Ryhtiliike ja innostuksen itu

Kasvimaa on aina ollut puutarhani heikko kohta. Kitkemiset ja sadonkorjuut toki hoidan, mutta muuten olen ollut vähän laiska kastelemaan tai suojaamaan kylvöksiä harsoilla (harsot muuten ovat ihan käsittämättömän ruman näköisiäkin!). Kevään ensimmäiset ruohosilput laitan kasvimaalle juuri sen takia, että laiskasta hoidosta huolimatta tulisi edes jotain satoa. Viime vuonna päätin, että perunanviljelystä pidetään tänä vuonna taukoa. Sipulia en myöskään aio kasvattaa, sillä täällä on niin tehokas sipulikärpäskanta, että sato on menetetty ennen kuin on saanut edes istukkaat maahan asti. Peruna ja sipuli ovat molemmat esteettisesti vähän tylsän näköisiä ja niitä saa kaupasta edullisesti. Miksi siis tuhlata rajallista kasvimaata niiden kanssa turhautumiseen?

Valkosipuleilta on turha odottaa ryhtiliikettä :D

Tästä päätöksestä seurasi se, että minulla on ensi kesänä kasvimaalla runsaasti tilaa kokeilla kaikkea uutta. Niinpä huomaan itsessäni jo pientä innostumisen poikasta hyötytarhailuun. Tein ensimmäiset siemenostoksetkin. Aiempina vuosina valikoima on ollut aika suppea, kun olen vasta toukokuussa etsinyt kasvimaalle kylvettäviä siemeniä. Eikä sillä nyt niin väliä ole ollutkaan, sillä tarkoituksena on ollut kasvattaa vain joitain peruskasveja, mitä tulee varmasti syötyä. Tänä vuonna päätin olla ajoissa liikkeellä, sillä tarkoituksenani on kokeilla ennakkoluulottomasti aivan uusiakin lajeja.

Mitäs sitten siemenhyllyltä tarttui mukaan? Tuttuja makuja edustavat ruusukaali, herne, nauris ja mustajuuri. Kaalikasveja en ole kasvattanut tuholaisten pelossa. Tänä vuonna ryhdistäydyn ja suojaan kylvökset tiukasti harsolla, sillä ruusukaali ja nauris kuuluvat niihin kasveihin, joita tulisi kyllä syötyä, jos sitä eksyisi kaupasta kotiin asti.

Ruusukaali 'Hilds Ideal' ja herne 'Alderman'.

Kaunotar ja rumilus, eli nauris 'Snowball' ja mustajuuri 'Lange Jan'. Mustajuuri on mielestäni yksi rumimmista juureksista.

Kasvimaalla pitää olla jotain kaunistakin katseltavaa. Varsinkin juuresten maanpäälliset osat ovat usein todella tylsän näköisiä. Esteetikko minussa valitsi kauniin punaruotisen mangoldin ja vaaleanpunakukkaisen sokeriherneen.

Mangoldia en ole koskaan maistanut, mutta nyt kokeillaan. Eikös olekin aika söpö tuo herneen kukka?

Tatsoita ja salaattivuonankaalia on ehkä tullut jossain salaattisekoituksessa syötyä, mutta enpä ole koskaan niitä itse kasvattanut. Vuonakaalissa kiehtoo se, että se kylvetään vasta heinäkuussa ja sato säilyy syöntikelpoisena talven yli. Vaikea kuvitella sen olevan mahdollista, mutta ajatuksena olisi kyllä hauskaa käydä keskellä talvea hangen alta kaivelemassa tuoretta salaattia ruokapöytään. Ja miten lystikästä olisi heilutella tuoretta salaattinippua naapureille, kun he -15 asteen pakkasessa kolaavat lunta pihoiltaan!

Uusia kokeiluja nämäkin.

Kaivelin myös laatikkoon kertynyttä hyötykasvien siemenvarastoa, johon on kertynyt itse ostettuna, siemenkirjeestä ja tuttavilta vaikka mitä. Uusia kokeiluja noiden ostosten lisäksi ovat salaattifenkoli ja myskikurpitsa, joka ehkä pitää laittaa patio- tai kolmiopenkkiin kasvamaan. Kasvimaalla tuskin riittää valoa ja lämpöä tarpeeksi sille. Edellisten lisäksi on vanhat tutut, kuten jo maassa odottelevat maa-artisokka, saksankirveli, ruohosipuli, syksyllä kylvetyt palsternakka ja talvivalkosipuli sekä keväällä kylvettävät uudenseelanninpinaatti, porkkana, punajuuri, retiisi, erilaiset salaatit, kesäkurpitsa ja kuukausimansikka.

Pussi poikineen löytyi siemenkaapin hyötytarhalaatikosta.

Tomaateille ja paprikoille olen varannut kasvimaan valoisimmasta kohdasta lavan. Tarkoitus on rakentaa siihen kehikko, jonka varaan saa viriteltyä tarvittaessa joko muovin tai harsoa. Chilin ja yrtit persiljaa lukuun ottamatta kasvatan ruukuissa.

