Kesäkukkapenkki

Kasvimaan ja marjapensasalueen välissä on kapea mullos, johon suorakylvän keväisin kesäkukkia. Periaatteessa tilaa voisi käyttää hyötykasveillekin mutta aidan ulkopuolella ne olisivat rusakoiden saatavilla. Kesäkukkapenkki on varsinkin loppukesällä aika varjoisa, mikä rajoittaa jonkun verran hyötykasvien lajivalikoimaa. Kaikki kun eivät varjossa kasva. Minusta on myös kiva jättää johonkin tilaa villille kesäkukkapläjäykselle, josta voi tarvittaessa käydä hakemassa kukkakimppuihin täydennystä. Alue toimii lisäksi ylimääräisten taimien jemmauspaikkana. Tänä kesänä vähemmän näkyvässä päädyssä on muutama pensaan pistokastaimi ruukuissaan maahan haudattuna. Siellä saavat kasvaa ihan omassa rauhassaan kokoa. Ei niistä kuitenkaan sen enempää nyt kun kesäkukkia piti esitellä.

Valkoinen ruiskaunokki.

Luumunpunainen ruiskaunokki on vaeltanut puutarhassani monta vuotta. Yksittäisiä taimia on ilmestynyt sieltä sun täältä enkä ole niitä kitkenyt pois. Niin hento kasvi ei hautaa mitään alleen ja värikin sopii melkein kaikkien kanssa hyvin yhteen. Kesäkukkapenkissäkin oli vielä viime kesänä pari luumunpunaista, mutta tänä vuonna en ole löytänyt niitä enää mistään. Siemensekoituspussista ilmestyi sen sijaan valkoista ruiskaunokkia. Nätti on sekin, mutta enemmän pidin kyllä dramaattisesta luumunsävystä. Tumma olisi tuonut myös vähän kontrastia tämän kesän hempukkaan värimaailmaan. Ehkä pitää hankkia sen siemeniä ensi vuodeksi.

Iloisenkirjavaa sekamelskaa hieman isommalta alalta.

Älkää välittäkö kuvissa näkyvistä rikkaruohoista tai nauriinlehdistä, jotka taisin vain ohikulkiessani nakata tuohon penkin reunalle maatumaan. Kesäkukkapenkki ei ole ensimmäisenä kitkentälistallani ja kun sekalaisia siemeniä sinne kylvän, niin en uskalla alkukesällä kitkeäkään muita kuin varmuudella rikkaruohoiksi tunnistamiani kasveja. Vesiheinää alan kitkeä siinä vaiheessa kun se kukkii tai uhkaa haudata kaiken alleen. Penkin ja marjapensaiden väliseltä kivituhka-alueelta kitken myös kiireellisyysjärjestyksessä. Pelkkä paljas kivituhka alkaa itää nopeasti joka tapauksessa kaikenlaista rikkaa, joten annan siivosti käyttäytyvien rikkojen peittää sitä hallitusti ja kitken nopeasti riesaksi intoutuvat pois viipymättä. Kivituhka kun ei ole jäämässä alueen lopulliseksi pintamateriaaliksi, vaan on vain väliaikaisesti peittämässä maata. Ja nyt eksyin taas aiheesta.

Kaliforniantuliunikkoa, kehäkukkaa ja mitä?

Tunnistaako kukaan tuota kaikissa näissä kolmessa kuvassa näkyvää vaaleanpunaista kukkaa? Mietin sitä jo viime kesänä mutta en keksinyt, mitä se voisi olla. En ole kovin hyvä tunnistamaan kesäkukkia. Kaliforniantuliunikkokin oli minulle uusi tuttavuus ennen viime kesää, jolloin tutustuin siihen ensimmäistä kertaa. Hentovartiset kukat taipuvat helposti kevyessäkin sateessa maata vasten, mutta poutasäällä ne huojuvat somasti muiden seassa. Niiden kuvaamisen kanssa saa olla tarkkana, sillä kukat ovat auki ainoastaan aamupäivästä ja myöhemmin iltapäivästä, kun aurinko osuu niiden kohdalle. Monta kertaa olen käynyt hetki puolenpäivän jälkeen kameran kanssa kuvaamassa ja todennut unikoiden olevan sievästi supussa. Niin ärsyttävä kuin tuollainen rentoilija ja auringonpalvoja on, niin väri sillä on todella kaunis hailakankeltainen. Kirkkaankeltainen ja räikeä oranssi loistavat poissaolollaan.

Aurinko alkaa jo mennä puiden taakse ja tuliunikoiden terälehdet samalla suppuun.

Tuliunikon kanssa samaa sävyä on tämä kehäkukka. 'Snow Princessin' jälkeläisiä ilmeisesti.

Kehäkukkia olen kylvänyt jo monta vuotta omista kasveista kerätyistä siemenistä. Valikoin jatkoon mieluisimpia sävyjä, mutta kun kehäkukka kylväytyy lahjakkaasti ihan itsekin, niin maasta putkahtelee aina yhtä sun toista sekoittamaan uuden sukupolven perimää. Jos viitsisi, niin ne kirkuvimman oranssithan voisi kitkeä saman tien pois, kun ensimmäinen kukka aukeaa. Niin allerginen niille en kuitenkaan ole, vaan jos tilaa juuri sillä kohdalla on, niin sen kun jää kukkimaan. Kuihtuneita kukkiakaan en aina ehdi leikkelemään pois ennen kuin siemenkodat ilmestyvät, joten oranssit tuskin ovat koskaan kokonaan häipymässä täältä. Kirkkaan keltaista kehäkukkaa ei kesäkukkapenkkiin tänä vuonna tullutkaan, mistä olen ihan tyytyväinen. Se olisikin ehkä ollut vähän liikaa kaikkien hempeiden sävyjen sekä räikeän oranssin kanssa.

Tämä pehmeä, murrettu persikkainen sävy on myös kaunis.

