keskiviikko 1. maaliskuuta 2023

Ensimmäinen kevätkuukausi!

Helmikuu päättyi kauniin aurinkoisissa, joskin tuulisissa tunnelmissa. Ensimmäinen kevätkuukausi on siis alkanut. Vaikka lunta on paksulti, ovat talitintit ja viherpeipot jo selvästi alkaneet sirkuttaa pontevammin. Ne tietävät, että kevät on tulossa ja kannattaa vallata pian parhaat pesäpaikat ennen kuin muuttolintuja alkaa saapua. Koska tänään ei saisi muita kuin harmaita, lumisateisia kuvia, postausta koristaa helmikuun viimeisten päivien kuvasaldo.
Jäädytetty hyasintti koristaa nyt hankea ulko-oven edustalla.
Hyasinttien kukintojen yksi kerrallaan lakastuessa ajattelin kokeilla niiden jäädytystä maitopurkeissa. Joka talvihan noita jäisiä kukkakuutioita näkee somessa, joten piti sitten kokeilla itsekin. Ei tullut kirkasta ja kaunista kukkapalikkaa pihan koristeeksi mutta ihan hauska kuitenkin. Hyasintista oli irronnut liilaa väriä, joka oli kertynyt kuution alaosaan (kuvassa yläosa, hyasintti oli purkissa varsi ylöspäin). Lisäksi jääpalikassa oli halkeamia, kuplia, samentumia ja erilaisia pintakuvioita siellä sun täällä. Aurinkoisella säällä jää kuitenkin kiiltelee kauniisti ja hyasintin pinkki väri alkaa hehkua. Tein toisenkin jääkuution mutta kun ei ollut pakkasta tarpeeksi, se ei ehtinyt jäätyä kokonaan ennen maitopurkista irrottamista. Jätin sen rappuselle jäätymään lisää, mutta kova tuulenpuuska oli kaatanut sen sillä seurauksella, että jääpalikan yläosa oli hajonnut pirstaleiksi.
Parin päivän päästä näistä 'Delft Blue' -hyasinteista saa materiaalia kukkajäihin. Väri on kuvassa liian sininen, luonnossa se on violetimpi.
Viime viikon lumisateet nostivat hanget sen verran korkealle, että rusakoille tuli helppoja reittejä puuvartisten kimppuun. Etupihan pitsipihlajasta oli käyty napsimassa pari oksankärkeä ja takapihalta 'Kuntala'-luumupuusta typistetty aika montakin alaoksaa. Näin toki ikkunasta lauantaina, että verkon yli saattaa jo rusakko päästä yli, mutta en laiskuuttani lähtenyt heti lapioimaan lumia. Sunnuntaiaamuna ikkunasta näkyi jäljet, kuinka rusakko oli seinän viereltä lähtenyt pomppimaan suoraan luumupuuta kohti, hypännyt verkon yli ja mennyt herkuttelemaan. Onneksi ei ollut rungosta jyrsinyt kuorta, vaan tyytynyt herkuttelemaan ohuemmilla oksankärjillä ja syyshortensialla. Muiden verkolla suojattujen kasvien kimppuun ainakaan kyseinen pitkäkorva ei ollut edes yrittänyt mutta varmuuden vuoksi lapioin kaikkien verkkojen ympärille kunnon vallihaudat ja laitoin vielä pari kepakkoa lisää 'Kuntalaa' ympäröivien verkkojen tueksi. Onpahan ainakin vähän hankaloitettu rusakkojen pääsyä puun kimppuun.
Siinä meni alaoksilta paljon potentiaalisia kukkasilmuja mutta onneksi ei tämän pahempaa tapahtunut. Papanoita tuli kelpo kasa.
Revin kärhöportista luvallista evästä rusakoille. Jos ne vaikka pupeltaisivat mieluummin näitä kuin alkaisivat kiipeillä verkkojen yli.
