Toivepostaus: erilaiset lehtimuodot ja -värit

Maatuskalta tuli jo yli vuosi sitten toive esitellä erilaisten lehtimuotojen ja -värien käyttöä ja yhdistelemistä puutarhassa. Pahoittelen, kun tartun aiheeseen näin myöhään, mutta siinä on totisesti riittänyt pureskeltavaa eikä sopivaa hetkeä postauksen tekemiselle ole oikein tuntunut löytyvän. Nyt kun puutarhassa ei tapahdu juuri mitään raportoimisen arvoista, tuli hyvä aika tällekin aiheelle.

Neljää erilaista kasvia mutta vain paria väriä ja muotoa, jos ei lasketa voikukkia mukaan. Kuunliljan ja varjoissa lymyilevän lehtoimikän lehdet toistavat samaa muotoa, töyhtöangervo ja sormivaleangervo ovat hyvin erilaisia.

Voi kun olisikin olemassa joku yleispätevä ohje, mitä noudattamalla saisi kasvit sijoiteltua harmonisiksi ryhmiksi. Olen itse sijoitellut kasvini pääasiassa kukan väri edellä, mutta lehdiltään poikkeavan värisille kasveille valitsen paikat myös sen mukaan, missä niiden väri tulisi parhaiten esille. Joskus olen kulkenut ruukku tai kasvin lehti kädessä ympäri pihamaata ja etsinyt sopivaa istutuspaikkaa. Myös poikkeavan muotoiset lehdet, kuten kurjenmiekoilla on, saavat paremmin harkitut paikat. Muiden lehtimuotojen osalta en ole niin tietoisesti miettinyt niiden sijoittelua. Poikkeuksen tekee varjokuja, jossa pääpaino on juuri lehtimuodoissa ja väreissä.

Eri kohdasta otettu kuva, mutta osittain samoja kasveja. Tässä valeangervon alla on aluskasvina varjorikkoa. Oikeassa alanurkassa on valkovarjohiippa ja vasemmalla ylhäällä näkyy myös vähän esikoita.

Varjokujalla sormivaleangervot hyppäävät sekä värin että näyttävien lehtiensä puolesta esille. Kolmas ryhmä niitä on töyhtöangervon takana tästä kulmasta katsottuna piilossa. Myös valkokirjavat kuunliljat tulevat hyvin esille.

Pääsääntönä pidän itse sitä, että sijoittelen "poikkeavan" väriset kasvit vähän erilleen toisistaan. En siis laita punalehtistä keijunkukkaa purppuraheisiangervon aluskasviksi tai eri lajin hopeisia kasveja samaan ryhmään. Sen sijaan samanvärisiä kasveja saattaa olla suht lähekkäin, jotta ne tulevat samaan näkymään luomaan toistoa, mutta sen verran erillään toisistaan, että kukin ryhmä nousee hyvin esille massasta. Sama pätee kasvutavaltaan tai lehtien muodoltaan poikkeaviin kasveihin.

Tasaisen vihreästä massasta löytyy lähempää katsottuna erilaisia lehtimuotoja. Helminukkajäkkärä ja punatähkä (aidan edessä) erottuvat kapeiden lehtiensä ansiosta. Kumpiakin löytyy kivikkorinteestä useampi ryhmä (kuva uudemmasta osasta).

Istutusalueen ja kasvien koko vaikuttaa siihen, kuinka niitä sijoittelen. Kivikkorinteen vanhimpaan osaan on kertynyt pienelle alueelle paljon pienikokoisia kasveja, sillä monet erityisesti talvimärkyydestä kärsivät kivikkokasvit ovat pienikokoisia. Niiden menestymisestä ei ole ollut varmuutta, joten yhden hävitessä paikalle ei jää isoa aukkoa kun kasvit ovat jo valmiiksi melko tiheässä. Suurin osa on tosin viihtynyt vallan mainiosti, joten ensi keväänä joutuu tekemään vähän harvennusta. Vanhimman osan kohdalle on myös helppo pysähtyä tutkimaan jokaista yksitellen ja aita rajaa näkymän pihan puolelle, joten iloinen sekametelisoppa ei tunnu kuitenkaan levottomalta.

Tähän kuvaan osui peräti 14 eri kasvia, jos rikkaruohoja ei lasketa mukaan. Huomatkaa kuitenkin esim. hopeisten tai purppuraisten kasvien sijoittelu: ei samoja sävyjä vierekkäin. Sinikatanat ja osan mehitähdistä siirrän ensi keväänä väljemmille vesille.

