torstai 5. marraskuuta 2020

Paras ruusuni ikinä

Puutarhan lumo ja Hirnakan torppa -blogit haastoivat minut Kukka & kaali -blogin Pauliinan alulle laittamaan ruusuhaasteeseen. Ajattelin ensin, etten voi mitenkään osallistua tähän, sillä ainut ruusu puutarhassani on tontin rajan ulkopuolelta sinnikkäästi puskeva piikkihirviö, jonka yritän tuhota vuosi toisensa jälkeen.

Tällaiset versot osuivat monta kertaa ahteriini, kun pyllistelin ensimmäisenä kesänä kasvimaalla. Vihasuhde alkoi ensimmäisestä yhteenotostamme.

Keskiaikaista kidutusvälinettä muistuttava puska tekee tällaisia pieniä, yksinkertaisia kukkia.
Alkuun tällä tontilla nykyisen kärhökaaripenkin kohdalla kasvoi iso hansaruusu, mutta jo heti toisena kesänä laitoin siitä myynti-ilmoituksen nettiin ja pian sen kävikin ystävällinen setä hakemassa omaan puutarhaansa. Hansa uskoi kerrasta, ettei ole takaisin tulemista, mutta tappajamonsteri (oikealta nimeltään ehkä karjalanruusu) tulee aina takaisin. 
Siinä se hansa nökötti keskellä nurmikkoa. En löytänyt yhtään kuvaa tästä kukkivana, vaikka muistan kyllä katselleeni sen runsasta nuppumäärää ja miljardeja kirvoja joka ikisessä latvassa. Suihkuttelin niitä vaikka millä mutta aina ne tulivat takaisin.
Nyt minua alkoi säälittää kaikki ruusuintoilijat, jotka odottivat näkevänsä upeita kuvia ja lukevansa hehkutusta eri ruusujen hyvistä puolista. Voi mikä pettymys teitä blogiystäviäni nyt kohtasikaan! Laitan tähän väliin lohdutukseksi pari kuvaa Kuopion Valkeisenlammen puiston ruusuista. Olen tehnyt puiston ruusuista muutaman postauksen. Ne löytyvät kun klikkaat tunnisteluettelosta ruusu-kohdasta.
Ryhmäruusu 'Kashmir' muistuttaa todella paljon sitä leikkoruusua, jonka isäntä kosiessaan minulle antoi.
En ole ruusuihminen, vaikka pidänkin ruusuista leikkokukkana. Pidän myös ruusujen tuoksusta. Puutarhassa kasvavista ruusuista minulle tulee mieleen ainoastaan piikit, kirvat ja hillitön leviäminen. Lapsuudenkodin juhannusruusu ja hansaruusu, sekä omalta tontilta myyty hansa ja kurittamani tappajamonsteri lienevät isoimmat syypäät tähän mielleyhtymään. Kirvaisia mielikuvia tulee lisää kerrostalon parvekkeella kasvaneista runkoruususta ja "äitienpäiväruususta". Runkoruusun yritin muuten saada talvetettua, mutta siihenhän iski sitten talven aikana joku tauti, joka mustutti sen versot. Kuinka voisin siis tällä taustalla ja kokemuksella vastata mihinkään ruusuhaasteeseen?
Maanpeiteruusu 'Jazz' on todella herkullisen värinen.
Koska sain haasteen kahdelta suunnalta, vaikka ruusut eivät blogissani koreile, päätin jorista sitten niitä näitä ruususuhteestani. Pauliina antoi kuitenkin aika vapaat kädet toteuttaa haaste, joten antaa sitten mennä vaan. Enhän minä suinkaan inhoa ruusuja (paitsi sitä kuritonta kammotusta). En pysty kuvittelemaan mitään kookasta (ja piikkistä) pensasruusua puutarhaani, mutta leikkokukkaruusun näköiset kaunottaret herättävät jonkinasteisen tunteen kukkasydämessäni.Ehkä minun ruusuni onkin joku arvokas ja jalo ryhmäruusu, joka vaatii huomiota kukoistaakseen eikä missään nimessä ole valtaamassa puolta puutarhasta itselleen. Minulla on myös hyvin vaativa maku juuri oikeasta ruusunkukan mallista. En pidä niistä äärimmäisen kerrotuista ruusuista enkä myöskään täysin yksinkertaisista kukista. Kukan pitäisi olla iso ja tasapainoisen muotoinen sekä värin minulle mieluinen.
Maanpeiteruusu 'Schneekönigin' on kaunis, mutta minun makuuni turhan yksinkertainen.

