torstai 13. kesäkuuta 2019

Onnenhetkiä ja epäonnistumisia

Saan puutarhassa yleensä enemmän onnistumisia ja ilon hetkiä kuin epäonnistumisia. Joskus tulee väistämättä ennalta-arvaamattomia vastoinkäymisiäkin. Katsotaanpa, jäädäänkö nyt plussan vai miinuksen puolelle.
Sorjalaukka 'Mount Everestit' alkavat kukkia pensasryhmässä. Istutin niitä syksyllä 20 kappaletta, joten voisi kuvitella, että niitä huojuisi pitkä rivi talon edustalla.
Toisin kävi: kukassa on kaksi valkeaa ja yksi violetti. Mitähän lajiketta tuo violetti sitten on, kun kaikkien piti olla valkoisia? Onneksi kaikki sipulit tekivät sentään lehtitupsut, joten ovat hengissä vaikkeivät kukikaan. Ehkä ensi vuonna sitten.
Takapihalla 'Laatokan Helmi' -keltaluumu on tehnyt ainakin viisi raakiletta. Lupaavasti näyttää siltä, että saamme syksyllä ensimmäiset maistiaiset.
Paitsi jos kirvat tuhoavat puun henkihieveriin. Onneksi leppäkertut ovat löytäneet herkkuapajan.
Takapihan lemmikkimeri lainehtii sinisenä, tosin viitapihlaja-angervot yrittävät vallata aluetta takaisin. Kuvan oikeassa reunassa oleva varjopenkki näyttää jo mukavan rehevältä.
Tosin kotkansiipi on lähtenyt vaeltamaan luvattoman aikaisessa vaiheessa. Ukkolaukan väri kuitenkin sopii kivasti sen kirkkaanvihreään väriin.
Varjoliljassa on paljon nuppuja tulossa, mutta mikähän sen lehtiä vaivaa? Kylmä, kuivuus vai tauti? Ötököitä en ole löytänyt.
Kasvimaalla näyttää harsoista huolimatta aika surkealle: itävyysprosentit eivät päätä huimaa ja harsoista huolimatta näyttää sille, että joku syö taimiani. Seuraavat kuvat ovat kaikki samasta penkistä, joka on kaalikasvien takia tiukasti täysin ehjällä harsolla paketoitu.
Nauriita on itänyt ihan mukavasti, etualan tatsoit aika paljon heikommin. Retiisit itivät hyvin ja niistä ollaan saatu jo kaksi maistiaista.
Mustajuurille kuohkeutin suurella vaivalla oikein syvältä maata ja keräsin kivet pois. Kylvin niitä pari metriä, mutta tässä on ainoa taimi. Kaksi muutakin oli, mutta ne on syöty melkein maata myöten, aivan kuvan oikeassa reunassa näkyykin niistä toinen.
Viimevuotinen salvia on kasvanut jo näin isoksi.
Kylvin erilaisia papuja parisenkymmentä. Niistä seitsemän on taimella, kolme on joku syönyt tämännäköiseksi ja loput jäivät itämättä.
Tomaattien kanssa samassa harsokopissa on paprikaruukku. Siinä onkin jo useita raakileita.
Pari pientä raakiletta ja tynkä isoimman raakileen varresta. Epäilen syypääksi pientä kaksijalkaista, joista kumpikaan ei tunnusta. Mutta mikä muukaan se voisi olla?
Salaatit ja uudenseelanninpinaatit ovat itäneet todella heikosti, vaikka ne oli kylvetty reilusti ennen helteitä. Porkkanoissakin on isoja aukkopaikkoja, mutta ehkä ne vielä itävät. Syyskylvöinä tehdyt porkkanat onnistuivat paremmin, mutta palsternakoissa ei ole kuin muutamia taimia. Esikasvatin myös paljon jäävuorisalaattia, joista osan koulin suoraan kasvimaalle. Ne lähtivät suht hyvin kasvuun, mutta hävisivät kerrasta yhtenä yönä. Samoin kävi esikasvatetuille uudenseelanninpinaateille. Syyllinen saattaa olla raivostuttava ristihuuli, jota myös rusakoksi kutsutaan. Ruukkuihin koulitut jäävuorisalaatin taimet suojasin kasvimaalle istutuksen yhteydessä harsolla, mutta niistäkään ei ole enää kuin pari tainta jäljellä. Levitin ruohosilppukatteet vasta toissapäivänä, joten niiden alla ei ole päässyt taimia ahmivia etanoita piilottelemaan. Enkä ole muutenkaan nähnyt meillä etanoita enkä varsinkaan kotiloita. Mikä ihme hyötytarhassani oikein herkuttelee?
Onnistumisiin kuuluu ehdottomasti valkosipuli. Herneet ovat myös itäneet hyvin.
Vanha mustaherukka oli jo viime kesänä aika kärsivän näköinen ja tänä keväänä lehteen tuli enää vain pari surkeaa oksaa. Uusi pensastukikin vinksahti känälleen, kun leikkasin loput kuivaneet oksat pois. Tämä pensas on ihan pahiten vuohenputken valtaama, joten ehkä on tullut aika kaivaa se ja rikat pois ja hankkia uusi pensas.
Muihin herukoihin on tulossa aika hyvin marjoja ja kukkivat mansikatkin lupaavasti.
Vaikka hyötytarhan puolella ollaan toistaiseksi kylvömääriin nähden pahasti miinuksella, helpottaa aurinkopenkin kukkaloisto mielipahaa.
Puistoatsalea 'Illusia' täydessä kukassa. Kurjenmiekat ja laukatkin kukkivat runsaasti, vaikka monta laukkaa kukkii ritarinkannusten lehtien seassa piilossa. Aidan edessä näkyvä neonpinkki pallo on ensimmäinen kukkiva leijonankita. Muutkin niistä talvetetuista leijonista ovat nupulla.
Ja suurin ilonaihe näkyy tässä: kunnan puistotoimesta kävivät maanantaina myrkyttämässä kadun pään tuoksuvatukat ja nyt ne näyttävät jo selvästi kärsiviltä. Pitää kesän ajan seurailla, kuolevatko ne kerta-annoksella vai pitääkö uusia käsittely loppukesällä. Nyt näyttää kuitenkin oikeasti siltä, että syksyllä saan tehtyä kivikkorinteen loppuun.
Kiitoksia kunnalle myrkyttämisestä, mutta pientä noottia antaisin siitä, ettei luvattua ilmoitusta myrkytyksen ajankohdasta kuulunut, vaikka sanoin, että meillä on pieniä lapsia ja koira. Onneksi valpas naapuri huomasi myrkyttäjän työssään.
Plussalla siis ollaan taas ja selvästi! Kivaa loppuviikkoa kaikille!

