Belliksiä ja tonneittain tavaraa

Blogini yksivuotissynttäripostaukseen tuli monen monta mielenkiintoista kysymystä ja postausaihetta. Edelliseen kysymykseen vastaamisesta onkin jo vierähtänyt hetkinen, joten päätin ottaa Parasta aikaa -blogin Tarjan esittämän kysymyksen käsittelyyn. Se koskee belliksiä ja kuuluu näin:

"Kiinnostaa miten olet saanut Bellikset noin kukoistamaan pihallasi? Millainen on maaperä ja onko jotain hoitoniksejä niille? Itselläni Bellikset yleensä tahtovat kadota parin vuoden jälkeen."

Kevään ensimmäiset bellikset tuntuvat usein olevan vaatimattomamman näköisiä kuin myöhemmin kesällä ilmestyvät.

Yksi viime kesän upeimpia kaunokaisia.

Odotin tämän kysymyksen kanssa tarkoituksella näin pitkään, jotta näen, kuinka eri puolilla tonttia kasvavat bellikset ovat talvehtineet. Talvituhoja tuli luumutarhassa, jossa melkein kaikki isot bellikset olivat talven aikana kuolleet. Siementaimia nousee kuitenkin sen verran, että kuukauden päästä tuskin on enää tyhjää aukkoa. Sekä  kärhökaaressa että aurinkopenkissä bellikset ovat talvehtineet tänäkin vuonna oikein hyvin.

Luumutarhassa oli lumen sulettua monen monta tällaista "heinämyttyä". Tosin tässä kuolleen belliksen tyveltä nousee pienempi, joka peittää pian kuihtuneet versot.

Luumutarha on tasamaalla ja maa on siellä multaista. Aurinkopenkissäkin bellikset ovat tasamaalla, mutta siellä pohjamaa on todella hiekkaista ja ainoastaan pintamaa on multaisempaa, tosin sekin hiekansekaista. Kärhökaaressa maa on myös multaista, mutta penkki on rinteessä ja bellikset ovat selvästi viettävällä kohdalla penkin päädyssä noin 20cm ympäröivää nurmikkoa ylempänä. Belliksille näyttäisi siis olevan selvästi etua siitä, että talvella niiden kohta pysyy varmasti kuivana. Kuivuudesta tosin oli haittaa helteisenä viime kesänä, jolloin jouduin itse kastelemaan osaa aurinkopenkin belliksistä. Niillä hiekansekaista multaa oli ainoastaan 10cm ja ne joutuivat olemaan koko päivän auringonpaisteessa. Metrin päässä paksummassa multakerroksessa kasvavat bellikset pärjäsivät paremmin.

Bellikset saavat kasvaa minulla aika vapaasti omissa oloissaan. Välillä käyn leikkelemässä kuihtuneita kukintoja pois, mutta yleensä annan niiden siementää vapaasti. Silloin ei haittaa, jos osa kuolee talven aikana. Bellis itää ja kasvaa hyvin nopeasti kukkimiskokoon ja ymmärrän hyvin, miten siitä voi tulla jopa rikkaruoho. Se ei taida hävitä kasvuvauhdissa yhtään vaikkapa vesiheinälle, mutta on vain paljon sitä nätimpi. Pidemmälle jalostettuja belliksiä en ole koskaan kasvattanut, sillä minusta nämä kevyempikukkaiset ovat suloisempia. Niissäkin värivaihtelua löytyy aika paljon ja osa kukista on kerrannaisempia kuin toiset. Mukana on myös yllätysmomentti, sillä ei koskaan tiedä, millaisia kukkia mistäkin siementaimesta tulee. Joskus mukana on todella kauniita yksilöitä. Sen verran puutun "luonnon jalostustoimintaan", että kitken pieni- ja harvakukkaiset yksilöt pois. Lisää belliksiäni löytyy Kaunokaisia-postauksesta (klik klik).

Sitten otsikon lupaamaan tavaramäärään. Eilen aamulla meille tuli kuorma-auto pihaan ja toi vähän askarreltavaa.

Hyvin mahtui: renkaat menivät lähimmillään puolen metrin päästä kukkapenkin nurkasta.

Ensimmäinen ja toinen lava betonilaattoja. Niiden takana näkyy pikkuisen aloitettua puutarhakompostoria. Huomatkaa myös kompostin edessä oleva rikkaruohokasa, joka alkaa olla korkeampi kuin kompostorin vasemmalla puolella oleva multakasa.

Tässä kolmas, neljäs ja viides sekä pala raudoitusverkkoa. 

Puutavaraa tuli myös muutama metri. Patiohommat odottavat isännän kesälomaa, mutta lautojen ja raudoitusverkon työstäminen on jo aloitettu. Katsotaan, milloin niistä saa kuvauskelpoista materiaalia.

Piha näyttää nyt enemmän rakennustyömaalta kuin koskaan, vaikka patiolle tulevat maa-ainekset eivät vielä olekaan tontilla. Yritän ummistaa silmäni pahiten keskeneräisiltä kohdilta ja keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Isäntä on luvannut väkerrellä emännän piirtämiä hahmotelmia aina kun töiltään ehtii. Ehkä ne saadaankin valmiiksi ennen kuin niihin tulevat kasvit alkavat kaivata kiipeilytukea. Toiveissa olisi myös päästä patiolle grillaamaan ja ruokailemaan jo kesäkuun aikana. Työtä riittää siis!

Mukavaa keskiviikkoiltaa!