Kesän sato säilötty

Tänä vuonna olen kunnostautunut hyötykasvisadon säilönnässä aiempia vuosia paremmin. Vanhojen tuttujen menetelmien lisäksi olen kokeillut muutamaa uutta tapaa.

Yrtit olen yleensä pakastanut tuoreeltaan pieniin rasioihin. Esimerkiksi basilika, oregano, timjami ja ruohosipuli säilyvät niin erittäin hyvinä, timjami tosin sopii kuivattavaksikin. Tillinoksat käärin tiukasti foliorullan sisälle ja sujautin rullat muovipussin sisään. Kokeilen sitä konstia ensimmäistä kertaa, vinkin sain jostain blogista (Parasta puutarhasta ehkä?). Rosmariinin ja ranskanrakuunan maut säilyvät vahvoina kuivaamallakin, joten niille en ole pakastimesta tilaa uhrannut. Myös kamomillaa kuivasin talven teetarpeiksi.

Kuivattua kamomillaa ja rosmariinia, keskellä purkissa savustettua ja kuivattua chiliä.

Avomaankurkut olisivat tulleet syödyiksi tuoreeltaan, ellei anopilta olisi tullut monta isoa kasvihuonekurkkua juuri samaan aikaan kun keräämistä odotti kuusi avomaankurkkua. Niinpä sain tilaisuuden kokeilla maustekurkkujen tekemistä. Varmaan ensikertalaisen tuuria, mutta kurkuista tuli todella hyviä. Mittasin ainoastaan etikan, suolan, veden ja sokerin määrät, muut mausteet heittelin sekaan ihan vain näppituntumalla. Liemen määränkin arvioin väärin, joten sitä piti tehdä vähän lisää, jotta sain purkit täyteen.

Omat herkkukurkut.

Niinikään anopilta saimme myös melkein nelikiloisen keräkaalin. Koska leivinuunikausi ei ollut vielä alkanut, emme ryhtyneet kaalilaatikkotalkoisiin. Sen sijaan lohkaisin siitä kilon palasen ja kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni hapankaalin valmistusta. Tein netin ja reseptikirjan väliin säilötyistä ohjeista jonkinlaisen kompromissiratkaisun. Ilmeisesti se ei ole kovin tarkkaa, kunhan vain pitää huolen hygieniasta, sillä lopputulos näytti, tuoksui ja maistui normaalilta eikä kenellekään ole tullut ruokamyrkytystä.

Hapankaalia, joka näyttää kuvassa kummalliselta.

Hedelmäsadosta pikaista säilöntää vaativat luumut. Ne eivät kovin kauaa jääkaapissakaan säily tuoreeltaan, vaan alkavat äkkiä homehtua. Viime vuonna 'Viipurin punaluumu' hurautti parissa viikossa kolmekymmentä kiloa luumuja, joten niiden säilöntää tuli kokeiltua yhdellä jos toisella tavalla. Onnistunein kokeiluista oli "lumpsuppi", eli luumuketsuppi ja sitä tein tänäkin vuonna. Hillokin oli hyvää ja erityisen kauniin väristä, samoin likööri, mutta paistoksena tai umpioituna viipurilainen ei oikein toimi. Sen hedelmiin tulee kuumennettaessa kirpeyttä, mikä sopii minusta erityisen hyvin suolaiseen jatkojalostukseen. Sen sijaan 'Laatokan Helmestä' tehty hillo oli maultaan aivan toista maata kuin viipurilaisesta tehty hillo. Helmen pienet hedelmät saattaisivat toimia myös kuivattuina. 'Kuntalan' pieni mutta sitäkin herkullisempi sato meni 100-prosenttisesti suoraan suuhun.

Lumpsupin purkitus menossa.

Vanhemmiltani tulleita omenoita olen kuivattanut leivinuunin päällä. Samassa paikassa on kuivatettu myös tomaatteja, chilejä (joista osa kävi ensin kalansavustuksen jälkeen miedoissa jälkilämmöissä savustumassa) ja purjoa.

Omenoita kahdessa kerroksessa lähdössä kuivattavaksi.

Kuivauksen jälkeen pellillä ei olekaan enää tungosta.

