Tuntuuko keväältä?

On se kumma, miten pari aurinkoista päivää saa olon tuntumaan siltä kuin kevät olisi vain parin päivän päästä. Viikolla oli alimmillaan -25 astetta pakkasta, onneksi vain hetkellisesti eikä koko aikaa, mutta silti olin jo melkein lähdössä piippoja etsimään. Aurinko paistoi niin kirkkaasti ja tintit puuhailivat puissa. Nyt, kun pakkasta on vain muutama aste mutta lunta tuiskuttaa jo ennestään korkeiden hankien päälle, tuntuu kuin oltaisiin vielä helmikuun alkupuolella. Ei mitään kiirettä siis piippojahtiin, vaan mieli suuntautuu kiltisti esikasvatuksiin.

12.3.-23 lunta on takapihalla aika paljon ja lisää tuiskuttaa. Lapset ovat taas kaivelleet käytäviä.

Tomaateista kaksi 'Maskotkaa' iti hyvin nopeasti uunin päällä, yksi 'Balkonzauberkin' oli jo pikkuisen ehtinyt työntää koukkua mullan pinnalle ennen kuin tapahtui kauheita. Tarkistin niiden tilanteen eräänä iltana ja päätin jättää vielä yöksi lämpimään, jotta loputkin siemenet alkaisivat itää. Toista purkkia asetellessani onnistuin keikauttamaan tomaattipurkin nurin uunin päälle ja tietysti kumpikin itänyt 'Maskotka' katkesi siinä rytäkässä. Ei auttanut muu kuin piilottaa uudet siemenet multiin. 'Balkonzauberille' ei onneksi käynyt kuinkaan. Nyt 'Balkonzaubereista' ja 'Majoista' kaksi on itänyt, mutta 'Maskotkasta' ei näy koukun koukkua. Onneksi avomaalle tulevilla tomaateilla ei vielä mikään hirveä hoppu ole eikä haittaa hirveästi, vaikka omat siemenet eivät kaikki itäisikään. Taimia kun on tulossa myös äidiltäni ja nyt vielä muutama enemmän, sillä hän innostui tilaamaan myös täällä blogeissa kehutun 'Vilman' ja jonkun toisen ruukkukasvatukseen sopivan tomaatin siemeniä ja lupasin ottaa yhdet taimet kumpaakin. Ensi kesänä on siis eri tomaattilajikkeita pilvin pimein maisteltavana.

Tomaatit etualalla (pari koukkua vasta pilkistelee), sitten pari basilikaruukkua, kelloköynnös ja chilejä.

Käväisin itsekin siemenostoksilla. Ajatus avomaankurkun kokeilemisesta jäi sen verran tehokkaasti mieleen, että päätin ottaa härkää sarvista ja kokeilla vielä sitäkin ennen kuin teilaan kurkun kasvatuksen mahdottomaksi omassa puutarhassa. Löysin karvasaineettoman ja partenokarppisen lajikkeen 'Profi' F1 siemeniä, jonka olin etukäteen googlailun perusteella valinnutkin yhdeksi varteenotettavaksi ehdokkaaksi. Siemenpussista riittäisi 14-16 taimeen, joten aika monta kertaa saa kylvää kurkkua, jos mennään yhden taimen vuositahtia. Kuinkahan pitkään kurkun siemenet säilyttävät itävyytensä vai pitääkö pari vuotta kasvattaa kurkkua oikein urakalla?

Uudet samettiruusut ja kurkut. Yhdellä kerralla muistin vahapavut mutta uudet vuonankaalin siemenet ovat edelleen ostamatta.

Kurkun lisäksi ostin samettikukan siemeniä. Omat siementenjämät olivat jo sen verran vanhoja, että niistä ei varmasti montaa siementä idä. Jo viime keväänä ne itivät todella heikosti eivätkä tehneet yhtään siementä kesän aikana. Suurin syyllinen saattoi olla kosteus, minkä vuoksi pölyttäjät eivät lennelleet kovin ahkerasti ja harmaahome pilasi suurimman osan siemenkodista. Osa syystä voi olla myös siemenissä, eli kukat saattoivat olla jo alkujaan lisääntymiskelvottomia. Kun on vuosi vuodelta kerännyt siemenet omista kukista, on niiden perimä saattanut aikaa myöten heiketä. Saanpahan nyt aivan uutta lajiketta kokeiltavaksi ja toivon mukaan pärjään sillä seuraavan vuosikymmenen.

Kokeilin idättää uusilla versotusalustoilla vanhoja siemeniä (oikealla linssiä tuoreemmista siemenistä).

Välillä vanhat siemenet itävät erinomaisesti, välillä huonosti. Esimerkiksi tomaattien ja paprikoiden sanotaan säilyttävän itävyytensä hyvin, palsternakan ja salaattien heikommin. Pienellä kasvimaalla ei tule useinkaan käytettyä koko pussillista siemeniä, joten samasta pussista saa kylvää useampana vuonna. Jossain vaiheessa saattaakin käydä niin, että taimia ei ilmesty, vaikka miten olisi kylvöksiä hoivaillut. Viime vuonna mangoldi, vuonankaali ja punajuuri eivät itäneet kovin hyvin, joten päätin ripotella loput jämät versotettavaksi ja kaveriksi vielä sinapinsiemeniä. Versotusalustalle ei tule lainkaan multaa, vaan alla olevaan astiaan laitetaan vettä sen verran, että se tulee pikkuisen läpi alustan rei'istä ja pitää siemenet kosteina. Vettä vaihdetaan päivittäin ja seurataan etteivät siemenet homehdu. Yleensä eivät, jos ovat edes itämiskykyisiä. Parasta ennen -päiväykset olivat mangoldilla 2019, vuonankaalilla 2020 ja punajuurella peräti 2015. Eipä niistä montaa siementä ole itänyt. Eniten vihreää näkyi sinapissa, joita olen napsinut syötäväksi sitä mukaa kun ovat saaneet sirkkalehtensä auki. Punajuuresta ja mangoldista on lähtenyt itämään muutamia siemeniä, vuonankaalista vain joitakin yksittäisiä. Kasvimaalle päätyy siis tuoreempia siemeniä.

