sunnuntai 31. toukokuuta 2020

Kivikkoa ja narsisseja

Olette varmaan jo huomanneet, että postauksissani ei läheskään aina ole mitään järkevää teemaa. Varsinkin kasvukauden aikana yritän pysyä suunnilleen samassa tahdissa kasvien kanssa ja nehän eivät aina kuki tai kasva synkronoidusti toistensa kanssa yksi lajiryhmä kerrallaan. Toisaalta en myöskään välitä tehdä joka päivä parin kuvan ja lauseen pikkupostauksia ihan vain sen takia, että saisin sisällöt järkevästi kasattua. Siispä niputan tähänkin postaukseen yhteen kivikkorinteen ja narsissit, joilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Ainakaan minun puutarhassani. Koettakaa kestää!
Tarhakylmänkukka kukkii kuvassa komeimmillaan.Viitisen minuuttia kuvan oton jälkeen lapset keksivät mennä kiipeilemään kivikkorinteeseen ja tämä otti vähän osumaa... Onneksi ei katkennut kuin puolet kukista.
Talvi ei ollut suosiollinen silmäkatanoilleni (=sinikatana 'Alba'). Istutin viime kesän siementaimet (12kpl) ja ostamani yksilön neljään eri paikkaan ja ainoastaan kolmessa yksilössä on elonmerkkejä. Kaksi niistä on kivikkorinteessä ja yksi aurinkopenkissä. Aurinkopenkissä on lisäksi pari ykslöä, jotka saattavat olla hengissä, mutta eivät ole lähteneet vielä kasvuun. Kovaa on elämä katanoillani, sillä lasten kivikkorinteessä kiipeilyn seurauksena yksi niistäkin jäi jalan alle. Paremmin sille kuitenkin kävi kuin tarhakylmänkukalle (tai betoniselle lintualtaalle kivikkorinteen tuhoamisen jälkeen...).
Kuvasin tämän hienosti talvesta selvinneen katanan ja lähdin sen jälkeen tutkimaan muita kasveja. Kun huomasin, että lapset eivät lähteneetkään mukaani, käännyin takaisin ja huomasin kuopuksen seisovan tämän päällä. Onneksi suurinta vahinkoa taisi kärsiä vain viimevuotinen kukkavarsi.
Kirjaimellisesti jään sisällä talven viettänyt tähtilevisia 'Little Plum' selvisi hienosti ja puskee nyt kukkavanoja sen minkä ehtii.
Kitkin eilen koko kivikkorinteen. Eipä sinne ollut vielä ehtinyt tulla kovin paljoa rikkaruohoja. Helpompi ne on kuitenkin kitkeä pieninä, sillä vasta itäneidenkin rikkojen nyppiminen kivien kolosista on työlästä, saati sitten sellaisten, mitkä ovat ehtineet ulottaa juurensa syvälle maahan ja kivien alle. Kitkennän lomassa tein tarkistuksia talvitappioista. Toistaiseksi elonmerkkiä ei näy yhdessäkään loistosädekukassa ja punahatussa. Myös kivikkorinteessä kasvava komeamaksaruoho 'Herbstfreude' on kuollut (muualla ovat hengissä). Mahdollisesti menetettyjä ovat myös nepalinhanhikki, marmorimehitähti ja ristikki, joka oli selvästi vihreä lumien sulaessa, mutta taisi kärsiä kohtalokkaasti kevätahavasta. Onneksi kylvin keväällä varmuuden vuoksi lisää ristikkiä, joten saan paikkaustaimet pian tilalle. Pitää ensi vuonna muistaa suojata ne havuilla. Havupeitteestä huolimatta sinilemmiö on edelleen surkean näköinen. Uutta kasvua on kuitenkin tulossa kuivaneiden oksien seasta, joten pitää vain odottaa. Yllättäen kyllä myös osa nukkapähkämöistä on kuollut. Täysin odotetusti osa loistosalvioista on kuollut, mutta yllättävän moni niistä selvisi kuitenkin talvesta.
Vanha osa.
Viime vuonna valmistunut puoli. Aivan rinteen alareunassa ja pihaantulossa keltamaksaruohot aloittavat aivan pian kukinnan.
Kevätvuohenjuuret aloittelevat kukintaa, samoin kuin niiden välissä olevat helmililjamättäät. Rajamerkin ympärillä alkaa nousta väriminttua ja vuohenjuurten välissä pikkuinen isotähtiputki.
Kaukasiantörmäkukka on lähtenyt erinomaisen mallikkaasti kasvuun tänä keväänä. Sen takana on kukintansa lopettanut mätäs kevättähtiä.
Kivikkorinteen tärkeimmät kasvit ja tapahtumat on nyt suunnilleen käyty läpi, siirrytään siis narsisseihin. Tällä hetkellä kukkivat ainoastaan takanurkan tete-narsissit sekä valkean varjopenkin narsissit.
'Princess Zaide' kukkii kauneimmillaan.
Samaan aikaan samassa penkissä kukkivat 'Thalia' -orkideanarsissit.
Sekä yksi keltainen (!!) narsissi, jonka piti olla 'Thalia'. Taustalla pilkottaa myös yksi sininen helmillja. Kukat pyrkivät sotkemaan suunnitelmani!
Olen odottanut keltaisen 'Thalian' haalistumista, mutta se on eri mieltä asiasta ja pysyy sitkeästi keltaisena. Ihan söpö tuollainen vaaleankeltainenkin on, mutta pitää keksiä sille jokin toinen paikka, missä se ei sotke vaivalla laadittuja visioitani. Istutin viime syksynä tähän penkkiin pussillisen uusia sipuleita, sillä penkki laajeni. Kaikki muut kukkivat valkoisina paitsi tämä yksi. Mikä ihme luonnonoikku se oikein on vai olenko saanut jotain toista lajiketta?

