Toivepostaus: kesäkukkien talvettaminen

Tänään otan käsittelyyn aiheen, josta kaksi lukijaani on toivonut minun kertovan. Sirkku (Kukkia & haaveita) kysyi, mitä tänä syksynä vien varastoon ja miten talvella kohtelen säilytettäviä kesäkukkiani. Sallaa taas kiinnostaisi tarkat ohjeet eri kasvien talvettamisesta, eli mitä ja milloin teen syksyllä, talvella ja keväällä. Aiheet liippaavat toisiaan niin läheltä, että päätin yhdistää ne samaan maratonpostaukseen. Kahvikuppia käteen siis ja lukemaan!

Tämä karjalanneito on minulla jo kolmatta kesää. Kukinta komistuu vuosi vuodelta.

Syksy on sitä aikaa, kun seuraan päivittäin sääennustuksia ja lämpömittaria. Vedän harsoa arempien talvetettavien päälle siinä vaiheessa, kun näyttää, että lämpötila käy yön aikana lähellä nollaa. Jos näyttää tulevan kylmempää, nostan aremmat eteiseen tai varastoon ja peittelen harsolla kestävämpiä. Yritän pitää kasvit kuitenkin mahdollisimman pitkään syksyllä ulkona ennen kellariin vientiä, sillä olen huomannut sen parantavan niiden talvenkestoa. Moni kasvi kestää syksyllä myös hyvin pienen pakkasen puraisun. Tästä minulla on kunnon omakohtainen kokemus, sillä tässä muutama vuosi sitten huomasin aamulla herätessäni, että ulkona on 6 astetta pakkasta eikä pitänyt käydä kuin vähän nollan alapuolella. Siellä olivat kaikki kesäkukat pelakuista ja verenpisaroista lähtien yksinkertaisen harson alla aivan kohmeessa. Lehdet karisivat melkein kaikista, mutta ainoastaan yksi pieni pelakuu kuoli kokonaan käsittelyn seurauksena. En silti tahallani jätä kasveja ulos, jos näyttää tulevan kovinkin kylmää, mutta en myöskään viskaa pakkasen armoille unohtuneita kasveja kompostiinkaan ennen kuin on täysin varmaa, että peli on menetetty (selviää yleensä vasta keväällä).

Kokoan seuraavaksi listaa, mitä kasveja olen vuosien aikana saanut talvetettua ja millä konstein. Melkein kaikki listan kasvit ovat myös tänä vuonna talvetettavina. Talvetuspaikkoina minulla on 5-10-asteinen, melko valoisa eteinen sekä noin 4-asteinen pimeä kellari. Jos kastelusta ei ole kasvin kohdalla erillistä mainintaa, lorautan pienen tilkan vettä tai laitan lunta mullan pinnalle ennen kuin multa on läpeensä rutikuivaa. Pidän kaikki kasvit kuitenkin kuivahkoina, sillä helpompi on käydä lorauttamassa lisää vettä kuin kuivattaa läpimärkää multaa. Talven aikana nypin kuihtuneita lehtiä pois ja tarkkailen, ettei missään näy hometta tai ötököitä. Viimeistään helmikuun lopulla alan etsiä kasveista elonmerkkejä. Kevätherättelytiloina käytän eteistä tai ikkunallista, eristettyä ulkovarastoa, jonka lämpötila on muutamia asteita korkeampi kuin ulkona. Joitakin kasveja tuon suoraan sisälle kasvivalon alle. Kun kasvit alkavat heräillä, lisään kastelua ja vaihdan tarvittaessa mullan. 

Afrikansinisarja: Talvetan eteisessä. Saattaisi onnistua myös kellarissa, sillä ainakin oma yksilöni kuihduttaa lehtensä alkutalven aikana ja alkaa puskea uutta alkua maaliskuussa.

Afrikansinisarjani on kasvanut kokoa todella hitaasti, mutta tänä vuonna se teki jo kaksi kukintoa.

Daalia: Kaivan maasta aikaisintaan sitten kun pakkanen mustuttaa varret kokonaan. En kuitenkaan pidä kiirettä sen kanssa, sillä juurakko säilyy kyllä hyvänä maassakin, jos ei nyt viikkokausia kestäviä sateita tai pitkiä pakkasjaksoja tule. Käyn vain leikkaamassa varret tapille ja jätän juuret maahan. Karistelen ennen kellariin vientiä juurakosta enimmät mullat, mutta en pese tai harjaa putipuhtaaksi. Juurakko talvehtii avonaisessa pahvilaatikossa. Seuraan talven aikana, tuleeko mukuloihin hometta tai näyttävätkö kurtistuvan kuivuudesta ja teen sitten korjaustoimenpiteitä tarpeen mukaan.

Gladiolus ja tuoksumiekkalilja: Pieni pakkanen ei yleensä tee lehdille juuri mitään, joten kaivan mukulat ylös silloin kun inspiraatio iskee. Jos ei ole vielä pidempää pakkasjaksoa tiedossa, pidän ne ikkunallisessa varastossa siihen saakka kun vien muitakin kasveja kellariin. Leikkaan varret irti mukuloista vasta siinä vaiheessa kun lehdet ovat kokonaan kuivia ja ruskettuneita. Mukulat talvehtivat yleensä samassa pahvilaatikossa daalian kanssa, sillä pärjäävät samalla hoidolla.