Tomaattien ja paprikoiden pitäisi olla suht matalakasvuisia, joten luulisi niiden sopivan avomaallakin kasvatettavaksi.

Yrttivalikoimani on aika basilikapainotteinen, sillä timjami ja oregano talvehtivat kukkapenkeissä ja rosmariini eteisessä.

Tällaisia olen kuluneen talven aikana ehtinyt suunnitella. Kuukausimansikat, chilit ja paprikat saakin jo kohtapuoliin kylvää. Jos pari-kolme viikkoa vielä odottelen, niin eiköhän sitten meilläkin auringon valo yletä ikkunoille asti kylvösten taimettuessa. Mitä luulette, kestääkö tämänhetkinen hyötytarhainnostukseni edes maan sulamiseen asti, vai olenko niin paatunut perennapuutarhuri, että kastelu ja harsot unohtuvat taas tulevanakin kesänä?

Uusta ööhön: aakkossarjan päätös

Aakkossarjan päätösosassa joutui käyttämään mielikuvitusta ihan kunnolla. Varsinaista aivojumppaa siis. Keksittekö te jotain W, X, Z, Å ja Ö -kirjaimista?

U niin kuin uusi. Uusi kevät, kesä tai kasvukausi, uudet suunnitelmat, uusi kukkapenkki, uudet kasvit, uusi kärhö... Tämähän on hyvin tärkeä sana puutarhassa!

Uusi kevät ja puutarhakausi on aivan nurkan takana! (kuva otettu viime huhtikuun puolivälissä).

Värit ovat tärkeitä minulle. Osa väreistä on mieluisampia kuin toiset. Pelkästään vihreää puutarhaa en missään nimessä haluaisi enkä myöskään sellaista, jossa on vain tietynvärisiä kasveja. Ovathan sellaiset puutarhat kauniita, harmonisia ja tyylikkäitä, mutta minusta on mukavaa, kun puutarhan värimaailma muuttuu kasvukauden aikana (Psst, vilkaise värisarjasta puutarhani eri värisiä kasveja).

Puutarhan väriskaala voi olla näinkin laaja. Saman kuvan voit muuten löytää sivun oikeasta laidasta (ei mobiiliversiossa). Sitä klikkaamalla pääset lukemaan suoraan värisarjan postauksia.

W-kirjaimen muoto muistuttaa mutkittelevaa polkua, jonka jokainen mutka avaa uusia näkymiä. Monesti puutarhassa polun muoto ei ole "tuplaveemäisen" terävä, vaan ennemminkin loivasti polveileva. Minulla ei vielä ole yhtään niin pitkää polkua, mutta yksi luovasti katsottuna oikean muotoinen on jo hyvin työn alla.

Hyyyvin loiva W-muoto alkaa istumakiveltä ja päättyy ensi kesänä patiolle. Näkymätkin polun varrella muuttuvat, jos katsoo kapeasta raosta kämmenten välistä suoraan eteenpäin samalla kun kävelee polkua pitkin.

X on merkki eräänlaisessa aarrekartassa, joka on piirretty lapionkärjellä uuteen kukkapenkkiin. Näitä merkkejä on vieri vieressä ja ne tarkoittavat sitä, että niiden kohdille on tarkoitus kaivaa kukkapenkin vieressä odottaville kasveille kuopat. Aarre on löydetty sitten kun kasvit ovat kotiutuneet paikoilleen.

Yrtit. Sisäinen yrttitarhurini on vasta heräilemässä samaa tahtia kun opin käyttämään yrttejä ruuanlaitossa. Toistaiseksi valikoimaan on vakiintunut basilika, oregano, persilja, rosmariini, ruohosipuli ja timjami. Viime kesänä kasvatin salviaa, mutta sitä on tullut käytettyä aika vähän. Tänä kesänä kokeilen ainakin sitruunabasilikaa, jonka siemeniä löysin syksyllä pilkkahintaan. Rakuunakin voisi olla mukava kokeilu, sillä ainakin kuivattuna sitä menee meillä ruuanlaitossa.

Viime kevään basilikakylvös. Tavallista vihreää basilikaa ja punalehtistä 'Dark Opal' -lajiketta.

Zigadenus elegans eli tähtililja on erikoisuus, jonka itämistä ja kasvamista kukintakokoon odotan suurella mielenkiinnolla. Nappasin sen siemeniä syksyllä kiertäneestä perennasiemenkirjeestä. Jos tekemäni syyskylvös syystä tai toisesta epäonnistuisi, laitoin muutaman siemenen hankikylvönäkin. Jätin vielä jonkun verran siemeniä odottamaan siltä varalta, jos kumpikin kylvös sattuisi epäonnistumaan. Niinhän sitä sanotaan, että kolmas kerta toden sanoo, mutta toivoisin kyllä kovasti, että nämä ensimmäiset kylvöt riittäisivät.

Å... ei vain tule mieleen yhtään mitään... hylkään surutta tämän kirjaimen.

