sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

Kummallisten luumupuiden puutarha

Oletteko koskaan törmänneet sellaiseen tilanteeseen, että ostamanne tai saamanne puu näyttää jo istutusvaiheessa siltä, että tekee mieli katkaista koko kasvi juuresta poikki ja aloittaa alusta? Tai sellaiseen pulmaan, että istuttaessa lupaavan näköinen taimi onkin vuoden päästä keksinyt aivan uusia muotoja? Meille näitä ihanuuksia on ilmestynyt peräti neljä kappaletta. Kaikki luumupuita.
Kummallisesta ulkomuodostaan huolimatta 'Laatokan Helmen' ensimmäiset raakileet kasvavat lupaavan näköisesti. Kaksi tippui jo alkukesällä, mutta kolme on vielä jäljellä.
Ensimmäiset luumupuumme, 'Kuntalan' sekä 'Laatokan Helmen', saimme lehdettöminä. 'Kuntala' näytti alkuun oikein hyvälle: se oli matala, tanakkarunkoinen ja siinä oli melko hyvät oksakulmat. Harmi vain, että latva sekä kuusi ylintä oksaa oli paleltunut edellisen talven aikana ja jouduimme taivuttamaan ylimmän sivuhaaran uudeksi latvaksi. 'Kuntala' oli eri mieltä asiasta ja alkoi kasvattaa kolmea seuraavaksi ylintä oksaakin taivasta kohti. Ripustelin oksiin nyrkinkokoisia kivenmurikoita ja sidoin sukkahousuilla maata kohti, mutta tuntui, että joka ikinen uusi verso taisteli latvaverson asemasta. Taistelu jatkuu edelleen, sillä 'Kuntalan' oksakulmat tuntuvat olevan luonnostaan hyvin jyrkästi ylöspäin suuntautuvat.
Latvastaan paleltunut 'Kuntala' siirrettiin hiekkalaatikon viereen ja parempi istutettiin tämän tilalle luumutarhaan. Tämän muoto taitaa olla rungollinen pensas... Tässä kuvassa siis leikkauksen jälkeen: lyhensin latvaa korkeammalle kurottelevia sivuoksia ja poistin yhden keskelle puuta kasvavan oksan kokonaan.
Latvastaan paleltuneen 'Kuntalan' tilalle saimme myöhemmin samana kesänä uuden 'Kuntalan', joka oli paljon suurempi kuin paleltunut yksilö. Myös siinä oli tanakka runko ja se näytti jo pieneltä puulta. Sillä oli kuitenkin sama vaiva kuin toisellakin 'Kuntalalla': jyrkät oksakulmat. Ensimmäisen kesän katselimme sidottuja oksia ja niissä roikkuvia kiviä. Kaikki uudet rungosta kasvavat versot pakotin pyykkipojilla tai naruilla vaakasuoraan, mutta oksat tahtoisivat silti kasvaa taivasta kohti.
Uusi 'Kuntala' on nykyiseltä muodoltaan kartio. Piirsin sinisellä pari oksaa, jotka leikkasin nyt pois: kaikki kolme suoraan ylöspäin puun keskustaa kohti kasvavia oksia. Alimmainen ei ole edes kokonainen oksa, vaan puolet siitä. Jos olisin poistanut koko oksan, olisi puuhun jäänyt valtava aukko. Toivottavasti tänä vuonna muut oksat ottavat sen verran tilaa, että ensi vuonna voi poistaa oksan rungosta asti.
Kesäkuun lopussa 2017. Jos luumupuut eivät olleet mitään pihan komistuksia, niin ei sitä ollut luumutarhakaan! Kasvittaminen on edelleen kesken, mutta edes osa alueesta on nyt jo vihreää. Vasemmalla "kivipussi-Kuntala", oikealla "päärynävartaloinen hujoppi-Helmi".
'Laatokan Helmi' olikin varsinainen mörkö puuksi. En ymmärrä, miten sen näköisiä taimia edes voi myydä taimistoilla! Pituutta sillä oli jo pari metriä. Ensimmäiset oksat lähtivät 20cm ruukun pinnasta ja olivat hurjan pitkiä. Oksia oli paljon... tosin ainoastaan ensimmäisen puolen metrin matkalla ja hyvin toispuoleisesti. Siitä ylöspäin taimi oli pelkkää honteloa latvaa. Onneksi ensimmäinen kesä, 2017, oli kolea ja märkä, joten puu ei ottanut ihan mahdotonta kasvuspurttia. Kovemmalla tuulella latva heilui ympäriinsä, mutta ajattelimme, että kyllä se siitä vahvistuu. Sama meno jatkui kuitenkin seuraavana kesänä entistä rajumpana, sillä hontelo latva alkoi kasvattaa oksia koko pituudelleen, mutta runko oli edelleen yhtä rento kuin edellisenä vuonna. Ihme, ettei koko puu katkennut erään yllättäen tulleen, tuulenpuuskaisen ukkoskuuron jälkeen.
