Viikonlopun kuvasaalis

Viikonloppu kului niin pitkälti puutarhatöissä kuin sään puolesta pystyi. Kottikärryssä oli vuorotellen multaa ja kasveja, ja pikku hiljaa nurkka jos toinenkin koheni. Vielä on kuitenkin paljon tehtävänä. Sivupihan penkkiin sain istutettua mm. kuunliljoja ja jaloangervoja. Uusimpaan metsä-/kantopuutarha-alueeseen istutin varjoliljoja. Aiemmin sinne siirtämäni valkovuokot ovat alkaneet kukkia. Vielä on monta aukkopaikkaa, mutta tässä taas pari otosta maistiaisiksi.

Varjoliljat ovat jo hyvässä kasvussa.

Hyvin onnistui nuppuistenkin valkovuokkojen siirto.

Näistä pitäisi tulla punertavia kukinnan päätteeksi.

Isäntä aloitti uuden puutarhakompostorin rakentamisen. mutta keskenhän se jäi, kun sekä puutavara että kuormalavat loppuivat. Onneksi ensimmäinen osasto tuli sen verran valmiiksi, että ympäri pihaa lojuneita puutarhajätekasoja sai koottua sinne. Kuvamateriaalia kompostista on tulossa myöhemmin. Sen sijaan valmista tuli marjapensasalueella. Vuosi sitten talvella viherherukalta ja kahdelta mustaherukalta hajosi runsaan lumen takia tuet. Nyt saimme aikaiseksi tehdä niille uudet, ehkä jopa paremmat tuet. Nurmikonleikkuukin pensaiden alta helpottuu, kun pensaan tyven ulkopuolella ei ole mitään ylimääräistä.

Heinäseiväs noin puskan keskivaiheille ja muovinen pensastuki narulla seipäästä roikkumaan. Talveksi rinkulan saa tiputettua alas, jotta se ei vääntyisi oksien ja lumen painosta. 

Yhtä kompostikasaa siirtäessäni löysin hyvään kasvuun lähteneen juurakon. Se oli viskattu juuret ylöspäin kasaan, joten uudet versot olivat tehneet täyskäännöksen kohti päivänvaloa. Aika pitkän aikaa löi tyhjää, kun mietin, mikä ihme se on. Kävin mielessäni läpi kaikkia viime kesänä siihen kasaan viskaamiani kasveja ja istutin puskan varmuuden vuoksi kasvimaan nurkkaan. Ihan kuin haluaisin säästellä kasvia, jonka olen edellisenä kesänä viskannut kompostiin!

Kehäkukka? Ei. Tuoksuvattu? Ei, kaikki sen juurakot menivät poltettavaksi. Leijonankita? Mahdollisesti, mutta onpahan kumman näköinen.

Lähikuva versoista. Vasta tänään keksin, että viskasin myös yhden isomaksaruohon kompostikasaan. Ehkä tämä onkin se.

Kivikkorinteen viime syksynä tehtyyn uuteen osaan oli jäänyt keskivaiheille monttu, jonka sai hyvin nyt täytettyä kun kasvit ovat vasta heräilemässä. Huomasin, että rinteeseen pitää saada enemmän heti keväällä vihertävää tai kukkivaa, sillä se näyttää keväisin aika karulta. Vasta nyt alkaa näkyä enemmän viherrystä ja hitaimmat vasta harkitsevat heräilemistä. Punatähkissä ja kaukasiantörmäkukassa on parin sentin mittaiset tupsut, valkoisessa punahatussa ei mitään elonmerkkiä. Onkohan se ensimmäinen viime talven aikana menetetty kasvi?

Kevätvuohenjuuret ovat vihreitä mättäitä heti lumien sulettua, muilla menee pidempään. Rinteen alle kylvetty nurmikkokin alkaa hiljalleen vihertää, tosin sen viherrys ei erotu kuvassa.

Iloinen yllätys: luulin jo, että tarhakylmänkukkani ei tänä vuonna kuki ollenkaan, mutta nyt sieltä löytyi kaksi selvää nuppua.

Talvi oli siirtänyt ainoastaan yhtä kiveä. Pitää käydä täyttämässä rakonen ennen kuin pallomehiparrat valuvat rotkoon.

Kellari- ja kaupantekijäisnarsissit kukkivat iloisesti, mutta penkeissä asustelevat narsissit ovat vasta nousemassa. Tulppaaneissakin alkaa olla jo nuppuja.

Nimetön narsissi. Olisiko kuitenkin se tavallinen 'Carlton?'

Sateet roiskuttivat ikävästi multaa puhtaanvalkeiden 'Princess Zaide' -narsissien terälehdille.

Isoimmat tulppaanin nuput löytyvät lummetulppaani 'Concertosta'.

Posliinihyasintit eivät tykänneet sateesta, vaan retkottavat nyt pitkin pituuttaan. On myös mahdollista, että jompi kumpi pikkutuholaisista on talsinut mättäiden päältä...

Ukkolaukan siementaimia on kukkapenkeissä niin paljon, että niitä voisi melkein kutsua jo rikkaruohoiksi. Ehkä pieni harvennus olisi paikallaan.

Balkaninvuokot ovat alkaneet aukaista kukkiaan. Sinisiä on auki useampia, valkoisia yksi, pinkit ovat vasta nupullaan.

Tällaista meillä on puuhasteltu ja tällä viikolla tapahtuu vielä paljon uusia juttuja. Niistä lisää sitten myöhemmin. Mukavaa viikkoa!