Äänet. Puutarhaan kuuluu lintujen laulu, hyönteisten surina, tuulen suhina ja sateen ropina. Eri kasveista lähtee erilainen ääni, kun pyyhkäisee kädellä lehdistöä tai tuuli kahisuttaa oksia. Joskus puutarhassa kuuluu siilin rapina ja tuhina, mutta toivottavasti kenenkään ei ensi kesänä tarvitse kuunnella toukka-armeijan rouskutusta tai lehtokotiloiden kuorien rusahtelua jalan alla...

Tinteille kelpaa ruokinta-automaatiksi hyvin muovipullo, johon on leikattu pienet reiät alaosaan ja pujotettu tikku orreksi. Sinitiaisen tyyli on mainio, mutta siemeniä ei tuosta asennosta yletä napsimaan.

Öinen puutarha. Yöllä tunnelma puutarhassa rauhoittuu. Osa kasveista sulkee kukkansa, osa aukeaa vasta illan tullen. Tuulen tyyntyessä ja illan viiletessä tuoksut korostuvat. Valkoiset tai vaaleat kukat erottuvat pimenevässä illassa. Yökukkijat ovatkin usein tuoksuvia ja väriltään vaaleita, jotta yöllä liikkuvat pölyttäjät löytävät ne. Jos tuulee, lehdet kahisevat ja puut humisevat. Puutarhassa yöllä liikkuvat eläimet tuovat äänimaailmaan oman lisänsä. Öisen puutarhan tunnelma on joskus kuin sadusta.

Elokuun puolivälissä klo 21.37 oli upea auringonlasku. Etualalla tarhakeijunkukka 'Hansin' kukintoja.

Ja näin on saatu aakkossarjakin päätökseen. Jos edelliset postaukset ovat menneet ohi, löydät ne täältä:
Angervoista jouluruusuihin
Kivikoista tuoksuihin

Mukavaa viikkoa!

Kivikoista tuoksuihin

Edellisessä postauksessa aloittamani aakkossarja jatkuu. Aakkosten alkupää oli vielä suhteellisen helppo, tässä keskiosassa joutui jo vähän miettimään eikä valinnanvaikeuksiltakaan vältytty.

Kivikkokasvit, Katteet, Kompostointi ja Kylvöt. Tässä kohtaa en pystynyt mitenkään valitsemaan vain yhtä, sillä nämä kaikki ovat hyvin tärkeitä itselleni. Kivikkokasveista (ja kivistä) pidän muutenkin ja varsinkin kun tontillamme on luontaisesti hyvin hiekkainen, aurinkoinen luiska, niin olisi suorastaan hullua edes yrittää kasvattaa siinä mitään muuta kuin kivikkokasveja.

Marmorimehitähti.

Katteita käytän sen vuoksi, että helpotan sekä kitkemis- että kastelu-urakoita ja saan samalla parannettua maata. Olen käytännössä huomannut kateviljelyn edut, joten en aio lopettaa sitä kuin äärimmäisen pakon edessä. Ehkä joku tuholaisetanainvaasio saattaisi olla sellainen, että väliaikaisesti lopettaisin katteiden käytön. Äkkiseltään en nyt osaa muuta syytä keksiä. Kompostointi on tärkeää jo ympäristönkin kannalta ja saahan siitäkin mitä mainiointa multaa kasveille.

Jos olisin tehnyt tätä postausta kesällä tai syksyllä, en luultavasti olisi ottanut kylvöjä mukaan. Nyt kuitenkin sormia syyhyttää niin paljon, että oli pakko ottaa myös se mukaan listalle. Tein yhden hankikylvön viikko sitten siltä varalta, että syksyllä kylvämäni perennat eivät itäisikään. Tällä valon määrällä ja ikkunatilan puutteella pitää odotella vielä ainakin kuukausi ennen ensimmäisiä kevätkylvöjä.

Lumi kuuluu puutarhaan talvella, ei kesällä eikä liian myöhään keväälläkään. En haluaisi asua alueilla, joilla talvet ovat pääsääntöisesti loskaisia ja vähälumisia. Pidän siitä, että talvella on lunta ja pakkasta, tosin rajansa niissäkin; -30 astetta on liian kylmä ja metri lunta liian paljon. Onneksi kumpikaan raja ei vielä tänä talvena ole tullut vastaan.

Lunta on tällä hetkellä sopivasti, eli noin 60cm. Pakkaspäivien hyvä puoli on auringon pilkahtelu puiden välistä.

Maksaruohot kuuluvat taas niihin helppoihin, varmoihin ja hyvännäköisiin kasvisukuihin, joita kannattaa suosia. Perhoset ja kaikenlaiset pörriäiset pitävät maksaruohoista ja ovathan ne hienoja ja kestäviä leikkokukkinakin.

'Strawberries and Cream' on komeimpia maksaruohoistani.

Niitty. Niityt ovat kauniita ja tärkeitä luonnon monimuotoisuudelle. Jännityksellä odotan, millaiseksi kaksi pientä niittyäni kehittyvät. Tulevana kesänä niissä pitäisi jo näkyä kukkiakin.

