mutta vihdoin pääsin toteuttamaan viisi vuotta päässäni hautunutta visiota. Tästä kerroin enemmän Vallatun alueen asuttaminen -postauksessa.

Elokuun lopussa 2019 vatukot oli kaivettu pois ja muutama kivikin jo löytänyt paikkansa.

Kummasti ne maisemat avartuivat melkein kolme metriä korkean pusikon raivaamisella.

Kasvittaminen ja kiveäminen on jo hyvässä vauhdissa.

Ilmakuvassa alueen koko näkyy selvemmin. Minusta on jännittävää nähdä, miltä rinne näyttää ensi vuonna. Ripottelin syksyllä alla olevan kuvan vasempaan reunaan mullokselle sekä perennojen että kesäkukkien siemeniä, joten toivottavasti mullasta puskevien rikkaruohojen seasta nousee myös paljon kukkia. Valotolpan edessä olevan mulloksen kohtalo on vielä mietintämyssyssä. Voi olla, että siihen kylvetään ainakin aluksi keltamaksaruoholla höystetty nurmikko. Kun omalla tontilla tulee ylitarjontaa matalista maanpeitekasveista, niin niillähän voi sitten korvata nurmikkoa ja kokeilla, kuinka ne kestävät kadun päähän kasattavan lumikuorman painon ja sulamisvedet.

Kivikkorinne jatkui vielä alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen meidän ja naapurin tonttien välissä olevalle suurelle kivelle saakka. Ensi vuonna sen edustalla pitäisi kukkia kääpiöauringonkukkia, katsotaan, mitä siihen sen jälkeen tulee.

Hypätään ajassa kymmenen vuotta taaksepäin: Google mapsin katunäkymästä löytyi kuva toukokuulta 2009. Postauksen alussa olleeseen kuvaan vuodelta 2015 verrattuna ei ole juuri muuta eroa kuin pihaantulossa olleen kivireunuksen uppoaminen heinikon sekaan. Sen seurauksena pengerryksestä oli tullut luiska. Kuinkahan monta vuotta niiden melkein täydelliseen hautautumiseen meni? Nehän olivat varmasti alunperin kaikki esillä. Nyt ne ovat olleet näkösällä viisi kesää eikä mene varmaan montaa vuotta kun ne alkavat hautautua kivikkokasvien alle. Se on ilmeisesti sitä kivien kiertokulkua.

Edellisen asukkaan puutarhahulluuden asteesta kertoo paljon se, että vuosien 2009 ja 2015 välillä puutarhassa oli todennäköisesti vain leikattu nurmikko säännöllisin väliajoin ja niitetty tuoksuvatukko syksyisin. Ja tehty yksi pieni muutos, josta kerron myöhemmin talvella.

Sellainen pikkumuutos oli se :) Jos kivikkorinne ja kivikkokasvit kiinnostavat, niin blogin oikeassa reunassa olevasta tunnisteluettelosta löytyy lisää luettavaa aiheesta (tunnisteluettelo ei näy mobiiliversiossa). Hyvää viikonloppua!