Joskus erittäin fiksuina hetkinä tulee myös mietittyä näkymiä laajemminkin kuin vain vierekkäisten kasviryhmien osalta. Luumutarhassa on kohta, jota ihailen jatkuvasti kesän mittaan, mutta vähemmän fiksuna olin ilmeisesti unohtanut sen kuvaamisen viime kesänä. Onneksi isäntä oli napannut dronella laajemman näkymän, jonka nurkasta sain tarkoittamani kohdan rajattua. Joku muutaman vuoden vanha kuva alueesta löytyi, mutta purppuraheisiangervo oli sen ottamisen jälkeen kasvanut niin valtavasti ja alue muuttunut muutenkin, että halusin tähän tuoreemman otoksen. Ensi kesänä on pakko muistaa kuvata tämäkin kohta!

Purppuraheisiangervo, tuiviot ja kuunliljat ovat todella kauniit samaan näkymään osuessaan.

Toinen minusta erittäin onnistunut kohta on kärhökaaripenkin uudemmassa päässä. Sitä olen tosin esitellyt jo niin monta kertaa, että varmaan kaikki jo muistattekin sen, mutta otetaan vielä kerran esiin. Penkin mutkassa on pensasmustikoita, joiden aluskasvina on rönsyakankaalia. Jo pelkästään se vihreää taustaa vasten olisi onnistunut parivaljakko, mutta etupihan puolelta katsottuna taustalla olevat kuunliljat tuovat vielä oman, jännittävän lisänsä alueelle. Kuunliljojen takana olevat syreenit muodostavat rauhallisen taustan sen sijaan että taustalla näkyisi puunrunkoja ja vatukkoa. Kukinta-aikoihin kukin kasviryhmä pomppaa enemmän esille, mutta värit sopivat silti yhteen eikä vaikutelma ole yhtään sekava.

Tässä kohdassa vihreästä taustasta erottuvat koko kesän ajan tummat rönsyakankaalit ja keltaiset kuunliljat, tosin kuunliljat ovat alkukesästä vähän hillitymmän sävyisiä. Pensasmustikat tuovat värimaailmaan näyttävän lisän syksyllä.

Kiitos Maatuskalle mielenkiintoisesta postausaiheesta! Toivottavasti saitte jotain irti pohdinnoistani ja kuvaesimerkeistä.

Viimeiset ostokset?

Tänä syksynä olen ollut poikkeuksellisen laiska kukkasipuliostoksilla. Aiemmin syksyllä hankin muutaman pussin kukkasipuleita (yhteensä peräti 95 sipulia) ja siinäpä ne sitten olivat. Ei vain ollut juuri niitä sipuleita tarjolla mitä olisin halunnut. Onneksi alelaareista voi napata mukaan sellaisiakin mitkä eivät normaalihinnalla hyppää itse ostoskoriin. Tänään kävin työmatkalla yhdessä myymälässä, jossa olivat marraskuun kunniaksi pudottaneet sipulien hinnat puoleen. Muutama pussi sieltä sitten lähtikin kevään kukkaloistoa täydentämään.

Allium amplectens 'Graceful'. Ilmeisesti jonkin sortin koristelaukka, joka pussin perusteella jää kai suht matalaksi ja kukkii touko-kesäkuussa.

Laukat ajattelin istuttaa pation viereen peittokurjenpolvien sekaan. Jos niiden lehdet eivät peity siististi kurjenpolvien sekaan, siirrän laukat kukinnan jälkeen johonkin muualle. Itselle uusien laukkalajikkeiden kanssa joutuu aina vähän miettimään sopivaa istutuspaikkaa. Muutama laukka on tullut istutettua aivan sopimattomien kaverien sekaan kun ei ole tiennyt niiden kukinta-aikaa tai korkeutta. Joko lehdet ovat jääneet rumasti törröttämään muun kasvuston seasta tai sitten kukat ovat hautautuneet kookkaampien perennojen alle. Myöhään kukkivat laukat ovat ainakin jälkimmäisessä tapauksessa hankalampia sijoiteltavia. Katsotaan, joudunko ensi kesänä siirtopuuhiin.

Pari kasvitieteellistä tulppaania sopii aina joukkoon. 'Lilac Wonder' on ilmeisesti syreeni- tai kreetantulppaani ja 'Persian Pearl' tähtitulppaani.

Tulppaaneja taas olen vähän vältellyt sen vuoksi kun monet jäävät meillä suht lyhytikäisiksi ja ovat myös myyrien ja rusakoiden herkkua. Lisäksi niiden kanssa on aina sama ongelma kuin krookuksilla, eli kukat ovat auki vain silloin kun niihin osuu auringonpaiste. Muutama vuosi sitten istuttamani tähtitulppaani 'Little Beauty' on kuitenkin lisääntynyt sen verran reippaaseen tahtiin, että olen alkanut innostua enemmän kasvitieteellisistä tulppaaneista. Viime syksynä istutin pussillisen 'Persian Pearl' -tähtitulppaaneja ja vaikka kukat olivatkin harmillisesti auki juuri silloin kun olin itse töissä, näin ne kuitenkin muutaman kerran avonaisinakin. Enpä tullut niitä istuttaessani miettineeksi, että juuri siihen kohtaan paistaisi aurinko täsmälleen työpäiväni aikana ja kotona ollessani kohta olisi varjossa ja kukat tietenkin supussa. Kokeilen istuttaa tämänpäiväiset hankinnat aurinkopenkkiin, jossa niihin osuu auringon valoa pidemmän aikaa päivässä kuin takapihalle. Jospa ne sitten olisivat auki myös silloin kun en ole itse töissä.