'Maria Theresia' taas on ehdottomasti liian överi.

'Hansestadt Rostock' on aika kauniin muotoinen, mutta ei sekään aivan täydellinen.
Juuri sitä "oikeaa" ruusunkukkaa ei ole tullut elävänä vielä vastaan. Yksi ruusu on kuitenkin herättänyt ihastukseni heti ensimmäisen kerran kun sen kuvan näin. Ruusussa täsmäsivät sekä kukan muoto että ihana väritys. Tuoksusta tai kasvutavasta en osaa sanoa mitään, mutta eikö tuo alla olevan kuvan ruusu ole aika upea?
Jos jollakin ruusulla on mahdollisuus päästä puutarhaani, niin se on sitten tällä kaunottarella. Tämä on nostalgiaruusu 'Nostalgie' (kuva kopioitu Honkasen puutarhan sivuilta).
'Nostalgie' näyttää juuri siltä, että se ei taida olla ihan helpoimmasta päästä enkä tiedä, saisinko sitä menestymään edes yhden talven yli. Muutaman kerran olen vilkaissut taimiston ruusuhyllyn sillä silmällä läpi, mutta tätä kaunotarta ei ole ollut juuri silloin myynnissä. Ehkä se on vain hyvä, niin enpähän tule törsänneeksi euroja kasviin, jolle heti ensimmäinen talvi täällä saattaa olla liian suuri järkytys.
Haastan mukaan seuraavat blogit:

Haasteen säännöt:
Kirjoita juttu luottoruusustasi. Jutun tyyli on vapaa. Se voi olla ylistyslaulu suosikkiruusullesi tai tiukkaa asiaa. Juttu voi olla yhden kuvan ja muutaman rivin mittainen tai pitkä esitys kaikista puutarhan parhaista ruusuista.

Jutun loppuun voit mainita myös, mitä ruusua et enää omaan pihaan hankkisi.

Ilmoita jutusta Kukka & Kaali -blogiin, jotta Pauliina voi linkittää jutun yhdeksi kokonaisuudeksi muiden kanssa.

Haasta mukaan 3-5 blogiystävääsi.

Voit ottaa kopin haasteesta, vaikka kukaan ei olisi haastanut sinua.

26 kommenttia:

  1. Hehheh, mainio postaus kaikkinensa ja taattua persoonallista meininkiäsi! Ihana lukea, ja kiitos siitä, että aloit sääliä ruusuihmisiä ja pistit muutaman kuvan ruusupuistosta. Eipä nuo kokemuksesi ruusujen kanssa tosiaan ole omiaan herättämään ihastuksen tunteita.
    Kirjoituksesi sai miettimään, mikä minulle on jäänyt ensimmäiseksi mielikuvaksi ruusuista. Meillä ei muistaakseni ollut mitään leviävää, ai niin, olipa jotkut kurtturuusut portaiden molemmin puolin, niitä en pitänyt erityisen kauniina. Mutta varsinaisessa kukkapenkissä oli punaisia ryhmäruusuja, joita vanhempani vaalivat (ja joutuivat monesti talven jälkeen ostamaan uusia menehtyneiden tilalle). Purjehdusretkiltämme muistan erityisesti Visbyn ihanat kapeiden kujien ikivanhojen talojen seinustoilla kasvavat köynnösruusut ja jonkin puiston mahtavan ruusutarhan, jossa oli myös köynnösruusuja pergoloissa. Aivan ihanat ruusukokemukset siis, jotka vaikuttavat edelleen ruususuhteeseeni.
    Hassua, meillä on päinvastainen maku ruusun kukan muodon suhteen. Olen täysin samaa mieltä siitä, että kukan muodon täytyy olla tismalleen oikea, mutta minulle juuri se leikkoruusun kukkatyyppi on se rumilus. Enkä pidä noista kiiltävistä lehdistäkään, joita ryhmä- ja leikkoruusuissa tapaa, joten Nostalgie ei tule ikinä löytämään tietänsä puutarhaani :-D Jos löytää, lähetän sen sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä minäkin ihastelen hyvinvoivia ruusuja, olivatpa ne pensas- tai ryhmäruusuja. Köynnösruusut, ruusutarhat ja -pergolat ja muutkin ovat mielestäni aivan ihania. Puistoissakin käyn nuuhkimassa ruusuntuoksua, mutta en ole silti niistä niin viehättynyt, että haluaisin niitä sen kummemmin omaan puutarhaani. Makuja on monia näemmä ruusujenkin suhteen. Minä en ole edes ajatellut sen kummemmin ruusujen lehtiä. Kieltämättä kiiltävät lehdet saattavat näyttää vähän "muovisilta", mutta minulle kukan mallilla ja värillä on suurempi merkitys kuin lehdillä. Nyt jo melkein toivon, että joku toisi sinulle lahjaksi 'Nostalgien', josta haluaisit äkkiä eroon :D Voisin lähettää sinulle peuraesteeksi tuota meidän monsteria, mutta se ei kasva tarpeeksi korkeaksi.

      Poista
  2. Ei sulla tosiaankaa kovin hääppööset ruusukokemukset oo. Ei sitte ihimekkää, ettei oo ruusukuumes iskeny. 'Nostalgie' erustaa mulle kans sitä oikiaa ruusun muatua, mutta färi ei kyllä nappaa. Sori :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, en minä ruusuja vihaakaan, vaikka kokemukset ovat mitä ovat. Minulle vain riittää se, että saan ihastella niitä välillä blogikuvissa, toisten puutarhoissa tai puistoissa. Ruusumakuja on näemmä monia. Kiva, että sain sielunkumppanin tuossa kukan muotoasiassa. Saila kun juuri torppasi leikkoruusun mallin :D

      Poista
  3. Kyllä nauratti tämän lukeminen :D. Kokemuksesi ovat sellaisia, että eipä ole ihme, että ei ole ruusukuume iskenyt. Onneksi jokainen puutarhaharrastaja saa suosia juuri niitä itselle mieleisiä ja tärkeitä kasveja. Outoahan olisi, jos kaikilla olisi sama maku ja puutarhat olisivat kopioita toisistaan.
    Ymmärrän kokemuksesi, sillä muistan joskus 25 vuotta sitten ajatelleeni vähän samaan tapaan, kun hankin jotain ”väärää” juhannusruusulajia täydennykseksi. Niiden puskien kukinta ei ollut kaunis kerrottu, kuten tuolla vanhalla, mutta leviämisvimma oli ihan mahdoton. Lisäksi kirvainvaasio oli järkyttävä. Olin aivan täynnä piikkejä (Käsiparat) kun yritin taistella kyseisen ruusun kanssa. Ryhmäruusuja suhteen luovutin, koska en raaskinut joka kevät ostaa uusia taimia talven aikana kuolleiden tilalle.
    Ehkä pienemmällä pihalla pensasruusut vievät tilaa muilta kasveilta turhan paljon, varsinkin kun ei ole ruusuihminen :). Jatka vain valitsemallasi linjalla... vieläkin hymyilyttää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, että sait hyvät naurut tästä postauksesta :) Juhannusruususta on tosiaan yksinkertainenkin versio. Minustakin se kerrottu on paljon kauniimpi, vaikka leviää sekin aika innokkaasti. Sinun pihaasi pensasruusut sopivat mainiosti, kun niillä on reilusti tilaa. Tulevat paremmin edukseen kuin pienellä pihalla. Ryhmäruusujen uusiminen joka talven jälkeen käy kukkarolle, joten ymmärrän hyvin, ettei niitä viitsi montaa vuotta kokeilla.

