Kummallisten luumupuiden puutarha

Oletteko koskaan törmänneet sellaiseen tilanteeseen, että ostamanne tai saamanne puu näyttää jo istutusvaiheessa siltä, että tekee mieli katkaista koko kasvi juuresta poikki ja aloittaa alusta? Tai sellaiseen pulmaan, että istuttaessa lupaavan näköinen taimi onkin vuoden päästä keksinyt aivan uusia muotoja? Meille näitä ihanuuksia on ilmestynyt peräti neljä kappaletta. Kaikki luumupuita.

Kummallisesta ulkomuodostaan huolimatta 'Laatokan Helmen' ensimmäiset raakileet kasvavat lupaavan näköisesti. Kaksi tippui jo alkukesällä, mutta kolme on vielä jäljellä.

Ensimmäiset luumupuumme, 'Kuntalan' sekä 'Laatokan Helmen', saimme lehdettöminä. 'Kuntala' näytti alkuun oikein hyvälle: se oli matala, tanakkarunkoinen ja siinä oli melko hyvät oksakulmat. Harmi vain, että latva sekä kuusi ylintä oksaa oli paleltunut edellisen talven aikana ja jouduimme taivuttamaan ylimmän sivuhaaran uudeksi latvaksi. 'Kuntala' oli eri mieltä asiasta ja alkoi kasvattaa kolmea seuraavaksi ylintä oksaakin taivasta kohti. Ripustelin oksiin nyrkinkokoisia kivenmurikoita ja sidoin sukkahousuilla maata kohti, mutta tuntui, että joka ikinen uusi verso taisteli latvaverson asemasta. Taistelu jatkuu edelleen, sillä 'Kuntalan' oksakulmat tuntuvat olevan luonnostaan hyvin jyrkästi ylöspäin suuntautuvat.

Latvastaan paleltunut 'Kuntala' siirrettiin hiekkalaatikon viereen ja parempi istutettiin tämän tilalle luumutarhaan. Tämän muoto taitaa olla rungollinen pensas... Tässä kuvassa siis leikkauksen jälkeen: lyhensin latvaa korkeammalle kurottelevia sivuoksia ja poistin yhden keskelle puuta kasvavan oksan kokonaan.

Latvastaan paleltuneen 'Kuntalan' tilalle saimme myöhemmin samana kesänä uuden 'Kuntalan', joka oli paljon suurempi kuin paleltunut yksilö. Myös siinä oli tanakka runko ja se näytti jo pieneltä puulta. Sillä oli kuitenkin sama vaiva kuin toisellakin 'Kuntalalla': jyrkät oksakulmat. Ensimmäisen kesän katselimme sidottuja oksia ja niissä roikkuvia kiviä. Kaikki uudet rungosta kasvavat versot pakotin pyykkipojilla tai naruilla vaakasuoraan, mutta oksat tahtoisivat silti kasvaa taivasta kohti.

Uusi 'Kuntala' on nykyiseltä muodoltaan kartio. Piirsin sinisellä pari oksaa, jotka leikkasin nyt pois: kaikki kolme suoraan ylöspäin puun keskustaa kohti kasvavia oksia. Alimmainen ei ole edes kokonainen oksa, vaan puolet siitä. Jos olisin poistanut koko oksan, olisi puuhun jäänyt valtava aukko. Toivottavasti tänä vuonna muut oksat ottavat sen verran tilaa, että ensi vuonna voi poistaa oksan rungosta asti.

Kesäkuun lopussa 2017. Jos luumupuut eivät olleet mitään pihan komistuksia, niin ei sitä ollut luumutarhakaan! Kasvittaminen on edelleen kesken, mutta edes osa alueesta on nyt jo vihreää. Vasemmalla "kivipussi-Kuntala", oikealla "päärynävartaloinen hujoppi-Helmi".

'Laatokan Helmi' olikin varsinainen mörkö puuksi. En ymmärrä, miten sen näköisiä taimia edes voi myydä taimistoilla! Pituutta sillä oli jo pari metriä. Ensimmäiset oksat lähtivät 20cm ruukun pinnasta ja olivat hurjan pitkiä. Oksia oli paljon... tosin ainoastaan ensimmäisen puolen metrin matkalla ja hyvin toispuoleisesti. Siitä ylöspäin taimi oli pelkkää honteloa latvaa. Onneksi ensimmäinen kesä, 2017, oli kolea ja märkä, joten puu ei ottanut ihan mahdotonta kasvuspurttia. Kovemmalla tuulella latva heilui ympäriinsä, mutta ajattelimme, että kyllä se siitä vahvistuu. Sama meno jatkui kuitenkin seuraavana kesänä entistä rajumpana, sillä hontelo latva alkoi kasvattaa oksia koko pituudelleen, mutta runko oli edelleen yhtä rento kuin edellisenä vuonna. Ihme, ettei koko puu katkennut erään yllättäen tulleen, tuulenpuuskaisen ukkoskuuron jälkeen.