Gladiolukset nostin tänä vuonna jo syyskuun lopulla ämpäriin tuleentumaan, sillä tarvitsin kukkapenkkiin tilaa. Vein ne varastoon suojaan sateilta ja nyt ne ovat jo melkein kuivattaneet lehtensä.

Hopeavitja (hopeaputous): Tästä minulla on vain yhden talven kokemus. Sain osan talvehtimaan eteisessä pelargonien kanssa samoissa parvekelaatikoissa. Kellarissa olleet kuolivat. Viime syksy oli todella märkä ja jouduin aikaisten pakkasjaksojen takia viemään kasvit talvetukseen liian aikaisin. Talvetettavat ruukut olivat läpimärkiä ja lehtimassaa oli paljon, joten varsinkin hopeaputoukset alkoivat homehtua. Kokeilen tänä vuonna kellarissa talvetusta uudelleen, jos vaikka viime talven epäonni johtuikin epäsuotuisista olosuhteista. Suurin osa jää kuitenkin varmuuden vuoksi eteiseen.

Hortensia: Pidän mahdollisimman pitkään ulkona, sillä kestää syksyllä pienet pakkasen puraisutkin. Siinä vaiheessa kun lehdet ovat saaneet kunnolla ruskaväriä ja ehkä jo osa karissutkin, vien kellariin. Jos eteiseen mahtuu, otan hortensian sinne huhtikuun alkupuolella. Jos ei, nostan hortensian kellarista ulkovarastoon huhtikuun lopulla tai toukokuun alussa riippuen ulkolämpötiloista. Leikkaan keväällä vain kuolleet versot pois ja lyhennän sellaisia, jotka retkottavat epämääräisesti erillään muista tai ovat selvästi pidempiä kuin muut. Ainakaan minulla saman vuoden versot eivät ole kukkineet koskaan, joten en uskalla leikata koko hortensiaa tapille keväällä. Jos hortensiasta meinaa tulla liian iso, leikkaan kukinnan jälkeen pisimpiä versoja joko kokonaan pois tai lyhennän sopivasta kohdasta. Kesän aikana on kuitenkin kasvanut juuresta uusia versoja, jotka kukkivat sitten seuraavana vuonna.

Tämä valkoinen ihanuus on minulla ensimmäistä vuotta. Toivottavasti talvehtii yhtä hyvin kuin maan happamuuden mukaan pinkkinä tai sinisenä kukkiva kaverinsa.

Jättiverbena: Pidän ulkona melkein maan jäätymiseen saakka. Kestää hyvin pakkasta ja kukkii pitkään ensimmäisten hallojenkin jälkeen. Nostan juurakot ämpäriin tai isoon ruukkuun, leikkaan versot 10-30-senttisille tapeille ja vien kellariin. Keväällä herättelen tilojen ahtaudesta riippuen joko sisällä, eteisessä tai ulkovarastossa.

Karjalanneito, eli neitobegonia: Kylmänarka, eli saa syksyllä tarkempaa suojelua kuin muut talvetettavat. Vähennän kastelua reilusti syyskuun alkupuolella, jotta kasvi alkaisi tuleentua. Ensimmäisinä vuosina kippasin sen pois ruukustaan ja karistelin enimmät mullat pois, mutta viime talvena jätin siltään ruukkunsa. En huomannut mitään eroa talvenkestossa, joten annan jatkossa olla vain omassa ruukussaan talven yli. Pidän juurakon todella kuivana ja otan sen sisälle maaliskuun alussa. Samalla vaihdan mullan, sillä se on helpointa silloin kun herkästi katkeilevat versot eivät ole vielä lähteneet kasvuun. Siinä vaiheessa kun versoja alkaa ilmestyä mullan pinnalle, vien eteiseen. Kasvi ei muodosta selvää mukulaa, vaan on ennemminkin epämääräinen köntti ohuita juuria. Siitä ei myöskään enää keväällä näe, miltä puolelta uudet versot kasvavat, joten kannattaa olla tarkkana siitä, miten päin se oli ruukussaan ja istuttaa samoin päin uuteen multaan. Kasvuun lähdössä kestää aika pitkään, mutta alkuun päästyään kasvaa todella vauhdikkaasti.

Karjalanneito valmistautuu talveen kellastuttamalla versonsa. Ne katkeavat lopulta melkein itsekseen juuren nivelkohdasta poikki. Tämä on postauksen aloituskuvan yksilö, josta on jo puolet oksista irronnut.

Keijunmekko: Olen talvettanut vuosia sitten viileän makuuhuoneen ikkunalla. Roskaa karisi aivan mahdottomasti, mutta talvehtivat hyvin ja aloittivat runsaan kukinnan jo toukokuussa. Talvetan tänä vuonna yhden taimen eteisessä.