Nurmikolta löytyi keväällä pieni taimi, jonka siirsin niittyrinteeseen. Tunnistin kasvin ojakellukaksi kun se alkoi kukkia. Niitä kasvaa enemmän toisella
puolella pihaa, mutta tämä yksilö halusi katsella muutakin maailmaa. Toivottavasti se pärjää melko kuivassa niittyrinteessä.

Oppiminen. Tiedonjanoni puutarha-asioissa on kyltymätön. Aina kun löydän itselleni uutta tietoa, jonka koen tarpeelliseksi, painan sen visusti mieleeni. Ja uutta tietoahan löytyy jatkuvasti.

Pistokaslisäys. Pidän pistokkaista lisäämisestä oikeastaan enemmän kuin siemenistä kasvattamisesta. Kesäkukkia on helppo ja nopea lisätä pistokkaista, esim. pelargonistakin saa kukkivan kasvin huomattavasti nopeammin pistokkaasta kuin siemenestä kasvattamalla. Monia perennojakin voisi varmasti lisätä pistokkaista, mutta niiden kohdalla yleensä on helpompi ottaa jakopaloja. Äitini innostuttua kokeilemaan puuvartisten pistokaslisäystä olen saanut vaikka kuinka monta uutta pensasta puutarhaani.

Vasemmassa kuvassa sinisellä ympyröitynä on vuoden vanha pensashanhikin pistokastaimi, vieressä taimistolta viime keväänä ostetut saman lajikkeen taimet. Oikeanpuoleisessa kuvassa samat kasvit pari kuukautta myöhemmin. Kokoero on pienentynyt huomattavasti. Pistokaslisäys on mahtavaa!

'Queen of Night' -tulppaani. Oikeasti, kuka keksii mitään muuta q-kirjaimella alkavaa puutarhaan liittyvää sanaa kuin jonkun kasvin lajikenimi?

'Queen of Night' sopii hienosti yhteen monen väristen kukkien kanssa. Myös nurmikolla ilkkuvien voikukkien...

Runsaus. Kukkia ja rehevyyttä pitää olla paljon, en pidä minimalismista tai pelkistetyistä linjoista puutarhassani. Jonkinasteinen selkeys on ihan hyvä juttu, mutta voihan sitäkin toteuttaa runsaalla kädellä... kai :D

Aurinkopenkki ja kivikkorinne ovat pikkuisen muuttuneet tämän kuvan ottamisen jälkeen, mutta kukkarunsaudesta en ole luopunut mihinkään.

Suunnittelu. Ihan sama, suunnitteleeko istutuskarttoja vai kylvöaikatauluja, suunnittelussa on jotain hyvin koukuttavaa minulle. Kaikki, minkä voi jollain lailla suunnitella, väännän vähintään lyijykynällä ruutupaperille. Aikana ennen lapsia suunnitelmatkin olivat esteettisesti hienompia, nyt yleensä sutaisen nopsaan jotain saman tien kun saan idean, etten vain unohda sitä päivän aikana.

Tuoksut ovat tärkeitä kukissa ja puutarhan aistimaailmassa. Hankalaksi tuoksuvien kasvien etsimisen tekee se, että hajuaisti on niin henkilökohtainen ominaisuus. Se, mikä toisen mielestä tuoksuu ihanalle, on toisen nenään aivan kamala haju. Laventeli taitaa olla yksi tuoksuista, mikä jakaa paljon mielipiteitä. Minusta se haisee erittäin epämiellyttävälle ja tympeälle, enkä ole vielä oppinut pitämään siitä, vaikka aina laventelia nähdessäni käyn tuoksuttelemassa sitä. Onneksi tuoksuvissakin kasveissa riittää valinnanvaraa ja varmasti jokainen löytää suosikkituoksunsa.

Mantsuriankärhön hunajainen tuoksu on mielestäni yksi parhaimmista puutarhan tuoksuista.

Vielä olisi puutarha-aakkosten loppupää jäljellä. Näitä onkin ollut yllättävän hauskaa pohdiskella. Ihan tulee kesää ikävä! Nautitaan kuitenkin ensin näistä kauniista pakkaspäivistä ja kerätään voimia kevään taimirumbaan ja tulevaan kesään. Iloista viikonloppua!

Angervoista jouluruusuihin

Anni Inkalilja Love -blogista kertoi viime heinäkuussa oman puutarhansa aakkoset kahdessa postauksessa (löytyvät täältä ja täältä) ja siitä lähtien on mielessäni kytenyt ajatus tehdä postaus omista puutarha-aakkosistani. Nyt, kun ulkona paukkuu pakkanen eikä talvetettavien kasvien olotilassa ole tapahtunut mitään muutoksia, on hyvä hetki pohdiskella jonninjoutavia :)

Angervot.  Jaloangervot, valeangervot, töyhtöangervot, pensasangervot... helppoja, varmoja, näyttäviä puutarhan peruskasveja. Viitapihlaja-angervon kyllä sulkisin tästä ehdottomasti pois, siitä kasvista ei ole kuin riesaa.

Etualalla koivuangervo, taustalla punertavalehtinen jaloangervo 'Fanal'.

