Talvipäivän puuhailuja

Viikonloppuna täällä satoi sen verran paljon lunta, että voidaan puhua jo kunnon talvesta. Lapset ovat laskeneet pulkkamäkeä ja itse pääsin aloittamaan lumenkolauskauden. Ihmettelen taas sitä, miksi lunta sataakin aina juuri silloin kun isäntä on töissä! No, pysynpähän talven ajan kukkapenkinkaivelukunnossa, kun kolailen lumia. Myös Karo on riemuissaan lumesta.

Lumen alta voi löytyä vaikka mitä herkkuja (=lähinnä jäniksenpapanoita), kun hetken aikaa nuuskuttaa ja penkoo kuonolla.

Ja tottakai lumihepulit kuuluvat talveen.

Nyt ei taida piski itsekään tietää, mihin suuntaan on menossa. Hypyn jälkeen suunta jatkui kärhökaaren alta kasvimaalle.

Teimme lasten kanssa toisena adventtisunnuntaina yhden lumilyhdyn ja tarkoitus oli tehdä niitä enemmänkin, mutta kuopus ei ollut yhteistyöhaluinen. Kävin sitten myöhemmin itsekseni tekemässä pari lisää. Illan hämärtäessä sytyttelin niihin ja kaikkiin takapihan lyhtyihin kynttilät.

Lumipallolyhtyjen kaverina on aiemmin syksyllä tekemäni jäälyhty, johon jäädytin pikkutalvion versoja ja syysastereita.

Julkisivu sai valot marraskuun lopulla. Ensi vuonna pitää varmaan laittaa kodinhoitohuoneen ikkunan alle oma valosarjansa, ettei tarvitsisi vetää
 valoja vesipostin ja letkutelineen kautta ikkunalta toiselle.

Kadun päässä oleva katuvalo saa lumen näyttämään kuvassa  kummallisesti vaaleanpunaiselta.

Kokeilin elämäni ensimmäistä kertaa havukranssin tekoa. Pohjaksi kiepautin sähkökaapelia rinkulaksi. Havut kävin parturoimassa etupihan siperianpihdasta, jonka pehmeäneulasisia oksia oli oikein miellyttävää käsitellä. Kranssi pääsi ulko-oven viereen, sillä se oli ainut kohta, mihin sen sai ripustettua.

Enpä muistanut kranssia tehdessäni, että kävyt menevät suppuun kosteassa. Pari on tainnut tipahtaakin jo välistä. Ehkä tästä tuli myös pikkuisen liian iso tähän kohtaan...

Lasten joulukalenterista paljastui tänään pieni tarina tonttujen asumuksista. Meille oli ilmestynyt myös yön aikana pieni tonttuovi. Lattianrajan sijaan meidän tonttuovemme sijaitsee melkein 170cm:n korkeudessa seinällä. Siellä se onkin turvassa pieniltä sormilta.

Tontut olivat yöllä taikoneet ovensa näkyväksi. Tiedustelureissuille pääsee solmuköyttä pitkin. Myös postitonttu käyttää sitä tuodessaan postin.

Loppukevennyksenä laitan hieman krouvimman näköisen väkerryksen. Se on jokaisen pikkulapsen (tai toimiessaan ainakin äidin) joulunalusajan unelmien täyttymys: lelupiilo. Se valmistetaan teippaamalla pahvilaatikko umpeen ja laittamalla sen yläosaan halutun mittainen ja muotoinen putkilo liukumäeksi leluille. Meidän lapsista oli hurjan hauskaa laittaa leluja liukumaan putkea pitkin laatikkoon. Ne saa kaivettua pois pienestä luukusta, jonka tein laatikon kylkeen. Lähempänä joulua luukun voisi ehkä teipata umpeen ja toivoa, että lapset innostuksissaan eivät huomaisi sitä ennen kuin on laatikko kerätty täyteen leluja :D

Koristeluun on nähty aikaa ja vaivaa (=ei ole, jätän sen lasten huoleksi).

Legot liukuivat vauhdilla ja kolisivat kivasti laatikossa. Lelujen tuojillakin oli hirmuinen kiire.

Unihauva ei ihan sopinut putkesta.

Meni ehkä kymmenen minuuttia, kun laatikko oli täynnä leluja. Harvoin saa lapsia siivoamaan tavaransa näin nopeasti pois lattioilta. Hauskaa viikkoa!