Puutarhasta kellarin kautta ikkunalaudalle

Hangen syvyys ei houkuta kahlailemaan polkujen ulkopuolella.

Pitää välillä raportoida välillä jotain puutarhankin kuulumisista, vaikka ei siellä ihmeitä talvisaikaan tapahdu. Kaikki on syvällä hangen alla ja loput saavat pitää varansa, etteivät joudu rusakoiden hampaisiin. Lunta on täällä lapionvarrella mitattuna suunnilleen 65cm, eli aika lailla normaalitalven lukemat. Sen verran hyvin on ollut plussakeliä, että hanget ovat sentään pikkuisen madaltuneet aina välillä, vaikkei mistään huomattavista vajumisista voikaan puhua. Aina voi kuitenkin toivoa, että päälle satava räntä sulattaa edes pikkuisen alla olevia lumimassoja.

Jänikset ovat kiertäneet ahkerasti pensasmustikoita ja 'Sinikka'-luumua ympäröivän verkon laidoilla.

Rusakoilla on tänä talvena kulkenut vakioreitti takapihaltamme Karon pissapaikan polkua pitkin pensasmustikoita ympäröivän verkon laitaa myöten kohti naapurin tonttia. Olen pelännyt niiden jollain kerralla poikkeavan poluiltaan pari metriä sivummalle ja löytävän tarha-alppikärhö 'Albina plenan', joka on hyvin köykäisesti suojattu. Aiempina talvina rusakot ovat pomppineet sen takaa, joten ainoat suojaukset olivat sillä puolella ja etupuolelle jäi vain pari pientä pitsiverhon pätkää lähinnä harhautukseksi. Keksin jossain vaiheessa talvea heitellä Karon jätökset (kumpaakin väriä) alppikärhön juurelle ja lähettyville siinä toivossa, että niiden haju saisi rusakot etsimään syötävää muualta. Toistaiseksi alppikärhön luokse ei ole otettu pomppuakaan, joten ehkä konsti on toiminut. Toki rusakoilla on ollut muutakin evästä, kuten loistokärhön versoja.

Keräsin mustikkaverkon toiselle laidalle loistokärhön versoja luvalliseksi evääksi. Niistä on pupellettu jo yli puolet.

Vielä menee ainakin kuukausi ennen kuin voi alkaa toivoa, että rusakot eivät enää suuntaa alppikärhöä kohti. Hankien vajuessa metsästäkin alkaa löytyä enemmän evästä, minkä toivon pitävän puput enemmän sillä suunnalla. Pitkäkorvien jälkien tarkastuksen jälkeen suuntasin kellariin tutkimaan talvehtijoiden vointia. Tai oikeastaan vain huvin vuoksi, kun ei puutarhassa mielenkiintoisempaa nähtävää ollut. Kellarissa olisi varmasti oikein virkeää elämää odottamassa valoisampia aikoja.

Kärhöt ovat vähän turhankin pitkällä kasvussaan. 'Evijohill' vasemmalla ja SAMARITAN JO oikealla. Napsin niistä pisimmät latvat poikki.

'Diamond Ball' on tehnyt jo kukkanuppujakin. Jännittävää!

Antakaa minulle virtuaalisesti kunnolla sapiskaa, jos alan jossain vaiheessa kesää puhua kellariin menevistä kärhöistä. Kymmenen (vai oliko peräti enemmän?) innokkaasti kasvuun lähtevää kärhöä kellarissa tässä vaiheessa vuotta aiheuttaa harmaita hiuksia ja silmissä viliseviä kauhukuvia tilanteesta kuukauden päässä. Olen vielä pulassa niiden kanssa! Viime vuonna nostin kärhöt ja monta muutakin talvehtijaa kellarista ulkovaraston puolelle huhtikuun puolivälissä. Talvi on ollut sen verran leuto, että uskoisin ulkovaraston lämpenevän todella nopeasti kellarikasveille riittävän lämpimäksi kunhan vain ei ulkona ole kovasti pakkasta. Ehkäpä siis voin tänä vuonna nostaa kellarin asukkaita jo huhtikuun alkupuolella varastoon aloittelemaan kevättä. Nyt nostin varaston puolelle ainoastaan loistokärhöjen siemenkylvökset. Kellarissa on ollut kevättalven aikana 3-4 astetta lämmintä, joten ehkä kylvöksille ei tee pahaa saada pikkuisen kylmempää käsittelyä ennen lämpimämpiä aikoja.

Syksyn alelöytö mustaluumu on myös herännyt. Näiden silmujen pullistelua ja lopulta avautumista on todella jännittävää odotella.

