Myrskyn alla

Melkein viikkoon en ole katsellut puutarhaa muualta kuin ikkunoista käsin ja kun eilen vilkaisin viikonlopun sääennusteita, piti päättää, lähteekö ulos sateessa vai navakassa tuulessa. Valitsin sadepäivän. En ole sokerista, joten kevyt tihkusade lämpimällä säällä ei haittaa, mutta kylmä sää yhdistettynä tuuleen pitää minut tiukasti neljän seinän sisällä. Ulos piti päästä, sillä en tiennyt, miten kävi kasveille alkuviikon pakkasissa ja oliko takapihalla pomppinut rusakko tehnyt tuhojaan kukkapenkeissä. Sen verran kävin sentään tiistaina kasvimaalla, että keräsin ruusukaalit ja loput purjot, sellerit sekä palsternakat pois pakkasesta. Niitä on viikon aikana laitettu ruuaksi tai silputtu pakastimeen.

Alppikärhö se vaan jaksaa vielä yllättää näinkin myöhään syksyllä.

Kasvimaalle mennessä huomio kiinnittyi heti ensimmäisenä maa-artisokkiin, joita pakkanen oli jo hiukan kurittanut. Osa lehdistä roikkui mustina mutta osa ei vielä ollut mokkonaankaan kylmästä. Koska oli luvattu tuulista säätä, päätin lyhentää kasvustoja reilusti, jotta ne eivät kaatuilisi ainakaan kovin pahasti. Lyhyemmät ja hennommat varret jätin leikkaamatta mutta kaikki paksut saivat typistyksen. Pisimmät leikkaamani varret olivat suunnilleen 2,3m pitkiä ja niistä jäi maahan suunnilleen 1,5 metrin tyngät. Niinpä maa-artisokan kasvustot huitelivat parhaimmillaan melkein neljän metrin korkeudessa. Aikamoinen voima pienillä mukuloilla, täytyy sanoa. Muutaman mukulan olen etureunasta pinnasta kaivanut ruuaksi mutta niiden koolla ei vielä juhlittu. Veikkaan, että keskemmällä kasvustoa ja syvemmällä on paljon suurempia mukuloita. Ja ehkä mukulat vielä kasvavat pikkuisen kokoa kun en varsia ihan lyhyiksi leikannut.

Leikatut maa-artisokan latvat pilkottavat vasemmalla sinisen tynnyrin takana. Sadevesiastiatkin on jo peitelty talveksi.

Sato on näistä lavoista kerätty, tosin ruusukaalin jätin vielä pystyyn, jos jokunen minipieni kerän alku kasvaisi edes peukalonpään kokoiseksi ennen talvea.

Jotakuta voisi hirvittää tyylini "siivota" kasvimaa talveksi. Puhdasta ja siistiä multapintaa ei juuri näy ja lavoihin on jätetty naattien jämiä ja pakkasen puremia tomaattikasvustoja.  Noudatan kasvimaalla samaa periaatetta kuin kukkapenkeissäkin, eli jätän madoille ja muille hajottajaeliöille talveksi ruokaa ja tekemistä. Olen silpunnut naatit karkeasti lapiolla ja sotkenut niitä osittain pintamaahan. Suurimman osan jätän kuitenkin silputtuina mullan pinnalle katteeksi ja saatan tuoda vielä syksyn lehtiä lisukkeeksi. Ruusukaalien irronneille lehdille en ole vielä tehnyt mitään. Kokonaiset lehdet ovat toistaiseksi maanpinnalla houkuttelemassa etanoita, jotka on helppo kerätä kaalinlehdiltä pois ja siten vähentää ensi kesän etanakantaa.

Tyhjennetyistä tomaatti- ja paprikaruukuista on tullut mukavasti biohiiltä lavoihin. Palaset hautautuvat syvemmälle, kun uutta multaa tai kompostia tulee päälle ja multaa möyhii.

Puna-ailakki kukkii vielä nätisti tontin laitamilla.

Kukkivat kasvit alkavat olla jo hyvin vähissä. Yllä olevan puna-ailakin veroista kukkapaljoutta ei ole enää missään kasvissa, jos komeamaksaruohoja ei lasketa mukaan. Muutamassa esikossa oli joitain kukkia ja parissa viimeisessä kärhössä oli kohtuullisesti säilyneitä yksittäisiä kukkia. Ruskalehtiä ei ollut juurikaan muissa kasveissa kuin purppuraheisiangervoissa. Nyt punnitaankin puutarhan syyskestävyys. Moni perenna pysyy vihreänä talven yli ja vielä useampi säilyy katsottavan näköisenä hyvin myöhään syksyyn saakka. Omassa puutarhassa ihastuttaa nyt suon ympäristö, jossa löytyy varsin paljon väriä vuodenaikaan nähden.

Purppuraheisiangervo 'Tiny Wine' loistaa majapenkin tähtenä. Taustalla näkyvä hopeanvihreä imikkä on kasvanut valtavasti kesän aikana.

