Kuuran kimallusta

Tämän postauksen kuurakuvat on otettu marraskuun lopulla, jolloin kaikki oli paksun kuuran peittämää ja aurinko paistoi upeasti. Nyt ainakin meillä on muutaman sentin paksuudelta lunta ja taivaalla näkyy pelkästään pilviä, joten ajattelin tuoda pikkuisen aurinkoa esiin edes kuvien muodossa.

Tuivion oksat olivat keränneet kimaltavia kuurahöytyviä päälleen.

Puolukka kasvaa sammalenpeittämässä, lahoavassa puunkannossa.

Sammalta puolukan juurella.

Kivet ja kivikkokasvit ovat edukseen myös kuuran peittäminä.

Kattomehitähti.

Lampaankorvat (nukkapähkämö) näyttävät saaneen talviturkin.

Patiopenkin yksi isoista kivenjärkäleistä kimmelsi aivan kuin siihen olisi kaadettu purkillinen askarteluhilettä. Voi kun oppisin kuvaamaan lumen kimalluksen sellaisena kuin silmä sen näkee!

Kivessä on hauska, kolmionmallinen kohokuvio. Sen syntymekanismi olisi kiinnostavaa tietää.

Pienestä pyöreästä kivestä oli tullut kimaltava siili.

Luulin jo, että meiltä taisi jäädä adventtikynttilät polttamatta, sillä inspiraatio tyssäsi aina joltain suunnalta sopivien materiaalien vähyyteen. Tuikkuja olisi ollut, mutta minkään näköistä tuikkuastiaa ei ollut neljää samannäköistä kappaletta. Pöytäkynttilöitäkin oli: kaikki keskenään erilaisia. Kruunukynttilöistä löytyi neljä samannäköistä, mutta meillähän ei ole yhtään kynttilänjalkaa. Päivän mittaan keksin, että ulkona on kasa sepeliä ja illalla lapsia nukuttaessani muistin hyvin vähällä käytöllä olleen lasimaljan. Näin syntyi mielestäni aika kiva, Hiidenkiven puutarhaan sopiva kivinen adventtikynttiläasetelma.

Koristeeksi pari pientä pihdan oksaa ja kolme vuorimännyn käpyä.

Karo kyllästyi seuraamaan emännän puuhia ja käpertyi sohvan nurkkaan aloittelemaan yöuniaan.

Tunnelmallista viikkoa!