Ja sitten, jos säilöttävä hetkellisesti loppuu, voi käydä hakemassa kaupasta lisää raaka-aineita. Isäntä sattui syyskuussa parina päivänä samalla viikolla osumaan kahden eri kaupan "eilisen tähdet" -pöydälle juuri siihen aikaan kun ne olivat aivan täpötäynnä tavaraa. Mikä lie erehdys sattunut tavaran tilaamisessa ja menekin arvioinnissa kaupoilla käymään juuri sopivasti. Vajaalla kymmenellä eurolla meille tuli kuitenkin 16,6kg hevi-osaston täysin käyttökelpoisia mutta ei ihan priimakuntoisia herkkuja. Kaikki hyväkuntoiset hedelmät ja kasvikset jätettiin jääkaappiin tai pöydälle ja syötiin tuoreeltaan ennen kuin ne ehtivät pilaantua, mutta pintavikaiset tai ylikypsymistä lähentelevät jatkojalostettiin pikaisesti.

Ensimmäisen erän tomaateista ja sipuleista osa pääsi kuvaan valmiina kastikkeena.

Tomaateista, sipuleista ja paprikoista keiteltiin useampi kattilallinen kastiketta, johon tuli myös hitusen juuripersiljaa ja palsternakkaa sekä omia valkosipulinkynsiä, chilejä ja mausteita. Osa mangoista soseutettiin pakastimeen. Banaaneja pakastettiin muutaman sentin mittaisina palasina. Niitä voi käyttää esim. smoothieen tai jäätelönkorvikkeeksi, kun ne soseuttaa kohmeisina maidon ja kaakaojauheen kanssa. Kukkakaalia kiehautettiin pari minuuttia ennen pakastusta. Tuon "jättipotin" jälkeenkin olemme hyödyntäneet eilisen tähtiä, jos niitä on sattunut olemaan sopivasti tarjolla.

Väliin kuva puutarhasta 2.11.-23. Sinikatanan siemenkodat näyttävät lumihattuisina tupasvillalta.

Syksyn viimeisiä säilöttäviä ovat olleet sisälle tuodut ruukkuchilit, joita sattui kypsymään kerralla isompi erä. Niistä keitin isännälle tulista kastiketta. Ei kuulemma tullut kuin keskitulista, mutta silti oikein hyvää soossia. Omaan makuuni oli aivan liian hottia. Loppusyksyn aikana kypsyvät 'Hungarian Yellow Wax Hot' -chilit taidan kuivattaa uunin päällä tai pakastaa. Toisen chiliruukuista heitin eilen ulos, sillä siitä on jo sato kerätty. Vaikka chilit ja paprikat voisi talvettaa, puskat ovat nyt niin kirvaisia, että parempi kasvattaa ensi kesänä uudet taimet. Seuraavaksi pikainen katsaus puutarhakuulumisiin.

Keijut unohtuivat keijupuutarhaan ja niitä piti varovasti kaivella hangen alta.

Kolmentoista päivän pakkasjakso huipentui meillä heti marraskuun ensimmäisenä päivänä kunnon lumituiskuun. Vuorokauden aikana satoi 15cm lunta ja pari päivää oli oikein talvisen näköistä. Töihin naapurikuntaan ajaessa ihailin paria melko kellertävät lehdet saanutta koivua, jotka loistivat lehdettömien ja lumisten puiden seasta. Meillä ei ole ollut lehtiä pitkään aikaan yhdessäkään koivussa tai juuri muissakaan puissa, jos luumuja ei lasketa. Sen verran lähellä nollaa oli lämpötila, että piti käydä karistelemassa pensaiden oksille kertyneet lumikinokset pois ennen kuin oksat taittuvat.

Takapihalta paljastui edelleen laittamatta jäänyt suojaverkon tukikeppi. Hups... Onneksi rusakot eivät vielä pääse tuosta yli.

Eilen lämpötila meni kunnolla plussan puolelle ja tänään on vielä lämpimämpää, joten kauaa ei lumesta ja sen tuomasta valoisuudesta saanut nauttia. Pakkasen muuttuminen suojasääksi rusketti myös kaikki väreineen jäätyneet kasvit. Enää eivät vaaleanpunaiset komeamaksaruohot hempeile kuuraisessa tai lumisessa ympäristössä, sillä nekin ovat nyt tummanruskeita. Pitkä ilo niistä olikin.

Puistoatsalea 'Illusia' ehti melkein punaiseksi. Siitä tuli hetkeksi aikaa kiva väripilkku lumiseen ympäristöön.

Yrittäkäähän selvitä hengissä pimeän, loskaisen ja ankean marraskuun läpi!