lauantai 9. marraskuuta 2019

Kivikkorinteen kasvit, osa 3

Sarja kivikkorinteen kasveista jatkuu tänään matalilla ja "matalilla" kivikkokasveilla. Ensimmäiset ovat siis oikeasti matalia, "matalat" muuten matalia, mutta nostavat kukkansa korkeuksiin. Sekava sepustus, mutta tiedätte, mitä tarkoitan, kun näette kuvat. Maksaruohot, mehitähdet ja levisiat esittelin kahdessa ensimmäisessä postauksessa, joten jätän ne pois tästä postauksesta. Tämän päivän kasviesittelyt tehdäänkin värijärjestyksessä.
Hopeahärkki vetää huomion keskikesällä valkoisena hohtavalla kukinnallaan. Muun ajan kasvukaudesta se on kauniin hopeinen.
Isorikko kukkii osittain samaan aikaan hopeahärkin kanssa, mutta nostaa kukkansa paljon korkeammalle.
Tarhakylmänkukka 'Alba' on kivikkorinteeni ensimmäinen kukkija. Vasta nyt muistin, että minun piti vaihtaa sen ympärille tummemmat kivet, jotta valkoiset kukat tulisivat paremmin esille taustastaan.
Tarhakylmänkukan ihanat siemenhahtuvapalleroiset jäävät koristamaan kasvia pitkäksi aikaa kukinnan jälkeen. Yksi suosikkikasvejani.
Siirsin loppukesällä erivärisiä belliksiä kivikkorinteen juurelle, missä maa on selvästi kosteampaa kuin rinteessä eikä aurinkokaan porota ihan aamusta iltaan. Keväällä nähdään, miten ne siellä viihtyvät vai onko paikka lumien sulamisvesien takia liiankin kostea keväisin.
Nukkapähkämö, eli lampaankorva viihtyy kuivimmassa ja karuimmassa mahdollisessa paikassa. Se kuuluu myös niihin kasveihin, jotka nostavat kukat korkeuksiin, vaikka ovat muuten matalia. Leikkaan kukkineita varsia pois, sillä muuten tämän siementaimia löytyy aivan joka puolelta.
Luulin siirtäneeni luonnonvaraisen ketoneilikan kokonaan pois kivikkorinteestä niittyjen puolelle, mutta sen alkuja tupsahtelee edelleen kivien väleistä. Olkoon sitten kun kerta näyttää viihtyvän, onhan se nättikin.
Alkusyksyn alelaarista löysin rantalaukkaneilikan 'Sea Pink'. Vasemmalla toivekuva ensi kesälle, oikealla tilanne lokakuulta.
Lapset aiheuttavat usein ylimääräisiä sydämentykytyksiä ja kauhunkiljaisuja puutarhassa. Kovan onnen patjarikkokin on saanut osansa, ellei enemmänkin. Sain puutarhaystävältä taimen toissa kesänä. Minulla ei vielä silloin ollut sille paikkaa, joten annoin sen kasvaa kesän ajan ruukussaan kokoa. Kuopus onnistui saamaan ruukun käsiinsä ja harjoitti tutkivaa puutarhurointia sillä seurauksella, että kasvi oli palasina ja mullat pitkin pihakiveystä. Keräsin palaset ruukkuun ja hoivailin parhaani mukaan siihen asti, että sain istutettua sen kivikkorinteeseen. Lapsilla on tapana katsella kivikkorinteessä surraavia pörriäisiä, joten en sen kummemmin kiinnittänyt huomiota, kun kuopus muutama päivä myöhemmin seisoi kivikkorinteen luona. Hetkeä myöhemmin tajusin tehneeni virheen, kun näin lapsen kaivelevan maata kivien välissä. Tietenkin juuri patjarikko joutui uudelleen uhriksi!
Toissa kesän kaltoinkohtelusta huolimatta patjarikko kukki viime kesänä. Eihän tämä nyt mitenkään loisteliasta kukintaa ole, mutta ainakin kasvi on hengissä.
Sammalleimua sain äitini ystävältä viime kesänä. Ilmeisesti tämän pitäisi olla sitä "tavallista" violetinpunaista. Varmistuksen näemme ehkäpä jo ensi keväänä.
Kangasajuruoho 'Magic Carpet' kukkii runsaasti aivan matalana mattona.
Kylvin keväällä ristikin siemeniä. Vasemmalla taas toivekuva, oikealla lokakuun todellisuus. Jospa ensi keväänä tulisi edes muutama kukka.
Lopuksi kivikkorinteen siniset sähikäiset. Loistosalviasta en tainnut ottaa edes taimikuvaa. Yksi viime syksynä kylvetyistä taimista ehti tehdä nuput, mutta ei aukaista niitä ennen pakkasia, joten salvioita ihastellaan ensi kesänä, jos talvehtiminen onnistuu. Sinilemmiö sen sijaan ihastutti viime kesänä häikäisevän sinisellä kukinnallaan.
Sinilemmiö 'Heavenly Blue' kukkii sopivasti yhtäaikaa hopeahärkin kanssa. Tosin kukintaa riittää ripotellen pitkin kesää.
Tässä kukintaa parhaimmillaan. Värikin on juuri näin sininen kuin kuvassa.
Tässäpä olivat kivikkorinteeni matalat kasvit. Seuraava postaus onkin sarjan  viimeinen osa. Esittelen siinä kaikki loput, eli korkeat ja näyttävät kasvit. Oikein mukavaa huomista isänpäivää kaikille iseille ja isoisille!