16 kommenttia:

  1. Ihanan paljon kukkia on (oli) kylmänkukassa! Ja tuo kivikkorinne on aivan upean näköinen, sen voi kuvitella täynnä kukkia kohta.
    Hih, visiot! Varmasti tuo on jotakin muuta orkideanarsissia. Aivan ihana herkkupala!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä meinaa harmaantua ennenaikaisesti, kun näkee, mitä jälkeä lapset saavat puutarhassa välillä aikaiseksi. Onneksi suurin osa kasveista tekee uusia kukkia katkenneiden tilalle. Tarhakylmänkukastakaan ei enää tänään huomannut, että muutama kukka puuttui. Narsissin nimi olisi kiva tietää. Toivoin vähän, että sinulta olisi tullut vinkkiä ;) Söpöhän se on, kun ei ole kirkuvan keltainen. Taidan jo tietää sille sopivan paikan, missä tulee kauniisti esille.

      Poista
  2. Jollei suunnitelmia sotke pienet lapset niin sitten luonto laittaa vääränvärisen narsissin muiden joukkoon. Siitä huolimatta kivikkorinne paranee päivä päivältä. Ehkä ne arimmatkin kukat selviävät paremmin tulevina vuosina, kun saavat juurensa työnnettyä riittävän vahvoina ja syvälle.
    Ihan johdonmukaisia nämä sinun postauksesi minusta ovat. Ajatuksen on lupa lentää kasvista toiseen.
    Mukavaa sunnuntaita sinulle täältä meidän aurinkoisesta pergolasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sunnuntai oli meilläkin ihanan lämmin ja aurinkoinen. Välipalakahvit nautittiin mukavasti patiolla. Kivikkorinteen olosuhteet ovat vielä itsellenikin vieraat, samoin kuin oli moni talven aikana kuolleista kasveistakin. Kokeilemalla löytyy lajit, mitkä siellä viihtyvät. Viime talvikin oli hyvin poikkeuksellinen ja ankara kasveille.

      Poista
  3. Nyt kun olen parissa blogissa nähnyt tätä 'Thalia'-narsissia, minulla on herännyt epäilys, että tätä se voisi tämä minun valkoinen narsissini olla, jota olen miettinyt että mitähän se on. MInusta se on kivan siro narsissi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 'Thalia' on todella kaunis narsissi, ehkäpä jopa suosikkini. Pidän kyllä kerrannaisistakin, mutta ne eivät kestä sadetta niin ryhdikkäinä kuin sirommat narsissit.

      Poista
  4. Minulla kuoli tappaotalvena kaikki nukkapähkämöt, viime talven se kesti hyvin. Ja loistosalvioista kuoli emokasvi mutta onneksi siementaimet olivat hengissä. Kevätahava on ollut raju tänä vuonna, sen takia olen menettänyt muutaman kasvin. Ihana tuo hailean keltainen narsissi vaikka onkin eri sorttia kuin muut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että kevätahavalla oli osansa meilläkin monen kasvin kohdalla. Eipähän se ihmekään ole, etteivät kasvit kestä, jos päivällä paistaa aurinko ja tuulee, ja yöllä sen verran pakkasta, ettei maa pääse sulamaan. Yllärinarsissi on minustakin söpö ja pääsee ilman muuta sellaiseen paikkaan, missä pääsee oikeuksiinsa. Puhtaanvalkoisten kanssa se ei minusta oikein toimi, vaan näyttää jotenkin likaiselta.