Tuholaisesta toiseen: murattien kirvojenhäädöstä on tullut tänä talvena varsinainen tahtojen taisto. Kirvat eivät antaneet kevyemmillä konsteilla periksi mutta enpä aikonut itsekään luovuttaa. Lappalainen etelässä -blogin Nilan vinkistä kokeilin eräänä päivänä laittaa toisen murateista puoleksi tunniksi ulos muutaman asteen pakkaseen. Liekö aika ollut liian lyhyt vai pakkasta liian vähän, mutta ei silläkään päässyt kaikista kirvoista eroon. Mielestäni niiden määrä kuitenkin väheni jonkun verran mutta muratti ei ollut mokkonaankaan. Muutaman päivän seurailun jälkeen päätin eilen viskata kummankin puskan tunniksi hankeen. Sää oli tuulinen, minkä oletin tehostavan pakkasen purevuutta. Varmuuden vuoksi otin kirjavalehtisestä muratista kolme pistokasta ja kunnon huuhtelun jälkeen upotin ne vielä vesilasiin. Kahdesti piti vaihtaa vesi ja huuhdella oksat uudelleen ennen kuin sain kaikki kirvat pois. On ne sitkeitä!
Muratit hangessa. Kuinkahan käy?
Tunnin jälkeen. Siellä vielä koivet heiluivat kirvoilla, joten mokomat kestävät kylmääkin.
Tunnin ulkoilun jälkeen totesin, että kohmeisia kirvoja roikkuu edelleen laumoittain oksilla. Kokeilin huuhdella niitä kylmällä vedellä, mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta. Siispä viskasin muratit uudelleen ulos, tällä kertaa peräti kahdeksi tunniksi. Nostaessani muratteja hangesta huomasin niiden oksista karisseen valtavasti kirvoja lumen päälle. Taisi tepsiä. Oksilla näkyi vielä yksittäisiä kirvoja mutta kun ne karisteli paperille, ei niissä näkynyt minkäänlaisia elonmerkkejä edes sitten kun olivat varmasti jo sulaneet. Tänä aamuna en löytänyt kummastakaan muratista yhtään kirvaa. Vihdoin kuukauden raivoisan taistelun jälkeen uskallan ehkä julistaa itseni ainakin välierien voittajaksi.
Tepsi valitettavasti myös muratteihin...
Latvat ottivat nokkiinsa pakkasesta mutta varsinkin kirjavalehtisen tyviosat ovat selvinneet aika hyvin. Vähän saksimista, niin eiköhän noista pian entistä ehommat saada.
Täysin asiallisten kommenttien siirtyminen roskapostiin on ollut muutaman viime kuukauden aikana ongelma useammassa blogissa. Itsekin joudun joitain kommentteja joka viikko palauttamaan takaisin näkyville mutta nyt sattui ensimmäisen kerran niin, että löysin roskakorista oman kommenttini. Hieman huvitti. Millähän perusteella blogger kommentteja siirtelee roskiin kun ei blogin kirjoittajakaan säästy sensuurilta?
Taiteelliseksi loppukuvaksi muratin pistokkaat umpsukkeluksissa. Jos tunnin kylvetyksestä kirvat selviävät, niin niillä on varmasti sukelluslaitteet!
Oletteko muuten huomanneet, että yle areenaan on tullut katsottavaksi Puutarhakauden kahdeksas kausi? Muutaman jakson olen jo ehtinyt katsoa ja kunhan ensi viikolla alkaa täälläkin hiihtoloma, on aikaa katsella kaikki loput ja tarkistaa, onko muihin puutarhaohjelmiin ilmestynyt uutta katsottavaa. Kevään lähestymisen huomaa kalenterin lisäksi myös siitä, että puutarhaohjelmia alkaa tulla katsottavaksi. Minusta se on vähän hölmö ajankohta, sillä niistä olisi paljon enemmän iloa, jos tulisivat loppuvuodesta tai tammi-helmikuussa, jolloin puutarha nukkuu talviunta eikä ole vielä esikasvatettaviakaan hoivattavana. Ei taida olla puutarhaihmisiä ohjelmien esitysajankohtia päättämässä. No, onneksi täällä ei vielä pitkään aikaan mene jokainen vapaahetki piippojahdissa. Joutaa siis ainakin osan ohjelmista katsomaan. Iloista kevättä kaikille!

