Varjokujan kevättä

Viime kesänä tontin ongelmapaikaksi kutsumani talon pääty on kokenut melkoisen muodonmuutoksen. Loppukesällä nimesin sen varjokujaksi ja istutinkin sinne jo ensimmäiset kasvit. Tässä kevään mittaan loput aukkopaikat ovat täydentyneet sekä omien hankintojen että äidiltäni saamien kasvien voimin.

Sormivaleangervoja on varjokujalla kolmessa kohtaa ja kaikki ovat jo isolla nupulla. Nyt en haluaisi yhtään hallayötä!

Viime syksynä istutin varjokujalle sekoituspussin helmililjoja. Ainakin muutama vaaleanpunainen ja valkoinenkin on joukossa. Samanlainen rypäs on toisessakin kohdassa.

Keltareunainen kuunlilja alkaa availla ensimmäisiä lehtirulliaan. Lajike on ehkä 'Golden Tiara'. Kuunliljojen kasvuunlähdössä on suurta hajontaa, sillä osalla niistä on vasta sentin mittaiset piipot maan pinnalla.

Pari viikkoa sitten äitini taimikuormassa oli töyhtöangervo. Se on lähtenyt hyvin kasvamaan uudessa kodissaan pinkkien esikoiden, sinisten helmililjojen ja sormivaleangervoiden kaverina. Vasemmassa ylänurkassa näkyy pikkuisen yhtä keskeneräistä projektia. Kuvanottohetkellä se oli tosin vasta mallailuasteella, nyt jo vähän pidemmällä (ja suoremmassa).

Aiemmin keväällä esittelin jo pieniä maistiaisia uudesta kanto-/metsäpuutarha-alueesta, joka on varjokujan jatkona. En vieläkään esittele yleiskuvia sieltä, sillä en saa otettua sellaista kuvaa, jossa ei näkyisi paria toistaiseksi salassa pidettävää juttua. Toinen niistä on viime syksynä ja talven aikana kovasti pähkäilemäni katseenvangitsija ja toinen liittyy varjokujan alkupäähän. Molemmat ovat nyt työn alla, mutta aika lailla alkutekijöissään. Innolla odotan lopputulosta, sillä mielikuvissani ne ovat kutkuttavan hienoja.

Tupastiarellat ovat vasta nousseet penkin etulaidassa. Niiden kaveriksi pääsi viikonloppuna ostamani vaaleanlila esikko.

Jaloangervo 'Erican' nuoret lehdet ovat upean punaiset. Ne ovat näyttävä pari varjoliljan ja taustalla olevan saniaisen kanssa. Näiden väleihin mahtuisi paljon jotain kevätkukkijaakin, pitää muistaa se syksyllä.

Tontin raja menee tässä. Oikealla puolella oli ennen vattupuska, jonka revin pois. Ajattelin pitää vatut poissa, mutta antaa muuten luonnonkasvien vallata vatuilta vapautuneen alueen. Ympäristössä on ainakin lemmikkiä, valkovuokkoa, oravanmarjaa, puolukan- ja mustikanvarpuja sekä erilaisia saniaisia ja heiniä.

Pois revityn vattupuskan takaa paljastuivat paremmin myös nuo kolme eriasteisesti lahonnutta kantoa ja ristiin rastiin suikertavat juurakot.

Tontin perimmäisestä nurkasta heinikon keskeltä siirretty valkovuokko on muuttunut jo kauniin pinkiksi. Kuvitelkaa tämä yhdessä sen lilan esikon kanssa.

Tänään sataa, TAAS! Ja ihan kaatamalla. Pitäkää peukkuja, että huomenna olisi poutaa juuri niin kuin sääennusteet toistaiseksi lupaavat. Silloin nimittäin alkaa patiolla tapahtua ihmeitä. Mukavaa keskiviikkoa!