perjantai 11. toukokuuta 2018

Tuoksuvattupunontaa

Olen manannut etupihallamme kasvavaa tuoksuvattupöheikköä, joka yrittää tunkea aidan alta pihan puolelle. Koko kasvi on jopa valvattia pahempi riesa vahvoine juurineen ja valtavine kasvuhaluineen. Jos sen haluaa pitää siistinä, se on leikattava syksyllä matalaksi. Silloin menettää kukinnan, joka rehellisesti sanottuna on niin vaatimaton, että joutaa mennäkin. Jos haluaa korkean näkösuojan jo alkukesästä, pitää tavallisen vadelman tapaan edellisvuotiset versot jättää leikkaamatta ja yrittää jotenkin napsia välistä vanhat, kuivat versot pois. Hirveästi vaivaa sen vuoksi, että saa katsella koko talven ja pitkälle alkukesään kuivettuneen näköisiä risupehkoja. Ihmettelen kovasti, miten sitä myydään 10 euron hintaan taimistoilla. No, ei se ole hullu joka pyytää, vaan... Onneksi taistelu tämän kasvihirvityksen hävittämiseksi on jo aloitettu.

Mutta on tuoksuvatussa yksi hyväkin puoli: nimittäin oksattomat, jopa 2,5m pitkät vahvat versot, joista on helppo punoa vaikka mitä. Itse olen tehnyt siitä köynnöstukia...
Rinkuloita oli alunperin tarkoitus punoa kaksi, mutta oli niin haastavaa hommaa jäykkien tuoksuvattujen kanssa, että jäi yhteen.
...aitoja...
Oksat upotetaan tukevasti maahan vinoon ja punotaan oksa kerrallaan. Yläreunaan punoin mahdollisimman pitkillä oksilla reunan. Koska oksat eivät ole täysin suoria, aitakin aaltoilee hieman. Sopii kuitenkin suht huomaamattomaksi raja-aidaksi.
... kukkapenkkien ja kasvimaapenkkien tukireunuksia...
Valkosipulipenkin reunus. Tätä on tarkoitus punoa korkeammaksi sitten, kun saan multatäydennystä ja valkosipulit on nostettu.
 ... sekä avokompostille kehikoita. Tänäkin vuonna on tarvetta avokompostikasalle, joten työn alla on nyt uusi kehikko. Tukirakenteiksi upotin mahdollisimman suoria oksia. Sopiva tiheys tällaiseen on 20-30cm:n välein. Viime syksynä kaadetussa pihlajassa sekä tänä keväänä poistetussa lumipalloheidessä oli oikein hyvää tukikeppimateriaalia.
Oksat upotetaan rautakangen avulla tukevasti maahan.
Punontaan käytetään edellisvuotisia oksia. Leikkasin näitä jo syksyllä pienen kasan, mutta keväällä leikatutkin sopivat. Punominen kannattaa aloittaa sieltä reunasta, joka on alimpana. Maa viettää tuossa hieman alaspäin, joten aloitin takareunasta ja punoin suoraan useamman oksan päällekkäin. Tuoksuvatun oksat kapenevat tuolla matkalla aika paljon, joten huolehdin siitä, että molempiin päihin tulee tasaisesti sekä tyviä että latvoja. Tekniikka on varmasti kaikille tuttu edestä-takaa-edestä... ja seuraava kerros takaa-edestä-takaa...
Takalaidassa muutama kerros punottuna.
Kun sain takaseinän sille korkeudelle, että sivujen punos asettuu kutakuinkin suoraan, aloitin myös niiden punomisen. Kaikkia sivuja punotaan kerros kerrokselta niin, että ensin sivuille kaksi tuoksuvatun oksaa, sitten takaseinään kaksi. Edelleen huolehditaan siitä, että latvoja ja tyviä tulee tasaisesti, niin kehikko pysyy tukevasti kasassa. Kannattaa välillä tiivistää kerroksia, ettei punos löysty, kun oksat kuivuvat.
Vartti edellisestä kuvasta ja työ näyttää tältä. Jätin viimekesäisen aidan pään kompostikehikon sisään tarkoituksella.
Nurkassa näyttää tältä. Tyviä ja latvoja sojottaa tasaisesti. Nämä tasoitetaan samaan mittaan, kun työ on valmis.
Punomista jatketaan niin kauan, että kehikko saavuttaa halutun korkeuden. Nurkat siistitään tasamittaisiksi ja tukikepit lyhennetään sentti-pari punoksen yläpuolelta. Minä jätin tukikepit lyhentämättä siltä varalta, että kehikkoa tarvitsee korottaa kesän aikana.
Kehikossa on n. 20cm vielä korotusvaraa. Aidan pään sai piilotettua melkein kokonaan punoksen sekaan ja nyt aitakin pysyy tukevammin pystyssä.
Takaa päin. Vihertävät kohdat (paikat, joista kuori on irronnut) tummenevat pian samannäköisiksi kuin valkosipulipenkin reunassa.
 Tuoksuvatun edelliskesäiset versot kestävät aika paljon taivuttamista, mutta eivät taittamista. Risulintuja näistä ei ehkä pysty tekemään, ainakaan kovin pieniä, mutta tällaisiin rakenteisiin sopivat mainiosti. Kestävyystakuuta annan näille ainakin vuoden, pidemmästä ajasta ei vielä ole kokemusta. Testaan nyt kärhötuissa, kuinka helposti vastaleikatut oksat maahan tökättyinä juurtuvat. Pieni varoituksen sana on tässä vaiheessa vielä paikallaan: jos et halua lisää tuoksuvattua ja aiot tehdä esim. ylempänä näkyvän aidan, katkaise oksat kuivumaan pinoon syksyllä ja puno keväällä.