Kärhöt: Annan olla syksyllä niin pitkään ulkona kuin mahdollista, sillä kärhöt kestävät hyvin hallaöitä eivätkä ruukkukärhöt aina ymmärrä tuleentua ilman kunnon pakkasen puraisua. Jotkut kärhöt lähtevät reippaaseen kasvuun jopa kellarin pimeydessä heti helmikuussa ja silloin tuon niitä mahdollisuuksien mukaan eteiseen jo maaliskuussa. Muuten pidän ne kellarissa siihen saakka, että varastossa lämpötila pysyy plussan puolella ja kärhöt saa nostaa sinne tai sään salliessa jopa suoraan ulos heräilemään. Kärhön silmut ja vasta kasvuaan aloittelevat versot kestävät hyvin alhaisiakin lämpötiloja, kun eivät ole missään vaiheessa tottuneet lämpöisiin oloihin, joten siksi suosin mieluummin kärhöjen pitämistä mahdollisimman viileässä kesään saakka.

Lankaköynnös: Talvehti eteisessä. Karisti talven aikana kaikki lehtensä ja versotkin kuivuivat kokonaan, mutta juuresta lähti valon lisääntyessä nousemaan terhakoita alkuja. Varmaan onnistuisi kellarissakin.

Leijonankita, lumihiutale, miljoonakello: Talvettamisesta löytyy enemmän postauksesta Talvetatko kesäkukkia? Näitä en talveta tänä vuonna.

Muratti: Olen saanut kerran talvehtimaan paksun lehtikerroksen alla maahan istutettuna, mutta sinä talvena oli paksulti lunta ja muutenkin suotuisat olosuhteet. Viime talvena kaikki maahan istutetut kuolivat. Tänä vuonna talvetan eteisessä tai huonekasvina vähän viileämmässä huoneessa. Talvella saa helposti ripsiäisiä kiusakseen varsinkin huoneenlämmössä. Pitää sumuttelusta.

Pasuunakukka: Vien kellariin siinä vaiheessa kun lehdet ovat suunnilleen karisseet. Lyhennän versoista noin kolmasosan ja keväällä saman verran lisää. Tuon sisälle heräilemään maaliskuun lopulla.

Pasuunakukka kukki hienosti tänä vuonna. Pöydän päällä jo kukintansa lopettanut afrikansinisarja.

Pelargonit: "Tavallisia" pelakuita olen saanut talvehtimaan niin kellarissa, eteisessä kuin viileän makuuhuoneen ikkunallakin. Riippapelargonin olen talvettanut pelkästään eteisessä enkä välttämättä uskaltaisi kokeilla erikoislajikkeiden kanssa kellaria, jos on muita talvetuspaikkoja.

Syyssyrikkä: Tästä on vain yhden talven kokemus. Viime kesänä syrikkä kasvoi ruukussa ja oli aika pienikin, joten se pääsi siltään kellariin muiden mukana. Toin sen eteiseen maaliskuun lopulla ja leikkasin samalla versoja reilusti. Tänä vuonna se on ollut maassa ja kasvanut sen verran isoksi, että todennäköisesti lyhennän versoja ennen kellariin vientiä. Annan sen olla maassa siihen saakka kun päivälämpötilatkin alkavat lähennellä nollaa. Kuulemma syrikkä sietää hyvin pientä pakkastakin, joten sen kanssa ei ole kiire.

Verbena: Talvettamisen pitäisi onnistua valoisassa ja viileässä, mutta omat kokeiluni ovat heittäneet henkensä ihan loppumetreillä helmi-maaliskuun taitteessa. Ehkä verbenan pitäisi olla syksyllä mahdollisimman pitkään ulkona, jotta talvetuskaudesta ei tulisi liian pitkä. Kellarissa en ole kokeillut. Ei ole talvetuslistalla tänä vuonna.

Verenpisara: Olen talvettanut eteisessä ja kellarissa sen mukaan, kummassa on paremmin tilaa. Ei saa päästää liian kuivaksi, vaikka kaikki lehdet olisivat karisseetkin. Leikkaan hennoimpia oksia siinä vaiheessa kun ne ovat lehdettömiä, mutta suuremmat leikkaukset teen vasta keväällä ennen silmujen pullistumista. Tuon eteiseen heräilemään maaliskuussa.

Verenpisarani ovat jo monta vuotta vanhoja ja loppukesästä aika kookkaitakin, vaikka leikkaan niitä reilusti keväällä.

Verililjapuu: Ensimmäisen talven yli meni hienosti viileässä vierashuoneessa normaalin huonekasvin tapaan. Sumuttelin välillä varmuuden vuoksi.

Tänä vuonna kokeilen ensimmäistä kertaa talvettaa mustasilmäsusannaa. Minulla oli muutama taimi amppeliruukussa kesän ajan. Lyhensin versoja reippaasti ja vein roikkumaan eteiseen. Siirrän viileään huoneeseen, jos eteisessä on sille liian kylmää. Katsotaan, kuinka se talven yli pärjää.

Varjokujan mustasilmäsusannat ja keijunmekko kasvoivat samassa amppeliruukussa ja saavat talvehtiakin yhdessä. Yläkulmassa yksi talvetettavista murateista.