Biohiili. Kokeilin biohiiltä sisältävää kesäkukkamultaa viime kesänä ja totesin sen erittäin toimivaksi. Tänä vuonna hankin ehdottomasti joko valmista biohiili-multaseosta tai erikseen biohiiltä ja multaa.

Clematis. Tätä ei varmasti tarvitse sen kummemmin selitellä. Tiedätte, että kärhöt ovat heikko kohtani. Isokukkaiset loistokärhöt ovat ihanimpia, mutta pidän kyllä pienikukkaisistakin.

Loistokärhö 'Elsa Späth' kiipeää aurinkopenkissä aidan yli.

Daaliat. Upeita, näyttäviä kukkia. Viime keväänä ostin kahta erilaista daaliaa ja molemmat lähtivätkin kasvuun. Toinen kasvoi aika kituliaasti ja näivettyi kokonaan pian maahan istutuksen jälkeen. Luulen, että helle oli osasyy, mutta varmasti mukulassakin oli jotain vikaa. Onneksi toinen kasvoi ja kukki hyvin. Istutan sen kyllä ensi kesänä varjoisampaan kohtaan, ettei tarvitse olla jatkuvasti kastelemassa ja varjostamassa sitä.

Daalia Wittem sai lilaa häivähdystä terälehtiinsä vasta syksymmällä säiden viilennyttyä. Tällaisena puhtaanvalkeana se oli tosin helpompi yhdistellä
 muiden kukkien kanssa kimppuihin.

Elina-pioni. Olisin voinut laittaa tähän myös 'Elsa Späth' -loistokärhön, mutta päädyin nyt tähän perintökasviin. Pitkä historia (lue täältä) tuo aina lisäsäväyksen kasviin ja 'Elinalla' on historian lisäksi paljon hyviä puolia: kukat ovat kauniin väriset, kasvi on terve ja tanakkavartinen eivätkä isohkot, puolikerrannaiset kukat tarvitse tukemista.

'Elinan' historia ulottuu ainakin 1950-luvulle.

FinE -taimet. Lyhenne tulee sanoista Finnish Elite. Tällä tunnuksella varustetut kasvit on lisätty ilmastokestävyydeltään ja käyttöominaisuuksiltaan tutkituista ja tautitestatuista emokasveista. Taimet on myös kasvatettu suomalaisissa taimistoissa.

Geranium eli kurjenpolvet. Nämäkin kuuluvat puutarhan peruskasveihin tai ainakin niiden pitäisi olla helppoja ja varmoja kasveja. Viime kesänä puutarhani kurjenpolvilajikkeiden määrä nelinkertaistui. Sen kyllä opin, että jos haluaa jotain tietyn näköistä kasvia, pitää se ostaa kukkivana.

Tämän piti olla 'Biokovo', mutta ehkä se onkin 'Cambridge'. Nätti on tämäkin, mutta kauniimpi olisi ollut...

... lappusessa näkyvä 'Biokovo', jollaisena sen ostin.

Hiljaisuus. Tiedättehän sen maagisen tunnelman, joka vallitsee joskus erityisesti iltaisin tai ennen sadetta? On aivan tyyntä eikä kuulu edes linnunlaulua, itikoiden ininästä puhumattakaan.

Helteisen heinäkuun iltana. Sen muistan, että itikoita ei pitkään jatkuneen kuivuuden takia liiemmin ollut, mutta linnut tuskin ihan hiljaa olivat.

Itikat. Ne nyt sattuvat kuulumaan kesään ja puutarhaan vaikka joutaisivat kuolla sukupuuttoon.

Jouluruusut. Kevään ja alkukesän sulostuttajat. Jos jossain törmään punaiseen jouluruusuun, ostan kyllä sen saman tien. Kerrannainen olisi vielä hienompi, mutta en usko, että sitä täältä päin löydän.

Vaaleajouluruusu kukki viime keväänä ennätyksellisen paljon. Kuinkahan tänä vuonna käy?

Aakkosia on niin paljon, että päätin jakaa ne kolmeen eri postaukseen. Yksi syy jakamiseen on myös se, että jatko on vielä pikkuisen mietintämyssyssä. Joku teistäkin on varmaan tehnyt samantapaisen postauksen. Olisi mukava käydä lukemassa niitä, joten voisitteko laittaa vaikka kommentteihin maininnan tai jopa linkin puutarha-aakkosiinne?

Kauniita pakkaspäiviä!

Kaikenkirjavat kukkaset

Värisarjan päätösosassa esittelen kaikki jämät, eli puutarhani kirjavat kukkaset. Tähän postaukseen pääsivät ne kukat, joissa on selvästi kahta eri väriä, eivätkä ne näin ollen sopineet mihinkään muuhun sarjan postauksista.

Tulppaanit ja esikot ovat puutarhani ensimmäiset kirjavat väriläiskät.

Tulppaanit 'Grand Perfection' nousevat sinisestä lemmikkimerestä.

Sirkustelttatulppaanit ('Peppermint Stick') huojuvat ensi keväänä taustalla näkyvien kuusten edessä. Pois tämmöiset luumutarhaan suunnittelemastani pastelliunelmasta!

