Alelaarin uhri

Tiedättekö, mikä on hyvin suuri vaaranpaikka? Kolme tuntia aikaa kesken työpäivän siirtyä puolen tunnin matka paikasta a paikkaan b ja peräti kaksi puutarhamyymälää matkan varrella. Vaikka olin tuhlannut eilen jo osan ajasta paikallisen Prisman asiakasomistajapäivillä (unohdin tietenkin katsastaa joulukukkavalikoiman), aikaa oli yllin kyllin puutarhamyymälöissä pysähtymiseenkin. Tarkoitus oli vain kierrellä ja katsella, joko on jotain jouluista tarjolla ja lisäksi saada vähän viherterapiaa talven keskelle. Olin jokseenkin varma, että kukkasipuleita siellä ei varmasti enää olisi, kun maa on ollut jäässä jo hyvinkin kuukauden verran. Olisi siis täysin turvallista poiketa vain fiilistelemässä. Väärä luulo, ei niistä lähdettykään tyhjin käsin pois.

Tässä osa heräteostoksistani. Tuota krookusta olen himoinnut aina keväisin blogeista. tulppaani on ihan uusi tuttavuus.

Varmaan aikaisin saapuneet pakkaset olivat saaneet ihmiset jättämään kukkasipulien ostamiset vähemmälle, joten ensimmäisessä liikkeessä oli vielä melkein täysi hylly tavaraa -60%. Onneksi olin unohtanut pankkikorttini toiseen laukkuun autoon, joten hankinnat piti mitoittaa sen mukaan, paljonko kukkarossa oli kolikoita. Se, miksi pankkikortti ei ole aina lompakossa, johtuu jokseenkin kummallisesta tavastani ruokakaupassa. Jonottaessani nimittäin kaivan laukun pohjalta lompakosta kortin taskuun odottamaan ja kun myyjä piippaa ostoksiani, kipaisen kassahihnan päähän pakkaamaan tavaroita ostoskassiin. Kun viimeiset tuotteet ovat myyjän hyppysissä, otan kortin taskusta ja käyn maksamassa ostokset, minkä jälkeen sujautan sen nopeasti laukkuun sen sijaan että alkaisin etsiä lompakkoa ja asetella huolellisesti korttia omalle paikalleen. Tarkoitus on toki aina viimeistään kotiin tullessa siirtää pankkikortti laukun kätköistä lompakkoon, mutta harvemmin muistan sitä tehdä. Niinpä puutarhamyymälässä oli tällä kertaa vain käteistä mukana. Onneksi siellä ei ollut väkeä ruuhkaksi asti. Olisi nimittäin saattanut joku mielessään manailla pikkukolikoilla ostoksiaan maksavaa torveloa.

Ja tässä lisää. Narsissi 'Recurvusta' minulla on ennestään mutta hyasintti 'Jan Bos' oli syynä ostopäätökseen.

Koska olin päässyt kukkasipulien makuun ja naapurissa oli eri ketjun myymälä, piti tietysti poiketa sielläkin. Pankkikortin muistin tällä kertaa kaivella lompakkoon parkkipaikalla. Toisessa putiikissa ei ollut (onneksi) tarjolla muuta kuin amarylliksen sipuleita puoleen hintaan. Omat viimejouluiset amaryllikset ovat edelleen lepotilassa ja kun jäi ne Prisman amaryllikset katsomatta, alkoi sormia syyhyttää nupun alkuja puskevia sipuleita katsellessa. Yleensä olen suosinut vaaleampia sävyjä, mutta nyt teki mieli punaista. Mikä lie joulumieli jo iskenyt. Mukaan lähti siis 'Cherry Nymph', jonka pitäisi olla kerrannainen ja oikein kunnolla punainen. Toki sipulit ovat voineet mennä myymälässä sekaisin, mutta tuskin mikään väri tarjolla olleista olisi pettymys. Vaikka sipulista pilkistikin jo nuppua ja lehdenalkuja, laitoin sen silti yöksi lautaselle imemään vettä. Juuria siinä olikin sen verran paljon, että ei tarvinnut pelätä sipulin itsensä osuvan veteen.

Aika komeita vai kuinka?

Amarylliksestä jo nuppu pilkistää.

Olen keväällä herätellyt gladioluksen mukuloita kasvuun laittamalla ne astiaan, jossa on ohuelti vettä pohjalla. Miksei siis syyssipuleitakin voisi vähän vauhdittaa pienellä kylvyllä? Ne ovat kuitenkin odottaneet viikkokausia myymälässä lämpimässä ja kuivassa ja kun en ehtinyt niitä saman tien istuttaa multaan, päätin laittaa ne vesiastiaan odottamaan ruukutusta. Hyasintit ja muutama krookuksen sipuli päätyi keittiön ikkunalle lautaselle amarylliksen kanssa, muut kannoin vadissaan ulkoeteiseen. Olen vienyt myöhäissyksyllä ruukkuun istutetut kukkasipulit yleensä kellariin talveksi, mutta nyt ajattelin antaa niiden olla alkuun ulkoeteisessä juurtumassa. Optimilämpötila monen kukkasipulin juurtumiselle on kuulemma 10-15 asteen välissä, joten kellarissa on jo hieman vilpoista niille. Ei toki liian kylmää, mutta ottakoot nyt vähän alkuvauhtia eteisessä.

Yön aikana hyasintit olivat jo alkaneet puskea juurenalkuja. Nopeaa toimintaa! Edellisen kuvan amaryllis taustalla.

Aiemmin syksyllä saksalaiskaupan kukkasipuleita ostettuani ihmettelin, kun toista puolta kasvoistani alkoi kihelmöidä vahvasti. En muistanut koskeneeni kädellä kasvoihini, joten en osannut yhdistää varmasti oireita kukkasipuleihin. Silloin oli myös muitakin syitä allergisen reaktion tapaiselle oireilulle. Nyt, kun laittelin alelaarihankintojani vesiastiaan, huomasin oikeaa poskeani alkavan pistellä. Koska vasen puoli kasvoista oli oireeton, päätin tehdä testin. Vaisto käski kokeilla narsissia, joten otin yhden sipuleista ja painoin sen muutamaksi sekunniksi vasenta poskeani vasten. Minuutin päästä silläkin puolella alkoi kihelmöidä kuin olisi nokkosilla naamaansa hivellyt. Ensimmäisellä kerralla pääsin ostamaan allergialääkettä vasta yli tunnin kuluttua oireiden alkamisesta, joten epämukava tunne oli pitkään seurana. Nyt otin lääkkeen saman tien, joten pahin kihelmöintikin helpotti onneksi aika pian. Lääkkeestä ja huolellisesta kasvojen pesusta huolimatta koko illan poskia kutitti. Selvisi siis, että narsissin sipuleita ei kannata ainakaan minun hinkata kasvoja vasten ja kädet pitää pestä hyvin heti sen jälkeen, jos on kosketellut sipuleita ilman hanskoja.

Viimejouluiset amaryllikset ovat edelleen lepotilassa. Mustaruukkuisen otin nyt valoon ja annoin tilkan vettä.

Uhriksi siis jouduttiin, alelaarien lisäksi myös narsissien. Jostain kumman syystä varsinkaan alelaareilla tapahtunut mielenhäiriö ei kuitenkaan harmita minua laisinkaan. Sehän oli vain sijoitus tulevaisuuteen!