Ensimmäinen syysmyrkkylilja tässä puutarhassa.

Syysmyrkkyliljoihin en ole langennut ennen tätä päivää ja vähän epäilevällä kannalla olen nytkin sen suhteen, kuinka 'Waterlily' mahtaa meillä viihtyä. Aurinkoa ja lämpöä kun ei yleensä ole liiemmin tarjolla syyskuun puolivälin jälkeen ja sadetta riittää sitäkin enemmän. Nyt vielä istutuskin menee näin myöhäiseksi ja sää kylmenee koko ajan. Puoleen hintaan raskin kuitenkin kokeilla, varsinkin kun löytyi oikein napakan oloinen sipuli eikä vain kuivettunutta höttöä, jollaista joskus näillä myöhäissyksyn kukkasipuliostoksilla tulee vastaan. Kannattaisikohan minun istuttaa myrkkylilja suoraan maahan vai laittaa ruukkuun ja pakkasten tultua kellariin talveksi? Mitä mieltä te kokeneemmat myrkkyliljojen kasvattelijat olette?

Halloween-tunnelmissa

Halloweenin ajankohta Suomessa vaihtelee lokakuun lopun ja marraskuun alun välillä aivan kuten pyhäinpäivänkin ajankohta vaihtelee. Maailmalla halloweenia vietetään kuitenkin tänään. En ole tänäkään vuonna innostunut sen kummemmin leipomaan halloween-sävytteisiä leivonnaisia tai koristelemaan kotia hämähäkein ja lepakoin, mutta puutarhassa puuhaillessa näytti siltä, että kasvit ovat hyvinkin tapahtuman vietossa mukana. Kivikkorinteestä löytyi jos jonkinmoista kummajaista ja kasvimaalta joukko hirvittäviä mutantteja. Niljaiset limaotukset ovat valloittaneet puolet puutarhasta kun pakkaset ovat nitistäneet ennen niin tomerasti pystyssä olleet kasvit.

Mielikuvitusta tai ei, mutta minusta tämä rypäs kivikkomehitähtiä tuijotti aika pistävästi. Lajike on 'Dark Beauty'.

Helminukkajäkkärät katsovat isoilla silmillään maata kohti. Taustalla mustat hattivatit (alias punatähkä) huojahtelevat aavemaisesti.

Ja mitähän mahtavat olla nämä vikkelästi liikkuvat hopeanhohtoiset otukset? Virvatuliako? Piste sille, joka arvaa, mistä kasvista on kysymys.

Nyt kaivanto, josta ilmeisesti nämä kaikki kummajaiset ovat puutarhaani kömpineet, on peitelty ja kivellä sinetöity. Kukkapenkeissä näkyy maan alla asuvien peikkojen hiustupsuja. On vähän tuuheampia (mm. siperiankurjenmiekat) ja harvempia (kuunliljat). Toivottavasti peikot eivät nouse esiin!

Edellisessä kuvassa on vihdoin se harmia aiheuttanut kukkula tasoitettu. En saanut jättikiveä täysin kärhöportin kohdalle mutta nyt se on edes samassa linjassa portin kanssa ja maan pinnan tasalla. Kuvassa näyttää hassulta, mutta kyllä sen oikeasti pitäisi olla suorassa linjassa. Jos polun toisen reunan tekee yhtä paljon kärhöportin "ohi", lopputuloksesta tulee varmasti tarpeeksi hyvä. Pitäisi vain ensin löytää sopivia kiviä... Jos poutasäätä riittää ja inspiraatio iskee, mullosta voisi jo myllätä tänäkin syksynä istutuskuntoon. Kiireisin projekti oli saada kivi paikoilleen sekä montut ja kukkulat tasoitettua, jotta talvella olisi turvallista kävellä alueella. Tästä eteenpäin kaikki tehty on vain helpotusta ensi kevään askareisiin.

Maa-artisokkapenkistä löytyi ihmeellisiä otuksia. Kaksi alimmaista on selvästi selällään köllötteleviä mutanttihiiriä mutta mitä nuo pari muuta ovat?