      Poista
  4. Ai että, mainiosti hoidit haasteen, kiitos kun vastasit haasteeseen ja kerroit ruusumietteitäsi :D
    Ruusuista tosiaan on moneksi ja kaikille niitä riittää tykättäväksi ja kaihdettavaksi. Minulla puski yhdestä ryhmäruususta juurakon koiranruusu valtavalla voimalla esiin. Leikkelin sen maan tasalle ja todella pitkään kesti, että viimeinenkin piikinpurema nahkastani oli parantunut. Ne piikit olivat kuin teräviä raateluhampaita, aivan kamala ruusuksi. Pitäisi mokoma pirulainen kaivaa juurineen ylös mutta siellä on taas metrin pituisia ruoskia syksyn mittaan kasvanut eikä homma houkuta yhtään. Jätän keväälle, silloin on patoutunutta tekemisen tarvetta kuitenkin ihan eri tavalla.

    Mietin haasteasiaa omalle kohdalle, toivottavasti kukaan ei haasta minua kärhöhaasteeseen. Tähän saakka kärhöt ja minä emme ole viihtyneet samalla tontilla. Nyt on vähän jännässä sillä kesän aikana olen istuttanut neljä kärhöä uudelle istutusalueelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Yksi syy minulle lisää karttaa ruusuja. Raateluhampainen koiranruusu voi olla vielä kamalampi kuin tuo meidän karjalan kammotus, jonka piikit ovat sentään vielä siedettävissä mitoissa vaikkakin hurjan tiheässä ja pitkiä. Keväällä minäkin aion taas käydä ruusuviholliseni kimppuun. Se ei onneksi ole saanut vielä metrin mittaisia piikkipiiskoja aikaiseksi, joten pääsen ehkä helpommalla kuin sinä.
      Hmm, kärhöhaaste... Sinäpä sen keksit! Jospa heitänkin sen sitten heti ensimmäisenä sinulle :D

      Poista
  5. Luin ruusupostauksesi jo aamulla ja se toimi erinomaisena herätyksenä ja tuotti mukavia naurukutituksia vatsanpohjaan. Maalasit niin hienosti näkymän kammottavasta piikkipuskasta, jota koitat kerta toisensa jälkeen nujertaa. Takuuvarmasti jokaisella on omat inhokkinsa, joita ei puutarhaan istuttaisi. Kerroit mielipiteesi perustellusti ja se on hatun noston paikka. Tykätään jatkossakin kaikista itselle mieluisista kasveista ja vältellään kammotuksia. Sepä on puutarhaharrastuksen suola; jokainen puutarha on oikeanlainen puutarha.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, että sait mukavat aamunaurut. Jätin tarkoituksella mainitsematta, että ruusumonsteri oli hädin tuskin metrin korkuinen. Tilaa se kyllä ensimmäisenä kesänä vei useamman neliömetrin verran, joten ei sen kaivaminen mitenkään helppo yhden iltapäivän juttu ollut. Ja taisto jatkuu edelleen. Erilaiset puutarhamaut, mielipiteet ja mieltymykset tekevät blogimaailmastakin mielenkiintoisen eikä kaikkien todellakaan tarvitse pitää samoista asioista. Erilaisuus on rikkautta.