Meillä olikin vähän erilaista tekemistä tänä viikonloppuna. Lasten on pitänyt päästä jo monena talvena pilkille mummon ja papan kanssa mutta reissu on peruuntunut joka kerta. Milloin on ollut liian raaka keli, milloin heikot jäät tai jotain muuta estettä. Matkaakin mummolaan on sen verran paljon, ettei ihan joka viikonloppu ehdi siellä käymään. Vihdoin tänään pääsimme kokeilemaan kalaonneamme (ja lasten kärsivällisyyttä). Melko pian pilkkiminen vaihtuikin lapsilla juoksenteluun ja lumisotaan samanikäisen serkun kanssa, mutta pääasia hommassa olikin ulkoilu ja hauskanpito.

Eräs järvi Keski-Suomessa. Vasemmassa reunassa näkyy puolet saaresta, jonne rakennetussa kodassa kävimme paistelemassa makkaraa.

Lapset eivät malttaneet kovin pitkään onkiaan uittaa, kun kala ei heti napannut. Sen sijaan mummo, pappa ja isäntä saivat joitakin ahvenia. Minä jätin homman suosiolla väliin ja pidin mieluummin Karon liikkeellä. Lapset pääsivät kelaamaan muutaman kalan ylös siinä vaiheessa kun jollakulla nappasi. Enemmänkin ahvenia olisi varmaan noussut, jos joku olisi niitä jaksanut odotella, mutta me suuntasimme kodalle makkaranpaistoon ja sen jälkeen takaisin mummolaan. Saalis oli 12 pientä ahventa, joista syötävää irtosi parisataa grammaa. Vau.

Lapset tekivät ahvenille pesän. Isoin ahven pilkottaa näemmä kasan alimpana, joten saalis näyttää vieläkin pienemmältä mitä se oli.

Kotiin palatessa piti tietysti tarkistaa taimien tilanne. Kastelin ne eilen aamupäivällä ennen kuin lähdimme ajamaan ja arvelin, että kyllähän ne nyt pärjäävät reilun vuorokauden helposti. Taivaalta rätki lähtiessämme rukkasen kokoisia räntähiutaleita ja tällekin päivälle oli luvattu vesi- tai räntäsadetta, joten aurinkokaan ei päässyt kuivattamaan ruukkuja. Kaikki muut olivatkin pärjänneet hyvin, mutta purppurarevonhännät retkottivat kaikki lötköinä. Olin vähän kahden vaiheilla, viitsisikö niitä edes kastella vai kylväisikö suoraan uudet siemenet. Päätin kuitenkin testata, miten hyvin ne virkoaisivat. Muutaman tunnin sisällä suunnilleen parikymmentä tainta oli noussut pystyyn. Olipa hyvä, että taimissa oli reilusti hukkavaraa!

Purppurarevonhännät virkoamassa, ylhäällä kaksi mustasilmäsusannan tainta juuri itänyt ja löytyipä etummaisesta purkista vielä yksi koreatörmäkukan taimikin.

Hain pari päivää sitten ensimmäiset hankikylvöruukut eteiseen ja eikö vain tänään kotiin tullessa siellä jo ensimmäinen etelänruusuruohon taimi näkynyt. Osa perennoista on kyllä todella nopeita! Yksivuotisten esikasvatukset ovat edenneet siihen vaiheeseen, että pitäisi alkaa pian koulia taimia. Kuperkeikan seurauksena katkenneiden 'Maskotka'-tomaattien tilalle kylvetyt siemenet ovat vihdoin kaikki itäneet ja taimet ovat vain vähän jäljessä muita tomaatteja. Tai no, yksi on vasta koukulla mullan pinnan rajassa, mutta parissa päivässä sekin on jo iso. Yksi 'Balkonzauber' oli koukulla silloin kun purkki kippasi nurin ja selvisi onneksi taittumatta. Se on nyt selvästi isompi kuin muut, mutta ero pienenee, kun taimet istuttaa sirkkalehtiään myöten multaan. 

Verkkokalvoille viimeiseksi tomaatintaimia. Ylhäällä 'Maskotkat' (yksi minikoukku vasemmalla), alhaalla kaksi 'Majaa' ja kolme 'Balkonzauberia'.

Koulimisten lisäksi vähän himottaisi tarttua taas siemenpusseihin ja kylvää jotain. Ehkäpä taimimäärän hillitsemisen takia jotain ikivanhoja siemeniä, jotka saattaisivat itää todella huonosti...