Nyt olisi todella hienoa, jos saataisiin vähän keskustelua tästä aiheesta. Varsinkin ensimmäistä kertaa kasvien talvetusta kokeileva lukija olisi varmasti kiinnostunut tietämään, mikä toimii minkäkin kasvin kohdalla ja mikä ei. Eipä sillä, aihe kiinnostaa itseänikin, sillä en ole kovin innostunut kasvienkaan kohdalla kertakäyttökulttuurista. Monet kasvit myös kukkivat sitä runsaammin, mitä vanhempia ovat. Kertokaapa siis omia kokemuksianne!

Kevään ja kesän muisto -haaste

Päivänkakkara 'May Queen' ja pikkuampiaisyrtti kukkivat runsaasti läpi kesän.

Kottikärryn kääntöpiirin Päivi haastoi minut mukaan Lappalainen etelässä -blogin Nilan alulle laittamaan haasteeseen. Kevät- ja kesäkuvia onkin hauska selailla yhä pimenevien syysiltojen ajankuluksi. Kaikkien kuvien joukosta oli valtavan haastavaa valita vain joitakin, kun kaikista tuli jotain kivaa muistoa mieleen. Taitaa olla tuttu tunne kaikille, vai kuinka?

Kevät alkaa siitä, kun saa ripotella ensimmäiset siemenet multiin. Pian sirkkalehtiä nousee purkista jos toisestakin ja pöydät täyttyvät taimiruukuista.

Tämäkin vuosi meni lapionheilutukseksi. Urakka alkoi tästä nurkasta heti kun routa oli sulanut. Syksyyn mennessä lähti kaikki nurmikko koko kuvan alueelta ja aika paljon lisääkin.

Keväällä ihastuttivat kevätkurjenmiekat ja kevättähdet. Varsinkin toukokuu oli kolea ja näidenkin kukkien päälle satoi vielä monta senttiä lunta ennen kuin toukokuu kääntyi lämpimämmäksi kesäkuuksi.

Vesimyyrän kanssa sodimme keväällä hetken aikaa. Karokin teki parhaansa tuholaisen häätämiseksi, mutta lopullinen voittaja sodassa taisi olla naapurustossa kesän ajan pyörinyt tummanharmaa kissa. Ei ole myyrää sen koommin näkynyt.

Kahden luumupuun upea kukinta ja syksyllä runsas ja makea sato jäivät erityisesti mieleen.

Kuusitiaisilla oli pesäonnea tontin laidan pöntössä. Tämä poikanen käytti metsänreunapenkin istumakiveä kiitoratanaan.

Tähtilevisia 'Little Plum' kukki kesän aikana kaksi kertaa todella näyttävästi ja teki yksittäisiä kukkia pitkin kesää. Kivikkorinteessä ihastutti myös kaukasiantörmäkukka 'Perfecta', joka aloitti heinäkuussa ja jatkaa kukintaansa edelleen.

Kantopuutarhasta löytyneseen aho-orvokkiin ihastuin niin paljon, että jaoin mättään ja istutin taimia varjokujalle aluskasviksi.

Harjaneilikat kukkivat kauniisti lukemattomin eri värisävyin.

Varjokujalla oli jo tänä vuonna melko rehevää, vaikka talvi kurittikin kuunliljoja ja sormivaleangervoita.

Kivikkorinnekään ei näytä enää niin keskeneräiseltä. Rinteessä oli useita talvitappioita, mutta myös upeita selviytyjiä.

Kasvimaan siirto oli jättimenestys, vaikka se vaatikin useamman päivän uurastuksen lapion varressa. Ensi keväänä sitten uudella innolla käytävien kimppuun!

Patiopenkin seinäkkeessä ihastuttivat kuukausi toisensa perään 'Hagley Hybrid' ja tuoksuherneet. Tuoksuherneiden siemeniä on jo kerätty iso pussillinen talteen, jotta saan ensi kesäksikin samanlaisen näkymän.

Loppukesällä selvisi, että jaloangervot viihtyivät erittäin hyvin kärhökaaren toissa keväänä tehdyssä laajennusosassa. Kukinta oli runsasta ja kasvustot valtavan tuuheita.

Upeasti tänä vuonna kukkinut ja kukoistanut daalia 'Wittem' edustakoon kaikkia kesäkukkia. Purppurarevonhännät, sarvileukoijat ja osa kosmoksista kukkivat myös erityisen pitkään ja runsaasti.

Syyssyrikkä ja perhoset olivat loppukesän seuratuimpia kohteita. Rajasin tästä eteenpäin otetut kuvat kuuluvaksi syksyyn, jotta postaus ei venyisi kohtuuttoman pitkäksi.

Haasteen säännöt:

Haasteen voi toteuttaa pelkkänä kuvasarjana tai jutustelun kera. Kuvien määrää ei ole rajattu ja kuvat voivat olla myös aikaisemmin julkaistuja. Kevät- ja kesämuistot voivat olla myös puutarhan ulkopuolelta.

Haasta mukaan blogikavereistasi viisi tai vähemmän. Kerro, kuka haasteen aloitti ja laita julkaisemastasi haastepostauksesta viessti Lappalainen etelässä -blogiin. Nila toivoo löytävänsä jotain uutta ensi vuoteen joko uusien blogien tai mielenkiintoisten kasvituttavuuksien myötä.

