Heinäkuun puolenvälin ihmeitä

Huomasin, että oman puutarhani kukkijoista ei ole ollut hetkeen postausta. Toivottavasti ette luulleet, ettei täällä kuki mitään. Kukkii kyllä, joka hetki jotain. Ihastellaan muutamaa tavanomaisempaa ja ihmetellään vähän poikkeuksellisempaa kukintaa sekä vilkaistaan, mitä muuta kulissien takana on tapahtunut.

Ritarinkannukset kuuluvat heinäkuuhun. Nämä kukkivat metsänreunapenkissä. Taustalla töyhtöangervo, varjolilja sekä puolikas linssilude.

'Elina'-pionin pääkukat ovat jo varisseet, mutta sivunuput ovat parhaimmassa kukassa. Pioni onkin nyt ehkä näyttävimmillään.

Toinen kukkaan ehtinyt tarhakukonkannus onkin hempeän vaaleanpunainen. Harmi, että tämäkin kasvaa mieluiten maata myöten.

Viime kesänä alesta löytämäni riippapelargoni näyttää nyt tältä.

Ja talvetetut pelargonilaatikot tältä. Hopeaputous oli sinistä lobeliaa parempi valinta roikkuvaksi kasviksi, mutta hetki menee, ennen kuin ne ovat tasapainossa pelakuitten kanssa.

Daalia 'Wittem' on vihdoin aukaissut ensimmäiset nuppunsa.

Rusakko ei ole vielä huomannut, että yksi karpaattienkellorypäs on päässyt kukkivaksi asti. Tästä kuvakulmasta yhdistelmä taustalla olevan päivänlilja 'Stella d'Oron' kanssa on melkoisen räväkkä, mutta normaalista katselusuunnasta tarkasteltuna yhdistelmä ei ole ollenkaan näin paha.

Tai sitten rusakon vatsa tuli jo täyteen tuoksumiekkaliljoistani. Minulla ei ollut sopivaa verkonpalasta aidan alle, joten jätin sen laittamatta. Tässä lopputulos. Nyt kun vahinko jo pääsi tapahtumaan, laitoin herukanoksia hidasteeksi. Jospa muut kasvit säästyisivät.

Heinäkuun ihme on kukkiva esikko. On ollut niin kylmää, että esikkokin luulee, että on kevät. Mikäs siinä, kesä on varmaan sitten vasta edessä!

Tein pikakohennuksen kompostialueelle, joten taas on yksi rytöläjä pihalla siistitty. Urakka kävi helpommin mitä etukäteen pelkäsin, sillä tuossa kohdassa olikin pölyävä hiekkamulta, josta nurmet rikkoineen päivineen lähtivät talikolla vaivattomasti irti.

Ennen näytti tältä.

Nyt tältä. Pikkuisen siistiytyi kivituhkalla ja vanhoilla laatoilla. Nurmen ja kivituhkan välissä on muovia. Laitoin pikakompostorin suotovesiaukkoon letkun, joka tulee tuohon kompostorien väliin. Kivien alle on haudattu kannellinen purkki.

Etupihalta katsottuna näyttää tältä. Jospa vielä joskus saisi siistittyä mös marjapensaiden välit.

Kärhöjen juoksukilpailun voittajaksi julistettiin jo ajat sitten tiukukärhö 'Arabella'. Nyt on hopeasijan voittaja selvillä ja pronssisijoitus melkein varma.

Mantsuriankärhö on aukaissut ensimmäisiä pikkuruisia kukkiaan.

Loistokärhö 'Elsa Späth' on alkanut raotella ensimmäisiä nuppujaan. Tänäkin vuonna tämä kaunotar ehti loistokärhöistä ensimmäisenä kukkaan.

Kesän parhaat hetket ovat siis käsillä: kärhöjen kukinta-aika!