Kasvimaa on laitettu nyt talvikuntoon. Tein ensin kylvösuunnitelman ensi vuodelle ja kävin sitten kylvämässä palsternakkaa, vuonankaalia ja vuonna 2014 vanhentuneet persiljansiemenet. Ostin aiemmin syksyllä teeyrttisekoituksen, josta kylvin kokeeksi muutaman kamomillan siemenen. Kasvi ei ole minulle tuttu, mutta netin perusteella sen voisi kylvää elo-syyskuussa, juuri ennen talven tuloa tai keväällä. Säästän loput siemenet kevätkylvöön mutta tulevien vuosien varalta ajattelin testata, onnistuuko tähän aikaan tehty kylvö. Kasvimaan vierelle kesäkukkapenkkiin kylvin syötäviä kukkia, lajeina sarviorvokki, ruiskaunokki ja kehäkukka. Kehäkukan siemenetkin sopivat muuten hyvin puutarhaihmisen halloween-teemaan: aivan kuin kippuraisia toukkia ripottelisi. Lopuksi kaivoin pari vartta maa-artisokkia ylös ja sain saaliiksi puolikkaan ämpärillisen epämääräisiä otuksia. Kukkimaan maa-artisokat eivät tänäkään vuonna ehtineet, mutta satohan se pääasia oli ja se näyttäisi olevan oikein hyvä.

Hih, en voinut vastustaa kiusausta tuoda esille tämän kummajaisen olemusta. Jalat puuttuvat, mutta mihinkä niitä tarvittaisiinkaan, kun voi käsillä kauhoa itseään eteenpäin mullan alla.

Nestorin kämpässä tapahtuu taas hassuja. Eilen aamulla hän oli kaivertamassa kurpitsoita ja olohuoneen lattialla oli ostoskassi, josta näkyi jotain mustaa. Siinäpä oli lapsille pohdittavaa, mitä kotitontulla on mielessä. Tänään selvisi, että hän oli järjestänyt pienet halloween-kekkerit ja tyyliin sopiva vieraskin oli tullut kyläilemään. Pöydillä ei näkynyt minkäänlaista evästä, joten ilmeisesti tämä poppoo juhli kuivin suin ja vatsat kurnien.

Nestori oli pukeutunut kummituksen vierailua varten velhon asuun. Haamu on niin kiltti, että lepakotkaan eivät sitä pelkää.

Ja kukas tässä? Taitaa olla Catman.

Portaiden viereen Nestori oli käynyt hakemassa koivupöllin kurpitsalyhdyn alustaksi.

Kamalan hauskaa halloweenia niille, jotka sitä viettävät! Kaikille muille iloista lokakuun viimeistä päivää! Muistittehan muuten siirtää kelloja?

Vaaleanpunainen kuivakukkakranssi

Syksyisin ihmiset alkavat innostua enemmän kranssien väkertämisestä ja kuvia mitä hienoimmista tuotoksista näkee vähän joka puolella. Ei siis ihme, että minullekin iski inspiraatio tehdä oma kranssi. Koska kaapissa odotteli sopivaa käyttöä pajuista kieputettu kranssipohja, pari syyshortensian kuivattua kukintoa ja muutama kauniisti maljakkoon kuivunut markettiruusu, päätin käyttää niitä. Täydennykseksi hain puutarhasta sulkavaleangervon kuihtuneita kukintoja, joiden tummanruskea väri sopi sekä pajuihin että vaaleanpunaisiin ruusuihin ja hortensioihin.

Joskus markettiruusut kuivuvat näin kauniisti maljakossa.

Syyshortensian kukinnot keräsin juuri ennen ensimmäisiä hallaöitä turvaan. Olin varma, että hallayön jälkeen kauniisti punertuneet kukat olisivat ruskeita. Ja niinhän ne olivatkin. Onneksi muutama jäi muistoksi loppukesän kauneudesta.

Ruusut ovat hieman lämpimämmän värisiä kuin hortensiat mutta minusta niiden sävyero ei kranssissa ole häiritsevän suuri. Ruusuista kuitenkin löytyy terälehtien reunoista ja kukkien keskeltä samaa viileän roosaa sävyä kuin hortensioista, mikä yhdistää kukkia keskenään. Tummanruskea toimii rauhallisena pohjana ja tuo syvyyttä väreihin.

Valeangervon kukinnot ovat kepeän ilmavia.

Liimasin kukinnot kuumaliimalla kranssipohjaan, sillä hauraiden kukkien sitominen olisi ollut mahdotonta. Hortensiat ja valeangervon kukinnot katkoin pienemmiksi, jotta kranssista ei tulisi liian jyhkeä. Lopputuloksesta tuli minusta todella kiva.

Kranssi kokonaisuudessaan. Alareunaan laitoin kapean luonnonvaalean virkatun pitsinauhan rusetiksi.