2016 kylvettyjen pioniunikoiden jälkeläisten jälkeläisiä, vaaleanpunainen kesämalvikki (sekä peikonkakkaraa) ja alavasemmalla varmaankin aurankukka.

Pioniunikon siemeniä en ole hankkinut kesän 2016 jälkeen. Ensimmäisinä vuosina hempeän vaaleanpunaista oli paljon enemmän kuin muita sävyjä, vuosien saatossa jäljelle on jäänyt vain puhtaan valkoista ja tummempaa punaista sekä luumunsävyä. En pane pahakseni, kaikki noista väreistä sopivat minulle. Valkoista ei tänä vuonna kesäkukkapenkkiin tullutkaan mutta yhden yksilön löysin aurinkopenkistä. Pitää muistaa kerätä siitä siemenet talteen. Unikoiden kukat ovat kokemukseni mukaan isompia ja useammin kerrannaisia, jos siemenet pääsevät muhevampaan multaan. Unikoita seuraamalla pystynkin vähän päättelemään kunkin paikan kasvuolosuhteita. Tänä vuonna kesäkukkapenkin unikot ovat jo oikean kokoisia toisin kuin ensimmäisenä vuonna, jolloin parinkymmenen sentin korkuiseen varteen tulleet kukat olivat vain parin sentin kokoisia. Pieni kompostilisäys joka kevät tuo siis kuitenkin tulosta. Ehkä ensi vuonna useampi kukista on kerrannaisia.

Kesäkukkapenkki unikoiden kukkiessa.

Hyvin tarkkaan jos katsoo, voi erottaa yllä olevassa kuvassa luumunpunaisen unikon taustalla hentoja tillin kukintoja. Ne vähän hukkuvat vihreään taustaan. Tillille ei ollut keväällä muuta paikkaa, joten päätin kylvää sitä hieman kesäkukkapenkin takalaitaan. Siellä se on sopinut hyvin kasvamaan ja siitä on saanut kerätä satoakin jo moneen kertaan. Kylvin tillin sekaan myös isosudenporkkanaa mutta sen siemenet eivät tainneet itää. Tilli ja sudenporkkana olisivatkin sopineet hienosti yhteen.

Viikko myöhemmin unikoiden kukinta oli ohi. Laitamilla peikonkakkarat kukkivat runsaasti.

Kesäkukkapenkissä on vielä pari kasvia, jotka eivät ole ehtineet kukkaan. Pelkistä lehdistä en niitä ainakaan tunnista mutta ehkäpä kukka sitten aikanaan saa lampun päässä syttymään. Sitä odotellessa voi vaikka ihailla päivän kärhöä, joka on tällä kertaa kesäkukkapenkin kanssa samanhenkinen mantsuriankärhö. Kuten seuraavasta kuvasta näkyy, muissa nuotiopaikan seinäkkeissä ei kovin rehevältä näytä. Kärhö siis näkyy komeasti esteettä joka suuntaan. Tyynellä säällä mantsuriankärhön hunajainen tuoksu leijuu nuotiopaikalla, tuulisemmalla kelillä pitää käydä lähempänä tuoksuttelemassa. Ja tiedättekös, että sitä onkin tullut tehtyä aika ahkerasti viime päivinä!

24.7. kukinta oli päässyt kunnolla vauhtiin.

Aurinko paistaa nuotiopaikan suunnasta, joten kukintakin on runsain sillä puolella.

Lähikuvassa näkyy myös pieniä, ruskeanpunaisia kovakuoriaisia, jotka tuntuvat tykkäävän kukista hirmuisesti.

Heinäkuun viimeisiä hetkiä viedään. Kuukausi on ollut suht lämpöinen ja melko kosteakin. Ei onneksi järjettömän sateinen. Mansikoistakin on saatu syödä enemmän kuin on mennyt homeisina kompostiin (kosteusmittari vailla vertaa...). Puutarha on voinut hyvin eikä tuholaisiakaan ole ollut liikaa. Jatkukoon kesä vielä elokuun ajan samaan malliin!

Vain kolme kuvaa kuukaudessa: heinäkuu

Nyt on vuorossa heinäkuun H-kuvat. Haaste on lähtöisin Kristiina K:n blogista. H:lla alkavia heinäkuuhun liittyviä sanoja kyllä keksi vaikka miten monta mutta helle, hiki ja heinänuha (ei onneksi vaivaa minua) olisivat olleet vähän haastavia ja ehkä myös epäesteettisiä kuvattavia. Hammaslääkärilläkin kävin mutta enpä halunnut häntäkään kuvata, vaikka tuskinpa nuorehko, huumorintajuisen oloinen miesoletettu sitä olisi pannut pahakseen. Puutarhasta sen sijaan löytyi tuoksu- eli HAJUHERNE. Lajike on 'Mammoth White' ja se kasvaa kasvimaan yrttilaatikon takareunassa papujen kaverina. Kukinta on vielä vähän vaisua mutta runsastumaan päin.

Toiseen kuvaan pääsi HYÖNTEISHOTELLI. Siitä ei olekaan tainnut olla kuvia koko kesänä. Ihan niin kova vilske siellä ei ole tänä vuonna käynyt kuin monena muuna vuonna, mutta ainakin kolme eri lajin hyönteistä siellä asustelee ja ahkerasti täyttää pesäkoloja. Tänä vuonna hyönteishotellin katolla ei olekaan iloisenkirjavia kesäkukkia, vaan lankaköynnöstä, jaloangervo 'Brautschleier' sekä siemenestä viime vuonna kasvatettu keijunkukka. Ja nyt kun muistelen, niin viime vuonnakin siellä taisi olla keijunkukkaa, jaloangervoa ja ehkä lobeliaakin. Jaloangervosta vain oli matala lajike 'Deutschland', jonka istutin talveksi maahan mutta en enää keväällä muistanut, mihin. Myöhemmin kesällä se sitten löytyikin varjokujalta lehtoimiköiden välistä.