Helmi olisi pitänyt varmaan tukea ohjeista poiketen latvaan asti. Runko oli napakasti pystyssä alimpaan tukeen saakka (50cm:n korkeudelle), mutta myräkkä ja latvan heiluminen sai tuon taaemman hätäapuviritelmän luistamaan melkein oksatonta runkoa pitkin paljon alemmas. Tämän jälkeen laitoimme puulle kolmannen tuen, joka tuli reilusti ylemmäs.
Nyt Helmi alkaa muistuttaa jo puuta. Runkokin on vahvistunut niin jämäkäksi, että alkaa heilua vasta kunnon tuulenpuuskissa. Yksi tukikeppi sillä on vielä kovien myrskytuulien varalta päätuulensuunnan puolella, mutta sidokset ovat aika löysällä eivätkä estä kevyttä huojahtelua.
Viime kesänä leikkasin osan pitkistä alaoksista pois, tänä vuonna jatkoin rungon paljastamista. Ensi vuonna pitää poistaa vielä ainakin kaksi alinta oksaa, mutta ehkä sen jälkeen tarvitsee leikata vain toisiaan hankaavia tai sisään päin kasvavia oksia.
Neljäs luumupuumme on juurivesana saatu 'Viipurin punaluumu'. Sen kasvua olen päässyt ohjailemaan käytännössä alusta lähtien, sillä se oli istutettaessa noin 30-senttinen piiskataimi. Tämän luumun kasvutyyli on selvästi mustekala: runko kasvaa vauhdilla ylöspäin ja oksat samaa vauhtia sivulle. Sillä on kuitenkin luonnostaan aika hyvät oksakulmat eikä pyykkipoikia ole juuri kaivattu.
Viipurilaisen leikkaus oli aika helppoa: kolme alinta oksaa kokonaan pois, jotta korallikeijunkukat saisivat edes pikkuisen valoa ja epämääräisestä puskasta muodostuisi puu. Muutamaa suhteettoman pitkää sivuoksaa lyhensin.
Viime kesänä ennen leikkaamista puut näyttivät tältä. Vasemmalla 'Kuntala', jonka pystyyn kasvavia oksia olen merkinnyt nuolilla. Oikeassa reunassa on kummallisen muotoinen 'Laatokan Helmi' ja sen takana mustekalan näköinen 'Viipurin punaluumu'.
Vähän eri kuvakulmasta näkee, kuinka hassun muotoinen 'Laatokan Helmi' on edelleen. Ehkä siitä kuitenkin hyvä tulee. Taustalla "mustekala-viipurilainen", josta on minusta tulossa aika kaunis puu.
Jos katselusuunnasta alkaa näyttää lupaavalta, niin puiden takaa huomaa, miten kaikki ovat enemmän tai vähemmän toispuoleisia. Vaikka suoraa auringonpaistetta tulee jo heti aamupäivästä, niin pohjois-itäpuolella oksat ovat silti lyhyempiä ja taipuneet etelää (liiteriä) kohti. Merkitsin tähänkin kuvaan osan poistetuista oksista sinisellä.
Joidenkin suositusten mukaan luumupuiden paras leikkausajankohta olisi hyvin varhainen kevättalvi, mutta meillä lunta on silloin aina niin paljon, ettei noita alimpia oksia olisi pystynyt edes löytämään lumen seasta. Koska näiden parin vuoden aikana olen aina leikannut luumut loppukesästä, päätin tehdä niin tänäkin vuonna. Jotta en leikkaisi vahingossa liikaa, otin vuorotellen kustakin puusta pari oksaa ja katselin puita eri kulmista. Joitain oksia lyhensin pätkän kerrallaan siihen asti, että lopputulos oli toivottu. Yritin kuvitella, miten oksan lyhentäminen saa sen haaroittumaan ja muutamaa oksaa typistin ihan vain joitain senttejä, jotta oksa haaroessaan täyttäisi paremmin tyhjän kohdan oksistossa. Nyt on myös helpompi viritellä jänisverkot talveksi, kun puut kapenivat reilusti alhaalta.
Lupaus tulevaisuuden näkymistä. 'Laatokan Helmen' kukintaa toukokuussa.
Mielikuvissani luumutarhassa puiden oksat muodostavat aikanaan kevyen katoksen alla olevien istutusten ja polkujen ylle. Talvella oksiin saisi viriteltyä valosarjat ja keväällä ihasteltaisiin puiden muuttumista kukkapilviksi.

