lauantai 17. syyskuuta 2022

Tahmamultaa ja vastahankaisia kiviä

Tänä vuonna pääsin minäkin ihailemaan kelloköynnösten kukkia.
Syvimmät pahoitteluni taas teille, jonka puutarhassa ei ole tänä kesänä tarvinnut tuskailla liiman lailla kengänpohjiin, lapioon ja rautakankeen tarttuvan märän mullan kanssa. Kyllä oli kaivaminen tänään jälleen kerran niin hidasta ja raskasta kun jo hieman pinnasta kuivumaan ehtinyt multa oli kastunut parin päivän vesisateissa. Sain kuitenkin koivuangervoista toisen siirrettyä ja pienennettyä hieman toista. Siirretyn puskan jouduin pistämään palasiksi, jotta saisin siitä kaavailemani kapean ja timmin aidan kukkapenkin rajalle eikä yksi puska peittäisi puolta koko istutusalueesta.
Koivuangervot näyttävät vielä vähän rähjäisiltä, mutta eiköhän niiden ulkonäkö korjaannu, kun ensi keväänä alan leikkaamaan niitä muotoon.
Toiselle puolelle tuli hyvin tilaa mm. kärhöille ja tulevat istutukset ovat pensaiden takana hyvin suojassa lentäviltä jalkapalloilta.
Koivuangervojen siirron jälkeen kävin hakemassa ison ruukkuhortensian ja kolme alppiruusun tainta, jotka suunnittelin istuttavani maahan. Helpommin sanottu kuin tehty. Hortensian kuoppaa kaivaessani törmäsin tietysti kiviin. Ensimmäinen lähti helposti pois mutta toinen oli varsinainen kivimaailman vanha jäärä. Se vaikutti liikkuvan helposti edestakaisin mutta taisteli varmasti joka solullaan rautakankea vastaan kun sitä yritti saada nousemaan ylös. Viimein sain hivuteltua bumerangin muotoisen murikan maan pinnalle ja lopulliselle paikalleen ylimmän portaan viereen.
Saman kuopan kivi numero kolme koeteltavana. Tämä on aina lupaava näky. Kiviä maasta kammenneet tietävät, mistä puhun.
Bumerangin vierestä löytyi selvästi isompi kivi, joka myös alkoi suht helposti liikahdella. Siihen se sitten jäikin. Tuntui, että kivi oli tarttunut pohjastaan suorastaan imukupin lailla maahan tai vähintään kasvattanut juuret, joilla se ankkuroitui tiukasti vieressään olevaan jättikiveen. Sitä en aio edes yrittää saada pois mutta pienemmän kanssa taisto vielä jatkuu ennen luovuttamista. Kivi on pakko saada pois, sillä muuten penkin kasvualusta on vähän turhan kivistä. Kivennäismaa tuskin tarkoittaa sitä, että kasvien juuret joutuvat etsimään multahippusia kivien väleistä. Aamupäivän urakointi jäi muiden hommien (ruuanlaiton, siivouksen ja sen sellaisten turhuuksien) takia kesken, joten kävin vielä illemmalla kokeilemassa rautakankijumppaa. Yhtä hitaasti kivi nousi kuin aamullakin, mutta olen kuitenkin saanut sitä kymmenisen senttiä hivuteltua ylöspäin. Hommaa hidastaa eniten se, että märkä multa ei valu kiven alle itsekseen enkä saa tökittyä sitä lapiolla samalla kun roikun rautakangen päässä. Urakka jatkuu huomenna ja jos multa ei ole kuivunut tarpeeksi tai kivi laihtunut yön aikana, pyydän paikalle perheen lihakset.
Todellisuus on se, että kivi on edelleen montussa ja kasvit montun vieressä. Bumerangikivi sentään on paikoillaan nurmen reunassa.
Kaksi varjokujan portin juurelle istutettua kelloköynnöstä sai aika hyvin peitettyä oman alueensa ja ovat nyt alkaneet aukoa nuppujaan.
'Kuntalan' sato on kerätty, tosin viime tipassa. Oikea keräyshetki olisi ollut jo pari päivää sitten, mutta enpä sateessa ja vielä työpäivinä viitsinyt (ja oikeastaan muistanutkaan) lähteä luumuja tutkimaan. Nyt ne olivat jo melkein ylikypsiä ja osa oli ehtinyt halkeillakin ja kun emme mekään kiloa kerralla syö, piti keksiä joku säilömiskonsti osalle sadosta. Hillo ja sose tuntuivat tylsiltä vaihtoehdoilta, joten päätin kokeilla ensimmäistä kertaa luumujen umpiointia. Laitoin mausteliemeen kanelitankoa, vaniljajauhetta ja tähtianista. Pienemmästä purkista maistellaan jo ennen kuin 'Viipurin punaluumun' sato kypsyy, jotta selviää, umpioidaanko vielä lisää luumuja vai keksitäänkö sen sadosta jotain muuta. Isännälle jo lupasin, että voidaan laittaa viipurilaisen runsaasta sadosta tulemaan myös testiannos luumulikööriä. Kivaa, kun luumuja tulee tänä vuonna jo sen verran paljon, että hedelmiä ei tarvitse jakaa tasan perheen kesken, vaan sadosta riittää reilusti tuoreeltaan syötäväksi ja pikkuisen säilöntäänkin.
'Kuntalan' luumut eivät ole esteettisesti kovin kauniita mutta maistuivat oikein makeilta.
Umpioidut luumut jäähtymässä. Hauskasti nuo luumut nousivat kuumennettaessa pintaan.
Yrittiköhän tämä porkkana lähteä käpälämäkeen ennen sadonkorjuuta?
Karo viettää huomenna 9-vuotissynttäreitään ja toivottelee lempilöhöilypaikaltaan karvaisille blogikavereille sohvalämpöisiä syyspäiviä.
Olipa muuten aamulla vaihteeksi erittäin mukavaa vilkaista sääennustetta. Olin eilen illalla katsonut vahingossa Helsingin sään, joten oli hyvin mieluisa yllätys huomata, että täällähän onkin poutapäivä. Ja kerrankin sääennuste myös piti paikkansa!