26 kommenttia:

  1. Onneksi nuo pienet takapakit ei lannista meitä puutarhaan hurahtaneita ;) Aina kuitenkin saa nauttia onnistumisen ilosta.
    Komeat valkosipulit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei lannista ei! Onnistumiset vievät niin täysillä mennessään. Ja juuri muistin, että olen kokonaan unohtanut lannoittaa valkosipuleita tänä keväänä. On niille istutuksen yhteydessä laitettu kunnon kerros kompostimultaa ja kanankakkaa.

      Poista
  2. No on joku nälkäinen sun istuksillasi. En keksi mikä on tuholainen, mutta kyllä se tympäsee, kun joku pistelee ennen aikojaan satoa naamaansa!

    Minunkin pitäisi kerjetä töissä myrkytyspuuhiin jättiputken ja luontopolun äärellä olevan takiaiskasvuston (suuri!) kimppuun. Koiran ulkoiluttajat valittavat, että enempi on kotiin tullessa takiaisia kuin koiraa :(

    Valkosipulit ei onneksi petä koskaan! Toivotaan parempaa tuuria jatkossa muidenkin suhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tympäisee, ja varsinkin nyt kun oli normaalia enemmän innostusta kasvimaapuuhiin ja paljon kaikkea uutta kokeiltavana. Auts, takiaisia on inhottava nyppiä koiran turkista. Toistaiseksi valkosipulit ovat olleet luotettavia kasvatettavia. Juuri muistin, että pitäisi niitäkin lannoittaa edes kerran kesässä. :D Pitänee luopua harsoista: ennen en ole niitä käyttänyt ja paljon paremmin ovat sekä siemenet itäneet että taimet kasvaneet. Tosin ei ole ollut tuholaisia houkuttelevia kaalikasvejakaan ja porkkanat ovat olleet porkkanakärpästen ja kemppien järsimiä...

