Puutarhaflown kyydissä

Loistokärhö 'Ville de Lyon' joutui antamaan pakkaselle periksi, vaikka nuppuja olisi ollut vielä vaikka kuinka.

Lähdin tänään aamupäivällä ulos enimmäkseen pakkasen pakottamana, jotta saisin loput sellerit nostettua ennen kuin maa jäätyy liian syvältä. Kaksinkertainen harso ei paljoa enää auta, jos ympärillä paukkuu melkein yhdeksän asteen pakkanen. Sellereitä nostaessa tulikin mukavan lämmin, joten päätin jatkaa puutarhapuuhien parissa. Aurinkoinen ja tuuleton pakkassää oli juuri sitä, mitä tähän aikaan syksystä kaipasin vapaapäivänä, joten puuha toisensa perään valmistui kuin huomaamatta. Flow vei mennessään ja vasta viisi tuntia myöhemmin vatsan kurniessa maltoin lähteä sisälle. 

Myrskytuulten laannuttua pääsi nostamaan kaatuneen kärhötuen pystyyn. Puistoatsalea 'Illusia' on saanut kivasti väriä.

Yllä oleva kuva on parin päivän takaa, 19.10.-23. Täällä oli melkoiset puhurit aiemmin tällä viikolla ja myös viime viikon aikana. Yläpainoiseen kärhötukeen oli tuulen hyvä tarttua, kun ei ollut kiviäkään jalkojen ankkurina. Ihme, että ainoastaan aurinkopenkin kärhötorni kippasi nurin. Ehkä siihen osuivat kovimmat tuulenpuuskat. Tuulen lisäksi täällä on satanut melkein jatkuvasti. Ei nyt ihan sataa milliä, mitä joissain paikoin, mutta paljon enemmän kuin puolet siitä. Joka paikka oli ihan riittävän läpimärkää eikä kukkapenkkeihin viitsinyt mennä tallomaan satunnaisina sateettomina hetkinä. Nurmikkokin litisi jalan alla. Pakkanen kovetti juuri sopivasti maanpintaa, joten nyt sai huoletta tallustella missä vain. Kaunis auringonpaiste tuli kivana plussana.

Samaa penkkiä 20.10.-23, kun pakkasta oli -6 astetta.

'Illusia' lähikuvassa kuuratimanttien koristamana. Väri ei ehtinyt kunnolla punaiseksi, vaan jäi oranssin ja vihreänkirjavaksi.

Sellerien noston jälkeen keräsin kasvimaalta harsot ja tyhjentyneet tomaattiruukut sun muut sinne unohtuneet pikkutavarat pois. Harsoja varastoon viedessäni päätin "nostaa" ruukkuperunat ja -porkkanat, jotta niiden kookkaat ruukut eivät veisi jo muutenkin vähäistä lattiapinta-alaa. Jänisverkot kun piti saada varaston "takahuoneesta" ulos. Jostain syystä en ikinä opi, että ensin pitää ottaa verkot ulos ennen kuin tuo yhtään kasvia varastoon. Pakkasen takia kasveja ei voinut nostaa väliaikaisesti ulos odottamaan, joten siirtelin ruukut vain mahdollisimman tiiviisti, jotta saisin välioven edes puoliksi auki. Olipahan keinottelua kerrakseen ujutella paksuja ja painavia verkkorullia ulos kapeasta ovenraosta ja sitten vielä mahdollisimman nopeasti ulko-ovesta pihalle, ettei varastoon tulisi liikaa kylmää ilmaa.

Saaripalstan Sailalle kuva pakkasen jäädyttämästä 'Jose Auberginesta'. Tämä oli kyllä kauniimpi sulana...

