Mylläystä aurinkopenkissä

Siedän mielestäni melko paljon keskeneräisyyttä mutta nyt alkoi sen verran tympiä etupihan keskeisen alueen aukkopaikat ja vuosien takaisten virhearviointien rehotus, että teki mieli tarttua lapionvarteen.

Rikkaruohoa, rehotusta ja liian kookas kasvi penkin etualalla.

Aukkopaikka aidan edessä oli hyvä niin kauan kun ritarinkannukset vielä kasvoivat siinä. Niiden hävittyä lopullisesti muutama vuosi sitten olen pyöritellyt ties minkälaisia suunnitelmia kyseiseen kohtaan. Mielessä on ollut uusia ritarinkannuksia, kärhöseinäkkeen rakentamista, paeonia rockii ja vaikka sun mitä mutta suunnitelman asteelle ne ovat jääneet. Ritarinkannuksille paikka oli liian kuiva, aurinkoinen ja tuulinen. Parimetrinen kärhöseinäke taas näyttäisi kummalliselta, vaikka peittäisikin mukavasti näkymää naapuriin. Tosin meidänkin naapurikyttäys hankaloituisi samalla, joten se oli hylättävä suunnitelmalistalta. Paeonia rockii on edelleen puolittain suunnitelmissani mutta aika näyttää, raskinko joskus hankkia sellaisen.

Kaatosade yllätti, kun olin juuri saanut istutettua ranskantulikukan aidan eteen.

Ranskantulikukkia tuli aikoinaan istuteltua vähän kummallisiin paikkoihin, sillä kuvittelin sen ensinnäkin jäävän pienemmäksi ja toisekseen olevan vain kaksivuotinen tai muuten lyhytikäinen. Viidettä kesää ne täällä jo kukkivat ja kasvavat vuosi vuodelta sekä korkeammiksi että leveämmiksi. Viime kesänä laitoin muutaman uusiin koteihin ja nyt tuli aika ottaa seuraavat käsittelyyn. Pionit ja keltaheisiangervo 'Dart's Gold' luultavasti kiittävät saadessaan lisää tilaa. Siirsin ranskantulikukan penkin etualalta ritarinkannusten jättämään aukkopaikkaan ja löysin samalla sen alta valkoisen punatähkän. Tulikukka muhkeine juurineen pärjää erinomaisesti kuivuudessakin ja se tuo kukkiessaan korkeutta aidan viereen. Tuulta ja kaatosadetta se ei välttämättä kestä sen paremmin kuin ritarinkannuskaan mutta aitaan on helppo käydä sitomassa ongelman ratkaiseva tukinaru.

Ranskantulikukan juuri oli paksumpi kuin ranteeni.

Istutin sadekuuron jälkeen ranskantulikukan eteen matalaa siperiankurjenmiekkaa, joita oli jo muutama siellä ennestään. Kurjenmiekkojen eteen pääsi törmäkatkero, joka ei oikein sopinut entiselle paikalleen. Aidalla kasvavan loistokärhö 'Elsa Späthin' ja tiukukärhö 'Arabellan' välissä on ollut vain sipulikukkia ja lemmikkiä. Päätin siirtää sinne varjokujan portin viereltä tähkähietaliljan, joka oli hukkumaisillaan köynnöskuusaman sekaan.

Ainakin siellä kasvaa nyt jotain. Ranskantulikukka otti vähän nokkiinsa siirrosta.

Seuraava ongelmakohta.

Keskemmällä penkkiä oli toinen ongelmaksi äitynyt ranskantulikukka. Se retkahti edellisissä rankkasateissa ja tuulissa joka suuntaan ja peitti nyt puolet kaikista vieruskavereistaan alleen. Sen poisto sai aikaan oman ketjureaktionsa, sillä alta paljastui melkoinen lemmikki- ja oreganosotku. Viittakurjenmiekatkin piti jakaa, sillä juurakkopötkylät olivat ihan toisissaan kiinni isoina laattoina.