Kolmanteen kuvaan pääsi HERÄNNYT. Loistokärhö 'Jan Pawel II' ilmestyi vihdoin esiin ja näyttäisi nousevan jopa kahden verson voimin. Kovasti sitä jo ehdittiin kaipaillakin. Enää kuusi kärhöä unten mailla. Jos ne vielä tämän kesän aikana päättävät heräillä, niin taidanpa tavoistani poiketen suojailla niitä vähintään lehtikasoilla talveksi. Eivät ottaisi ressukat vielä pahemmin takkiin talvesta.

Vähän viime hetkille jäi taas tämän haasteen toteutus, mutta onhan tässä vielä muutama päivä heinäkuuta jäljellä.

Hellepäivien höpinöitä

Sinikatanan kukka maksaruoho 'Strawberries and Cream' taustallaan.

Heinäkuu etenee mukavan lämpöisissä lukemissa loppuaan kohti. Ihme kyllä täälläkään ei ole nyt satanut hetkeen. Viileät yöt ovat kuitenkin pitäneet huolen siitä, että puutarhassa ei kuivuudesta kärsitä. Kulmat kurtussa seuraan sääennusteesta viikonlopun ja tulevan alkuviikon sademääriä sekä viileämpää keliä, ja yritän ajatuksen voimalla ohjata niitä johonkin muualle. Varmasti niitä jossain muualla kaivataan enemmän. Tämä tyttö nauttisi paljon mieluummin lämmöstä, auringosta ja uimakeleistä niin kauan kuin niitä vain edes potentiaalisesti voisi olla tarjolla. En ole moneen vuoteen päässyt uimaan näin montaa kertaa kuin tänä vuonna. Lähiuimarannallemme ilmestyi jo sinilevää, joten uimapaikkoja piti etsiä muualta. Onneksi seuraavaksi lähin uimaranta on vielä turvallinen polskia.

Mustikkaa oli tänä vuonna oikein mukavasti.

Uimisen lisäksi olemme tänä kesänä ylittäneet itsemme marjastajina. Mustikkaa on saatu pakastimeen melkein 20 litraa ja vadelmiakin jo neljä litraa. Vadelmakausi on täällä aikalailla alussa, joten marjastusta jatketaan vielä niiden osalta. Omalta pihalta on syöty vähäiset metsämustikat mutta pensasmustikoissa vasta ensimmäiset maistiaismarjat ovat kypsiä. Pensasmustikat tulee varmasti syötyä tuoreeltaan, samoin oman maan mansikat. Mustaherukoista 'Pohjan Jätti' kypsyy ensimmäisenä. Siitä onkin jo maisteltu tuoreeltaan terttujen ylimpiä marjoja. Jätin ja viherherukoiden sato syödään tuoreeltaan ja pakastetaan kokonaisina, pienempimarjaisista mustaherukoista teen mehua tai survosta kunhan kypsyvät.

Ihan kaikkialla vakivatukossamme ei ollut yhtä runsaasti marjoja kuin tässä oksassa.

Marjasadon lisäksi kasvimaalta tulee kerättyä päivittäin kaikenlaista. Nyt olen kuitenkin alkanut kiinnittää huomiota myös kesäkukkien siemensadon kypsymiseen. Mitä sitä ensi vuonna kasvattaisi? Löytyykö siemeniä? Mitkä kukat leikkaan surutta pois, mitkä jätetään kypsyttelemään siemensatoa? Saako joku kylväytyä omin voimin vai pitäisikö kerätä varmuuden vuoksi myös niitä pikkuisen talteen keväällä maahan ripoteltavaksi? Ensi vuoden suunnitelmat ovat jo hyvässä vauhdissa tässä vaiheessa kesää.

Mustaluumun juurella peikonkakkarat, leijonankita ja lobelia kukkivat. Näitä lisää ensi vuonna!

Kesäkukista on suorastaan huolestuttavan helppo siirtyä tutkailemaan perennojen siementarjontaa. Kukkapenkeissä on vielä joitain aukkopaikkoja, mutta riittäisikö jakaminen vai onko tarvetta kasvattaa siemenestä täydennystaimia? Perennojen siemenlisäys on hirmuisen koukuttavaa ja oikeastaan aika helppoakin. Se myös tarjoaa helpotusta vuodenvaihteen jälkeen alkavalle kylvösormien syyhytykselle: pääsee touhuamaan mullan ja siemenien kanssa mutta taimia ei tule joka nurkat täyteen, kun kylvökset menevät hangen alle pariksi kuukaudeksi saamaan kylmäkäsittelyä ja voivat senkin jälkeen lähteä kasvuun ulkosalla. Jakamalla tosin saisi suurempia ja aikaisemmin kukkivia taimia. Sekin on kivaa puuhaa.

Valkoiset isotähtiputket etualalla on kasvatettu muutama vuosi sitten siemenistä.

Sitten on niitä perennoja, joita ei missään nimessä halua päästää siementämään vapaasti. Isotähtiputki on yksi niistä, joiden kanssa näemmä joudun repimään hiuksiani. Tummanpunainen tähtiputki on levitellyt jälkeläisiään ympäriinsä mutta yhtä innokas näyttää olevan myös valkoinen versio. Kummatkin kelpaavat myös hyvin lehtokotiloille, jopa paremmin kuin kuunliljat, joiden sanotaan olevan kotiloiden suosikkeja. Ei tarvitse olla kovin kummoinen sade, kun tähtiputkien lehdille ilmestyy lehtokotiloiden joukkotapaaminen. Helppohan ne on sieltä kerätä poiskin, mutta aikomus on silti vielä vähentää tähtiputkien määrää. Ihan kokonaan en niistä kuitenkaan ole luopumassa, sillä tähtiputken kukat ovat mieluisia pörriäisille. Kukissa käy erilaisia kimalaisia, mehiläisiä, kukkakärpäsiä, jääriä, kovakuoriaisia, jonkun verran perhosiakin ja myös ampiaisia. 