Vaaleaa taustaa vasten otetut kuvat nappasin vierashuoneen seinää vasten tai pakastimen päällä. Valoisassa huoneessa oli helpompi saada edustavia kuvia kranssista kuin omalla paikallaan pimeähkössä eteisessä tummunutta paneeliseinää vasten. Väriensä puolesta kranssi olisi sopinut paremmin vierashuoneen seinälle, mutta siellä sitä tulisi harvemmin ihasteltua. Lisäksi ikkunasta tuleva valo olisi haalistanut kukat aika pian.

Kranssi omalla paikallaan eteisessä.

Mukavaa loppuviikkoa!

Jäinen puutarha häkissä

Viime keskiviikon lumiset maisemat ehtivät hädin tuskin hävitä, kun tänä aamuna oli maa uudelleen valkeana. Seitsemän pakkasastetta takasi sen, että puutarhassa ei tarvinnut hikoilla. Kylmältä tuntui toppavaatteista huolimatta, mutta mieltä lämmitti pilvien raoista satunnaisesti kurkkiva aurinko.

Matalalta paistava aurinko sai sammalleimujen päälle kertyneen lumen ja kuuran kimaltamaan.

Lunta oli nyt reilusti vähemmän kuin keskiviikkona, mutta kivasti sekin vähän valaisi maisemaa ja peitti mustaa maata. Sain vihdoin ja viimein kaikki jänisverkot paikoilleen. Sen verran jouduin tekemään kompromisseja verkotettavien kasvien suhteen, että yhtä vaille kaikki syyshortensiat jäivät ilman verkkoja. Leikkaan ne kuitenkin keväällä melko matalalta alas, joten tuskinpa jänikset saavat liian suurta tuhoa aikaiseksi. Pienimmälle käyn laittamassa jossain vaiheessa kuusenoksia tai jotain muita risuja tyvialueen suojaksi, etteivät talttahampaat syö sitä ihan tapille. Olisi liian suuri urakka käydä hankkimassa pari uutta verkkorullaa vain sitä varten, että ne pitää leikata palasiksi yksittäisten pensaiden suojaamista varten. Myös toinen nietospensaista jäi ilman suojaa, mutta sen saa helposti piilotettua puunlehdillä ja parilla kuusenoksalla. Metsämustikoillekin riitti pieni palanen verkkoa.

Pieni kevätatsalean taimi on ollut verkkorullan sisällä kesät talvet, ettei sitä vain tallo kukaan.

Puistoatsalea 'Illusian' nuppu ja silmut leiskuvat yhtä värikkäinä kuin sen viimeinen lehti.

Majapenkin kuutamohortensia sai oman yksiön.

Takapihalla harrastetaan pääasiassa yhteisasumista. Suunnilleen keskellä kuvaa oleva puistoatsalea 'Tarleena' sai kuitenkin oman häkin, sillä pidempi verkko ei yltänyt ihan sen ympäri.

Paketoin mahdollisimman paljon kasveja saman verkon sisään. Esimerkiksi kärhökaaripenkissä kaikki mustikat, revontuliatsalea ja luumupuu 'Sinikka' sai helposti ympäröityä samaan häkkiin. Samoin pation luona hunajamarjat ja nietospensas. Takapihalla hyödynsin sinne kesällä tehtyjä seinäkkeitä häkkien seininä ja toivon, etteivät rusakot intoutuisi tunkemaan raudoitusverkkojen reikien läpi. Saatan käydä vielä jossain vaiheessa laittamassa muutaman risun todennäköisimpien kulkuaukkojen kohdalle hankaloittamaan pitkäkorvien etenemistä.

Komeamaksaruoho 'Herbstfreuden' ja syysasterin on mukava nojailla verkkoja vasten.

Viikonlopun työlistalla oli verkottamisten lisäksi myös halkohommia. Kuivat halot piti siirtää seinustalta liiteriin, jotta naapurilta saadut pihlajan oksat ja rungot saisi vietyä seinustalle kuivumaan tulevien vuosien polttopuiksi. Isäntä sahasi, minä ja lapset kärräsimme halkoja. Siirsin myös osan talvetettavista kasveista varastosta kellariin. Daalia, gladiolukset ja pari verenpisaraa menivät jo ottamaan talvinokosia, muut vielä odottelevat hetkisen.

Syyssyrikkä on edelleen maassa. Sen vuoro voisi olla ensi viikonloppuna, elleivät lämpimät säät näytä jatkuvan vielä viikkokausia. Kuten kuvasta näkyy, se sietää hyvin pientä pakkasta. Oikeassa reunassa kärhöt ovat saaneet ruskaväriä.

Tarha-alppikärhö 'Albina Plena' on edelleen hailakanvihreä. Sen paleltuneet kukat ovat oikeastaan aika viehättäviä hennosti vaaleanpunertavassa ulkoasussaan.

Päivänlilja 'Stella d'Oro' näyttää vähän lässähtäneeltä. Bad hair day ilmeisesti...