Helmi olisi pitänyt varmaan tukea ohjeista poiketen latvaan asti. Runko oli napakasti pystyssä alimpaan tukeen saakka (50cm:n korkeudelle), mutta myräkkä ja latvan heiluminen sai tuon taaemman hätäapuviritelmän luistamaan melkein oksatonta runkoa pitkin paljon alemmas. Tämän jälkeen laitoimme puulle kolmannen tuen, joka tuli reilusti ylemmäs.

Nyt Helmi alkaa muistuttaa jo puuta. Runkokin on vahvistunut niin jämäkäksi, että alkaa heilua vasta kunnon tuulenpuuskissa. Yksi tukikeppi sillä on vielä kovien myrskytuulien varalta päätuulensuunnan puolella, mutta sidokset ovat aika löysällä eivätkä estä kevyttä huojahtelua.

Viime kesänä leikkasin osan pitkistä alaoksista pois, tänä vuonna jatkoin rungon paljastamista. Ensi vuonna pitää poistaa vielä ainakin kaksi alinta oksaa, mutta ehkä sen jälkeen tarvitsee leikata vain toisiaan hankaavia tai sisään päin kasvavia oksia.

Neljäs luumupuumme on juurivesana saatu 'Viipurin punaluumu'. Sen kasvua olen päässyt ohjailemaan käytännössä alusta lähtien, sillä se oli istutettaessa noin 30-senttinen piiskataimi. Tämän luumun kasvutyyli on selvästi mustekala: runko kasvaa vauhdilla ylöspäin ja oksat samaa vauhtia sivulle. Sillä on kuitenkin luonnostaan aika hyvät oksakulmat eikä pyykkipoikia ole juuri kaivattu.

Viipurilaisen leikkaus oli aika helppoa: kolme alinta oksaa kokonaan pois, jotta korallikeijunkukat saisivat edes pikkuisen valoa ja epämääräisestä puskasta muodostuisi puu. Muutamaa suhteettoman pitkää sivuoksaa lyhensin.

Viime kesänä ennen leikkaamista puut näyttivät tältä. Vasemmalla 'Kuntala', jonka pystyyn kasvavia oksia olen merkinnyt nuolilla. Oikeassa reunassa on kummallisen muotoinen 'Laatokan Helmi' ja sen takana mustekalan näköinen 'Viipurin punaluumu'.

Vähän eri kuvakulmasta näkee, kuinka hassun muotoinen 'Laatokan Helmi' on edelleen. Ehkä siitä kuitenkin hyvä tulee. Taustalla "mustekala-viipurilainen", josta on minusta tulossa aika kaunis puu.

Jos katselusuunnasta alkaa näyttää lupaavalta, niin puiden takaa huomaa, miten kaikki ovat enemmän tai vähemmän toispuoleisia. Vaikka suoraa auringonpaistetta tulee jo heti aamupäivästä, niin pohjois-itäpuolella oksat ovat silti lyhyempiä ja taipuneet etelää (liiteriä) kohti. Merkitsin tähänkin kuvaan osan poistetuista oksista sinisellä.

Joidenkin suositusten mukaan luumupuiden paras leikkausajankohta olisi hyvin varhainen kevättalvi, mutta meillä lunta on silloin aina niin paljon, ettei noita alimpia oksia olisi pystynyt edes löytämään lumen seasta. Koska näiden parin vuoden aikana olen aina leikannut luumut loppukesästä, päätin tehdä niin tänäkin vuonna. Jotta en leikkaisi vahingossa liikaa, otin vuorotellen kustakin puusta pari oksaa ja katselin puita eri kulmista. Joitain oksia lyhensin pätkän kerrallaan siihen asti, että lopputulos oli toivottu. Yritin kuvitella, miten oksan lyhentäminen saa sen haaroittumaan ja muutamaa oksaa typistin ihan vain joitain senttejä, jotta oksa haaroessaan täyttäisi paremmin tyhjän kohdan oksistossa. Nyt on myös helpompi viritellä jänisverkot talveksi, kun puut kapenivat reilusti alhaalta.

Lupaus tulevaisuuden näkymistä. 'Laatokan Helmen' kukintaa toukokuussa.

Mielikuvissani luumutarhassa puiden oksat muodostavat aikanaan kevyen katoksen alla olevien istutusten ja polkujen ylle. Talvella oksiin saisi viriteltyä valosarjat ja keväällä ihasteltaisiin puiden muuttumista kukkapilviksi.