Nämä saattavat olla punajalkavakomehiläisiä.

Olen kytännyt kameran kanssa taas tänä kesänä erilaisia puutarhassa lentäviä tai mönkiviä ötiäisiä. Pikku hiljaa tietämys karttuu ja eri hyönteiset alkaa tunnistaa paremmin. Yllä olevan kuvan mehiläisten lajille en ole saanut varmistusta mutta aiemmin kesällä kuvaamani yksilö tunnistettiin punajalkavakomehiläiseksi ja nuo näyttävät aivan samoilta. Noita on ollut tänä kesänä todella paljon. Olen miettinyt, eikö niitä ollut viime kesänä näin suuria määriä vai enkö silloin vain osannut kiinnittää niihin huomiota. Yhden punajalkavakomehiläisen onnistuin viime kesänäkin kuvaamaan, joten täysin tuntematon otus se ei näillä tantereilla ole.

Inaturalist-sovellus ehdotti nimeksi törmähietamehiläistä tälle jaloangervo 'Europan' kukista nauttivalle pörisijälle.

Parina iltana taas olen ihmetellyt jaloangervoissa käyvää kuhinaa. Kukinnoissa oli vähintään kymmeniä ellei jopa satoja pikkuruisia, melko pitkäsarvisia mehiläisiä, joitka saattavat olla törmähietamehiläisiä. Toki jaloangervoissa käy isompia kimalaisiakin ja erilaisia jääriä, mutta noiden pikkuisten puuhia oli ällistyttävän jännittävää seurata. Yksittäisiä samannäköisiä on löytynyt aiemmin mm. isotähtiputkilta ja kamomillalta mutta mistä ihmeestä ne nyt yhtäkkiä näin suurena laumana pölähtivät jaloangervoille? En ole aiemmin pitänyt jaloangervoja mitenkään erityisen hyvinä pörriäiskasveina mutta nyt taidan muuttaa ajatuksiani.

Jaloangervot alkavat kukkia. Etualalla 'Fanal', taustalla vaaleanpunaisena japaninjaloangervo ('Peach Blossom'?) ja valkoinen 'Weisse Gloria'.

Kärhökaaripenkin jaloangervot ja niiden takana kiipeilevä tarha-alppikärhö 'Albina Plena' peittävät täydellisesti puutarhakompostorit. Vuosi sitten hankittu Biolanin puutarhakompostori olisikin ihan katseenkestävä ilman sen kummempaa peittelyä mutta kuormalavoista aikanaan tehty puutarhakompostikehikko alkaa vedellä viimeisiään. Se saa palvella sen aikaa minkä kestää saman kesän aikana kertyvän kasvijätteen sijoituspaikkana. Nykyään puutarhajätettä tuntuu kertyvän vähemmän, joten olen miettinyt, josko ne voisi jatkossa jemmata ensimmäisen kesän ajaksi ihan vain läjäksi puutarhakompostorin viereen tai sitten hankkia jonkun verkkohäkin tai vastaavan kevyemmän ratkaisun. Biolaniin jemmataan edelliskesäinen, jo osittain multaantunut puutarhajäte sekä kesän aikana pikakompostorista tyhjennettävä puolivalmis tavara loppukypsymään. Nyt oli taas pikakompostori täyttynyt, joten kärräsin melkein kottikärryllisen sieltä Biolaniin. Sekoittelin siitä osan viimekesäiseen puutarhajätteeseen, joka alkoikin jo olla melko valmiin näköistä multaa. Antaa nyt kuitenkin vielä kypsyä sen aikaa, että mullalle tulee jossain tarvis. Pari projektia onkin jo muhinut mielessä.

Vaikea uskoa, että vuoden päästä vasemmanpuoleiseen kehikkoon jemmattu tavara näyttää samalta kuin viereisen kompostorin sisältö nyt.

Valkea ritarinkannuskin osallistuu puutarhakompostorien peittämiseen. Tarhakimalainen eksyi samaan kuvaan.

Ritarinkannukset ovat kasvaneet tänä kesänä valtavan suuriksi ja komeiksi. Aurinkopenkin paahteessa ritarinkannus jäi sentään himpun alle kaksimetriseksi toisin kuin taka- ja sivupihalla kasvavat ritarinkannukset. Takapihan tummansininen ritari kurottelee taivaita kohti kirahvinkukan kanssa ja majapenkin muhevassa savimullassa kasvava valkoinen vetäisi kerralla alppikärhöjäkin korkeammalle. Alkuun näytti siltä, etteivät harvinaisen paksuiksi kasvaneet varret tarvitsisi edes tukemista mutta sitten tuli sateisempi jakso ja painavat kukinnot alkoivat kaatuilla joka suuntaan. Niinpä niille piti viritellä naruja. Huomaamattomampi juuttinarukin loppui harmillisesti kesken, joten sekä ylläoleva valkoinen että muutama kuva takaperin isotähtiputkien taustalla näkynyt tummansininen ritaripuska piti köyttää vaalealla matonkuteella. Siinäpä vasta puutarhan kaunistus mutta pysyvätpähän ritarinkannukset tukevammin pystyssä.

Valkoinen ritarinkannus huitelee 2,5 metrissä. Kuva otettu edellisten sateiden jälkeen 16.7.

Yllättävän korkeaksi on kasvanut myös käärmeenlaukka (kiitos näistä Katja!).