      Poista
  3. Minullakin porkkanat ovat itäneet erittäin huonosti, vain alle puolet kylvetyistä siemenistä. toivottavasti tuoksuvatukka kuolee, olen myrkyttänyt kanadanvuokkoa jo useita kertoja mutta aina vaan nousee uutta kasvustoa.
    Minusta olet kuitenkin plussan puolella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olikohan kevään säissä jotain erityistä, minkä vuoksi porkkanat eivät kunnolla idä? Omat siemeneni olivat viime syksynä ostettuja, joten kyllä niiden pitäisi itää paremmin. Luulen, että tuoksuvatukka tarvitsee toisenkin käsittelyn. En itse nähnyt ollenkaan myrkytystä, joten en tiedä, onko myrkyttäjä tajunnut suihkia myrkkyä myös aidan vieressä kasvaviin yksilöihin vai onko mennyt helpoimman kautta ja myrkyttänyt vain lähimmät kasvustot. Joka tapauksessa nuo ovat kasvattaneet juurensa pehmeässä hiekkamullassa kiinaan saakka, joten olisi aika hurjaa, jos kertakäsittely riittäisi. Mielessäni jo suunnittelen kivikkorinteen laajennusta ja mietin, mitä kaikkea sinne mahtuisi.

      Poista
  4. Ei tosiaan kaikki suju suunnitellusti puutarhassa. Sujuukohan oikeastaan mikään? :D Omille kik- ja tuoksuherneilleni kävi huonosti. Taimet olivat surkean näköisiä muutenkin. Jätin ne ulos vietyäni varaston seinustalle varjoon, kun arvelin kasvihuoneen olevan niille liikaa. No, joku (varmaan orava) oli kuopinut mullat pois tuoksuherneruukuista ja syönyt koko versot. Kikherneet olivat saaneet multaryöpyn päälleen, mitä eivät arvostaneet. Lopputuloksena tuoksuherneet piti kylvää uusiksi (itivät huonosti ja tuskin ehtivät kukkia), kikherneistä pari sinnittelee lavalla. Onneksi on kaikenlaista muutakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei! Metsän eläimistä on monenlaista riesaa puutarhassa. Minullakin muuten tuoksuherneet jurottavat, mutta ovat sentään hengissä. Jospa tuoksuherneet ehtisivät siellä etelässä kukkia ja kikherneet innostuisivat kasvamaan. Ja onhan sitä tosiaan kaikenlaista muutakin, ettei koskaan jää sentään ihan nollille :)

      Poista
  5. ei kaikki aina onnistu, ihmehän se olisi jos onnistuisi, jäät selvästi plussan puolelle minusta!
    mitä nuo valkoiset rakeet ovat varjoliljan lehdillä? omista varjoliljoistani olen löytänyt muutaman liljakukan, teen muutaman kerran viikossa "kukkotarkastuksen". nuo kellastuneet lehdet eivät kuitenkaan ole liljakukon tekosia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, plussalla ollaan :) Valkoiset rakeet ovat pihlajan terälehtiä, varjoliljan yläpuolella oleva pihlaja lopettelee kukintaansa. Meillä ei ole koskaan näkynyt liljakukkoja eivätkä nuo lehdet minustakaan näytä ötököiden tekosilta. Varjoliljat ovat aina muistaakseni olleet komean tummanvihreälehtisiä eivätkä tuollaisia. Keväällä oli kyllä useitakin hallaöitä, joten ehkä pakkanen on puraissut ensimmäisenä maan pinnalle ehtineitä lehtiä.

      Poista
  6. Minunkin Mount Everesteistä nousi vain yksi, vaikka istutin sipuleita kymmenkunta. Harmillista, sillä valkoiset laukat tuovat kivasti vaihtelua laukkaryhmiin. Onpas kurjaa, että hyötytarhassasi herkuttelee joku sinne kuulumaton. Luulisi otuksilla olevan muutakin syötävää tähän aikaan vuodesta, kuin vaivaa nähneiden puutarhureiden kasvimaat. Mutta ehkä joitain herkkuja on vain liian vaikea vastustaa... Mukavaa viikonloppua sinulle! Hyvä, että tuoksuvatukat saavat kyytiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmillista. Minulla sentään nousivat ehkä kaikki, mutta kukkia tuli vain kolme kahdestakymmenestä. Jospa ensi vuonna onnistaisi paremmin. Varsinainen mysteeriotus, kun pääsee harsojen sisälle ja pystyy vielä olemaan siellä niin hyvin piilossakin, etten onnistu löytämään. Mieliala kuitenkin nousee samaa tahtia tuoksuvatukan lehtien kellastumisen kanssa :D Kiitos, mukavaa viikonloppua!

