Lunta tulvillaan...

Otsikko jo sen kertookin: meillä on lunta. Aika reippaasti vieläpä. Ja lisää tuntuu satavan aina kun selkänsä vain kääntää. Ei tarvitse miettiä, mitä sitä tekisi ennen tai jälkeen työpäivän. Lumilapiota vain kouraan ja putsaamaan kulkuväyliä tai ravistelemaan puiden ja pensaiden taakkoja kevyemmiksi.

Patiolta takapihalle 23.11.2023.

Muistiinpanojeni mukaan vuosina 2015-2023 ainoastaan marraskuussa 2017 ja 2021 on ollut saman verran tai lähes saman verran lunta kuin nyt. Suurin osa marraskuista on ollut lumettomia tai sitten on ollut vain sentti tai pari lunta aivan kuun lopussa. Tällä hetkellä meillä on lunta sen verran, että Karon maavara ei ihan riitä. Lunta on siis parikymmentä senttiä tai vähän ylikin. Nyt ei ole aivan poikkeuksellinen marraskuu mutta ei ihan tavallinenkaan. Vaikka lumitöitä onkin riittänyt, niin minusta tämä on kuitenkin aina parempi kuin vesisateinen ja musta marraskuu.

Etupihalle on muodostunut ensimmäisen aurauslumikinoksen alku, sivupihalla on hieman isompi.

Työntelin lunta myös aurinkopenkin ja varjokujan rajamaille suojaamaan puupionia ja kärhöjä.

En tiedä, onko lumisuojasta enää hyötyä kärhöille tai muille, joita maan syvälle jäätyminen voi haitata. Pakkasta kun oli pari viikkoa ennen kuin lunta oli hiutalettakaan ja routa ehti sinä aikana hiipiä varmasti aika syvälle. Ehkä lumi kuitenkin estää jäistä maata jäähtymästä vieläkin kylmemmäksi ja routaa painumasta entistä syvemmälle. Monen vähäroutaisen talven jälkeen voi olla hyväkin, että routaa tänä vuonna on. Muokkaahan se vähän maata ja estää ehkä vesimyyriä kaivelemasta tunneleitaan. Haittapuolena on tietysti se, että lumen seasta tuskin alkaa puskea piippoja, vaan ne ilmestyvät vasta sitten kun maa alkaa kunnolla sulaa.

Pientä karsintaakin päätin tehdä, kun sain lumia kolatessani niskaan aimo annoksen lunta.

Etupihan siperianpihta tunkee alaoksiaan jatkuvasti kulkuväylille, joten sitä pitää ajoittain vähän karsia. Parina vuonna oksista on typistelty lähinnä kärkiä mutta nyt se ei enää riittänyt. Kasvimaallekin piti kulkea joko kumarassa tai sitten aivan autotallin seinänviertä pitkin. Yksi oksankärki lepäsi roskapöntön päällä erityisesti nyt, kun lumi painaa oksia alemmas. Muutama oksa osui lumikuormaisena auton kattoon, mikä ei ole kovin hauskaa siinä vaiheessa kun pitäisi laittaa jotain juuri puunpuoleisista ovista sisään. Nyt on kulkua haittaavat riesat katkottu mutta pientä raivaamista ja siistimistä vielä tarvitaan. Aidan päältä ainakin pitää vähän karsia oksia ennen kuin ne rusentavat aidan rikki. Ne hoidan sitten kun käyn siistimässä paksummat tyngät sahalla. Oksasakset kun eivät riittäneet kaikkien oksien katkaisuun rungosta saakka.

Oksista sai hyvät koristeet kukkalaatikoihin.

Pihdan oksat ovat tavallisen metsäkuusen oksia parempia havukoristuksissa, sillä ne pysyvät pehmeinä ja vihreinä koko talven eivätkä karise niin paljoa kuin kuusen oksat. Mikään ei ole inhottavampaa kuin kerätä kauniina kevätpäivänä havuja (tai niiden sekaan unohtuneita valosarjoja) pois ja saada samalla kädet täyteen neulanteräviä kuusenneulasia. Valosarjoista puheenollen, ne jäivät vielä laittamatta. Kukkalaatikoiden koristusten lisäksi oksia riitti myös alppiruusujen suojaukseen ja muutama meni naapurillekin. Kuvasta huomaa myös sen, että osa puutarhakalusteista on edelleen ulkona. Pöydän jalkaosa ei mahtunut yhtä aikaa viimeisten tuolien ja pöytälevyn kanssa suihkuun sulamaan, joten se jäi odottelemaan ulos. Kalusteet olisi voinut siirtää varastoon silloin lokakuun lopussa, kun oli kuivaa pakkaskeliä. Saamattomuuttamme ne kuitenkin jäivät edelleen ulos ja sittenpä olikin jo liian myöhäistä. Viiden sentin lumi- ja jääkerroksella kuorrutettuja kalusteita ei viitsi viedä varastoon, joten suihkussa on ollut hieman ruuhkaa viime aikoina. Puutarhaletku ei sentään roiku (enää) seinustalla...

Loistokärhöjen siemeniä.

Aiemmat loistokärhöjen siemenkylvöt eivät ole itäneet. Kasvukausi ei ole ilmeisesti riittänyt kypsyttämään siemeniä riittävän kypsiksi enkä ole tajunnut jatkokypsytellä niitä sisällä. Tänä vuonna otin kokeeksi muutaman hahtuvapallon pitkällä varrella vesilasiin juuri ennen ensimmäisiä pakkasia ja annoin olla siellä niin pitkään, että siemenet olivat muuttuneet ruskeiksi. Muutama päivä sitten kylvin ne ja nyt vain sitten odotellaan, tuleeko tällä konstilla onnistumista. Kunhan seuraavan kerran käyn kellarissa, vien kylvöksen eteisestä sinne kylmäkäsittelyyn ja ehkä sitten, jos kun innostun hankikylvöistä, pääsevät kärhönsiemenetkin lumen alle joksikin aikaa. Siinäpä sitä on sitten taas kivaa odoteltavaa kevääksi.