Joka tapauksessa sain verkot pihalle ja kaikki suojattavat puut ja pensaat turvaan talttahampailta. Tukikeppejäkään en ollut upottanut paikoilleen sulan maan aikaan, mutta rautakangella sitä on ennekin ne hommat hoidettu. Eipähän tarvitse varoa, missä astelee, kun on jäinen maa jalkojen alla. Pari päivää sitten takapihalla olikin yksi pienehkö rusakko selvittelemässä talvilaitumien ruokalistaa. Nyt on "ravintolat" suljettu pupujusseilta ja samalla syksyn tärkein askare tehtynä. Lykkäsin sitä hommaa eniten jatkuvien sateiden takia mutta iso syy oli myös se, että odotin luumupuiden karistavan lehtiään. Tänä vuonna oli niin paljon muumiotautia, että olisin halunnut haravoida luumujen lehdet kompostiin ennen verkkojen laittoa. Luonto oli kanssani eri mieltä aikatauluista ja piti luumupuut täydessä lehdessä. En lähtenyt riipimään vihreitä lehtiä oksista, vaan virittelin suosiolla verkot nyt, kun oli hyvä sää ja sopiva meininki päällä. Voihan sitä vaikka marraskuussa raottaa verkkoja sen verran, että saa enimmät lehdet haravoitua puiden alta, jos sattuu sellainen inspiraatio iskemään.

Kärhökaaripenkin 'Herbstfreude' jääkukkaisena.

Syysasteri 'Patricia Ballard' ei ihan päässyt paistattelemaan auringossa.

Takapihan verkotuksista ei tullutkaan otettua kuvaa, sillä totesin yhden kohdan tarvitsevan vielä yhden tukikepin lisää. Kepakkoa ja rautakankea hakiessani unohduin sitten ihan muihin puuhiin, joten kuva jäi odottamaan toista päivää. No, voitte kuvitella mielessänne vihreät luumupuut verkkojen takana. Ottakaa vaikka mallia seuraavan kuvan pensasmustikoista, joista vain puolet ehti saada punaista väriä. Tallottu polku toisen ja kolmannen mustikkapensaan välissä oikealta laskettuna ei muuten ole minun tekosiani. Lapsilta kuulemma "karkasi pallo monta kertaa keskelle penkkiä". Sen vuoksi piti talloa oikein moottoritie, joka kiemurteli ympäri penkkiä. Todellinen selitys lienee se, että jäiset rönsyakankaalit rapisivat kivasti jalkojen alla, minkä lisäksi niiden päällä kulkiessa jäi hienot jäljet. En viitsinyt mokomasta pultteja heittää kun ei ollut mitään arvokasta ruhjottu. Akankaali kestää tuon vertaisen tallomisen vallan mainiosti.

Pensasmustikat, luumu ja revontuliatsalea 'Rosy Lights' poistettu rusakoiden talviruokalistalta.

Viime vuonna harmittelin sitä, että verkot loppuivat kesken. Sitten löysin varastosta vielä yhden aloittamattoman verkkorullan, jolla sainkin paketoitua melkein kaikki suojattavat. Tänä vuonna verkot loppuivat ihan oikeasti kesken. Pari ryhmää sai ilmeisesti väärät verkot, sillä verkot menivät niissä osittain päällekkäin enkä viitsinyt lähteä enää vaihtelemaan niitä oikeille paikoilleen. Moni puska taas oli selvästi kasvanut leveyssuunnassa ja tarvitsi aiempaa pidemmän verkon. Näiden yhteissummana mongolianvaahtera, majapenkin kuutamohortensia ja tarha-alppikärhö 'Albina Plena' jäivät kokonaan ilman verkkoa ja majan alppikärhöiltäkin jäi metrin verran uupumaan takaosasta. No, konstit on monet kun puute on suurin. Naapurin syreeninkarsinnasta tuli paksujen runkojen lisäksi oikein tuuheita latvuksia, joita virittelin kärhöjen tyvialueiden suojaksi. Pääsivät risut kunnolla hyötykäyttöön ennen kuin joutuvat ensi kesänä hakettimen kitaan. Korkeammalla olevia versoja suojailen sitten kun hanki kasvaa.

Rusakoille tiedoksi: täällä ei suinkaan ole 'Albina Plena', vaan pelkästään tiheä syreenipuska. Hus pois!