Kookkaita ovat muutkin loppukesän perennat tänä vuonna. Ranskantulikukista osa on nostanut kukkansa parin metrin korkeudelle, pari aurinkopenkissä kasvavaa yksilöä on vähän matalampia (n.120cm). Se muuten kuuluu myös selvästi niihin lajeihin, joista kannattaa leikellä kuihtuneet kukinnot pois hyvissä ajoin. Viime kesänä selvästi unohdin osan, sillä kärhökaaripenkkiin oli ilmestynyt salakavalasti ainakin kymmenen tainta. Jos ne päästäisi kasvamaan, ei koko penkkin kohta enää mitään muuta mahtuisi. Hyvin näyttää ranskantulikukkakin pörriäisille kelpaavan, joten niistäkään ei kokonaan hankkiuduta eroon.

Ranskantulikukan siitepöly onkin aika punaista, samaa sävyä naapurin ruskettuneiden tuijien kanssa.

Pörriäisiä täällä on runsain määrin mutta loppukesän kookkaat päiväperhoset loistavat vielä poissaolollaan. Yleensä mustilanhortensian kukkiessa neitoperhoset saapuvat ja niiden mukana kaikki muutkin. Nyt ei ole neitosia näkynyt, missähän lienevät? Ehkäpä vielä joku päivä pölähtävät paikalle sankoin joukoin.

Kesän eka kärhökatselmus

Tätä postausta olen odottanut kuin kärhöjä nousevaksi. Ei täällä mitään kärhöjuhlia vielä vietetä eikä varmaankaan koko kesänä, mutta sainpahan raavittua vihdoin kärhökuvia peräti kokonaisen postauksen verran. Aloitetaan kierros aurinkopenkistä, jossa tiukukärhö 'Arabella' on kukkinut hetken aikaa. Se alkaa näyttää jo melko runsaalta, vaikka ei vielä olekaan ihan komeimmillaan.

Kukkia kiven kupeessa.

Toisella puolella kukat lepäilevät tarhakeijunkukka 'Hansin' lehtien päällä.

Laitoin 'Arabellan' ympärille taas tänä vuonna haaraisia oksia ringiksi. Kärhö nousee alkukesällä risujen keskeltä tornina ylöspäin ja kaartuu versojen pidentyessä sivuille. Oksanhaarat ohjaavat osan kärhönversoista sivuille alempaa ja osan korkeammalta, jolloin kärhö vaikuttaa tuuheammalta mitä se tänä vuonna onkaan. Oksien avulla myös kukkiva osuus kärhöstä pysyy paremmin edes muutaman neliömetrin alueella ja osa kukistakin nousee samalla korkeammalle kuin silloin, jos kärhöllä ei olisi minkäänlaista tukea.

Koko komeus on levällään vähän joka suuntaan.

Lähdetään seuraavaksi takapihan suuntaan. Matkan varrella on loistokärhö 'Warszawska Nike', joka on kiukutellut jo muutaman vuoden. Luulen, että sen ensimmäisenä talvena vesimyyrä kävi maistelemassa sen juuristoa; tunneli kun kulki ihan siitä läheltä. Toinen talvi meni hyvin ja kärhö kasvoi ensimmäistä vuotta paremmin, vaikka ei sitäkään kovin loisteliaaksi suoritukseksi voinut kutsua. Nyt oli taas huono vuosi ja Nike-ressukka on yhtä pieni kuin istutuskesänään. No, onneksi vieressä loistokärhö 'Proteus' kasvaa paremmin. Se ei ihan vielä kuki, mutta nuppuja on jo monta.

Loistokärhö 'Warszawska Nike'.

Nuotiopaikalla mantsuriankärhö aloittelee.

Nyt ollaan nuotiopaikalla, eli siis takapihalla. Mantsuriankärhö on kasvanut kohisten ja täyttänyt koko seinäkkeensä. Nuppujakin on valtavasti ja siellä sun täällä on jo muutamia kukkia aukikin. Kohta se loistaa valkoisena kumpupilvenä kuusikkoa vasten. Reipas kasvuvoima tuli kuin tilauksesta, sillä mantsurialaisen suloinen kaveri 'Diamond Ball' ei ole herännyt. Nuotiopaikalla on muutenkin kovin autiota, sillä toisen seinäkkeen 'Madame Julia Correvon' nukkuu ja kolmannen seinäkkeen 'Miss Bateman' ehti vain puolimetriseksi ennen kuin alkoi nuokuttaa latvaansa. Luulen, että syynä on juuriston ja versojen epäsuhta, sillä 'Miss Bateman' ei ollut kovin iso, kun viime kesänä sen istutin. Katkaisin varuilta kaikki latvat, jotta pituuskasvua ei tulisi hetkeen lisää ja kärhö saisi aikaa kasvatella juuristoa. Jatketaan kierrosta eteenpäin seuraavia kukkijoita kohti. Huomatkaa monikkomuoto!

Pation luona kukkii jo kaksi loistokärhöä yhtä aikaa ja vielä samassa tuessakin.

Ensimmäistä kukkaansa raottelee tässä CORINNE ('Evipo063').

CORINNE ja Kaiser tarvitsisivat jo vähän asiallisemman tuen, vaikka hyvinhän nuo oksat ja naru asiansa ajavat eikä niitä enää tässä vaiheessa paljoa näy. Luulin jostain syystä, että nuo kärhöt olisivat jotenkin oikukkaita, mikä on ollut niin väärä luulo kuin olla ja voi. Aika luotettavilta tuntuvat kumpikin, vaikka CORINNESTA ei olekaan kuin parin vuoden kokemus. 'Kaiser' on kerrannaiskukkaiseksi kärhöksi talvehtinut oikein hyvin, vaikka sen kukat olisivatkin täysin kerrottuja, jos vanhat versot talvehtisivat onnistuneesti. Saman kesän versoihin tulevien kukkien keskus on hauska piikkipallo ja nyt kun kärhö on jo kolmatta (?) kesää maassa, kukkien kokokin on vähän kasvanut.

'Kaiser' on kukkinut jo useamman päivän.