Dramaattinen pihaesikko. Sain kesällä toisen pihaesikon alun, mutta sen väriä en tiedä. Jännittävää nähdä, millainen kukka siihen tulee.

Näiden niittyrinteessä kasvavien esikoiden piti olla aivan tavallisia keltaisia kevätesikoita.

Akileijat ovat loppukevään ja alkukesän sulostuttajia. Hauska, miten jotkut niistä katsovat taivasta kohti toisten tuijottaessa ujoina varpaitaan.

Sinivalkea japaninakileija aloittaa touko-kesäkuun vaihteessa. Tämä on mukava kukkapenkin reunuskasvina, sillä se jää noin parinkymmenen sentin korkuiseksi. Tänä keväänä näitä söpöliinejä pitäisikin olla enemmän, sillä sain viime kesänä pikkutaimia äidiltäni ja kylvin myös siemeniä.

Tämän korkean, viininpuna-valkoisen akileijan lajike olisi mukava tietää. Arvelin sitä aiemmin 'William Guinnessiksi', mutta olisiko 'Winky Red & White' kuitenkin lähempänä totuutta?

Nyppykurjenpolvella on terälehdissään niin huomiotaherättävän violetit suonet, että pääsi siksi tähän postaukseen.

Nyppykurjenpolvi on kesä-heinäkuun vaihteen kukkija.

Värililja 'Lollypop' ja puulilja 'Friso' kukkivat viime kesänä ensimmäistä kertaa. Kukintaa ei voinut edes parhaalla mielikuvituksella kuvailla loisteliaaksi. Jospa tänä kesänä pärjäisivät molemmat paremmin.

Puulilja 'Friso' jäi viime kesänä aika surkeannäköiseksi ilmestykseksi, mutta istutinkin sen vasta keväällä. Taisi kuivuus vaivata.

Värililja 'Lollypop' tuli salamatkustajana jonkin muun kasvin mukana. Mikäs siinä, onhan se ihan nätti.

Kärhöt jatkavat puutarhan kukkaloistoa pitkälle syksyyn saakka. Loistokärhö 'Piilu' on tällä hetkellä kärhöistäni ainoa kaksivärinen. Jännä nähdä, millaisia tulevat olemaan tämän jälkeläiset, jos syksyllä kylvämäni siemenet joskus itävät ja kehittyvät kukkiviksi taimiksi saakka.

Tämä kuvakulma saa noin puolitoistametrisen 'Piilun' näyttämään valtavalta.

Nyt olen esitellyt melkein kaikki puutarhani kukat, jotka kukkivat viime kesänä. Muutaman puuttumisen huomasin tässä matkan varrella, mutta jäipähän materiaalia tehdä tulevaisuudessa uusi sarja. Ja pitäähän sitä nyt viime kesän hankinnatkin joskus esitellä kukkivina! Kaikki sarjan postaukset löydät klikkaamalla sivun oikeassa laidassa olevan tunnisteluettelon kohdasta värisarja tai klikkaamalla tästä.

Mitä piditte kukan värin mukaan kasatusta postaussarjastani? Kaunista, talvista viikkoa!

Kompostori toimii... kevvväämmmällä

Tuli tässä alkuvuoden iloksi tehtyä aika monta virhettä kompostorin talvikäytössä. Asia alkoi huvittaa jo itseäkin niin paljon, että päätin koota kaikki lipsahdukset ja koota niistä muistiin itselle ja opiksi kaikille Älä tee näin -postauksen.

Talvi tuli tänä vuonna kompostoriinkin. Viime talvena ei tätä tilannetta nähtykään.

ÄLÄ...

1. käytä kehnoa kuiviketta.
Sain kesällä olevinaan hienon idean ottaa etupihan ja pation kaivauksissa syntynyttä rikkaruohoista multaa erilleen katoksen alle kuivumaan. Tarkoitus oli käyttää sitä hakkeen ja kuivien kasvinosien seassa kompostorin kuivikkeena ja testata, kuinka sellainen seos toimisi. Tässä on nyt huomattu, että ei toimi ainakaan talvella. Multa kivettyy jäätyessään kivikovaksi, vaikka siinä olisi miten paljon rikkaruohon juuria seassa. Kunnon kuivike pitää minun kokemukseni mukaan massan kuohkeampana, vaikka komposti pääsisikin syystä tai toisesta jäätymään.

2. päästä kompostoria (varsinkaan jäähtyvää sellaista) täyttymään aivan täyteen. 
Meillä  kompostori toimi vielä leudommalla säällä ihan hyvin, lämpötila oli +20 asteen tienoilla, välillä vähän ylikin. Sitten tulivat kovemmat pakkaset ja tietysti juuri silloin,  kun kompostorissa alkoi viilenemisvaihe. Jätettä kertyi samaan tahtiin kuin ennenkin, mutta suuri määrä jäähtyvää massaa ja ulkoa puskeva pakkanen aiheuttivat sen, että komposti täyttyi kanteen asti. Kantta vasten olevat jätteet alkoivat kohmettua, mutta niiden alla vielä pikkuisen höyrysi. Tyhjennyspuuhiin siis.