Verkkoja laitellessa silmiin osui syyssyrikkä, joka oli edelleen patiopenkissä. Perunoiden ja porkkanoiden ruukuista tulikin juuri sopivasti sulaa multaa, johon syrikkä oli hyvä istuttaa. Samalla istutin myös kolme jättiverbenan tainta, jotka tulivat syrikän mukana nousseen jäisen multakimpaleen mukana. Ne olivat kasvaneet syrikän takana myskimalvojen seassa, joten en ollut edes huomannut niitä aiemmin. Kuvittelin vain, että jättiverbenoiden siemenpankki olisi jo hävinnyt kokonaan, kun taimia ei alkukesällä alkanut näkyä lainkaan. Ilmiselvästi siellä oli vielä kolme itämiskykyistä siementä, jotka saavat nyt mahdollisuuden selvitä talven yli. Toivottavasti eivät ottaneet nokkiinsa pakkasesta, jäätyneestä mullasta ja kovakouraisesta käsittelystä. Jätin taimet aluksi ulkovarastoon sulamaan ja jos näyttävät vielä elinkelpoisilta, tuon ne talveksi ulkoeteiseen tarkempaan seurantaan.

Jääköntin reunasta piti nakutella irti kolme vähän jo kärsinyttä jättiverbenan tainta. Kaikkea sitä kokeileekin...

Unohdin tarkoituksella ruukkuhortensian nurkan taakse paleltumaan ihan umpijäähän, jotta sitä ei enää tekisi mieli pelastaa kellariin talveksi. Myös daaliat jätin paleltumaan, sillä kaksi märkää kesää on todistanut niiden hyötysuhteen kovin vaatimattomaksi. Gladioluksista otin vain muutaman valkokukkaisen mukulan talteen, sillä niille ei ole ensi kesänä enää juurikaan tilaa kukkapenkeissä. Alennushyllyiltä olen pysynyt poissa, jotta sieltä ei lähtisi mukaan uutta kärhöä, jotain talvetuskelpoista kesäkukkaa tai ruukkuun istutettavia kukkasipuleita. Kaikki hyvät aikomukset uhkaavat romuttua, sillä aiemmin syksyllä pelastin jo yhden leijonankidan talvetettavaksi ja nyt jättiverbenat. Päädyin myös ottamaan nuokkusyreenin pienen pistokastaimen kellariin toiseksi talvekseen. Tässä sitä taas nähdään, että jos ei ole jo valmiiksi tulossa talvetustiloihin aivan poikkeuksellisen mahdotonta tungosta, houkutus haalia sinne yhtä sun toista kasvaa hyvin suureksi.

Syyssyrikkää piti vähän karsia ennen varastoon vientiä. Vieressä vastaistutetut jättiverbenat.

Salkoruusu 'Nigra' oli alkanut tehdä uutta lehteä juuresta.

En ole salkoruusua ennen kasvattanut, joten sen sielunelämä on aivan vierasta minulle. Kuulemma jotkut kestävät useamman vuoden toisten jäädessä vain kaksivuotisiksi. Kuuluukohan 'Nigra' niihin pidempi-ikäisiin vai onko salkoruusuille normaalia kasvattaa uusia lehtiä juuresta kasvukauden päätteeksi? Kova tuuli oli kaatanut sen komeat kukkavarret ikävästi kulkuväylälle, joten nykäisin ne tylysti juuresta poikki. Pisin kukkavarsi olikin huikeat 378cm pitkä. Odotin sen kasvavan maksimissaan parimetriseksi, mitä useimmat nettisivut lupailivat. Jossain taisi lukea 250cm, mutta enpä muista mistään lukeneeni yli kolmen metrin pituuskasvusta. Jos puska on ensi keväänä hengissä, se saa vaihtaa majapaikkaa johonkin näkyvämmälle paikalle pällisteltäväksi. Ehkä etupihalle, niin saavat naapurit taas ihmeteltävää.

Yksi vaaleajouluruusu nuppuilee jo ahkerasti. Tätä yksilöä kevättää joka syksy.