Nukkapähkämöt tulivat majapenkkiin kompostimullan mukana. Kitkin osan pois mutta joitakin jätin kun eivät olleet tärkeämpien kasvien tielläkään. Pääasia, että edes joku muu kuin rikkaruoho peitti tyhjää multapintaa. Majapenkin muheva multa ja varjoisankostea kasvuympäristö ei ole paras paikka kuivassa ja paahteessa pärjäävälle nukkapähkämölle mutta eipä tuo ole näyttänyt vähän poikkeavasta ympäristöstä säikähtävänkään. Itse asiassa nukkapähkämön hopeanhohtoinen sävy yhdistettynä purppuraheisiangervoon on ollut niin paljon mieleeni, ettei vahinko ole haitannut lainkaan. Koska nukkapähkämöllä on sen verran taipumusta levittäytyä sekä juurillaan että siementen muodossa, olen alkanut katsella parin metrin päässä suon toisella puolella kasvavaa imikkää sillä silmällä, että siitä voisi ensi kesänä lohkoa jakopaloja pähkämöiden tilalle. Sekin kyllä leviää varmaan yhtä innokkaasti kuin pähkämö mutta olisi ainakin paremmin varjoisaan ja kosteaan ympäristöön sopiva kasvi.

Suon oikealla laidalla kuunliljat ovat jo ajat sitten luovuttaneet pelin mutta onneksi on muuta vihreää.

Kuluneena kesänä huomasin myös kyllästyneeni suon takana olevaan raparperiin. Se oli hetken aikaa hienon näköinen alkukesällä, kunnes tuli rankkasade ja tuuli, jotka repivät raparperin riekaleiksi. Se ei ole oikein tuntunut muutenkaan viihtyvän paikoillaan, joten ehkä sen on myös aika lähteä. Tilalle voisi laittaa pari niistä siemenestä kasvatetuista alppiruusuista. Ikivihreinä ne toisivat kauniin taustan suolle. Yksi siellä jo kasvaakin. Ikivihreistä puheenollen, vuosi sitten keväällä äidiltäni tullut tuijanrääpäle on viihtynyt erinomaisesti majapenkissä ja pörhistynyt oikein tuuheaksi. Tällä suunnalla puutarhaa on taustalla enimmäkseen lehtipuita, joten tuija tuo mukavasti väriä lehdettömään aikaan ja suuremmaksi kasvaessaan antaa suojaa muille kasveille.

Purppurapunalatvan siemenistä muodostuu hienot untuvapilvet muuten pakkasissa mustuneisiin varsiin.

Tuuli on alkanut iltaa kohti natisuttaa ikkunoita, joten purppurapunalatvan siemenet saattavat olla aamulla tuulen teillä. Silloin mustista varsista ei ole enää lainkaan iloa, joten ne voi käydä katkomassa lyhyemmiksi. Saksimista kaipaavat myös paleltuneet kelloköynnökset. Muutenpa taidan jättää kaikki perennat ja pystyssä pysyneet kesäkukat talventörröttäjiksi, sillä onhan tässä vielä vaikka mitä askaretta syksyn ajankuluksi. Verkotusurakkakin on melkein tehty, sillä sain viriteltyä viikolla ostamani jänisverkon paikoilleen luumutarhaan. Ehdin jo hetken aikaa olla tyytyväinen, kunnes huomasin 'Laatokan Helmen' ympärille jääneen puolentoista metrin aukkopaikan ja heti sen jälkeen tajusin, että hiekkalaatikon luona toinen 'Kuntala' on vielä aivan kokonaan verkottamatta. Olisin halunnut suojata myös kuutamohortensian ja mongolianvaahteran mutta milläs suojaat, kun varaston hyllyt ovat tyhjää täynnä. Alppikärhötkin jäivät verkottamatta 'Albina plenaa' ja 'Purple Dreamia' lukuunottamatta. Albinalle laitoin parin neliön palasen raudoitusverkkoa, jonka reikiä pienensin vetämällä pyykkinarua ristiin rastiin ja pujottelemalla paksuja oksia niiden väliin. 'Purple Dreamille' jäi vain pieniä raudoitusverkon palasia, jotka suojaavat edes kärhön alaosaa. Myöhemmin suojaan kärhöjen latvoja vanhoilla pitsiverhoilla. Ensi viikolla on kuitenkin tiedossa uusi reissu rautakauppaan tai taimistolle, mistä nyt sattuu enää sopivaa verkkoa löytymään, jotta saan edes luumupuille kunnon suojan.

Verkko-ostoksilta löytyi laukkoja puoleen hintaan. Napolinlaukat pääsivät aurinkopenkkiin, mustalaukat luumutarhaan.

Luumutarhasta löytyi loistokärhö 'Innocent Blushin' avautumassa ollut kukka, jota pakkanen ei ollut puraissut kovin pahasti.

Eikös silloin ole puutarhamaailma mallillaan, kun postauksen saa aloitettua ja päätettyä kärhönkuvalla?