Pation luona kukkivat tällä hetkellä lisäksi ruukuissa loistokärhö SAMARITAN JO ('Evipo075') sekä viinikärhö 'Venosa Violacea'. Kumpikin on heinäkuun aikana näkynyt blogissa eikä ole sen kummemmaksi muuttunut, joten jätin ne pois tästä jutusta. Pation seinäkkeessä 'Multi Blue' teki yhden kukkanupun 20cm:n korkuiseen versoon mutta röyhkeästi nappasin nupun pois. Keskittyköön sekin kärhö kukkimisen sijaan voimien keruuseen tämän kesän. Komealla kukkatykityksellä käytännössä joka kesä ihastuttanut 'Voluceau' lähti vähän vaisusti ja hyvin myöhään kasvuun. Vihdoin sekin on venynyt metrin mittaiseksi ja nuppujakin näytti jo olevan näkyvissä. Kukkia ei varmasti tule olemaan tänä kesänä sadoittain mutta ehkä kymmenittäin kuitenkin kunhan kärhö vain pääsee alkuun.

Kärhökaaripenkissä ranskantulikukkien kaverina kukkii 'Omoshiro'

Jos moni kärhö kärsi suuresti viime talvesta, niin (mantsuriankärhön lisäksi) 'Omoshiro ja kaverinsa tarhaviinikärhö 'Krakowiak' selvisivät upeasti. Kumpikin lähti keväällä reippaina ja viime kesää runsaampina kasvuun ja 'Omoshiro' on kukkinutkin ihan mukavasti. Kukinta alkoi hitusen myöhempään ja versot jäivät lyhyemmiksi mutta olen sen kasvuun ihan tyytyväinen. 'Krakowiak' paikkaa pituuskasvua kipuamalla tuen huippua kohti. Kuvakulma on hieman kummallinen, sillä 'Omoshiron' kukat piilottelevat poikkeuksellisen korkeaksi kasvaneen pionin takana ja halusin saada mahdollisimman paljon kukkia samaan kuvaan näkyviin. Tulihan tuosta kuitenkin kuvan sommitteluun jännittävä linja kulmasta kulmaan...

Kärhökaaripenkkiä laajemmin. 'Omoshirosta' näkyy paria kukkaa vihreän keskellä, 'Beautiful Bride' kukkii pienesti etualalla olevan 'Blekitny Aniolin' takana.

Kärhöportti on tänä vuonna kovin vaatimattoman näköinen, kun kuudesta kärhöstä kolme nukkuu ja loput on vain puolet normaalista koostaan. Kaiken lisäksi kaikki nukkuvat ovat samalla puolen porttia. Hereillä olevista 'Justassa' ja 'The Presidentissä' on jonkun verran nuppuja, PRINCESS KATE vielä kasvattelee versojaan. Viime kesän istutuksista 'Beautiful Bride' teki jo kesäkuussa vanhan verson voimin yhden ison kukan ja toisen pikkuruisen, mutta on nyt innostunut kukkimaan tämän kesän versoilla. Sen kukat ovat valtavan suuret ja puhtaan valkoiset. Paino sanalla valtava; näin nuorella kärhölläkin kukan halkaisija lähentelee jo 20 senttiä kun yleensä ensimmäisinä kesinä kärhöjen kukat jäävät pikkuisen normaalia pienemmiksi. Paljonkohan se on muutaman vuoden päästä, kun "morsmaikulla" on kunnolla voimaa kasvaa? Sen kaveri JOSEPHINE ('Evijohill') on valitettavasti yksi nukkuvista kärhöistä.

'Beautiful Briden' kukka jos mikä on iso jopa loistokärhöksi.

'Blekitny Aniol' on tänä kesänä istutettu. Taustalla hyönteishotellin vehreä kattopuutarha.

Kauppanimeltään BLUE ANGEL eli 'Blekitny Aniol' talvehti kellarissa viime talven yli. Sillä on kaverina valkoinen 'Destiny', joka on toistaiseksi tainnut keskittyä enemmän juurtumiseen kuin nuppujen tekemiseen. Aikaisen kasvuunlähdön ansiosta 'Blekitny Aniol' ehti hienosti kukkaan yhtä aikaa jaloangervojen kanssa. Ehkä tulevina vuosina niiden kukinnat menevät ainoastaan hetken aikaa päällekkäin, mutta penkin reunassa on myös hieman myöhemmin kukinnan aloittavaa 'Halcyon'-kuunliljaa, jonka vaaleanlilat kukat ovat aika lähellä "enkelin" sävyä. Sama väri siis toistuu kahdella eri korkeudella.

"Enkelillä" on hörhelöiset terälehtien reunat.

Kärhökierros päättyi sinne mistä alkoikin: aurinkopenkkiin. 'Arabella' ja 'Elsa Späth' kasvavat reilun metrin päässä toisistaan mutta Elsa kurkkii aidan rakosista kivikkorinteen puolelle. Elsa on noussut uskollisesti joka vuosi mutta on ollut muuten vähän nihkeä kasvamaan ja kukkimaan. Tänä vuonna se selvästi pistää parastaan ja on kasvanut reippaasti usean verson voimin. Kukintakin toivon mukaan tulee olemaan runsain tähän asti.

Päivän kärhönä on 'Elsa Späth', jonka kukat ovat yhtä suuret kuin 'Beautiful Bridella'.

Ihan viittä vaille avonaisia kukkia on jo muutamassa kärhössä, joten loppukesän kärhökausi on meilläkin nyt hyvin käynnissä.

Satokuulumisia

Innostuneet avomaankurkut.

Edellisestä kasvimaapostauksesta alkaa olla kuukausi aikaa, joten laitetaanpa tilannepäivitystä nykyhetkestä. Ensin parhaat uutiset: etanoita tai kotiloita ei ole edelleenkään eksynyt kasvimaalle. Löysin viime viikolla kukkapenkkiä kitkiessäni yhden etanakiitäjäisen ja lapset löysivät alkukesästä etanahaiskiaisen (josta otettu kuva kaivettiin esille tunnistamista varten vasta äskettäin), joten vaikuttaa lupaavasti siltä, että luonto on päässyt tällä tontilla hyvään tasapainoon näissä nilviäisasioissa. Etanoita ja kotiloita löytyy silloin tällöin kukkapenkistä ja tontin laidan pusikoista, joten kuoriaisille riittää vielä evästä. Kukkapenkeissä etanaosasto ei vain saa niin paljoa tuhoa aikaiseksi kuin kasvimaalle eksyessään.