Nyt taitaa meiltä kukinnat olla tältä syksyltä kukittu. Pakkasta on ollut jo melkein pari vuorokautta yhteen menoon ja alimmillaan mittariin on tallentunut -8,9 astetta. Tätä kirjoittaessa on -6,3 astetta mutta eiköhän se taas yön aikana kiristy. Se ei oikeastaan haittaa, kun kaupanpäällisinä on niin kaunista auringonpaistetta. Se on oikein virkistävää pitkän pimeän ja sateisen kauden jälkeen.

Päivän kärhöksi löytyi melkein auki ehtinyt tarha-alppikärhö 'Purple Dream'.

Kivaa viikonlopun jatkoa!

Yrttinen yhteenveto

Kasvimaan satokausi lähenee uhkaavasti loppuaan. Tomaateista, chileistä ja kurkusta kerroin jo aiemmin, joten tähän postaukseen koostin yrtintuoksuisen tiivistelmän kuluneesta kesästä.

Tällainenkin sarvekas pikkulentäväinen viihtyi kamomillan kukissa. Onkohan tämä pitkäsarvimehiläinen?

Uusista kokeiluista kamomilla iti hyvin ja kukki runsaasti. Keräsin pitkin kesää kukkia tuoreeltaan teehen ja kuivattavaksi talven varalle. Lisäksi erityisesti kukkakärpäset ja erakkomehiläiset näyttivät viihtyvän kamomillan kukissa erinomaisesti, joten tämä kasvi pääsee ehdottomasti jatkoon. Ripottelin kamomillan siemeniä pitkin kasvimaan kapeaa aidanvieruspenkkiä ja kasvimaan päädyn yrttipenkkiä, mutta eiköhän se ole ottanut levittäytymisen myös itsekin haltuun. En pane pahakseni pientä omatoimisuutta, sillä tuskinpa hentoinen kamomilla muiden kasvien kasvua haittaa ja ylimääräiset taimet on helppo kitkeä pois.

Valkosipuli-sellerilavassakin oli runsaasti kamomillaa (kuva elokuun alusta).

Monivuotisista yrteistä ruohosipuli, ranskanrakuuna, sitruunamelissa ja suklaaminttu talvehtivat onnistuneesti ulkona ja kasvoivat hyvin. Ruohosipulia keräsin useamman kerran kesän mittaan niin tuoreeltaan käytettäväksi kuin pakastimeen silputtavaksikin. Rakuunaa kuivasin viime vuonna niin paljon, että se sai kasvaa melkein koko tämän kesän rauhassa. Samoin kävi rosmariinillekin. Voimakkaanmakuisia yrttejä ei paljoa tarvita ruuan maustamiseen. Silloin tällöin kävin nappaamassa kummastakin jonkun latvan ruuanlaittoon.

Kasvimaalla kesän viettänyt muhkea rosmariini tuli kolmatta kertaa eteiseen talvea viettämään.

Sitruunamelissaa pakastin vähän, suklaaminttu sai olla koristekasvina ja tuoksuteltavana. Oreganoa minulla kasvaa kukkapenkissä ja sitäkin tuli kerättyä sieltä pakastimeen muutama rasiallinen. Saksankirveli on myös häädetty kasvimaalta muualle, sillä se pärjää hyvin savisessa ja varjoisassakin paikassa. Meillä se kasvaa puutarhakompostin vieressä. Aiempina vuosina olen käyttänyt sitä enemmän mutta tänä vuonna se jotenkin jäi vain satunnaiseksi ohikulkunaposteltavaksi.

Suklaaminttu kukki syyskuun puolivälissä.