Neidonkurjenpolvi ei kovin runsaasti kukkinut tänäkään vuonna, mutta sen syysväri on vallan mainio lumenkin koristamana.

Pakkaset näyttävät nyt taas väistyvän, joten ehkäpä ehdin vielä tehdä syyskylvöt ennen talven tuloa. Tarkoitus on kylvää ainakin palsternakkaa ja joitain perennoja. Eteisessä olevista kasveista osa pitää siirtää kellariin talviteloille, samoin loput varastossa olevat kasvit. Annan niiden kuitenkin nauttia vielä viimeisistä valonrippeistä ennen muutaman kuukauden mittaista pimeää aikaa.

Ei peltopyy päärynäpuussa, vaan pyy pihlajassa. Lapset bongasivat tämän näyn pari päivää sitten.

Sinitiainen kaverina. Pyy näytti napsivan pihlajan silmuja ja ehkä myös marjoja.

Lokakuun viimeinen viikko alkaa pian. Näin se yksi vuoden pimeimmistäkin kuukausista hiljalleen etenee kohti seuraavaa. Mukavaa alkavaa viikkoa!

Talvi yllätti puutarhurin

Johan sen olisi sääennusteista arvannut, mutta silti eilisaamuna odotti pienoinen järkytys kun ikkunasta ensimmäisen kerran katsoin ulos. Maa oli valkea eikä pelkästään kuurasta. Ihan rehellistä lunta oli ainakin sentin verran ja pakkasta melkein viisi astetta. Melkein koko tiistain oli ollut pakkasella, joten lumi myös pysyi maassa ja lisää satoi koko ajan.

Syysasterit kukkivat runsaasti eivätkä hätkähdä pientä pakkasta ja lumisadetta. Varret ja lehdet näyttävät kuvassa mustilta, mutta ovat oikeasti edelleen ihan vihreät.

Kummasti valkeat maisemat saavat laiskamadonkin vaivaamaan puutarhuriin vauhtia. Lapsiin myös, sillä eipä ole pitkään aikaan nähty niin nopeaa ulkovaatteisiin sonnustautumista ilman minkäänlaista tappelua joka ikisen vaatekappaleen tarpeellisuudesta. Minä lähdin ensimmäiseksi kasvimaalle, jossa palsternakat, sellerit ja loput ruusukaalit odottelivat edelleen keräämistä. Maa oli muutaman sentin syvyydelle jäässä, mutta muuten sadonkorjuu sujui helposti. Palsternakoille tehty erityisen kuohkea multaseos osoitti toimivuutensa ja jopa isoimmat, melkein 60-senttiset palsternakanjötkäleet irtosivat helposti. Pikkuisen juureksilla oli kokohajontaa. Se johtui varmasti suurelta osin kesän etanaongelmasta, sillä jouduin niiden takia jättämään kastelemisen minimiin ja muutama palsternakan taimikin joutui etanoiden hyökkäysten kohteeksi. Kokohajontaa selittää myös kylvöajankohta. Syksyllä kylvetyt palsternakat itivät huonommin, mutta niistä löytyivät selvästi suurimmat juurekset. Keväällä kylvetyistä siemenistä iti suurin osa, mutta ne jäivät koossa selvästi jälkeen syksyllä kylvetyistä. Ne taisivat kärsiä syyskylvettyjä enemmän heinäkuun kuivuudesta. Muutaman pienimmän palsternakan istutin takaisin penkkiin. Syötävää niihin ei olisi kuorimisen jälkeen jäänyt lainkaan, joten saavat mahdollisuuden kukkia.

Ylärivissä ovat syyskylvetyt palsternakat, loput ovat keväällä kylvettyjä. Pikkukuvassa on ylärivin kaksi suurinta oikealla ja alarivin suurimmat vasemmalla. Kokoero on huomattava.

Sellerit jäivät tänä vuonna todella pieniksi. Sama etanaongelma vaivasi niitäkin. Isoin oli vähän suurempi kuin minun nyrkkini mutta kaikki muut olivat sitä pienempiä. Pienin meni suoraan kompostiin, sillä se ei ollut kehittänyt edes juurimukulaa. Ruusukaaleja sain kerättyä talteen 315g. Ensimmäisellä korjuukerralla keräsin 350g ruusukaaleja, eli jonkun verran jäi uupumaan vielä kilon tavoitteesta. Varsiin jäi vielä jonkun verran pikkurillin pään kokoisia keriä mutta tuskinpa ne jaksavat enää kasvaa syöntikokoisiksi. Maa-artisokat jätin vielä kasvimaalle. Käyn jossain vaiheessa katkomassa niiden varret ja laitan puunlehtiä maanpinnan katteeksi, niin satoa saa nostaa sitä mukaa kun sitä sattuu ruuanlaitossa tarvitsemaan. Maa-artisokka kuuluu niihin juureksiin, joita ei kannata nostaa kellariin tai jääkaappiin. Parempina ne säilyvät maassa vaikka kevääseen saakka. Uskon kuitenkin, että mukulat ovat kookkaita, sillä kävin viikko sitten keräämässä majapenkkiin ilmestyneet maa-artisokat syötäväksi. Nekin olivat kohtuullisen kokoisia, vaikka lähtivät kasvuun selvästi myöhemmin kuin kasvimaalle siirretyt kaverinsa ja joutuivat kasvamaan koko kesän täysvarjossa ja kilpailevien kasvien seassa.