      Poista
  5. Kasvien menetys on aina ikävää ja harmillista. Joskus tosin kuolleeksi luulemamme kasvi järjestää yllätyksen henkiin heräämisellään. Tarhuri kun usein on sangen malttamaton odotuksesaan. Minä uskoin viime kesänä hankitun tundrapajun heittäneen niin sanotusti ”hanskansa tiskiin”, mutta kuinka ollakkaan, nyt se näyttää hienoisia elonmerkkejä. Toivottavasti sinäkin vielä koet samaisen asian tiimoilta yllätyksiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pari kasvia olen kaivanut ylös, mutta niiden juuret ovatkin olleet selvästi mädäntyneet. Tiukasti maassa olevia ja napakan oloisia juurakoita en mene häiritsemään, sillä ne voivat hyvinkin vielä herätä. Kärhöt ovat opettaneet kärsivälliseksi eikä täällä niin isoja aukkopaikkoja ole, että olisi pakko istuttaa täydennystä.

      Poista
  6. Kasveilla on ihan omat maanalaiset juttunsa :D
    Minun hienon harmoniseen tulppaaniryhmään on eksynyt muutama pastoraalisen lila tulppu, näyttää vähän hölmöltä kun ne tököttävät siellä lohenväristen ja punaisten seassa mutta minkäpäs teet. Koetan muistaa laittaa niille vaikka villalangan ympärille että muistan nyppäistä sipuleineen ylös ja tehdä johonkin kulmaan liilan ryhmän. Hassua vaan, että tiedän tasan varmaksi etten ole sitä väriä ostanut.

    Kasvien menetys on kurjaa. Juuri tänään kurkin Endless summer -hortensioideni juurimultiin ja yritin löytää elonmerkkejä. Ehkä ne ovat vain hitaita, vielä en suostu myötämään etteivät ne talvehtineet kun oli suojaturpeet ja kaikki.
    Kärsivällisyyttä tämä laji ainakin jalostaa!
    Kukkeaa kesäkuuta sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin on! Eilen illalla vielä huomasin, että pari illalla ensimmäisen kukkansa avannutta 'Thaliaa' onkin keltatorvisia. Torvi on edelleenkin keltainen, joten pussillisen viidestä sipulista ainoastaan kaksi on oikean näköisiä. Minä olen muuten siirrellyt tulppaaneja ja narsisseja kukkivinakin eivätkä ole siitä kärsineet. Helpompi vain löytää siirrettävät yksilöt.
      Hortensiat ovat yksiä hitaimmista heräilijöistä, joten älä vielä menetä toivoasi. Oma ruukkuhortensianikin lähti hirmuisen hitaasti kasvuun, vaikka talvehti kellarissa turvassa talven säiltä. Kukkeaa kesäkuuta sinnekin!

      Poista
  7. Thaliat ovat todella kauniita! Ei pihakierroksella tarvitse erityistä juonta, riittää, että pääsee katsomaan ja pohtimaan. Kivikkorinteestä tulee hieno. Menetykset harmittavat, mutta osa juro ihmeen pitkään. Tänään epäilin näkeväni jotain pientä eloa yhden kilpiangervon kohdalla, luulin että kaikki kolme kuolivat talvella. No, vielä ei ole varmaa. Myös monta muuta perennaa on ollut tosi hitaita, osa on kyllä todennäköisesti menetettyjä tapauksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihakierroksella tosiaan mennään ihan puutarhan kukkijoiden mukaan, mutta välillä sitä miettii, pitäisikö kuitenkin postauksia jotenkin jäsennellä paremmin. Ehkä kuitenkin jatkan samalla linjalla minkä olen aloittanutkin. Ärsyttäviä nuo pitkään jurottavat kasvit, mutta toisaalta ne yleensä kukoistavat talven tuloon saakka. Pari "etanaa" oli herännyt yön aikana, mutta punahatut ja loistosädekukat antavat edelleen odottaa itseään, samoin kuin suurin osa kärhöistä.

      Poista
  8. Suloinen kylmänkukka, mutta tietysti harmi että pikku apurit eivät osanneet sitä yhtä paljon arvostaa :D
    Kivikon kitkeminen ajoissa on todella fiksua, itsehän aina mokaan kyseisen homman täysin. Nytkin tuolta kivikkopenkistäni nousee pari muhkeaa syvälle juurtunutta voikukkaa, huoh.
    Mukavaa kesäkuuta sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylmänkukasta ei onneksi enää huomaa, että oli joutunut tallotuksi. Minunkin pitää aina ottaa itseäni niskasta kiinni ja käydä rinne ja kivipolut läpi heti kun huomaan niissä ensimmäiset rikkaruohot. Kiitos! Mukavaa kesäkuuta!

      Poista

Kiva kun piipahdit blogissani. Jättäisitkö myös viestin käynnistäsi, ilahdun jokaisesta kommentista! Tervetuloa uudelleenkin!