22 kommenttia:

  1. Ihana postaus (havainnollinen ja hauskasti kirjoitettu), vaikka ymmärrän hyvin harmistuksen kovan ponnistelun vuoksi. Tavoite loppulauseessa on kuitenkin niin ihana, että sen jo sielun silmin voi kuvitella! Minun vanhat luumupuuni ovat juurikin kasvaneet hieman pensaan tyyliin, mutta satoa tuottavat valtavasti. Paikassa, missä kasvavat, ei muoto ole niin merkityksellinen. Uudemmat ostamani luumupuut ovat selvästi enemmän puun mallisia ja yritän ne pitää tässä muodossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Harmituksen määrä on tänä vuonna hyvinkin siedettävissä rajoissa. Viime kesänä seassa oli melkein joka puun osalta suoranaista epätoivoakin, kun taimet olivat hyvin juurtuneet ja hurahtivat hurjan vauhdikkaaseen kasvuun. Meillä on niin pieni piha, että mielellään haluaisin pitää luumutkin mahdollisimman hyvin kuosissa. Sato on tärkeä osa hedelmäpuuta ja kyllähän sitä oksia leikellessä tuli tarkasteltua, millaisissa oksissa kukkia mahdollisesti ensi keväänä olisi, ettei leikkaa juuri niitä pois.

      Poista
  2. Heh, mustekaloja ja kivipusseja! Aikamoisia muotopuolia, näyttää niistä itsekseenkin sellaisia kasvavan, mutta tulee mieleen myös, onkohan niitä viljelty kovinkin tiheään taimistolla.
    Toisaalta, moni puu tuntuu teinivaiheessa olevan melko rujo, honkkeli, ruma ankanpoikanen, ja sitten, kun se vaihe menee ohi, tulee niistäkin ihan kelpo puita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla, että jotkut taimista ovat kasvaneet huonommissa valo-olosuhteissa tai joutuneet naapuritaimen varjostamiksi. Totta tosiaan, ilmiselviä teinejähän nämä meidän puut ovat! Toivoa siis on vielä :D

      Poista
  3. hauskanen postaus kummallisesti kasvavista luumupuistanne, toki ymmärrän harmistuksesikin.
    luumupuut eivät varmaan ole monenkaan mielestä niitä kauneimpia puita, mut mitäpä siitä, kunhan vain tuottavat runsaan ja makoisan sadon! itse emme juurikaan leikkaa luumupuitamme, ja sen ne ovat nököisetkin, mut eivät haittaa tuol takapihalla kasvaessaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä vuonna harmituksen määrä on sentään sillä tasolla, että pystyy huumoriakin jo repimään asiasta. Viime vuonna katseli vain ihmeissään, että mitähän noista vielä tulee. Runsasta satoa odotellaan kieli pitkällä.

      Poista
  4. Heh heh, olipa hauskoja kuvauksia! :D Meillä on kaksi viime syksynä istutettua luumupuuta, yleinen sinikriikuna ja Laatokan helmi. Meinasin kaivaa helmen ylös jo ennen talvea, koska se näytti ihan pystyynkuolleelta. Väitin vielä keväälläkin sen olevan kuollut, vaikka mies jo näki silmuissa vihreää. Olihan se elossa.