Isoin selleri. Purjot keräsin pois viikonloppuna. Ne onnistuivat minusta hyvin.

Porkkanat nostin purjojen kanssa yhtä aikaa. Niiden osalta tiesinkin jo, että pieleen meni ja täysillä. Yksi porkkanoista oli kasvanut hienosti, mutta kaikki muut olivat joko pikkuruisia, haljenneita tai haaraisia. Epätasainen kosteus ja etanat... eipä niiden kanssa epäonnistumiseen muuta syytä tarvita. Porkkanakärpäsen tai kempin vaivaamia porkkanoita en havainnut enkä myöskään tyveltä vihertyneitä. Jotain hyvää siis huonossakin!

Kasvualustakokeilu alppiruusuille, atsaleoille ja pensasmustikoille: lahopuuta ja vähän koivunlehtiä.

Kerroin jo aikaisemmin, että laitoin tyhjiin multasäkkeihin puunlehtiä ja hevosenlantaa talveksi. Nyt täytin yhden säkin isännän halonhakkuusta jääneellä puuroskalla. Seassa oli sen verran lahoja pöllejä, että jo valmiiksi melkein pehmeäksi lahonnutta silppua oli tarjolla yllin kyllin. Muhjuksi lahonnut puuaines on kuulemma erinomaista ainesta rhodojen kasvualustaan, joten päätin kerätä moskan talteen ja sekoitella keväällä varovasti pintamultaan tai jättää maanpinnan katteeksi.

Aamulla varjokujalla näytti tältä.

Iltapäivällä tältä. Lunta oli maassa jo kymmenisen senttiä ja siitähän Karo innostui.

Jee!

Mihinkäs sitten vai joko riitti?

Vielä pienet villit.

Kasvimaapuuhien jälkeen aloitin jänisverkkojen virittelyn. Takapiha on nyt paketoitu ja osa sivupihaltakin. Tänään pitäisi verkottaa pensasmustikat, hunajamarjat, loput atsaleoista ja etupihan uusi pihlaja. Saa nähdä, riittävätkö verkot, sillä uusia suojattavia kasveja on tullut tänäkin vuonna lisää ja vanhat kasvaneet kookkaammiksi. 

Lumisade alkoi äkkiä muuttua vetisemmäksi ja painavammaksi.

Purppuraheisiangervokin nyökyttelee.

Syyshortensian vahvat oksat pysyivät pisimpään ryhdikkäinä, vaikka kukinnot keräsivät paljon painavaa räntää ylleen.

Sellainen ensilumipäivä meillä oli eilen ja maassa on edelleen useampi sentti loskaa. Kaikki tuskin ehtii sulaa vielä siihen mennessä kun lähdemme lasten kanssa jatkamaan kesken jääneitä projekteja, joten kasa märkiä vaatteita on varmasti taas tulossa leivinuunin kylkeen kuivumaan. Jokohan tänään saisi puutarhan kokonaan talviteloille?

Esittelemättä jääneitä

Aina välillä käy niin, että matkan varrelle jää kuvia, jotka eivät sovi oikein mihinkään postaukseen. Eilisen kuvasaalis jäi kameran linssiin rätkähtäneen räntähiutaleen takia köykäiseksi, joten täydensin settiä syys-lokakuun julkaisematta jääneillä otoksilla. Ja kyllä, luitte oikein: meillä satoi eilen räntää. Onneksi ei sentään maata valkoiseksi vaan ainoastaan hetkittäin veden seassa.

Kesällä puutarhaharrastajalta ostamani konnanyrtti on viihtynyt hyvin. Keräsin sen pisimmälle ehtineet kukkalatvat maljakkoon, sillä niissä ei ollut tapahtunut tähän kahden viikon takaiseen kuvaan nähden mitään edistystä.

Jos edellinen kuva oli kahden viikon takaa, ovat seuraavat vielä vanhempaa kuvasaalista. Kamera ei satu koskaan sopivasti mukaan silloin kun sitä tarvittaisi, mutta onneksi kännykälläkin saa edes jotenkin tunnistettavia kuvia. Kuvat ovat samasta Kuopion puistosta, mihin satuin törmäämään pari vuotta sitten (pääset lukemaan juttua tästä). Pensaat olivat kasvaneet kovasti ja kukkivat runsaina.