Haastan mukaan seuraavat ihanat blogit:

Anun puutarha

Puutarhan Lumo

Puutarhahetki

Päivänpesän elämää

Kevätkukkasia ja syyspuuhia

Syksyssä hauskinta on minusta se, kun jotkut kevätkukkijat innostuvat aloittamaan uuden kukintakierroksen. Yleensä kevään ensimmäiset kukat eivät hätkähdä kylmyyttä, joten syksylläkin niistä on paljon iloa. Välillä sitä kuitenkin miettii, kuinka käy kevään kukinnan, jos kasvit intoutuvat kovinkin runsaaseen kukintaan syksyllä. Eipä se kyllä lopulta ole juurikaan kevätkukintaan vaikuttanut, joten antaa kaikkien kukkien kukkia vaan.

Kärhökaaripenkissä vaaleajouluruusun kukka kurkkii lehtien seasta maailmaa. Nuppuja oli tulossa vaikka miten paljon. Toivottavasti selviävät talven yli kevääseen.

Valkean varjopenkin esikoiden kukintaa voisi sanoa jo peräti runsaaksikin, tosin suurin osa kukista jää suurten lehtien väliin piiloon. Ainoastaan pisimmissä kukkavarsissa keikkuvat kukat näkyvät.

Kaunokaiset aloittavat keväällä ensimmäisten joukossa ja lopettavat syksyllä viimeisimpinä. Tänään löysin näin suloisen pörheitä kukkia.

Puutarhatöissä on nyt otettu iso harppaus eteenpäin. Vanhan kasvimaan jäljet häipyivät jo melkein olemattomiin. Ainoastaan viimeiset kuukausimansikat, palsternakat ja maa-artisokat kertovat, että paikalla on ollut joskus kasvimaa. Risumajapenkin myllääminen jää varmasti kevääseen, sillä palsternakat ja maa-artisokat saavat olla maassa niin pitkään kun maa on sula. Risutkin loppuivat kesken, joten sen puolen reunustaminen ei onnistuisi muutenkaan. Kasvien siirtelyt jäävät kevääseen, sillä istutussuunnitelmat ovat vielä aivan kesken.

Polun paikka muuttui ja kärhökaaripenkki laajeni yhden neljännesympyrän verran (mullos kaarevan reunan kohdalla). Sain myös polun vasemman reunan risureunuksen valmiiksi. Kaksi kuukausimansikkaa jätän talven ajaksi paikoilleen polun viereen, mutta keväällä nekin muuttavat kasvimaalle.

Multaa kaivellessa silmin osui kummallisen muotoinen "multakokkare". Sydän vähän hypähti, kun käänsin nökösen lapionkärjellä ympäri ja sieltä tuijotti selvästi silmäpari. Ensisäpsähdyksen jälkeen tajusin, että joku leluhan se varmasti on ja pyyhin siitä enimmät mullat pois. Edellisen asukkaan lapselta oli jäänyt Pokémon-hahmo Psyduck ehkä jopa 20 vuodeksi ulos. Lelussa oli nimittäin vuosiluku 1999. Edes perusteellinen pesu ei muuttanut kaveria takaisin keltaiseksi.

Tulimme siihen tulokseen, että otus taitaakin sitten olla Psyduckin afrikkalainen serkku. Kaikkea sitä kukkapenkistä löytyykin!

Olen ollut myös ensimmäistä kertaa elämässäni ihan kunnolla etanajahdissa. Huomasin valtavan etana-armeijan herkuttelevan kypsyvillä kuukausimansikoilla, joten keräsin niitä parikymmentä raakaan etikkaan. Luulin jo keränneeni kaikki, mutta laitoin silti jugurttipurkissa olutta mansikoiden viereen syötiksi. Etanoita olikin yön pimeydessä mönkinyt juopottelemaan sen verran paljon, että purkista ei enää pohja paistanut. Keväällä etanat eivät oikein tuntuneet menevän olutansaan, mutta syksyllä ne näyttävät olevan paljon taipuvaisempia alkoholismiin. Masentaakohan niitäkin lyhenevät päivät?

Uudella kasvimaalla ei ollut etanoista riesaa. Sellerit ja ruusukaalit saavat olla maassa niin pitkään kuin lämmintä riittää, mutta muuten olen jo siivoillut kasvimaalta ylimääräisiä pois. Harson alla on vielä viimeinen tomaattiruukku.

Kasvimaan käytäviä en taida tänä syksynä kaivella auki. Aika ei vain riitä millään enkä ole sitä paitsi saanut aikaiseksi tilata hiekkaakaan. Hetken inspiraation seurauksena kaivettu nuotiopaikka ja uudet istutusalueet saivat vähäksi aikaa nurmen kaivamisen tympimään. Jätän siis suosiolla homman ensi keväälle. Uudella innolla sekin hoituu varmasti nopeammin tai ainakin vähän kevyemmän tuntuisesti. Tillit, fenkolit ja kehäkukat jätin vielä kukkimaan, jotta ruusukaaleilla, kuukausimansikoilla ja sellereillä ei olisi niin yksinäistä. Tomaatit ja paprikat on kerätty yhtä tomaattiruukkua lukuunottamatta sisälle kypsymään. Kunhan sää lähtee tästä kylmenemään, kerään viimeisetkin tomaatit sisälle. Sain myös vihdoin istutettua valkosipulit. Normaalisti olen istuttanut valkosipulit jo syyskuun lopussa, mutta tämän vuoden poikkeuksellisen lämmin sää sai jarruttelemaan niiden kanssa.