    Ne kasvavat sellaisella paikalla, että kovin isoja puita siihen ei mahdu, joten leikkausta pitäisi harrastaa. En ole koskaan noin pieniä puita leikannut, joten hieman hirvittää, että pilaan koko puut. Mutta tässä tuli hyviä vinkkejä leikkaamiseen, joten enköhän rohkaistu puuhaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tekemällähän sitä oppii. Ja sitten jos menee pieleen, niin korjaa tulevina vuosina :D Itse olen ajatellut, että leikkaan mieluummin liian vähän kerralla kuin liikaa. Siirtolapuutarhoissa näkee usein hienosti pienikokoisiksi leikattuja puita. Niistä on varmaan katkaistu latvatkin, mitä en itse ole vielä rohjennut tehdä, kun noilla kuitenkin on tilaa kasvaa ylöspäin.

      Poista
  5. Meillä on yksi luumupuu jonka lajikenimeä en tiedä, mutta kyllä se enemmän ylöspäin tykkää kasvaa kuin leveyttä. En ole sitä juurikaan leikannut, muutaman oksan vain kun kasvoivat toista oksaa hangaten. Taitaa olla niiden luontainen tapa pyrkiä enemmän ylöspäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lajikeominaisuuksissa on myös eroja, sillä 'Kuntala' näyttää kasvavan selkeästi ylöspäin joka kohdasta, viipurilainen nopsaan sekä ylös että sivuillepäin. 'Laatokan Helmen' pituuskasvu on nyt ehkä vähän tasoittunut ja suuntautunut oksiin. Mielenkiintoista nähdä, mitä noista aikanaan tulee.

      Poista
  6. Joskus on haasteellista saada luumupuu kasvamaan kauniin näköiseksi. Pensasmaisuus on luonteenomaista ainakin näille vanhoille lajikkeille, mutta ne kestävät hyvin ei-toivottujen versojen poisleikkaamista. Puuta ei saa kuitenkaan rajusti typistää. Meillä puut kasvavat varsin lähekkäin ja ovat jo suuria ja muodostavat tosiaan katosmaisen oksiston. Ne kasvavat juuri epäsymmetrisesti valon suunnasta riippuen. Alaoksia ja kuivia oksia leikataan pois tarpeen mukaan ja tiheitä kohtia harvennetaan. Kriikunat ovat sitten oma lajinsa. Ne kasvavat mielelleään riehakkaasti pensasmaisiksi, mutta neiiden ulkonäkö ei meidän viidakkomaisessa puutarhassa haittaa.
    Nyt on taas hyvä luumuvuosi ja hienoa, että saatte jo maistiaisia omista puista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 'Laatokan Helmen' kukinta tuli keväällä yllätyksenä ja vielä suurempi yllätys oli, kun kukinnan aikaan sattuneista kurjista keleistä huolimatta on tulossa edes muutama raakile. Liikaa ei tosiaan passaa leikata kerralla, ettei tulisi vesiversoja eikä toisaalta rasita puuta liikaa. Hankalinta onkin ehkä se, että malttaa jättää leikattavaa tulevillekin vuosille ja poistaa kerralla vain välttämättömimmät.

      Poista
  7. Kiva lukea muidenkin taisteluista hedelmäpuiden muodon kanssa. Minä olen otellut omenapuu 'Kultainen Kitaika', joka haluaa tehdä tosi jyrkkiä oksakulmia ja kasvaa luutamaisesti ylöspäin. Luonto on vahvempi, ja lajikeominaisuudet voittavat sitkeimmänkin puutarhurin lopulta. Toisaalta tuo puu teke pahuksen pieniä (vaikkakin makeita) omenia, joten talouskäyttöön siitä ei oikeasti ole. Olkoon mokoma semmoinen luuta kun haluaa omassa jokirannan nurkkauksessa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa olla sitten samaa tyyppiä kuin 'Kuntala'. Jyrkät oksakulmat ovat hankalia, sillä ne repeävät niin helposti lumen tai suuren sadon painosta ja sitten on koko puu kaatokunnossa. Minä en ole vielä suostunut antamaan ainakaan tuolle luumutarhan 'Kuntalalle' periksi. Oksat haarautukoot miten tahtovat mutta rungosta pitää lähteä loivemmalla kulmalla. Hiekkalaatikon luona oleva puska on ehkä menetetty tapaus muodon suhteen.