Kottikärrystä loppui tila jo alkuunsa ja kukapa sitä nyt kesken hommien lähtisi tyhjentämään...

Näyttääpäs tyhjälle.

Aidan eteen pensaiden väliin jäi sopivasti paikka viimekesäiselle punahatun siementaimelle. Täyttäköön tilaa siihen saakka että pensaat yltävät toisiinsa kiinni. Istuttelin punahatun eteen kurjenmiekkoja ja totesin, että vielä jäi tilaa jollekin. Autotallin seinustalla odottelikin sopivasti poistolaarista löytynyt tarhaviinikärhö 'Madame Julia Correvon', josta tulisi aika sähäkkä pari keltaheisiangervolle. Keväällä hankittu loistokärhö 'Comtesse de Bouchaud' taas sopisi hienosti viereiseen purppuraheisiangervo 'Diaboloon', joten eikun kuoppaa kaivamaan. Siinä olikin kerrassaan pehmoinen, kivetön maa kaivettavaksi. Alkuperäinen suunnitelmani oli pitää Comtesse ruukussaan ensi kevääseen saakka mutta nyt se oli helpoin istuttaa. Onneksi se oli juurtunut aika hyvin viiden litran ruukkuunsa, niin ei hirvittänyt istuttaa sitä maahan.

Istutukset tehty.

Ajattelin laittaa kärhöille vain matalahkot tuet, joiden avulla ne pääsevät kiipeämään ylempänä kurottelevien heisiangervojen oksille. 'Madame Julia Correvon' ei ollut kukassa ostohetkellä mutta siinä oli yksi melkein kuihtunut kukka, joka näytti minusta oikean väriseltä. Se saattaa olla myös tummanvioletti, joka ei myöskään olisi huono pari keltaheisiangervolle. 'Diabolon' kanssa tummanvioletti ei ehkä toimi yhtä hyvin mutta siksipä istutin Comtessen lähemmäs 'Diaboloa' ja Julian pionin viereen. Kärhöjen eteen istutin reunusasteri 'Sinipilveä' ja heisiangervojen aluskasviksi muutaman peittokurjenpolvi 'Biokovon'. Niitä pitää hakea vielä lisää pation luota kunhan ehdin. Ensi keväänä aion leikata 'Diaboloa' vähän pienemmäksi, jotta keltaheisiangervo saa myös tilaisuuden kasvaa sopusuhtaiseksi. Se otti tänä kesänä melkoisen kasvuspurtin, joka varmasti jatkuu ensi vuonna.

'Comtesse de Bouchaud' ei ole hassumpi pari keltaheisiangervollekaan.

Vielä viimeinen projekti.

Lopuksi jatkoin viime syksynä aloittamaani suunnitelmaa poistaa penkistä nurmen pinnan alapuolelle uponneet reunuskivet ja pitää reuna jatkossa kantattuna. Homma edistyi vähän väliä yllättäneiden sadekuurojen takia suunnilleen puoli metriä kerrallaan mutta tuli viimein valmiiksi. Eihän tässä koko mylläyksessä mennytkään kuin neljä päivää. Bonuksena sain kaksi kottikärryllistä kiviä muualla puutarhassa käytettäväksi.

Karo esittelee valmista penkkiä.

Maksaruohot 'Strawberries and Cream' kukkivat koiran korkuisina.

Niin tuli siisti kaarroskin ihan käsivaralla.

Purppuraheisiangervon oikealta puolelta lähtee vielä ranskantulikukka pois ja ehkä jotain muutakin pitää penkin loppuosalle vielä tehdä. Vielä ei vain ole selkeää suunnitelmaa sinne, joten jääköön toistaiseksi koskematta. Lopuksi pitää tietysti laittaa päivän kärhökuva. Aurinkopenkin ehdoton tähti tällä hetkellä on tarhaviinikärhö PERNILLE ('Zo09113'), joka kukkii hulppeammin kuin koskaan.

Tässä koko komeus kadun puolelta.

Ja lähikuva.

Kivaa viikonlopun jatkoa kaikille!