Kehäkukkien takaa pilkistelee uusi, kahden lavakauluksen korkuinen kasvilava. Se on eristetty kuusen juurista juurimatolla. Ensi kesänä siellä kasvaa ainakin valkosipulia.

Tyhjensin aikaisemmin tällä viikolla sekä jälkikompostorin että pikakompostorista puolivalmiin tuotoksen puutarhakompostorin melkein valmiille puolelle. Kärräsin pari kottikärryllistä vaahteranlehtiä ja sekoittelin niitä kompostimullan sekaan. En ole haravoinut toistaiseksi omalla pihalla muualta kuin patiolta ja liiterin takaa vaahteran alta, mutta puunlehtiä on silti yllin kyllin. Saan nimittäin taas tänä vuonna rajanaapuriltamme heidän haravoimansa lehdet. Heillä ei ole niille käyttöä ja meillä taas tarvitaan reilusti enemmän lehtiä, mitä tontillemme tulee, joten kummatkin voittavat tässä "kaupassa". Osa lehdistä menee ihan vain maanparannukseen uusille ja osittain vanhoillekin alueille ja loput talvisuojaukseksi aremmille kasveille. Talvisuojaukset levittelen vasta sitten kun maanpinta alkaa jäätyä.

Pation vierellä punakosmokset alkavat vasta päästä vauhtiin kukinnan kanssa. Taustalla purppurarevonhännät ovat jo aika kapisen näköisiä ja ne joutaisi jo leikata pois.

Vielä innostuin ostamaan lisää kukkasipuleita, vaikka ajattelin jo aikaisemmin, etten osta kuin vasta viimeisistä alelaareista jotain. Tuli vain mieleen varmistaa olohuoneen ikkunasta näkyvä keväinen kukkaloisto ja muistin, että luumupuiden ympärille voi istuttaa huoletta krookuksia, sillä verkothan suojaavat niitä rusakoiden hampailta. Istutin 'Kuntalan' alle istutin pari pussillista 'Barr's Purplea'. Nuotiopaikalle johtavan polun varteen laitoin pussillisen kevätkurjenmiekka 'Harmonya'. Paikka on rinteessä, joten veden ei pitäisi jäädä seisomaan, mutta toivottavasti maa ei ole liian raskasta niille. Sekoittelin kyllä hiekkaa ja luumupuun lehtiä mullan sekaan, mutta en tiedä, tuliko niitä tarpeeksi keventämään savista maata. Balkaninvuokkoja ostin uuden pussillisen. Istutin ne aurinkopenkkiin, sillä luumutarhan multa ei taida olla niille tarpeeksi läpäisevää. Tai sitten syy entisten taantumiseen oli vain viime syksyssä ja talvessa. Kahdesti olen laittanut 'Frozen Planet' -kevätkurjenmiekkapussin takaisin hyllyyn, mutta kolmannella kerralla kun sen sipuleita tuli vastaan, en voinut enää vastustaa kiusausta. Näillä tyyriimmillä sipuleilla en uskalla kokeilla tuuriani, vaan ujuttelin niitä varmuudella niille sopivaan paikkaan aurinkopenkkiin, jossa on jo ennestään 'Harmonya' ja 'Alidaa' sekä kahta eri väristä kevättähteä ja espanjansinililjaa. Sopu sijaa antaa... ehkä!

Varjokujan pieni karjalanneito kukkii edelleen runsaasti.

Päivän kärhökuva: loistokärhöt 'Hagley Hybrid' ja 'Piilu'.

Kevätkukkijoista lähdettiin liikkeelle, syksyn kukkasiin päädyttiin. Aivan kuin vuodenkierrossa. Meillä jouluruusun ja ensimmäisten esikoiden kukinta alkaa usein toukokuun alussa, joten aika tarkalleen viisi kuukautta hypättiin tässä postauksessa. Viisi kuukautta eteenpäin ja ikkunalaudat alkavat uhkaavasti täyttyä taimista. Ennen kevään esikasvatuksia pitää kyllä miettiä syyskylvöjä. Siinäpä sitä onkin suunnittelemista kerrakseen!

Rinsessa

Tarhalyhtykärhö 'Princess Kate' on kerännyt ihastusta viime päivinä täällä blogissakin, joten päätin tehdä siitä nyt ihan oman postauksensa. Prinsessa, toiselta nimeltään 'Zoprika', kukkii meillä nyt ensimmäistä kertaa. Kutsun häntä itse mieluummin prinsessaksi, koska 'Zoprika' kuulostaa minusta ennemminkin itäeurooppalaiselta kulkukoiralta. Hänen kuninkaallinen korkeutensa on hieman kärsinyt jatkuvista sateista ja parista hallayöstä, mutta siitäs sai kun vitkasteli keväällä. Ehkä hän muistaa ensi keväänä herätä ennen juhannusta ja aloittaa kukintansa muiden kärhöjen mukana. Muutaman melkein virheettömän kukan olen kuitenkin syksyn aikana löytänyt kuvattavaksi.