Uusi kylvökokeilu akvaariokasvien mukana tulevissa verkkoruukuissa. Kahdessa yläosa on umpinaisempi ja reikiä vasta alempana.

Kävin läpi myös kesäkukkien siemeniä. Mustasilmäsusannan parasta ennen -päiväys oli 2019, koreatörmäkukalla 2020. Koska kelloköynnöksiä on itänyt vasta yksi enkä kylvänyt kuin kaksi uutta siementä, piilotin köynnösvajautta täyttämään multaan peräti 15 mustasilmäsusannan siementä, viisi kuhunkin ruukkuun. Koreatörmäkukan siemeniä meni saman verran yhteen ruukkuun; ne kun eivät oikein itäneet toissa keväänä. Lisäksi laitoin yhteen ruukkuun purppurarevonhäntää. Akvaariokasvien mukana on tullut samantapaisia verkkoruukkuja mitä on esimerkiksi kaupan salaateissa, joten kokeilin hyötykäyttää niitä. Kasvusammal on sen verran karkeampaa rakenteeltaan, että se tuntui pysyvän aika hyvin purkeissa. Kastelu hoituu suoraan alusena toimivan salaattirasian kautta. Jos kutakin sorttia itäisi vain muutamia yksilöitä, ne voisivat kasvaa pidempäänkin noissa ruukuissa. Muussa tapauksessa joudun koulimaan ne isompiin purkkeihin myöhemmin keväällä. Nyt eivät kuitenkaan vie kovin paljon tilaa.

Kolme laatikkoa ok, vasemmalla alhaalla surkein. Kellarissa oleva laatikkokin on vähän heikonlainen.

Olen leikannut pelakuita ja tarkastellut muutenkin niiden vointia. Talon julkisivun parvekelaatikoissa olevista pelakuista osa on hyvin virkeinä kasvuun lähdössä, osa kärsi selvästi syyskylmistä. Taisi muutama pakkasyö vähän kurittaa niitä, vaikka syksyllä päällisin puolin näyttivät olevan kunnossa tai vain muutama latvaverso paleltuneena. Onneksi pelakuun pistokkaat juurtuvat yleensä aika helposti, niin voi korvata henkensä heittäneet yksilöt uusilla. Koska huolellisemmin syyskylmiltä varjelemani 'Appleblossom' on talvehtinut erittäin hyvin, otin siitä pari pistokasta juurtumaan ja laitan ne aikanaan parvekelaatikoihin. Onpahan kaunottaresta varakappaleita eikä ruukkumäärä lisäänny. Tuskinpa pari 'Appleblossomia' valkoisten joukossa hirveästi häiritsee yleisilmettä.

'Appleblossom' on näin vehreä jopa leikkaamisen jälkeen. Vasemmanpuoleisen haaran jätin vielä kasvamaan, jotta saan siitä pari pistokasta lisää.

"Omenankukan" pistokkaat etualalla, taustalla sellereitä ja oikeassa reunassa chilit 'Lombardo' ja nimetön takapotkuinen.

Eteisessä kasvit jakselevat niitä aiemmin mainittuja paria pelakuuta lukuun ottamatta hyvin. Ensimmäistä kertaa ikinä riippapelakuu on vihreä ja täysin kirvaton. Murattien kirvaongelma poistui kunnon pakastuksella mutta rosmariiniin on välillä ilmestynyt muutamia vihreitä kirvoja. Napsin niitä ohikulkiessani pois. Rosmariini on muuten oikein virkeä, joten sain sen talvetettua jo toisen talvensa yli onnistuneesti. Tässä vaiheessa kevättalvea uskaltaa jo huokaista helpotuksesta ja jopa riemuita asiasta. Joulun alla hankittu jouluruusu on viihtynyt hyvin, samoin syksyllä itäneet vaaleajouluruusun taimet ja etuajassa ennen kylmäkäsittelyä kasvuun hurahtaneet kyläneidonkielen ja tarhaillakon taimet. Alun perin aioin hakea maaliskuun alkupuolella joitain perennakylvöksiä kylmäkäsittelystä sisälle, mutta siellä ne vielä pötköttelevät hangen alla. Niiden hakemista viivästyttää se, että taimihuoneena toimivan vierashuoneen pöydällä on edelleen ompeluprojekteja. Jo pari kuukautta sitten aloittamani farkkumekko edistyy hyvin hitaasti, joten ompelukone vie suuren osan pöydästä. Siksi on pakko rajoittaa taimimäärää. Nykyinen purkkimäärä mahtuu toistaiseksi keittiön ikkunalaudalle muutaman huonekasvin kaveriksi.

Orkidea tiputti keskitalven pimeydessä osan nupuistaan mutta päivien pidetessä uusia on alkanut aueta latvaan. Alimmat kukat aukesivat viime vuoden puolella.

Taimien parissa touhuillessa päivät kuluvat yksi kerrallaan lähemmäs kevättä. Aurinkoisina päivinä se tuntuukin olevan jo todella lähellä. Toivotaan siis paljon aurinkoisia lopputalven/alkukevään päiviä!