20 kommenttia:

  1. Melkoinen väsytystaistelu kirvojen kanssa. Hyvä, että muratit kestävät kylmyyttä. Olivat otollinen kokeilu tässä kirvanhäätökamppailussa.
    Onneksi jänikset eivät ehtineet enempää puitasi järsiä. Täällä lunta on sen verran vähemmän, etteivät talttahampaat yllä verkkojen yli. Hanki on aivan myllätty, kun rusakot loikkivat sinne tänne ja kaivavat syötävää. Pitääkin laskea lumikärhön kuivia latvuksia maahan jänisten syötäväksi. Naapuri kertoi eilen kylämme toisella reunalla asuvan poikansa pihalla peurojen syöneen isoksi kasvaneita tuijia runkoa myöten.
    Ohjelmasuunnittelijat eivät todellakaan mieti asioita kohdeyleisönsä kannalta. Ydintalvella olisi aikaa ja intoa istua telkun ääressä katsomassa puutarhaohjelmia. Miksi ihmeessä niitä ryhdytään näyttämään näin kevään korvilla?
    Mikä lie tekoäly ohjaa bloggerin toimintoja? Omaan roskapostiin menee miltei joka kerta aktiiviseuraajien kommentteja. Muutaman kerran olen huomannut, että toisten blogeihin jättämäni kommentti ei ilmesty näkyville eli laaja riesa tämä näyttää olevan. Onneksi kommentit on helppo palauttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No oli kerrassaan! Näin jälkikäteen ajateltuna olisi kannattanut viskata muratit jo aikaisemmin ulkoilemaan, niin olisi säästynyt monelta kirvankatkuiselta hetkeltä.
      Jos rusakoita olisi ollut useampia, olisivat ne sopivasti hajautumalla saaneet melkoisesti tuhoa aikaiseksi. Onneksi oli vain yksi pitkäkorva liikkeellä ja silläkin ilmeisesti vatsa tuli täyteen muutamasta oksasta. Toivottavasti tyytyy jatkossa luvallisempiin sapuskoihin. Peurat ovat iso riesa siellä missä niitä liikkuu. Iso eläin syö paljon ja yltää korkealle.
      Minäkin olen huomannut, että toisten blogeihin kirjoittamiani kommentteja menee välillä hyväksyttäväksi. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta, että omaan blogiini itse kirjoittamani kommentti joutui roskapostiksi.

      Poista
  2. No olipa hyvä, etteivät jänikset saaneet pahempaa tuhoa aikaan. Minäkin kävin muutamia päiviä sitten lapioimassa magnolian juurelta enimmät lumet pois, sillä muutoin lumen päältä olisi ollut helppo päästä varsiin käsiksi.
    Sama ongelma täälläkin noiden kommenttien kulkeutumisesta roskapostiin. Helppo tietysti kommentti palauttaa, kunhan vain muistaa aika ajoin käydä asian tarkistamassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahemminkin olisi tosiaan voinut käydä. Ilmeisesti rusakko oli saanut vatsansa täyteen jo muualta kun tyytyi pelkkiä oksankärkiä napsimaan.
      Välillä unohtuu käydä tarkistamassa roskapostikansio. Varsinkin silloin, jos blogger ei ole heittänyt pitkään aikaan roskapostiksi kommentteja, ei tule niin usein enää tarkistettuakaan sitä. Nyt olen tarkistanut päivittäin, sillä kommentteja on livahtanut useamman kerran viikossa tarkistettavaksi.

      Poista
  3. Voi viheliäiset kirvat! Johan olivat sitkeitä sissejä.
    Minä en ole edes hoksannut katsoa roskaposteja tuolta, nyt kävin viisastuneena teidän kirjoittelun perusteella ja ihmettelin samaa: vaikka kuinka monta omaakin kommenttia ja osa pelkkää nauruhymiötä. Taitaa olla vaarallista hymyillä.... :)
    Puutarhakautta on tiirailtu taas ihastuneena. Uusia virityksiä suuntaan jos toiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole ennen noin sitkeisiin kirvoihin törmännyt! Oli melkoinen vääntäminen niiden kanssa. Roskapostiin menee kommentteja ihan laidasta laitaan. Ymmärtäisin, jos blogger heittäisi sellaiset kommentit roskapostiin, joihin on laitettu joku nettiosoite, mutta kun aivan tavalliset tekstitkin saattavat mennä roskapostiin. Omituista.
      Vaikka Puutarhakausi sijoittuukin Etelä-Ruotsiin, on sitä silti kiva katsoa. Joitain ideoita voi napata omaankin puutarhaan.

