Herkuttelijoita

Tänne saatiin vihdoin heinäkuisen lämpimiä päiviä ja öitä, joten puutarhassakin alkoi taas tapahtua enemmän. Kivikkorintessä maksaruohot humpsahtivat vauhdilla kukkaan ja siitäkös kimalaiset ja perhoset ovat riemuissaan. Aurinkopenkin puolella kukkivat isotähtiputket ja oreganot, ja lisähoukuttimeksi laitoin sinne perhosbaarinkin.

Nokkosperhonen isotähtiputken kukalla.

Kivikkorinteen viime syksynä tehdyssä osassa näyttää nyt tältä.

Nokkosperhoset kamtsatkanmaksaruoholla.

Kaksi erilaista kimalaista isomaksaruoholla. Raidallisella onkin jo vasut täynnä siitepölyä.

Kivikkorinteen vanhaa osaa ja aurinkopenkkiä. Aidan raosta kurkkii jo loistokärhö 'Elsa Späth' kauniine kukkineen.

Nokkosperhonen kaukasianmaksaruohon kukassa.

Ja taas nokkosperhonen. Tällä kertaa oreganolla.

Herukkaperhonen lehahti baarille. Pilttipurkissa on punaviini-banaani-punaviinietikkaliemi ja rullattu puuvillakankaan palanen. 

Vaikka näissä kuvissa nyt olikin vain nokkosperhosia ja herukkaperhonen, niin on täällä lennellyt muitakin. Ainakin tesma- ja metsänokiperhonen, niittysinisiipi sekä isomaayökkönen on tunnistettu, mutta eivät vain sattuneet kameran ulottuville. Odotan vaellusperhosten saapumista, sillä tähänastinen kesä antaa ymmärtää, että perhoset eivät ole ainakaan vähenemään päin. Toisenlaiset ötökäiset taas eivät ole tervetulleita ruokapöytään. Kyllästyin etanoiden noukkimiseen nauriiden lehdiltä ja päätin ottaa niiltä harson kokonaan pois. Hoitakoot linnut kaalikasvipenkin etanaongelman. Kasvimaalla on ollut etanoita ainoastaan tässä penkissä, joten harson on pakko olla syypää.

Etanoiden riivaama kaalikasvipenkki, jossa pavut ja kuukausimansikat ovat päässeet kasvun vauhtiin. Tatsoit kukkivat etualalla. Papujen taakse retiiseiltä vapautuneeseen tilaan kylvin vajaa viikko sitten tatsoita (tai jotain), mutta vielä ei näy taimia.

Takanurkassa ruusukaalit ovat melkein säästyneet tuholaisilta. Kukkivat samettiruusut ja iisoppi ilmeisesti harhauttivat etanoitakin.

Etanoitakin ei-toivotumpia ruokavieraita ovat rusakot. Eilen aamulla huomasin, että tänä kesänä ostamani sinikatana 'Alban' melkein kaikki kukkanuput oli napsittu ja toisella puolella pihaa olevat tuoksumiekkaliljat oli löydetty. Rusakonkutale ilmiselvästi kosti minulle kulkureittinsä tukkimisen. Vastaiskuna otin mansikoilta verkonpalaset arvokkaampien aarteiden suojaksi ja ripottelin tuhdisti valkosipulijauhetta vähän sinne sun tänne, mistä arvelin rusakon seuraavaksi maistelevan.

Rusakko tuli röyhkeästi ihan patiolle asti herkuttelemaan. Sinikatanan häkki on "hiukan" liian korkea, mutta estääpähän akrobaattisimmatkin suoritukset. Kaksi nuppua siihen vielä jäi, toissapäivänä niitä oli pitkälti toistakymmentä. Odotin melkein malttamattomana katanan kukintaa, joten harmitus oli aikamoinen.

Nämä tuoksumiekkaliljat säästyivät edellisen kerran maisteluilta. Nyt vasemmanpuolimmainen oli parturoitu puoleenväliin ja sen vieressä olevasta oli mutusteltu osa lehdistä. Tämä häkki taas on liian matala, mutta ehkä miekkaliljat eivät suutu kun joutuvat vähän kumartelemaan.

Varmuuden vuoksi maustoin mm. patiopenkkiin istuttamani silmäkatanan taimen.

Herneen kukalla ruokaileva kimalainen oli saanut ylleen kunnon pölykerroksen. Valkosipulijauhettako...? Hmm... hups :D

Seuraavassa postauksessa taitaakin olla jo kärhöjä. Ei tosin vielä ihan kärhöjuhlaksi asti, mutta vähän alkua kuitenkin. Aurinkoista viikonlopun jatkoa!