Jos edelliset kivikkokasvipostaukset ovat jääneet huomaamatta, niin seuraavista linkeistä pääset tutkimaan niitä:
Kivikkorinteen kasvit, osa 1 (maksaruohot)
Kivikkorinteen kasvit, osa 2 (mehitähdet ja levisiat)

16 kommenttia:

  1. Voi patjarikkoparka.....hengis kuitenki. Toivottavasti sun sinilemmiö talavehtii. Mulla oli yhyren kesän juttu, mutta sullon paremmas paikas, rintees. Siinon ihan yhtä ärhäkän siniset kukat ku syyskatkeros.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Patjarikko koki aikamoista höykytystä ensimmäisenä kesänään, mutta selvisi kuitenkin. Syksyllä kivikkorinteen mylläyksen yhteydessä laitoin sitä kahteen eri kohtaan, joten eiköhän sen jatko ole lupaavampi. Sinilemmiö meni hienosti jo yhden talven yli, joten luotan sen talvehtivan toisenkin kerran. Pitää vain muistaa laittaa sille kuusenoksia suojaamaan kevätahavalta. Minulta puuttuu vielä syyskatkero. Pitää jostain metsästää siemeniä tai taimia, sillä syyskukkijoita kaipaa yhtä paljon kuin kevään ensimmäisiä.

      Poista
  2. Matalien maanpeitekasvien kukinta on minusta aina yksi kevään kohokohtia.
    Ihanan värinen sinilemmiö. Pitääkin harkita sen hankkimista myös omaan puutarhaan.
    Paljon esittelemistäsi kasveista löytyy myös omasta puutarhastamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puutarhani kasveista suurin osa onkin ihan peruskasveja ja joitain erikoisempia on sitten mausteena niiden lisäksi. Sinilemmiö on kahden kesän kokemuksella osoittautunut oikein mukavaksi kasviksi. Ikivihreänä vaatii vähän suojaamista keväällä lumien sulaessa, mutta muuten on ollut vaivaton kasvatettava ja on viihtynyt mainiosti kivikkorinteen kuivuudessa.

      Poista
  3. Kiva esittely jälleen. Sinilemmiö on minulle aivan outo, nimikään ei tunnu yhtään tutulta - mutta todella kaunis! Nämä kivikkokasvit ovat tosi ihania ja varsinkin sopivassa ympäristössä. Alue näyttää ihanalta, kun kaikki tuuheutuvat ja täyttävät rinteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sinilemmiötä ei kovin usein vastaan kyllä tule. Minäkin taisin julkaista siitä vain pari kuvaa viime kesänä. Se on nätti ja komeimmillaan kukkii sähäkän sinisenä pallona. Odotan malttamattomana sitä, että kasvit ovat täyttäneet kivien välit kokonaan.

