Huonekasveja ja hyötykasvipohdintaa

Kevät nakkeli eilen varsin erikoista säätilaa tänne suunnalle. Aamulla sateli räntää, puoliltapäivin vettä ja iltapäivällä töissä katselin ikkunasta, kun aurinko helotti niin kirkkaalta taivaalta kuin mahdollista. Illalla olin kuin kävelevä lumiakka jo pelkästään sillä matkalla minkä hipsin työpaikan ulko-ovelta parkkipaikalle. Ja auto oli noin viidenkymmenen metrin päässä ulko-ovesta, ei suinkaan useamman korttelin päässä. Päivällä sulana olleet tiet olivat liukkaan hyhmän kuorruttamat. Kevät keikkuen tulevi, mutta ei kai sen tarvitsisi saman päivän aikana äärilaidalta toiseen mennä. Tänään onkin onneksi ollut oikein kaunis ja aurinkoinen päivä ja lämpötilakin hyvin maltillisesti nollan pinnassa. Hanget siis sulavat hiljalleen ilman että joka paikka on lammikoita täynnä.

Purppurarevonhännät itivät vuorokaudessa ja vielä vähän turhan hyvällä itävyysprosentillakin.

Huonekasvini saivat viime keväänä melko perusteelliset käsittelyt. Suurimmalle osalle vaihdoin isommat ruukut ja kaikille laitoin vähintäänkin uutta multaa ja lannoitetta lisää. Siksipä tänä vuonna rapsuttelin vain pikkuisen pinnasta vanhaa multaa pois ja laitoin tilalle tuoreempaa sekä ripauksen kanankakkaa. Keltareuna-anopinkieli on kuitenkin odottanut jo pari vuotta suurempaa ruukkua ja viimein tänä keväänä sain aikaiseksi hankkia sellaisen. Vanha ruukku oli halkaisijaltaan 25cm, uusi 30cm ja muutos tuntuu silminnähden hyvin suurelta. Ennen anopinkieli näytti valtavalta, nyt melkeinpä pieneltä, vaikka en nykäissyt kuin pari huonokuntoisinta lehteä pois. Eivät ne kuitenkaan olisi kasvaneet kunnolla. Ruukun ja kasvin mittasuhteet vain muuttuivat melkoisesti. Uusi ruukku oli sen verran paljon entistä syvempi, etten edes harkinnut täyttäväni ruukkua kokonaan. Nyt kun anoppi on jätetty aika syvälle ruukkuun, se pärjää tuossa samassa monta vuotta ihan vain sillä, kun lisää uutta multaa juurien alle. Sitten kun uusi ruukku käy ahtaaksi, onkin varmasti aika nuorentaa koko puskaa.

Uusi ruukku näyttää melkein suhteettoman suurelta vanhan rinnalla.

Ja nyt anopinkieli näyttää hirmuisen pienelle. Ikkunasta näkyy päivän lumitilannetta.

Kultaköynnössekasotkusta lähti varmaan kolme metriä versoja veks. Mokoma kun alkoi tunkeutua jo ruokapöydälle.

Pullopuutarha on virkistynyt silminnähden, kun keskitalven pimeä aika on loppunut ja valoa tulee reilummin. Pirteimmin uutta kasvua on puskenut pilkkulehti. Muratti ja henkihieverissä riutunut kirjovehka ovat melko hailakoita ja näyttävät siltä kuin kaipaisivat vähän tujumpaa kasteluvettä tai jotain muuta muutosta olosuhteisiinsa. Ei pullopuutarhaa passaa hirveästi lannoittaakaan, etteivät kasvit kasva liian rehevästi ja puske ulos purkistaan. Ehkä kuitenkin nykäisen sieltä ainakin vehkan pois, sillä mieltä kaihertaa katsella selvästi kärsivää kasvia.

Sivusta pullopuutarha näyttää melko vehreältä.

Ylhäältä katsottuna harva kasvusto paljastuu, mutta ehkäpä kasvit alkavat taas tuuheutua kevään mittaan.

En ole minäkään välttynyt siemenhyllyjen houkutuksilta. Aiemmilla reissuilla unohdin ostaa vuonankaalia ja kun aiemmin tällä viikolla sattui olemaan ylimääräistä aikaa, päädyin tutkimaan erään marketin hyllyt tarkemmin läpi. Niinpä mukaan tarttui myös tatsoita ja kähärälehtistä salaattia. Muistelin, että salaatinsiemenet vanhenevat aika nopeasti enkä tainnut viime keväänä hankkia kuin kaksi lehtisalaattipussia. Muistikuvani piti onneksi paikkansa eikä laatikoista löytynyt kuin ne viimevuotiset salaatit sekä tatsoi, jonka parasta ennen päiväys oli jo kolme vuotta sitten. Säästän uudet siemenet kasvimaalle ja kylvän vanhat ruukkuihin eteiseen. Jos itävät, saan napsia varhaissatoa jo hyvissä ajoin leivän päälle ja istuttaa myöhemmin jämät kasvimaalle. Jos eivät, niin enpähän ole tuhlannut jo ennestäänkin pieneltä kasvimaalta tilaa vanhentuneille siemenille.

Salaattisaalis.

Minusta on kiva, jos kasvimaallakin on paljon eri värejä. Vanhat salaatit olivat kumpikin punalehtisiä, joten niistä saa näihin uusiin yhdisteltynä oikein hauskat kasvustot. Kaikilla on vielä erilaiset lehtimuodotkin. Ja miten värikäs salaattikulhollinen niistä sitten syntyykään! Lisää väriä löytyi hernevalikoimasta. Lapsilla oli näkemisen arvoiset ilmeet, kun tutkivat hankkimaani pussia. Violetit pavut olivat heille jo ennestään tuttuja mutta violetit herneet herättivät kummastusta. Aikanaan sitten ihmetellään, minkä värisiä kukkia ne tekevät, löytyykö palkojen sisältä violetteja vai vihreitä herneitä ja onko maku yhtä hyvä kuin tavallisissa herneissä. Mansikkamaalle oli myös tarkoitus tulla lisäväriä keltaisista kuukausimansikoista, mutta taimia on tällä hetkellä hengissä enää yksi. Ei niitä montaa itänyt alunperinkään ja sitten juuri se puoli ruukusta, jossa oli enemmän taimia, pääsi kuivahtamaan pinnasta liikaa ja vasta itäneet taimet kuukahtivat siihen. Nyt yritän pitää sen ainokaisen hengissä, jotta siitä saa aikanaan täydennystaimia. Ihan hirveät paineet tällaiselle hitusen huolimattomalle kastelijalle, joka on kaiken lisäksi juuri sen aurinkoisimman osan päivästä töissä. Jos ei aamulla muista tarkistaa kosteustilannetta, illalla saattaa olla jo myöhäistä.

Vähän vaihtelua hernepenkkiin.

Pikavisiitillä saksalaiseen lähti tänään mukaan vain keltajuuria. Kiireessä on hyvä käydä tällaisilla ostoksilla, niin ei tule liioiteltua.

Selvästi hyötykasvitarhuri minussa innostuu, kun siemenhyllyiltä löytyy kaikkea kivaa kokeiltavaksi. Tänä vuonna mennään melko tutuilla lajeilla mutta niihinkin tulee virkistävää vaihtelua erikoisemmista lajikkeista. Kesäkukista olen onnistunut pysymään erossa. Tavoitteenani on saada vanhaksi meneviä ja jo vanhentuneita siemeniä vähennettyä, jotta voi taas jonain vuonna kokeilla jotain aivan uutta.