Rehevää on!

Tuholaisilta ei kuitenkaan voi ihan kokonaan välttyä: kaalikoita on paljon ja ne rei'ittävät ahkerasti lehtikaaleja ja nauriita. Oikein pölähdys käy, kun vähän ravistelee lehtiä ja koit lähtevät lentoon. Lehtikaaleja tuli istutettua niin paljon, että niistä riittää vähän koin toukillekin ja nauriin lehtiähän emme itse syö, niin joutavat olla houkutuskasveina. Ensimmäisen nauriin nostin viikko sitten syötäväksi. Ilmeisesti keväällä retiisejä vaivannut kaalikärpänen oli vähän maistellut nauristakin, mutta suurin osa juureksesta oli onneksi syömäkelpoista. Kirppojakin täältä löytyy. Ne ovat pesiytyneet vesikrasseihin, vaikka yritin hämätä niitä jättämällä sekä vesiheinät että kukkimaan innostuneet retiisinvarret kitkemättä. Ehkäpä jossain vaiheessa kirpat häipyvät ja saadaan maistella vesikrassiakin.

Salaattia, avomaankurkkua, lehtikaalia, sokerihernettä, vesikrassia... ja rikkaruohoja. On siellä yksi köynnöskrassikin.

Kutsun ylläolevan kuvan aluetta salaattinurkkaukseksi. Syykin on selvä: salaatin saa aikaiseksi vähemmistäkin aineksista. Ennen siinä oli maa-artisokkaa mutta ne kaivoin keväällä kokonaan pois. Ennen maanantain rankkasadetta kurkkujen vieressä kasvava melkein metrin korkuinen salaatti oli vielä komeasti pystyssä. Se alkoi tehdä kukkavartta ja kun tilaa ei tarvittu millekään muulle, annoin sen jäädä sillä ajatuksella, että saisin aikanaan omat salaatinsiemenet. Nurin kaatuneena se ei oikein silmää viehätä, mutta tulipahan kurkuille lisää tilaa kasvaa. Niiden kanssa vasta onkin ollut neuvottelemista, jotta osaavat lähteä ylöspäin. Matka on nimittäin suuntautunut hyvin sinnikkäästi kohti naapuria. Aloituskuvan kurkkurivistö on tuon kaiken lehtimassan seassa, joten pelkästä lehtien kasvattelusta kurkkuja ei totisesti voi syyttää. Satoa puskevat innokkaasti myös sokeriherneet. Palkoja on kerätty jo pariin otteeseen pakastimeen ja lisää tulee. Kovin makeita ne eivät kuitenkaan ole, joten tuoreena niitä ei ole juurikaan syöty. Ne on kasvatettu omista siemenistä, mikä varmaan vaikuttaa makuun. Ensi kesäksi pitää hankkia ostosiemenet.

Salaattinurkkaus on tynnyrin oikealla puolella. Nyt ollaan kasvimaan toisessa päässä. Yrttilaatikko jää selän taakse.

Yrttilaatikko jäi kuvaamatta mutta eipä siellä mitään jännää nyt näykään. Pelkkää vihreää vain eikä vielä hirmuisesti sitäkään, kun salkopavut eivät ole ehtineet täyttää seinäkettään. Hyvin ne kyllä ovat löytäneet tiensä oikeaan suuntaan. Talvesta selvinnyt oksa timjamista kukkii ja tämän vuoden taimet ovat kasvaneet hyvin. Näyttääkin lupaavasti siltä, että ensi talveksi saa taas ihan hyvin timjamia pakastimeen. Löysin alennusmyynneistä stevian, jonka istutin lavan keskelle. En ole vielä testannut sitä mihinkään mutta aikomus olisi jossain vaiheessa kesää kokeilla sillä makeuttamista. Vinkkejä otetaan mieluusti vastaan, jos jollekin sen käyttö on tuttua. Samassa lavassa kasvaa myös muutama kaurajuuri, salviaa, ranskanrakuunaa, kahta erilaista papua, tuoksuherneitä sekä yksi köynnöskrassi. Sitruunamelissa ei talvesta selvinnyt enkä ostanut uutta.

Lehtikaalit ovat melkein hätää kärsimässä 'Evakko'-tomaatin kanssa. Kyssäkaalit näyttävät mahtuvan sekaan paremmin.

Tomaatti näyttää viihtyvän vallan mainiosti myös kasvulavassa. 'Evakko' on suorastaan villiintynyt. Sillä on aika tukevan oloinen runko mutta siinä vaiheessa kun raakileet alkoivat kasvaa ja pensaassa oli monta haaraa vähän joka suuntaan, sille piti laittaa lisätukea. Ajattelin tomaatin hämäävän edes vähän kaalien tuholaisia mutta ei näytä toimivan. Laitetaan siis tuleville vuosille muistiin, että tomaatin seuraksi vähän matalampia kavereita. Kylvin lavaan myös palsternakkaa mutta niistä on itänyt vain yksi eikä sekään ole muutamaa senttiä korkeampi. Jos ne olisivat itäneet paremmin, olisin karsinut sekä tomaatista että lehtikaaleista alalehtiä pois. Lehtikaalien alalehtiä onkin jo kerätty jonkun verran syötäväksi ja kyssäkaaleista otettu pari syötäväksi. Loputkin kyssät saa pian kerätä pois, jolloin lavan reunaan saattaisi mahtua vaikka pieni salaattikylvös.