      Poista
  4. Ihana esittely ja niin kauniita kukkijoita! Minä olen tuohon sammalleimuun niin ihastunut, kun viime kesänä sain sen ensimmäisen kerran oikein kunnolla kukkimaan:) Sinilemmiö olikin ihan uusi tuttavuus, on kyllä kaunis väri! Leppoisaa isänpäivää ja sunnuntaita♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minulla ei ole ennen sammalleimua ollut. Olen vain ihaillut niiden yltäkylläistä kukintaa muiden puutarhoissa. Katsotaan, kuinka omat taimeni ensi kesänä kukkivat. Sinilemmiön väri on harvinaisen puhtaan sininen. Leppoisaa isänpäivän iltaa!

      Poista
  5. Voi, toivottavasti patjarikko selviää ensi vuonna vähän vähemmällä runnomisella. Se on tavattoman kaunis, joten pidän sille peukkuja. Sinulla on kaunis valikoima matalia kukkijoita, joista aika monta löytyy myös meidän pihaltamme. Tarhakylmänkukka meiltä puuttuu, enkä ymmärrä miksi. Asia täytyy ehdottomasti korjata ensi kesänä. Mukavaa sunnuntai-iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siirsin patjarikon vähän vähemmän alttiiseen paikkaan turvaan lapsilta. Ja ehkä ensi vuonna kuopuskin jättää jo kukat paremmin rauhaan. Tämä vuosikin oli jo huomattavasti helpompi kuin edellinen. Nyt äkkiä tarhakylmänkukka ensi kesän ostoslistalle! Sitä hankintaa et tule katumaan :) Minulta puuttuu vielä vaaleanpunainen tarhakylmänkukka, ellei sitten viime kevään siemenkylvöistä joku satu olemaan sellainen. Mukavaa sunnuntai-iltaa!

      Poista
  6. Kiva esittely jälleen. Patjarikko kyllä selviää ja jatkaa jalkojaan pienemmmästäkin alusta. Tykästyin tähän lemmiöön sitä ei minulla olekkaan ennestään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Patjarikko onkin osoittautunut varsin sitkeäksi sissiksi. Jospa ei enää joutuisi niin kovia kokemaan. Lemmiö on oikein mukava kasvi, vaikka vaatiikin kevätahavalta suojausta.

      Poista
  7. Matalat kivikkokasvit ovat mainioita, sillä ne muodostavat selkeitä alueita kukkiessaan ja muutenkin. Olet saanut monet niistä jo tuuheaan kasvuun ja kukintaan. Eiköhän tuo pajarikkokin siitä pääse vauhtiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotkut näistä kasveista ovatkin jo levinneet ihan mukavasti ja joitakin voi ehkä ensi keväänä jo jakaa palasiksi. Uskon patjarikon olevan jo ensi vuonna paljon paremman näköinen, kun saa nyt kasvaa rauhassa.

      Poista
  8. Ihanuuksia. Hopeahärkki saattaa kukkia ihan valkoisena pilvenä kun sille päälle sattuu. Samoin sammalleimu, ajuruoho ja monet muut. silmänilos pitkäksi aikaa. Kylmänkukkaan olen tutustunut vasta pari vuotta sitten, kun kasvatin siemenistä. Ihastuin ja nuo hörhöt on vielä loppuajasta tosi hauskat bonukset.
    Patjarikkoa on todella helppoa kasvattaa siemenistä, itää ilman kylmäkäsittelyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hopeahärkki on häikäisevän näköinen silloin kun kukinnan ajaksi sattuu aurinkoinen sää. Odotan innolla sitä, että sammalleimut ja muut ovat levinneet niin hyvin, että ne muodostavat kunnon kukkivan maton. Kylmänkukka on todella kaunis koko kasvukauden ajan ja miten pehmeitä sen versot keväällä ovatkaan! Pitääpä olla kivikkorinnettä kitkiessä tarkkana, jos vaikka patjarikot olisivat jo itsekseen tehneet siementaimia sinne.

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!