Kukan ulkopinta on purppurainen, mutta sisus on melkein puhtaan valkoinen.

Aamukaste saa nupun värin näyttämään kirjavalta. Kärki alkaa jo raottua.

Yritin etsiä prinsessasta tietoa, mutta hirveästi sitä ei irronnut. Ehkä mielenkiintoisin tieto oli minusta se, että prinsessan vanhemmat on pidetty salassa. Clematis on the Web -sivustolla on yleensä mainittu vanhemmat tai tieto siitä, ettei niitä tiedetä. Ensimmäistä kertaa törmäsin tällaiseen, että vanhempia ei ole haluttu paljastaa. Jännittävää!

Selvästi kruunupäinen kuninkaallinen.

Hitusen enemmän auki. Taustalla täysin avonainen kukka.

Kärhön on kasvattanut hollantilainen kärhötaimisto J. van Zoest B.V. vuonna 2003. Nimen se sai vuonna 2011. Hollanninkielisestä tekstistä sanakirjan avulla kääntämällä sain sen verran selvää, että kärhön nimeksi on annettu alunperin 'Zoprika', mutta se nimettiin prinssi Williamin ja Katherine Middletonin avioitumisvuonna uudelleen 'Princess Kateksi'. Jos oikein ymmärsin, niin nimenvaihdoksen takana oli ainakin osittain kaupankäynnin vauhdittaminen, sillä texensis-ryhmän kärhöistä 'Princess Diana' oli silloin todella suosittu ja 'Princess Kate' -nimellä kärhö sijoittuisi katalogien aakkosellisessa luettelossa sen lähelle. (Tästä klikkaamalla pääset tämän tiedon lähteenä olleelle hollanninkieliselle sivustolle.). Korjatkaa hollanninkielentaitoiset, jos pääsi tapahtumaan pahoja käännösvirheitä.

Vähän viileämmällä kelillä kuvatun aukeavan kukan sisus on vaalean vihreä.

Tällä kukalla oli oma sateenvarjo.

'Princess Kate' kasvaa melko korkeaksi: 3-4-metriseksi.  Kukat ovat pienehköjä, vain 4-6cm leveitä ja muodoltaan kukinnan lopulla jopa kellomaisia. Terälehtiä on 4-6 ja ne ovat yllättävän paksuja. Se kuuluu texensis-ryhmään, jonka kärhöt kukkivat saman vuoden versoilla. Se siis leikataan joka vuosi alas, jotta kukinta ei karkaa liian korkealle. Täällä meillä tosin talvi pitää leikkauksista huolen silloinkin kun sitä ei toivoisi. Näin ensimmäisellä kunnon kasvukaudella prinsessa kiipesi vaivatta kärhökaaren huipulle, eli reilu parimetriseksi. Luulen, että näin pohjoisessa se tuskin ehtii ylittää kolmea metriä kesän aikana.

Kukan keskusta on pitkään piilossa.

Vasta kun kurkistaa kunnolla kukan sisälle, näkee violetinpunaisen keskustan seasta pilkistelevät kellertävät heteet.

Ainutlaatuisen väriyhdistelmänsä ja kukan muodon ansiosta kärhö palkittiin parhaaksi uutuudeksi vuoden 2012 Plantarium-näyttelyssä.

Taustapuolelta prinsessa on minusta jopa melkein kauniimpi kuin edestä.

Vaikka tämä "Rinsessa Kati" ei kuulukaan suosikkikärhöjeni kärkikaartiin, on se kuitenkin aika söpö ja sopii hyvin muiden kärhökaaren kaunottarien joukkoon.

Joko teillä on oma prinsessa puutarhassa?

Lokakuun alun näkymiä

Tehdäänpä taas pieni kierros syksyisessä puutarhassa. Syksy on ollut tähän asti ihmeellisen lämmin ja samaa rataa näyttää jatkuvan. Syyskuussa lämpötila kävi parina yönä juuri ja juuri nollassa, mutta edes daalia ei suuttunut siitä. Aikaisempina vuosina tähän aikaan on ollut koviakin pakkasöitä, viime vuonna 4.10 satoi jopa luntakin. Vaikka lämmintä on riittänyt, tuntuu, että puut ovat alkaneet varistaa lehtiään normaalia aikaisemmin ja että paras ruska olisi jo ohi. Tarkemmin katsottuna värejä on kyllä edelleenkin. Ehkä illuusio tulee siitä, että suuresti rakastamani punaiset pihlajat alkavat olla jo kaljuja tai vähintäänkin ruskettuneita ja moni muukin lehtipuu ja pensas on varistanut osan lehdistään. Runsaat sateetko saavat ruskavärit ruskettumaan?

Kivikkorinteen edustalle itsekseen eksynyt päivänkakkara kukkii iloisesti. Tolpan vieressä tarhakeijunkukka 'Hans' esittelee viimeisiä kukkiaan.