      Poista
  4. Kyllä mokoma pitkäkorva on tuhojaan tehny, puutarhassa. Lumenpinta on sen verran korkiilla, jotta helepottaa piästä oksistoon kiinni. Meillä ol katkonu luumusta muutaman oksan. Puutarhaystävältä ovat myös tuijia syöneet ja muasta kuopivat sammalleimut ja muut herkut! Kyllä on sitkeitä kirvoja. Mie siivoilin pelargonioitani ja muutaman vihreen kirvan näin. Oon aika kuivana pelakoita pitäny ja se varmaan herättel kirvat. Sain ne näkyvät liiskattuu ja erilleen nostin muista tuon kasvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taas on paikoin paljon lunta ja jänikset sen heti huomaavat. Toisaalta maasta eivät pääse täällä ainakaan kuopimaan yhtään mitään suuhunsa eivätkä nyt verkkojen sisältäkään kun on lapioitu lumet ympäriltä pois.
      Vihreät kirvat eivät ole mitään verrattuna noihin mustiin! Noita ei tuntunut saavan millään nitistettyä ja lisääntyivätkin erittäin nopeasti. Onneksi pakastaminen näytti tehoavan. Meilläkin näytti olevan eteisessä muutamia vihreitä kirvoja mutta ei ongelmaksi asti.

      Poista
  5. En ole (vielä) löytänyt jänisten tuhoja täältä omasta puutarhasta, mutta ei se tarkoita, etteikö niitä vielä löytyisi. Jänisten jälkiä on ainakin todella paljon joka puolella ja verkkoja ne ovat kiertäneet ahkerasti.
    Oli kyllä sitkeä kirvakanta, koska vaativat noin järeitä ja monia toimia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että teillä ei ole vielä jänöt päässeet puuvartisten kimppuun. Toivottavasti eivät pääsekään enää lopputalven aikana.
      Oli elämäni ankarin kirvojenhäätö! En olisi uskonut, että tarvitaan näin pitkiä taisteluita ja perinteiset konstit eivät riitäkään näiden häätämiseen.

      Poista
  6. Onneksi ei ristihuulet ollu tuan näläkääsempiä. Täälon aivan eri meininki ku vuasi sitte. Muutamia yksittääsiä jäläkiä on ollu koko talaven aikana. Olipas sitkeetä kirvoja. Onnia erävoitosta, toivottavasti lopullisesta. Mullaki joskus, ainaki talavetettavis hortessoos ollu. Joskus oon saanu suihkuttelulla ja nyppimisellä pois, joskus oon viskannu koko talavetettavan roskiihin tai myähemmin keväällä kirvooneen pihalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Hyvä, ettei teillä ole mahdottomasti jäniksiä. Ei tarvitse miettiä, onko kasvit tarpeeksi tukevasti verkotettu. Kiitos! Vaikuttaisi siltä, että pakkanen nitisti kirvat. Ainakaan en ole kahteen päivään löytänyt murateista yhtään elävää ötiäistä. Hortensia tuntuukin olevan herkkä vetämään kirvoja itseensä. Siksi en ole tuonut pariin vuoteen hortensioita eteiseen esikasvatukseen, vaan antanut niiden heräillä omine aikoineen ulkona.

