Iloista juhannusta!

Isabellansyreeni 'Holger'

Ihmeellistä kyllä, tänä vuonna ainakin täällä näyttäisi olevan suht kelvollinen juhannussää. Nyt on hieman koleaa ja tuulista mutta aurinko paistaa komeasti ja lämpimämpää on luvassa. Johan tässä tulikin vietettyä pari päivää sisätiloissa sadetta ja muuten vain kylmää säätä suojassa. Toissapäivänä otin heti aamusta ompelulaatikkoni esille ja aloitin talven aikana kertyneiden korjattavien tai tuunattavien vaatteiden työstämisen. Yhden päivän aikana parsin neljä villasukkaa, kursin neljät lasten välikausihanskat ja tein kuopukselle kännykkäpussin. Toisen päivän käytin kirpparilta ostetun mekon työstämiseen ja kaduin koko ostosta monta kertaa. Koon 40 juhlamekon muuttaminen pari numeroa pienemmäksi ei ole ihan simppeli juttu, kun kolttu vuorikankaineen on kasattu suunnilleen miljoonasta palasesta eikä itsellä ole kokemusta vaativammista ompelutöistä. Kankaassa vain oli niin kaunis kuvio, hintaa 6€ ja materiaali 55% silkkiä ja 45% puuvillaa, etten voinut lopulta vastustaa sitä. Yhtään ei auttanut sekään, että kaksi tuttavaa käskivät ostaa ihmeessä, jos noin halvalla saan. Jos yläosan pienentäminen ei lopulta onnistu, niin saahan helmasta tehtyä vielä kauniin hameen.

Pation ruukkuryhmä

Kurkataanpas seuraavaksi puutarhan juhannuskukintaa. Talven yli ruukussa maahan kaivettuna talvehtinut syreeni 'Holger' oli kasvattanut juurensa ruukun pohjareikien läpi ja pukkasi kukkanuppujakin. Se tarvitsi siis lopullisen kasvupaikan tai isomman ruukun. Ensimmäistä ei ollut tarjolla syreenikeijukkaiden takia, joten istutin syreenin suureen saviruukkuun. Juurelle lykkäsin keväällä lahjaksi saadut krysanteemin ja gerberan sekä kolme esikasvatettua helokukonharjaa. Sekä krysanteemissa että gerberassa oli kukkanuppuja mutta ne ovat hävinneet johonkin. Olkoot sitten viherkasveina. Syreenikeijukkaat ovat löytäneet 'Holgerinkin' mutta pienestä pensaasta otukset saa listittyä käsin pois. Silti ne ehtivät tehdä jo hieman keltaista viotusta lehtiin.

Pitsipihlajan nuput ja yksi avonainen kukka.

Viime kesänä aurinkopenkkiin istuttamani pitsipihlaja ei ole vielä kertaakaan kukkinut mutta tänä vuonna se teki sentään muutaman yksittäisen nupun ja yhden lupaavan nuppurykelmän, josta osa nupuista on jo kuivanut. Pihlajalla on vielä varmasti aika pieni juuristo vesimyyrän jäljiltä mutta ainakin se muutaman vuoden ruukkukasvatuksen aikana sai vähän paikattua juuristoaan ja lähti talven jäljiltä suht hyvin kasvuun. Pari silmua paleltui talven aikana mutta suurin osa viime vuoden kasvusta selvisi. Se on hyvä alku.

Aurinkopenkin laukkapallomeri.

Pitsipihlajaa ei paljoa kuvasta erotu mutta sen hento runko näkyy oikeanpuolimmaisen punaisen aitatolpan kohdalla. Latva jää kuvan ulkopuolelle. Sammalleimun kukinta on jo aurinkopenkissä mennyt ohi ja laukoistakin osa on kerätty kompostiin. Niiden siementuotanto on ällistyttävän tehokasta ja nyt on pakko pitää niille kuria, ettei yhtään siementä pääse karisemaan kukkapenkkiin. Varsinkin penkin etualalla korkeat kellastuvat laukanlehdet ovat aika ruman näköisiä eikä niitä tarvittaisi yhtään lisää.

Taaempana aurinkopenkissä on räväkämpiä kontrasteja.