      Poista
  7. Epäonnistumiset surettaa totta kai, varsinkin kun on käyttänyt paljon aikaa ja vaivaa suurin odotuksin. Olen kuitenkin samaa mieltä siitä, että plussan puolella olet anyway. Mount Everest vähän ihmetyttää, mutta odota rauhassa ensi vuoteen. Minulla yhdessä penkissä pari vuotta sitten ukkolaukat eivät kukkineet lainkaan, mutta sen jälkeen taas ovat kukkineet joka sipulista. Nuo ötökät samoilla ruoka-apajilla ovat ikäviä, mutta ei ilmankaan varmaan voi selvitä joka lajin kanssa. Minulla on retiisit täynnä reikiä, katsotaan haittaako satoa. Leuka pystyyn, kyllä olet ollut niin ahkera, että vielä sieltä onnistumisiakin tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulee, tulee, mutta uusintakylvöjä taidetaan tarvita sitä ennen. Perennat eivät petä ja niistä löytyy ilonaiheita joka hetki. Myös kärhöt kasvavat reippaasti, joten eihän tässä jouda yhtä kasvimaata suremaan :)

      Poista
  8. Ehdottomasti olet yhä plussalla. Puutarhahommissa takaiskut ovat arkea, joskin hetken saattavat ottaa ankarastikin päähän (kuten minulla rusakon syömät liljat). Mikä kumma ötökkä sinulla käy ruokailemassa? Olisi helpompi hyväksyä ja torjua, jos tietäisi viheliäisen syyllisen.
    Valkoisista laukoista minulla nousi tasan yksi, kuten teki viime vuonnakin. Ehkä ne kasvavat ja keräävät voimia mullassa noustakseen jonain kesänä kaikki joukolla, toivotaan.
    Toissa kesänä lavakaulukseni pursuivat kaikkea sinne kylvettyä. Viime kesänä näky oli surkeaakin surkeampi. Nyt tilanne on vähän parempi, mutta esimerkiksi tilli ja kukista kosmos eivät ole itäneet vielä laisinkaan. Kesäkurpitsa sentään rehottaa takuuvarmasti joka vuosi. Ehkä ensi keväänä laitan sitä jokaikiseen laatikkoon. No, tuskin sentään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En keksi muuta syypäätä kuin etanan, joka on onnistunut piileskelemään jossain multanökäreen alla aina kun olen etsinyt tuholaista. Ehkä laitan olutansan tai jotain, jos vaikka saisin mokoman ahmatin napattua. Kummallista, että valkoisissa laukoissa on monella vikaa. Minulla sentään nousivat melkein kaikki ja jopa kaksi oikeanväristä kukkaakin tuli. Niiden joukkokukinta olisi enemmän kuin toivottu. Minulla taas viime vuosi oli hyötytarhailun onnistunein vuosi ja tänä vuonna kesäkurpitsat näyttävät aika reppanoilta. Ne kyllä pörhistyvät siitä nopeasti kunhan juurtuvat kunnolla. Kävin tekemässä uusia kylvöjä pahimpiin aukkopaikkoihin, jos vaikka itäisivät paremmin kuin aiemmat kylvöt. Ensi vuonna on joka tapauksessa taas uusi alku kasvimaallakin.

      Poista
  9. Tulloo aina kaikenlaista harmii puutarhassakin. Toivottavasti myrkytykset tepsii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmeja tulee, mutta onneksi ilonaiheita on monin verroin. Näyttäisi siltä, että tuoksuvattu on joka päivä surkeamman näköistä, joten ehkä se siitä häviää kesän mittaan.

      Poista
  10. Todellakin, plussan puolella olet. Ei niiltä harmeilta vaan voi säästyä. Toivottavasti pääset tuholaisista eroon. Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienet harmit ja vastoinkäymiset kuuluvat puutarhaan siinä missä elämäänkin. Haluaisin kyllä tietää, kuka herkuttelee kasvimaallani. Kiitos, mukavaa viikonloppua myös sinulle!

      Poista
  11. Wonderful photos, I especially loved the photo with the ladybug.
    Have a nice weekend
    Maria
    Divagar Sobre Tudo um Pouco

    VastaaPoista
  12. Kasvimaalla välillä mietin, mitä ihmeen järkeä sitä on edes yrittää kasvattaa mitään syötävää! Mutta kyllä sitten ilahduttaa, kun jotain satoa loppujen lopuksi kuitenkin tulee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuore sato onkin kasvimaatouhuissa parasta! Minulla ei sadon määrät ja laatu ole aina kovin kehuttavia olleet, mutta joka vuosi on tullut kuitenkin pikkuisen parannusta asiassa.

      Poista

Kiva kun piipahdit blogissani. Jättäisitkö myös viestin käynnistäsi, ilahdun jokaisesta kommentista! Tervetuloa uudelleenkin!