      Poista
  7. Hyvä että sait taistelu voiton kirvoista .Jos olisit laittanut muratit kuivina ulos niin ne tuskin olisi ruskettunut mutta kirvat olisi kuolleet . Muutama tunti pakkasessa kyllä taltuttaa. Onko noita ruskeitakin kirvoja sisäkukissa ?joskus ulkona on ukonhatuissa näitä mustia . Nyt pitäisi koputtaa puuta minulla ei ole koskaan ollut kirvoja sisäkukissa . Pelakuut putsaan hyvin lehdistä ja pintamullan ennenkuin vien kellariin en tiedä onko tämä toimenpide auttanut mutta niitä ei ole koskaan ollut . Aremmista kukista voi myös hätää kirvoja upottamalla ne kokonaan veteen mihin on hieman lisätty esimerkiksi mäntysuopaa ja antaa olla muutamia tunteja . Senjälkeen puhtaaseen veteen . Tämä toimenpide kyllä vaatii ensin mullan poiston mutta samalla sen voi sitten vaihtaa uuteen multaan .
    Meillä täällä on paljon peuroja mutta nyt on huomattavasti vähemmän ollut pihapiirissä kun lisättiin sitä aitaa . Tokihan ne yli pääsee siitäkin jos tahtovat mutta jostain syystä eivät hyppää .
    Puutarhakausi on myös meidän mieli katsottavaa ja olemmekin katsoneet sen jo kokonaan . Olen samaa mieltä että voisi tulla todella jo talvella kun on aikaa katsella ja unelmoida .
    Roskapostista on joka postauksessa käytävä palauttamassa kommentteja .
    Hyvää viikonloppua .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo liuskalehtinen vihreä menikin ihan kuivana ulos eikä kirjavastakaan kastunut kuin muutamia oksankärkiä. Kokeilin nimittäin huuhdella niitä kodinhoitohuoneen altaassa oksa kerrallaan ja kun totesin homman tuloksettomaksi, en sitten jatkanut sitä. Muratit olivat olleet kuukauden huoneenlämmössä, joten tuli aika iso lämpötilan muutos kerralla ja sitten kun oli vielä tuulinen päivä, niin ei ihme, jos vähän ottivat nokkiinsa. Hengissä ovat kuitenkin ja kunhan lähtevät uuteen kasvuun, niin varmasti näyttävät jo kesällä ihan hyviltä. Kiitos sinulle kuitenkin vinkistä viskata ne ulos. Se osoittautui toimivaksi konstiksi. En mielelläni käytä mitään pesuaineita tai vastaavia tuholaisten torjuntaan.
      Hyvä, että teillä peurat mieluummin menevät muualle kuin tunkevat väkisin aidan yli, ali ja läpi puutarhan kimppuun. Ehkä niille on jossain helpompaa evästä tai eivät ole älynneet, että aidan sisältä saattaisi löytyä syötävää.
      Kiitos! Hyvää viikonloppua!

      Poista
  8. Hah, kirvoille kyytiä! Ruotsin SVT:ltä voi katsoa Puutarhakauden 9. kauden jaksoja, onnistuu jopa minun heikolla yläkoulun ruotsilla ja sitten kun katsoo seuraavana vuonna suomeksi niin on oppinut paljon ruotsia. 8. kaudesta on muutama jakso katsomatta, saan katsoa ne vain silloin kun poljen samalla kuntopyörällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein kylmää kyytiä! Pidetään mielessä tuo SVT sitten kun saan 8. kauden katsottua. Vaikka ruotsin opinnoista on jo ihan hirveän kauan aikaa, niin uskoisin ymmärtäväni siitä ihan riittävästi. Ruotsi oli aikoinaan minulle helppoa.
      Hyvä motivointikikka kuntoiluun sinulla! Olen itsekin jumppaillut välillä puutarhaohjelmaa katsoessani, mutta puhetta/tekstityksiä seuratessa meinaa mennä toistojen laskut sekaisin eikä esim. vatsa- tai selkälihasliikkeitä tehdessä näe ohjelmaa.

      Poista
  9. Kauniita kuvia !♥

    https://ajatuksiakalenterissa.blogspot.com/

    VastaaPoista
  10. Täytyypä käydä kurkistamassa oman blogini roskapostiin...
    Kylläpä kirvojen kanssa on ollut taistelua, toivottavasti voit nyt julistaa itsesi voittajaksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa välillä kurkata roskapostit, ettei häviä asiallisia kommentteja. Luulen, että voitto kirvoista on nyt selvä. En nimittäin löytänyt tänäänkään yhtään kirvaa murateista. Pidän ne kuitenkin tarkkailussa edelleen, vaikka siirsin kasvit jo eteiseen omalle paikalleen. Viihtyvät siellä kuitenkin paremmin kuin huoneenlämmössä.

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!