12 kommenttia:

  1. Ei miten ihana porkkana, sillähän on kynnetkin 😂. Tsemppiä kiven kanssa taisteluun. Nuohan luonnollisesti pitää yksin yrittää siirtää ainakin omassa pihassa kun ei luonto anna myöten apua pyytää. Mutta mikä multatila siihen syntyykään kerrasta kun viimein taistelun voittaa. Meillä vielä luumusato (= 6 luumua) hyvinkin jaettiin perheenjäsenten kesken, onneksi siellä jo runsaammin satoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli vähän pitkät kynnet, joten piti leikata ennen kuvan ottamista :D
      Apua piti kyllä tällä kertaa pyytää mutta nyt on kivi saatu montusta ylös ja alas lopulliselle paikalleen toiseen monttuun. Ei se kyllä isännänkään avustuksella ihan parissa minuutissa sieltä noussut, mutta tulipahan kunnon aamujumpat molemmille. Multaa sain kyllä kärrätä pari kottikärryllistä kuopan täytteeksi.
      Meillä ensimmäinen luumusato oli muutama vuosi sitten huimat kolme karviaisen kokoista möllykkää. Ne jaettiin veitsellä tasan neljälle hengelle :D Muutamassa vuodessa sato on todellakin moninkertaistunut ja lasketaan nyt kiloissa. Ehkä täysi kymppi ei vielä mene rikki, vaikka viipurilaiseen onkin tulossa valtavasti isoja luumuja.

      Poista
  2. Hauska porkkana. Toivottavasti kivi antaa periksi ja nousee ylös. Täällä kärsitään edelleen kuivuudesta vaikka sadettakin on saatu. Luumusato oli tänä vuonan hyvä, ne mitä ei syöty päätyi meillä luumuhilloksi. Siniset jäävät puuhun, niistä ei irtoa kivi sitten millään pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivi antoi periksi mutta ei se mikään muutaman minuutin homma ollut, vaikka isäntä oli apuna. Toivottavasti saisitte vielä sateita. Joku (Between?) oli tehnyt kriikunoista mehua, voisiko teidän sinisistä luumuista kokeilla myös sitä? Tai ehkä kivet irtoavat paremmin viikon päästä kun luumut ovat kunnolla kypsiä.