Kaalikoit ovat löytäneet kyssäkaalienkin lehdet mutta syötävät osat ovat virheettömiä.

Tomaattien ja avomaankurkkujen satokausi on myös aloitettu. Ensimmäisenä kypsyi kaupasta valmiina amppelina ostettu tomaatti 'Verino' ja heti sen perään 'Maskotka'. Kummastakin on syöty jo monta tomaattia. Kolmanneksi nopein oli tänä vuonna 'Cereza Amarilla'. Ensimmäinen 'Tumbling Tom Red' punertaa myös, joten se lienee neljänneksi nopein. Kaikkien kehuma 'Vilma' on kyllä kasvanut komeasti ja tehnyt aika hyvän määrän raakileita mutta ne ovat vielä ihan pieniä eikä niissä ole minkäänlaista merkkiä kypsymisestä. Kasvutapa sillä on oikein hyvä; tanakka ja kompakti. Aivan toista maata kuin 'Maskotkalla'.

'Verino' amppelissa ja 'Maskotka' parvekelaatikossa.

Parvekelaatikkoon pötkölleen istutettu 'Maskotka' on kasvanut oikein komeasti kahteen suuntaan. Rehu on selvästi päättänyt valloittaa koko seinätilan. Pääverso lähti jo alkujaan suuntautumaan suoraan sivulle ja siitä alaspäin. Olen virittänyt sille tukinaruja, jotta painava verso ei napsahtaisi poikki sadon ja lehtimassan painosta. Tyveltä lähtenyt toinen verso taas haluaa kasvaa suoraan ylöspäin ja tietty tarvitsee sekin tukemista. Pienemmät sivuhaarat ovat onneksi pysyneetkin lyhyinä ja tehneet oikein mukavasti raakileita. Maassa olevaan ruukkuun istutettu 'Maskotka' on jäänyt paljon pienemmäksi ja meinaa retkottaa tuista huolimatta. Vihdoin siis löytyi 'Maskotkalle' sopiva kasvatustapa: tuettuna vaakatasoon tai alaviistoon.

Ensimmäiset rasiaan kerätyt mansikat. Kädessä tomaatteja (kelt. 'Cereza Amarilla', isommat pun. 'Maskotka' ja pienemmät 'Verino').

Muissa ruukuissa näyttää myös hyvälle. Rosmariini kasvaa rehottaa, samoin basilikat. Basilikaa ja sitruunabasilikaa olen pakastanut jo monta rasiaa ja niitä on saanut kerätä huoleti myös ruuanlaittoon. Chili 'Hungarian Yellow Wax Hot' ja paprika 'Lombardo' tekevät oikein lupaavasti satoa. Kummassakin on vielä jokunen kukka jäljellä mutta kävisiköhän kerrankin niin, että suurin osa sadosta ehtii kypsyä ulkona? Aiempina vuosina niiden kukinta on alkanut melko myöhään, joten ulkona on loppunut kasvukausi kesken ennen kuin pääsato on kypsynyt. Chilin hedelmät näkee pitkän matkan päähän mutta 'Lombardon' satoa joutuu etsimään tuuhean lehdistön seasta. Raakileita on kuitenkin paljon, vaikka niitä ei kuvassa juurikaan näy. Samettikukkakin on hautautunut lehtien alle.

Chili 'Hungarian Yellow Wax Hot' vasemmalla ja paprika 'Lombardo' oikealla.

Jos ehditte ihmetellä kummallisia harsoviritelmiä ja kahden parvekelaatikon edessä olevaa pitsiverhoa, niin ne ovat olleet varjostamassa ruukkuja aurinkoisina päivinä. Tummat ruukut kuumenevat helposti liikaa, jolloin juurten toiminta kärsii. Harso auttaa siihen ongelmaan ja kasvit pysyvät virkeämpinä, vaikka aurinko porottaisi suoraan lehdille. Vettäkin kuluu vähemmän kun sitä ei haihdu suoraan mullasta. Nyt peitteet repsottavat paikoitellen, sillä tuuli on temponut niitä irti enkä ole viitsinyt pilvisinä päivinä käydä kiinnittämässä niitä takaisin.

Vanha risumatto varjostaa jälkikompostorin kylkeä.

Jälkikompostorissa kasvavat avomaankurkut ja kesäkurpitsa ovat viihtyneet tänä kesänä todella hyvin. Risumatto on pitänyt mullan sopivan viileänä ja tasakosteana, joten myöskään muurahaiset eivät ole alkaneet pesiä mullassa. Koko kesän ensimmäinen avomaankurkku kerättiin juuri jälkikompostorista ja kohta saa ottaa ensimmäisen kesäkurpitsankin syötäväksi. Kesän uusi kokeilu, hokkaidokurpitsa, kasvaa autotallin päädyssä raudoitusverkkoa pitkin. Reviiri on vallattu ja matka näyttää jatkuvan sekä ilmojen halki nurkan ympäri että maata pitkin johonkin.

Hokkaidokurpitsan maailmanvaltaus on alkanut.

Päivän kärhönä on hokkaidokurpitsan taustalla risuhäkkyrässä kiipeilevä loistokärhö 'Blekitny Aniol'.

Lopuksi täysin asiaan liittymätön menovinkki. Ajelimme isännän kanssa sunnuntaina Maaningalle Vätysteatterin komediaesitystä katsomaan. Täytyy sanoa, että ei menneet lippurahat hukkaan. Kun leskirouvan makuukamarin lattia pitää uusia ja menossa on mukana niin ammattivaras, perintöä kärsimättömästi odotteleva vävypoika kuin leskirouvan 20 vuotta sitten kuollut aviomieskin, niin melkoisen sopan ainekset ovat kasassa. Onneksi rouvan hyppysissä pysyy isompikin kimppu ohjaksia. 

Kesäteatterin ystäville menovinkki.

Käykeehän kahtomassa, jos lähialueilla ajeletta!