Keltaheisiangervo 'Dart's Gold' on vuosi vuodelta kauniimpi. Nyt sillä on korkeuttakin sen verran, että sen näkee kauempaa. Vieressä purppuraheisiangervo 'Diabolo' tuo kontrastia. Ensi keväänä pitänee vähän leikata 'Diabolosta' pisimpiä oksia pois, niin saa vähän tasattua heisiangervojen kokoeroa. Violetit viittakurjenmiekat eivät tänä vuonna kovin runsaasti kuki. Se pitäisi varmaan jakaa ja samalla kaivella rikkaruohot niiden juurakoiden seasta pois. Tuleva projekti on myös laittaa 'Diabolon' aluskasviksi peittokurjenpolvea, sillä nyt sen alus on ollut vain lemmikkien ja rikkaruohojen temmellyskenttää. En vain ole ennen keksinyt, mitä sinne istuttaisi.

Tuoksukurjenpolvi kukkii takapihalla.

Luumutarhaan johtava kivipolku on melkein hävinnyt kurjenpolvien ja tuivioiden alle. Taidanpa kurittaa ensimmäisenä tuivioita. Taas kerran. Niiden kasvuvauhti on ällistyttävä. Suorastaan turhan nopea juuri tuohon paikkaan. Monta vuotta pienenä ja söpönä pysynyt saniainenkin (soreahiirenporras?) on tänä vuonna päättänyt triplata kokonsa. Luulenpa, että se saa lähteä syksymmällä takaisin metsään, mistä on tullutkin.

Posliinirikko 'Aureopunctata'

Posliinirikko on viime syksyn taimitapahtuman löytö. Ostohetkellä siinä oli vain kaksi lehtiruusuketta, joten se selvästi näyttää viihtyvän sille valitsemassani paikassa. Kukkavarsiakin tuli neljä. Kauempaa katsottuna rikolla oli aika pliisut kukat mutta kun rupesin ottamaan kukasta lähikuvaa, ihan hämmästyin sen väritystä. Miten kauniita täpliä sillä olikaan, kuin olisi minikokoisia strösseleitä ripolteltu.

Nyt oli taas luontoäidin luovuus päässyt valloilleen.

Navettapiian siperiankurjenmiekka kukkii taas.

Olen niin iloinen siitä, että on edes joku takuuvarmasti kukkiva kurjenmiekka. Ja sellainen tuo Navettapiian ihanuus on ollutkin. Isompi mättäistä on kukkinut jo monta päivää ja nyt pienempäänkin on alkanut ilmestyä kukkanuppuja. Omat kurjenmiekkani ovat paljon hitaampia kasvussaan ja ne ovatkin yleensä kukkineet vasta heinäkuun puolella, jos ovat ylipäätään innostuneet kukkimaan. Ennen kurjenmiekan kukintaa ihastelin vuorijumaltenkukkien räväkkää ilottelua. Nyt ainoastaan keskimmäisessä on vielä jokunen nuppu jäljellä ja kolme muuta ovat kokonaan kukkineet.

Vuorijumaltenkukat jäävät kuunliljojen ja kurjenmiekkojen väliin kukinnan jälkeen.

Yllä olevan kuvan vasemmassa laidassa näkyy niitä edellisen postauksen ihania luhtaesikoita. Kukkavarret retkottavat lehtien päällä mutta eivät sentään ihan maassa asti. Kuvan keskivaiheilla kukkivan kurjenmiekan taustalla kukkivat runsaasti myös vaaleankeltaiset kellukat mutta niitä on hankala saada erottumaan missään kuvassa. Ja kun käännymme ympäri, selän takana näkyy...

...kukintaansa aloitteleva tarhavaleunikko.

Jaoin pari-kolme vuotta sitten toisen tarhavaleunikoista kahteen osaan ja siirsin kaikki samaan ryhmään. Viime vuonna pienin ei muistaakseni kukkinut mutta nyt kaikki kolme ovat aloittelemassa kukintaa. Niiden kaverina kukkii sinistä lemmikkiä ja rönsyakankaalia, joten kärhökaaripenkin yhdellä sektorilla on täydellisen sinisävyinen juhannus.

Juhannustunnelmaa pari päivää ennen keskikesän juhlaa.

Aurinkoista ja leppoisaa juhannusta!