3. tyhjennä liikaa. 
Sää lauhtui (kerrankin juuri sopivalla hetkellä) ja aloitin tyhjentämisen. Puolivalmis massa oli ehtinyt kompostorin pohjalta ja reunoilta jäätyä, mutta keskellä oli vielä juuri ja juuri sulaa. Tässä vaiheessa neronleimaukseni oli tyhjentää mahdollisimman paljon puolivalmista, kohmeista massaa pois, ettei se jäähdyttäisi kuumenemisvaiheessa olevaa kompostoria. Siinäpä kävi sitten niin, että kompostori jäi puolilleen. Eli puolet kompostorin sisällöstä on nyt jäätävää pakkasilmaa. Nerokasta! Sehän ei jäähdytä kompostoria yhtään...

Tällainenkaan lumivuori kompostorin ympärillä ei pelasta yhtään, jos pakkanen hönkii sisältäpäin. Punainen matto suojaa luukkua jäätymiseltä.

4. aloita elvytystoimenpiteitä ajoissa.
Viisas olisi jo tässä vaiheessa laittanut pari kuumavesipulloa starttiavuksi, meikäläinen vain kippasi hurjaa vauhtia jäähtyvän, tuntia aiemmin kevyesti höyrynneen massan päälle tuoreet biojätteet ja kerroksen kylmää haketta varastosta (huonoksi toteamani kokeiluseoksen olin hylännyt jo aiemmin). Sisällä olisi ollut ämpärillinen lämmintä kuiviketta, mutta olin niin laiska, etten viitsinyt lähteä hakemaan sitä. Ajattelin, että eiköhän se siitä taas ala pöhisemään. Eipä alkanut, lämmintä massaa ei vain ollut riittävästi tehokkaan kompostoitumisen uudelleen käynnistämiseen ja jäähtyminen jatkui.

5. tee tarpeeksi tehokasta korjausliikettä.
Muutaman päivän päästä pakkasen taas kiristyessä totesin kompostorin jo melkein jäätyneen. Lähdin etsimään 1,5 litran muovipulloja kuumavesipulloiksi. Tietysti isäntä oli ehtinyt juuri edellisenä päivänä palauttaa pullot kauppaan. Meillä ei hirveästi limuja tai pullovesiä juoda, joten jääkaapissakaan ei ollut yhtään pulloa, jonka olisi voinut tyhjentää vaikka mehukannuun. Löysin sentään yhden lasten rusikoiman pullon ja pitkän etsinnän jälkeen siihen sopivan korkin ja täytin sen kuumalla vedellä. Oikea paikka pullolle olisi ollut kompostimassan keskellä, mutta minnepä sen survaisin: melkein nurkkaan, koska en halunnut sotkea takin hihaa kurottelemalla keskelle kompostoria (massan pintahan oli siis puolivälissä kompostoria). Totesin seuraavana päivänä myös pullon alkaneen jäätyä.

Tässä vaiheessa järkiminä potkaisi laiskan "jospa se siitä käynnistyisi" -minän polvilleen lumihankeen ja kehitti jäätyneen kompostorin pelastussuunnitelman. Ulkona paukkuu -22 asteen pakkanen, joten enää ei jossittelu auta.

KORJAUSLIIKE 2:

Tuplasti sulatustehoa ja parempi sijoittelu: 
Isäntä osti kaupasta cokista (ja joi sen), jotta rouva saa kompostoriin kaksi kuumavesipulloa. Takin hihan sotkeentumisenkin uhalla kaivoin molemmat keskelle kompostoria, jossa olikin juuri ja juuri sulaa biojätettä. Peli ei olekaan vielä täysin menetetty. Kippasin päälle kunnon kerroksen lämmintä kuiviketta. Harkinnassa on ihan oikean talvikuivikkeen hankkiminen, mutta kokeilen nyt alkuun, jos pärjättäisiin samalla reseptillä, millä on aiempina vuosina onnistunut.

Korkit jätin näkyville kuvan ottoa varten, mutta peitin nekin heti sen jälkeen.

Tehokkaampi lämpöeriste:
Jouduimme joulun jälkeen hankkimaan uuden astianpesukoneen. Sen pakkauksessa oli niin hyvä styrox-levy pehmusteena, että otin sen talteen mahdollista myöhempää käyttöä varten. Nyt nappasin paperiveitsen ja mittanauhan mukaan ja leikkasin kompostorin sisämittojen mukaisen palan lisäeristeeksi.

Toivottavasti styrox pitää pakkasta sen verran loitolla, että kompostori pääsee taas käynnistymään kunnolla.

Lisää virt(s)aa:
Kun seuraavan kerran käyn kippaamassa biojätettä kompostoriin, taidan heittää myös lasten pissapotasta vähän lisäpuhtia mukaan.

Mitä luulette, lähteekö Hiidenkiven vilustunut kompostori näillä toimilla pöhisemään?