Tummimman punaiset ovat 'Diamant Rouge'-lajiketta, vähän vaaleammat kookkaat pensaat suunnilleen keskellä kuvaa ovat 'Angel's Blush'.

Toisesta suunnasta. Korkeimmat pensaat ovat yli parimetrisiä. Ne ovat lajitetta 'Little Lime'.

En tiedä, mistä 'Little Lime' on saanut puolet nimestään. Lime on selvä, mutta mitään pientä tässä pensaassa ei ole.

Olen tänäkin vuonna työpaikallani viherkasvivastaava, vaikka nyt kasteluvastuu onkin jaettu minun ja kollegani kesken. Kasvien määrä on nimittäin moninkertaistunut. Kävimme nimittäin kolmannen kollegan kanssa jo heti syksyn aluksi hakemassa kukkakaupasta reilun lastin viherkasveja, ja kasteluvastuun jakava kollega toi myös kotoaan täydennystä valikoimaan. Otan joskus kameran mukaan ja teen postauksen kasveista, mutta tähän väliin esittelen erään iltapäivän aivopähkinäni. Uusien kasvien ruukutuksesta jäi sen verran multaa yli, että päätin laittaa loput traakkipuulle, joka on joutunut olemaan samassa ruukussa ainakin pari vuotta. Sen lehdet alkoivat olla jo aika vaaleita ja kasvi muutenkin vähän alakuloisen oloinen. Mullanvaihto oli siis tarpeen, vaikka vuodenaika siihen ei nyt mikään paras ollutkaan. Melkein jätin homman kesken, kun huomasin, että kasvi oli sullonut juurensa suoraan altakastelusäiliöön ja ainoa vaihtoehto saada ne ehjänä pois olisi ollut rikkoa mullan ja veden erillään pitävä osa.

Juuria olikin enemmän vesisäiliössä kuin mullassa.

Sakset kouraan ja parasta toivoen.

Toistaiseksi näyttää siltä, että traakkipuu ei suuttunut minulle kovakouraisesta toimenpiteestä. Vähän pelkäsin, että se joko pudottaa kaikki lehtensä tai kaatuu koko kasvi nurin pitkin lattioita. Koska suurempaa katastrofia ei tapahtunut, toivon traakkipuun pian virkistyvän selvästi. Sillä on kuitenkin aika valoisa paikka ja reilusti uutta, ravinteikasta multaa juuriensa ulottuvilla.

Työpaikan ympärillä on muutama vanha mänty. Onkohan päätuulensuunta tällä puolella taloa oikealle (länteen), kun moni puista on suurimmaksi osaksi sinne päin taipunut? Kuva on otettu tyynellä säällä kolmannen kerroksen ikkunasta.

Omalla pihalla ei kovin kummoisia puutarhapuuhia ole viikonlopun aikana tapahtunut. Eilen siivosin ulkovaraston, sillä lähipäiville on luvattu sen verran kylmää säätä, että kellarissa talvehtivia kasveja piti saada johonkin suojaan. Varasto olikin jo siivoamisen tarpeessa. Joku oli viskonut sinne sikin sokin kukkaruukkuja, multasäkkejä ja sekalaista muuta roinaa. Nyt kasvit ja osan puutarhatyökaluista sai vietyä varastoon ja jänisverkotkin on mahdollista saada ulos sitten kun saan ne aikaiseksi viritellä paikoilleen.

Purppuraheisiangervo pitää tiukasti kiinni lehdistään, vaikka tuuli on puhkunut täydellä voimalla. Kärhön tukitornikin on melkein kaatunut. Vasemmassa reunassa pensashanhikit kukkivat iloisesti.

Purppuraheisiangervon hehkuvaa punaa.

Puistoatsalea 'Satomin' keskeneräistä tyylinäytettä. Värittyyköhän tämä jatkossakin yhtä myöhään vai johtuuko myöhäisyys siitä, että tämä on vasta tänä kesänä istutettu?

Puuskainen tuuli on repinyt jo muista pensaista lehdet irti, joten on kiva, että löytyy edes pari väripilkkua. Joitain sitkeitä kukkijoitakin vielä löytyy mutta keli ei oikein suosi niiden ihastelua ulkona. Onneksi kaikki ne näkyvät ikkunoista, niin eivät mene hukkaan. Jos ei sataisi vettä ja tuulisi jäätävästi, voisi vaikka kammeta niitä sivupihan kivenjärkäleitä paikoilleen. Nyt on vähän turhan kylmää ja märkää siihenkin touhuun. Millaisella voimalla teille on iskenyt syysmyräkkä vai onko säässä mitään normaalista poikkeavaa?