Kivikkorinteessä syksy ei vielä juurikaan näy. Kasvit ovat pysyneet pääosin vihreinä ja vehreinä. Tänä vuonna punatähkätkin ehtivät kukkia täysin ennen pakkasia ja erityisesti kaukasiantörmäkukan kukinnasta on saanut nauttia heinäkuusta lähtien. Keltamaksaruohoissa näkyy yksittäisiä kukkia ja isoin sammalleimuista nuppuilee.

Komeamaksaruoho 'Herbstfreude' loistaa pinkkinä tolpan edessä penkin ylälaidassa. Loistosalviat ja pikkuampiaisyrtit tuovat sinisiä pilkahduksia, jotka eivät kuvasta valitettavasti oikein erotu. Valkoiset täplät aivan rinteen päässä ovat belliksiä ja syysleimuja.

Kivikkorinteessä oleva isotähtiputki päätti tehdä vielä yhden kukkavarren syksyn iloksi. Tämä yksilö ei ole edes alkanut vielä kellastua toisin kuin muut isotähtiputket.

Köynnöksistä kärhöt ja keijunmekot kukkivat vielä hyvin. Tuoksuherneet tekevät koko ajan uusia nuppuja, vaikka eivät enää niin näyttävästi muuten kukikaan. Mustasilmäsusannat sen sijaan ovat lopettaneet kukintansa aikaa sitten ja osa on jo ruskettunutkin. Niille käy pian samoin kuin kiinanastereille, jotka olivat jatkuvien sateiden vuoksi kompostikuntoisia.

Risumajaan olisi tarvittu vähintään tuplamäärä keijunmekkoja, jotta seinistä olisi tullut vehreitä. Kukkia on sentään runsaasti kaikkialla, missä vain on versoja.

Kärhöistä 'Justa' ja 'Princess Kate' kukkivat komeimmin, 'The President' aukoo hiljalleen yksittäisiä kukkia, samoin kuin 'Piilu' ja 'Hagley Hybrid'.

Tarhalyhtykärhö 'Princess Kate' on levitellyt versonsa hajalleen, joten kukatkaan eivät ole yhdessä kimpussa. Nuppuja on vielä valtavasti ja jos sama sää jatkuu, tämän kukinnasta saa nauttia todella pitkään.

Odotin kovasti näkeväni vihdoin tänä vuonna mongolianvaahterani ruska-asussa. Mokoma kepakko päätti kuitenkin pudottaa melkein kaikki lehtensä heti kun vihreä väri alkoi haalistua. Yhteen oksaan jäi pieni tupsu lehtiä, jotka ehtivät muuttua hailakan oransseiksi ennen tippumistaan. Nyt koko taimi on kalju ja juurella on kasa ruskeiksi muuttuneita lehtiä. Jos se mokoma diivailija palelluttaa senttiäkään latvastaan talven aikana, se kaivetaan ensi kesänä ylös ja korvataan jollain luotettavammalla kaverilla. Olen kertonut tämän myös asianosaiselle kepakolle, jotta se tietää, mitä aurinkopenkin kunniapaikan valtaavalta kasvilta odotetaan. Osa pensasmustikoistakin on jo pudottanut lehtensä toisten vasta miettiessä syysasuun pukeutumista. Onneksi puutarhaan tulee väriä atsaleoista.

Aurinkopenkin 'Illusia' on pian parhaimmillaan. Ensi keväänä pitää vähentää sekä siperiankurjenmiekkaa että isotähtiputkia sen ympäriltä. Kurjenmiekka olikin jo kaljuuntunut keskeltä, joten jakaminen tulee sille tarpeeseen.

Pensasryhmän 'Illusia' on sävyltään oranssimpi. Hortensioidenkin kukat ovat säilyttäneet värinsä, kun ei ole ollut pakkasia.

Myös takapihalla on pieniä väripilkkuja, vaikka istutuksia on tehty sinne pääosin vasta loppukesällä. Metsän puolella kasvava tuomi muuttui yhdessä silmänräpäyksessä ensin keltaiseksi ja sitten kaljuksi eikä punaisena hehkunut koivuangervokaan enää väreillä koreile. Kuunliljat ovat kellanruskeaa mössöä, mutta ensimmäinen luumupuista alkaa muuttua keltaiseksi. Räikein väripilkku löytyy kuitenkin aivan metsän reunasta. Enpä kasveja istuttaessani ajatellut yhtään, minkä värisiksi ne syksyllä muuttuvat tai mitkä kasvit kukkivat yhtä aikaa. Halusin vain, että olohuoneen ikkunasta näkyisi värejä myös silloin kun ei sään tai töiden takia puutarhaan ehdi. No, ainakin syysvärejä ja kukintaa näyttäisi tulevan aika mukavasti.

Otin kuvan talon seinustan penkillä istuen. Kivipolku on edistynyt hiljalleen. Vielä pari metriä puuttuu. Polku johdattelee hyvin katseen suoraan kohti värikästä kasviryhmää.

Kanadanatsalea 'Violettan' syysasu on oranssi. Kellanvihreä tupsu sen takana on ehkä nuokkusyreeni. Kukkijoina syysasteri ja vasta syksyllä siirretty komeamaksaruoho 'Herbstfreude'. Maksaruoho olisi kannattanut siirtää vasta keväällä, niin se ei olisi ehkä retkahtanut noin pahasti.

Värikästä lokakuun alkua!