      Poista
  8. Minulla Laatokan Helmi kasvaa suht kivan näköiseksi, olen leikannut sitä vähän joka syksy, kunhan sato on korjattu, leikkaan taas. Juurivesasta kasvatettu yleinen punaluumu teki kaksi haaraa jo aika pienenä, annoin tehdä koska se on muuten kasvanut yllättävän kivasti. Kuntala kasvaa minullakin ylöspäin kuin soihtu eikä ole tehnyt vielä satoa. Neljäs luumupuu jonka nimeä en muista on ollut kitukasvuinen, ei kasva oikein minnekään.
    Itse tappelen kolmen tammen kanssa jotka eivät suostu kasvamaan niin kuin haluan, eilen leikkasin ne ja pidin puille kunnon puhuttelun siitä miten pitää kasvaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saksilla tai kompostiin joutumisella uhkailu toimii monelle kasville, toivottavasti myös puille :D Minäkin luulen, että meidän Helmi alkaa nyt kasvaa tasapainoisemmaksi, kun alun epäsuhtaisuudesta aletaan päästä eroon. Vaikuttaisi ainakin siltä, että latvassakin oksat kasvavat luonnostaan melko hyvin suoraan sivulle ja viipurilaiseen verrattuna maltillisemmin muutenkin. Onkohan luumuilla sama kuin omenoilla, eli oksan taivuttaminen vaakatasoon tai jopa alaviistoon saa puun tekemään paremmin kukka-aiheita? 'Kuntalan' tapa kasvaa taivasta kohti ei silloin ennusta kovin aikaista satoikään tulemista.

      Poista
  9. Miulla on sellanen käsitys jotta luumu ei siännölliseks puuks taivu mitenkään. Meilläkin harottaa miten sattuu, nyt vuan vesoja leikkelen. Päärynä 'Olga' erehyin alakuvuosina vähän typistämään ja liikoja oksia leikoomaan. Jyrkästi rupes oksia taivasta kohti kasvattamaan ja enmpä ennee sitä leikkele.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika moni luumu ilmeisesti kasvaisikin varmaan mieluusti luonnostaan pensasmaiseksi. Minä ainakin yritän muotoilla noita mieleiseksini, katsotaan, joudunko luovuttamaan muutaman vuoden päästä.

      Poista
  10. Hauskasti kuvattu luumupuidenne elämää! Meillä on pari Sinikkaa ja yksi luumupuu olisi vielä tarkoitus ostaa, eri lajiketta. Omia luumupuitamme en ole juuri leikannut, ainostaan poistanut kuolleet tai vaurioituneet oksat. Kaikkea hyvää viikkoosi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt pystyy jo pikkuisen huumoriakin repimään noista toisin kuin viime kesänä. Hyvää, sopusuhtaista tainta ei tarvitsekaan niin leikellä toisin kuin näitä meidän muotopuolia. Mutta eiköhän noistakin ihan kelpo puita aikanaan tule. Kiitos, samoin sinulle!

      Poista
  11. Olipas hauska ja havainnollinen kuvaus taistelusta hedelmäpuiden kanssa :) Meillä ei vielä hedelmäpuita ole, mutta pienen hedelmätarhan perustaminen on suunnitteilla. Oli hyvä tietää etukäteen, mitä kaikkea saattaa olla odotettavissa :) Mukavaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä kokemuksella sanoisin, että valitkaa itse hedelmäpuun taimi ja toivokaa parasta, jos saatte puun lahjaksi :D Huonostakin taimesta voi kuitenkin saada hyvän taivuttelemalla ja leikkaamalla... ehkä! Kiitos, mukavaa viikkoa!

      Poista

Kiva kun piipahdit blogissani, jättäisitkö myös viestin käynnistäsi. Tervetuloa uudelleenkin!