Inspiroitukaa! Iloista viikonloppua!

10 kommenttia:

  1. Hyvä idea hyödyntää niitä noin! Itse joskus haaveilin tuoksuvatuista ja olisin halunnut niitä talon itäpäätyyn istuttaa. Jälkeenpäin olen kyllä tyytyväinen, etten istuttanut. Puutarhaharrastuksen alkuaikoina tuli tehtyä välillä hölmöjä ratkaisuja, kuten viiruhelpi ruusupenkkiin ja maahumala nurmikon reunaan 😁

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä syntyivät alunperin tarpeesta keksiä käyttökohde valtavalle määrälle leikattuja varsia. Kasaan maahan niitä ei uskaltanut jättää, etteivät vain juurtuisi, eikä niitä sopinut muuallakaan säilyttämään. Niin mukava kun näitä onkin silloin tällöin punoa, niin liika on liikaa ja olen iloinen sitten, kun saamme ne hävitettyä. Taimistoilla pitäisi olla jotkut varoitusmerkit sellaisten kasvien kohdalla, jotka eivät sovi kokemattomien käsiin, olivatpa ne kuinka kauniita tahansa :D

      Poista
  2. Tosi monipuolisesti olet tuoksuvatukkaa hyödyntänyt! Meillä sitä ei ole, mutta äitini pihalla kasvaa iso puska. Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  3. Mahtavan hyvin käytät hyödyksi noita oksia! Täällä vasta ajatuksen asteella sekin homma ;) Kivaa viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Onhan tässä vielä koko kesä aikaa punoa. Tosin kannattaa katkaista varret valmiiksi odottamaan ennen kuin niihin tulee lehdet. Kivaa viikonloppua teillekin!

      Poista
  4. Tuoksuvatukkaa kasvaa meilläkin ja tosiaankin ei siitä ole näkösuojaksi kuin kesällä. En ole hoksannut, että sitä voi käyttää punontaan. Kiitos vinkistä ja hyvää viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista
  5. Tuoksuvatukan oksat näyttävät olevan oiva rakennusmateriaali, hieno kompostikehikko siitä syntyi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niistä on kyllä ihan näppärä punoa kaikenlaista. Viime vuoden käyttökokemuksen perusteella voin sanoa, että kompostikehikko toimii myös käytössä... ainakin sen yhden vuoden :D

      Poista

Kiva kun piipahdit blogissani. Pieni viesti vierailustasi ilahduttaa. Tervetuloa uudelleenkin!