      Poista
  6. Ihana!!!
    Mutta pieni varoitus bloggaamiseeen liittyen. Ensin hurahdetaan pelargonioihin, sitten ruusuihin :D
    Ei vaan, ihan vitsinä.
    Jokainen puutarha on omanlaisensa ja jokaisella omia suosikkeja ja niitä inhokkeja. Niin sen pitääkin olla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! No, ehkä olen vielä muutaman vuoden turvassa ruusukuumeelta, sillä pelargonioihinkaan en ole vielä kovin kummoisesti hurahtanut :D Niinpä! Tylsää olisi, jos jokainen pitäisi samoista asioista. Erilaiset mieltymykset tuovat ideoita ja uutta pohdittavaa itse kullekin.

      Poista
  7. Hah ha, olipa hauska postaus! :D Kaikki ei sovi kaikille, eikä kaikkien tarvitsekaan tykätä kaikesta.

    Kiitos haasteesta, yritän tarttua siihen, vaikken myöskään mikään ruusuihminen (vielä?) ole. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Näin muistelinkin, ettet sinäkään mikään vannoutunut ruusufani ole. Siitäpä vain postausta väkertämään ;)

      Poista
  8. Mä niin samaistun tähän ruusuinhoon! Kiitos siitä. :D

    VastaaPoista
  9. Tosi kivasti vastasit haasteeseen ja arvelinkin jotain tämän kaltaista hauskuutta olevan tiedossa.
    Mukavaa loppuviikkoa sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Jos ei löydy asiaa, niin voi aina turvautua huumoriin. Mukavaa loppuviikkoa!

      Poista
  10. Olin lievästi järkyttynyt kun huomasin blogissani saaneeni sinulta ruusuhaasteen. Mutta tämän luettuani huomaan olevani lähestulkoon ruusuihminen, siis sinuun verrattuna! Kiitos, tämä piristi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, että postaus piristi. Arvaa, kuinka järkyttynyt itse olin, kun sain haasteen kahdelta suunnalta! Siitä vain postausta väkertämään :)

      Poista
  11. :D Ihanaa, kun osallistuit haasteeseen. ♥ Kiitos! Linkitin juttusi Paras ruusuni ikinä -jutun loppuun. Hyvää viikon jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Luulin aluksi, etten saisi tästä haasteesta mitään irti, mutta kyllähän sitä tarinaa sitten lähti syntymään, kun vauhtiin pääsin. Hyvää loppuviikkoa myös sinulle!

      Poista
  12. Ristus mitkä naurut sain!!!! Sä olet just kuin minä seitsemisen vuotta sitten! Sitten naksahti jotain päässä... en ennusta, mutta tilanteesi voi olla huolestuttava/vakava :D

    Minä tuossa takavuosina en voinut ymmärtää yhtään mitään hohtoa ruusuissa - noissa piikkisissä pirunpuskissa, jotka leviävät huomaamatta valloittajan ottein, kukkivat lyhyeen ja rupistuvat sateissa. Pöh sentään, mitä hohtoa nyt niissä olisi?!?

    Köh... köh... loput voi lukea blogistani.... Sittemmin olen löytänyt myös pelargonit, joita pidin ihan mummojen hommina :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nauru pidentää ikää :) No, meillä on aika pieni tontti, joten kovin kummoista ruusutarhaa tänne ei edes saa, vaikka mikä hurahdus tulisi. Katsotaan sitten seitsemän vuoden päästä, mikä on tilanne :D

      Poista
  13. Puah-hah kylläpä hymyilytti kirjoituksesi, tosiaankin aika kamalat kokemukset sinulla ruusuista. Vaan vannomatta paras, tiedä milloin hurahdat ruusuihin ja pyydät Hansankin papalta takaisin😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, jos sait tästä hupia :) Niin, eihän sitä tiedä, jos vaikka hurahdus iskee. Sillä en mennytkään vannomaan, että tähän puutarhaan ei tule koskaan ikinä milloinkaan ruusuja. Hansaa en taida kyllä takaisin saada, sillä en tallentanut puhelimeeni hakijasedän numeroa.

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!