Kukkia, talvehtijoita ja piippoja

Orkidea, joka kukki minulla yli pari vuotta yhteen menoon, piti loppusyksyllä kolmisen kuukautta taukoa ja teki pari lehteä lisää. Sitten se alkoi työntää uusia nuppuja ja samaan aikaan kokonaan uuden kukkavanan. Tauko on hänen mielestään nyt pidetty ja kukinta voi jatkua. Mielenkiinnolla odotan, kuinka kauan tämä kukinta kestää.

Uusi kukkavarsi ilmestyi vaivihkaa lehtien välistä. En edes huomannut sitä ennen kuin sen kärki ilmestyi lehden takaa esiin.

Eteisessä asusteleva jouluruusuni näyttää nyt tältä. Kukat eivät ole missään vaiheessa auenneet tämän isommiksi. Mikähän minilajike lie...
Pääasia, että viihtyy kevääseen asti ja kotiutuu hyvin kukkapenkkiin.

Minusta tuntuu, että olen nyt keksinyt jotain olennaista rosmariinin talvettamisesta. Olen sumuttanut parin päivän välein vettä diy-minikasvariin, jossa rosmariini, muratti ja jouluasetelman pikkuhavu oleskelevat ja minun mielestäni rosmariini on selvästi pirteämpi kuin joulukuun lopussa.

Lehdet eivät ole enää niin kippurassa eikä uusia lehden kärkiä ole mustunut. Mittasin ilmankosteuden sekä muovin sisästä että eteisestä: muutama tunti sumuttamisen jälkeen suhteellinen kosteus oli 70%, kun muuten eteisessä on 50%. Vertailun vuoksi: huoneilma talvella on yleensä n.30%. Ilmeisesti rosmariinille ei riittänyt eteisen ilmankosteus.

Mustuneet lehdenkärjet tulivat ennen kuin aloitin sumuttelun. Eikös näytäkin muuten aika hyvältä?

Käväisin myös kellarissa vilkaisemassa talvehtijoita. Sinne piti laittaa pari viikkoa sitten lämmitys päälle, sillä lämpötila meinasi pudota liian lähelle nollaa. Edellinen asukas oli asentanut sinne lämmittimen, joka nostaa lämpötilan välillä liian korkeaksi kasvien talvehtimisen kannalta, joten olen käynyt hieman useammin tarkistamassa kellarin tilanteen ja ottanut lauhemmalla säällä lämmityksen pois. Tokihan sinne voisi laittaa sellaisen lämpömittarin, jonka johto kulkisi kellarin luukun raosta varaston puolelle, ettei tarvitsisi kömpiä kellariin asti tarkistamaan lämpötilaa, mutta nyt saan hyvän syyn käydä kurkkimassa kasvejani useammin. Lämpötila kellarissa oli 4,3 astetta ja ilmankosteus 58%. Kasvit pärjäilivät hyvin ja myös kasvunsa aloittaneet kärhöt olivat toistaiseksi pysyneet maltillisen kokoisina.  Vaikka luonto ja osa kellarin asukeista nukkuu vielä talviunta, kukkasipulit eivät laiskottele. Kolmisen viikkoa sitten hyasinteista kaksi oli puskenut piipot esille, nyt oli noussut kolmaskin. Lisäksi yhdestä tasettiruukusta pilkisti jo ensimmäinen piippo ja yksi yllättäjäkin löytyi.

Mielestäni istutin hyasintit kauemmas toisistaan. Kai piipotkin kaipaavat seuraa kellarin pimeydessä...

Tasetti 'Minnow'.

Yksi iksian sipuleista (vai mukuloitako nämä ovat?) oli päättänyt aloittaa kasvukauden ja puski päättäväisesti pussin reiästä ulos.

Maatiaiskanasen elämää -blogin Hillevin liikkeelle laittama siemenkirje odotti tänään postilaatikossa. Voin kertoa, että sitä oli todella hauska penkoa. Esikoinen halusi välttämättä olla mukana ja valitsi sieltä vaikka mitä. Minulla oli alun perinkin tarkoitus kokeilla tänä vuonna kasvimaalla kaikkea uutta, sillä perunan kasvatus jätetään tulevana kesänä ammattilaisille. Katsotaan kuinka käy, kun kokeillaan mm. vesikrassin, violettien papujen ja paprikan kasvatusta.

Kuka malttaisi pitää sormensa irti kirjeestä, joka sisältää tällaisen kasan siemeniä? Ei ainakaan meillä kauaa ehtinyt keittiön pöydällä lojua ennen aukaisua.

Ja kuinkas kävikään tämän postauksen alussa esittelemälleni orkidealle? Kun hetkeksi silmä välttää, kiipeää kuopus tuolille ja...

... äiti saa leikkokukan. Tämä oli se lehtien välistä pujotellut kukkavarsi.

Näitähän aina sattuu lapsiperheessä. Onneksi ehdin pari tuntia aiemmin kuvata orkidean ehjänä. Viime aikoina olen saanut monta uutta lukijaa. Tervetuloa Niina, Karoliina, Päden paja, Päivi ja Virpi! Iloista loppuviikkoa sekä uusille että vanhoille lukijoilleni!