      Poista
  3. Minä onnistuin reväyttämään kylkeni tosi pahasti, kun aloin parannella penkin reunassa olleita kiviä parempaan asentoon, joten olehan varovainen niiden kivien kanssa taistellessasi.
    Hyvä idea tuo koivuangervojen istutus tuohon kukkapenkin reunaan. Muotoilemalla siitä tulee kaunis ja suojaa antava penkinreunus. Itse olen kasvattanut ruukuissa samaiseen tarkoitukseen erittäin hyvin leikkausta ja muotoilua kestävää taikinamarjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivien kanssa saa olla varovainen. Minä yritän aina liikutella niitä rautakangen avulla. Silloin ei tule vahingossa riuhtaistua liian ronskisti.
      Kiitos! Koivuangervoja sattui olemaan omasta takaa, joten niillä mennään. Saapahan äkkiä pallonkestävän reunan kukkapenkin rajalle.

      Poista
  4. No onpas siellä ollut kovat taistelut kiven murikoiden kanssa💪 Ja Saimilta terveisiä ja onnittelut Karolle😻 Pienriistaa kannetaan olohuoneen lattialle lähes päivittäin, vaikka ei vielä niitä toivoamiani vesimyyriä kuitenkaan. Mukava kuitenkin kun syö aina saaliinsa niin saa niistä hyvää ravintoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivien kanssa saa painia joka kerta kun täällä lähtee jotain kaivelemaan.
      Karo kiittää Saimia. Eikös se toisaalta ole hyvä merkki, ettei Saimi ole tuonut vesimyyriä näytille? Jos se vaikka tarkoittaisi sitä, että niitä ei ole teillä juuri tällä haavaa. Hiiret ja myyrät ovat kissalle parasta mahdollista evästä, joten hyvä, että Saimi on oppinut niitä metsästämään.

      Poista
  5. Mainio porkkana. Ehkä se on kyllästynyt ainaiseen märkyyteen ja kasvattanut käpälän pakomatkaa varten.
    Jatkuvien kiviurakoiden johdosta sinulla on pakko olla itselläsikin kunnon lihakset. Jokusen kiven olen itsekin kaivanut eli tiedän sen olevan hidasta hivutustaistelua, jossa naista koetellaan. Sinuna varmaan toivoisin edes pari kuoppaa hoituvan ilman kivilöytöjä. Toisaalta kivien avulla olet saanut hyvää rakennusmateriaalia puutarhaasti. Vähäkivisen tontin asukkina olen välillä hivenen kateellinen.
    Ymmärrän hyvin jatkuvien sateiden aiheuttamat haasteet. Takavuosina meilläkin riitti märkiä kesiä, mutta viime vuosina ollaan koettu sitä toista ääripäätä eli kuivuutta. Taitaa olla turha odottaa tasapuolisuutta näissä sääasioissa. On vain otettava, mikä annetaan.
    RapsutusOnnittelut syntymäpäiviään viettävälle Karolle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan on ollut porkkanalla mielessä vähän kuivempiin maisemiin lähteminen. Tiedä niistä lihaksista... Hyvin usein hivuttelen kiviä rautakangella ja etsin sellaiset kantit, joista kiven saa mahdollisimman vähällä voimalla liikkeelle. Olisihan se mukava, jos kivet itsekseen kömpisivät monttujen pohjalta ylös ja itselle jäisi vain sopivien paikkojen osoittelu. En haluaisi asua täysin kivettömällä tontilla, vaikka kuoppien kaivaminen siten helpompaa olisikin.
      Jospa ensi kesänä sateet osuisivat vähän tasaisemmin. Mieluusti kyllä itse kokeilisin vaihteeksi kuivempaa kesää, sillä meidän tontin olosuhteissa kuivuudesta ei olisi ihan niin pahaa riesaa kuin monessa muussa paikassa.
      Karo kiittää onnitteluista!

      Poista
  6. Sinulla sitten riittää noita vääntöjä kivimaailman kanssa ;D Vaan siinä kunto varmasti kohoaa ja kasvit saavat taatusti hyvän kasvualustan! Miten voikaan olla noin suloinen porkkana, tohtiiko tuota syödäkään, vai ovatko lapset jo maistelleet sitä varvas kerrallaan? Kiva, kun kelloköynnöksesi ehti kukkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riittää todellakin! Sykkeet saa helposti korkealle kivien kanssa painimalla. Lapset vetivät porkkanan muutamassa sekunnissa suihinsa. Tuskin edes kovin paljoa joutivat maistelemaan :D Kaikissa kelloköynnöksissä taitaa olla jo kukkia auki, joten tänä vuonna oli ainakin niille mieluisat säät.

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!