Uusia juttuja

Melkein viikko sitten vihjaisin jo vähän, että täällä on taas myllätty. Toinen muutos sai alkunsa alppiruusun ja jaloangervojen siirtämisestä, toinen autotallin seinustalla kolme vuotta olleen maakasan tyhjenemisestä. Katsotaan kuitenkin ennen mulloskuvia luumutarhan uudet kukkijat.

Rusolaukka alkaa availla ensimmäisiä kukkiaan.

Rusolaukka on tämäkin, mutta ihmettelin tuota möllyskää. Itusilmuko siellä on?

Luulin istuttamieni lehtolaukkojen olevan vaaleanpunaisia. Valkoisilta nämä näyttävät, mutta ei haittaa. Eivätpähän riitele minkään värin kanssa. Toivoisin kyllä, että kukkisivat hieman näyttävämmin, mutta ehkä kukinta runsastuu tulevina vuosina.

Metsänreunapenkki näytti melkein kelvolliselta niin kauan kuin lemmikkien valtameri peitti kaiken alleen. Nyt lemmikit olivat kukkimisensa kukkineet ja niiden kuihtuneiden varsien alta paljastui isot alat tyhjää mullosta. Alkukesällä siirsin penkistä pois alppiruusun ja kolme 'Amethyst'-jaloangervoa. Nyt siirsin jaloangervoilta vapautuneeseen tilaan istumakiven viereen penkin aurinkoisemmasta päästä 'Erica'-jaloangervoja, jotta niistä tulisi yhtenäisempi ryhmä. Penkin päähän ritarinkannusten eteen istutin kolme kaunopunahattua, niiden eteen harjaneilikoita ja aivan penkin etureunaan loistosalviaa. Kaikki ovat viime syksyn syyskylvöjä. Katsotaan, kuinka ne viihtyvät vai tuleeko kasvivalikoimaan ensi vuonna taas muutoksia.

Uudet istutukset ovat vasemmassa laidassa. Keväällä istutin pieniä varjoliljan sipuleita ritarinkannusten oikealle puolelle. Yksi niistä jo kukkiikin. Kiven takana on pieniä valkoisen siperiankurjenmiekan taimia, jotka toivottavasti tulevaisuudessa nousevat istumapaikan "selkänojaksi".

Penkki jatkuu vielä pikkuisen vasemmalle, mutta siellä ongelmaksi tulevat pinnan alla olevat jättimäiset kivet. Niiden takia kasvualustan syvyys on aika olematon. Pitää katsoa, jos keksin jonkun kivisen jutun sinnekin. Iso kivi tai kallion laki on nimittäin istumakiven ja polunkin alla ja se hankaloitti pitkään istutusten tekemistä. Onneksi löytyi sopiva kivi istumapaikaksi ja yksi ongelma ratkesi mukavasti.

Vähän pidän teitä jännityksessä ennen kuin esittelen seuraavan mylläyskohteen. Vuosi sitten perustetulla pikkuniityllä on uusia kukkijoita ja alue alkaa jo näyttää ihan kedolta.

Päivänkakkaroiden ja aho-orvokkien seuraksi on tullut ketoneilikkaa.

Ensimmäinen niittyhumalakin kukkii jo.

Ja sitten takaisin mullantuoksuun. Alkukesällä esittämäni ajatus kukkapenkin tekemisestä autotallin seinustalle sai niin paljon täällä kannatusta, että päätin toteuttaa sen. Olisin kyllä tehnyt sen joka tapauksessa, sillä ylimääräistä multaa sattui olemaan eikä tuossa kohdassa ollutta mullosta viitsinyt kovin kauaa pitää paljaana, sillä rikkaruohothan siihen olisivat pian levinneet. Lapset saivat myös uuden leikkipaikan, sillä heistä on valtavan hauskaa jytyyttää polkutraktorilla laattojen yli mäkeä alas. Käytävän päässä on varmuuden vuoksi ylimääräinen laatta ja koivupölkky turvaamassa seinustalla olevia pikkutaimiani. Traktori kyllä pysähtyy itsekseen ennen pölkkyä, mutta ennakoin sitä tilannetta, että jompi kumpi keksii työntää toisen päin ruukkupaljoutta.

Etureunan 'Halcyon'-kuunliljat olivat ennen suorassa rivissä aivan kurjenpolvien edessä. Pientä kanttausta siis...Käytin kukkapenkin reunalaatat uuden polun astinkivinä. Välissä on kivituhkaa. Pari kaivaessa löytynyttä kiveä on myös jo odottelemassa kavereita.

Kärhökaari-penkki alkoi laajeta kesäkuun lopulla, kun löysin alesta pitkään himoitsemani 'Princess Kate' -tarhalyhtykärhön. Istutuksista ei ole vielä kunnollista ajatusta. Haluaisin ainakin kärhöjä ja mieluusti kaariportin käytävän ylle. Kärhökaari-penkin puoli on aurinkoisempi, mutta heti käytävän toisella puolella on autotallin takia varjoisampaa. Tästä(kin) tulee kiva projekti.

Käytävän viereen istutin muutaman väärässä paikassa olleen belliksen ja niiden taakse kaunopunahatun pikkutaimia. Kurjenpolvet siirtyvät kuunliljojen taakse lähemmäs kaariporttia. Pidennän myös penkkiä puolisen metriä ja laitan syysleimut lähinnä marjapensaita olevaan päätyyn.

Syksyllä aion purkaa marjapensaiden välistä kivipenkin ja käyttää kivet uuden alueen takareunan pengerrykseen. Sillä saan ruhtinaallisen vähintään puolen metrin syvyisen kasvualustan penkin takareunaan.

Taustalla näkyvän kivipenkin kivistä saa mukavan pengerryksen seinustalla kulkevan laatoituksen ja kukkapenkin rajalle.

Kärhökaari-penkkiä laajentaessa ja polun kohtaa kaivellessa totesin, että yksi tontin kivisimmistä kohdista taitaa olla juuri tuossa: reilun parin neliön alueelta löytyi yhteensä kaksi kottikärryllistä pienempiä kiviä ja muutama isompi järkäle. Minulla kävi tuuri, sillä suurimmassa osassa oli vähintään yksi sileä pinta, joten ne sopivat hyvin patiolta metsänreunapenkkiin johtavalle polulle. Enää puuttuu puolisen neliötä ja polku olisi vihdoin valmis. Pitää ehkä "kantata" joku kukkapenkin reuna uudelleen...

Nyt alkaakin olla se aika vuodesta, jolloin on pakko laittaa aina loppuun pakollinen kärhökuva:

Tiukukärhö 'Arabella' ehti maassa talven yli olleista kärhöistäni ensimmäisenä kukkaan. Nuppuja on paljon ja kärhö on lähtenyt juuri toivotulla tavalla kiertämään isoa kiveä, joten innolla odotan, toteutuuko visioni kivestä sinisen kukkapilven keskellä.

Hyvää sunnuntai-illan jatkoa ja alkavaa viikkoa!