Viinisuolaheinä näytti alkuun kuolleen talven aikana mutta hitaan alun jälkeen se kasvoi suorastaan holtittomasti. Alkukesällä napsin siitä silloin tällöin lehtiä salaattiin, mutta aika pian lehdet muuttuivat niin karvaan makuisiksi, ettei niitä tehnyt mieli syödä. Kokeilin leikata koko kasvin alas, mutta eivät ne loppukesällä kasvaneet lehdet sen paremmilta maistuneet edes pieninä. Suolaheinä pyrki vain kukkimaan jatkuvasti. Vaikka leikkasin viime vuonnakin siitä kaikki kukkavarret heti pieninä pois, yksi siementaimi ilmestyi kesän aikana parin metrin päähän emokasvista. Senkään lehdet eivät maistuneet kovin hyville. Viinisuolaheinästä näemmä voi saada yhtä pahan riesan kuin tavallisesta suolaheinästäkin, joten sen taru loppui tähän vuoteen. Vapautuipahan betonirengas jollekin uudelle kokeilulle.

Itsekseen siemenestä kylväytynyt viinisuolaheinä ehti kesän aikana näin isoksi.

Timjamin talvehtiminen ei onnistunut mutta onneksi olin varautunut siihen esikasvattamalla uudet taimet. Kovin hitaasti taimet kuitenkin kasvoivat, joten sitä en pakastanut ollenkaan. Tuoreena käytettäväksi taimista riitti aina kun sattui tarvitsemaan ja muutaman oksan kuivasin. Ensi keväänä pitää laittaa lisää timjamia kasvamaan, sillä sitä meillä menisi enemmänkin.

Timjami lokakuussa.

Tilli oli kylväytynyt edelliskesänä sen verran ansiokkaasti, että sitä kasvoi yli oman tarpeen siitäkin huolimatta, että etanat verottivat sadosta reilun osuuden. Sellaista määrää tilliä ei uusien pottujen kanssa saanut uppoamaan, että olisi tullut syötyä kaikki. Silppusin sitä ihan vihersalaatin sekaan, salaatinkastikkeisiin, kermaviilipohjaisiin kastikkeisiin sekä kalaruokiin, ja riittipä sitä myös pakastimeen pari reilunkokoista folionyssäkkää. Muutama tilli pääsi kukkimaan tänäkin vuonna, joten sain niistä kruunutillejä maustekurkkuihin. Pari pisimmälle ehtinyttä jätin kypsyttämään siemenensä, niin onpahan ainakin siemenpankkia maassa siltä varalta, että kevätkylvöt epäonnistuvat.

Pahiten "tilliintynyt" lava. Ja tähän en siis keväällä kylvänyt yhtään tillin siementä.

Basilikat kärsivät alkukesän kylmyydestä, joten niiden sato jäi turhan heikoksi. Sitruunabasilika kesti kylmää paljon paremmin kuin maustebasilika 'Emily', joten sitä sai kerätä useamman kerran kesän mittaan myös pakastettavaksi. Vaikka tämä kesä ei ollutkaan ihanteellinen basilikoille, sai niistä haettua lehtiä kuitenkin aina tarvittaessa lautasellekin. Kumpaakin basilikaa saa laittaa runsaasti kasvamaan ensi keväänä.

Yrttilava on jo vähän rähjäisen näköinen syyskuun puolivälissä. Keskellä korkeimpana kurkottelee ranskanrakuuna (tuo rosmariinia muistuttava).

Ensi kesälle voisi ottaa kokeiltavaksi taas yhden tai useammankin uuden yrtin. Melkoinen valikoima eri yrttejä onkin tullut testattua vuosien mittaan, mutta onhan lajikkeissa ainakin vielä valinnanvaraa, jos eri lajit loppuvat kesken.

Rankkasateista myrskytuuleen

Bloggaamiseen meinaa huomaamatta livahtaa harvinaisen pitkiä taukoja. Sää on ollut osasyyllinen, sillä kameraa ei viitsi rankkasateeseen lähteä ulkoiluttamaan eikä toisaalta itseäänkään saa hilattua puutarhatöihin koiranilmalla. Viimeviikkoisen pakkasyön jäljiltä kukinta väheni huomattavasti ja nyt puhkuvat sellaiset tuulenpuhurit, että ei taida olla pian lehtiäkään jäljellä kasveissa. Onneksi on vielä muutamia sitkeitä sissejä, jotka uhmaavat niin pakkasta, sadetta kuin tuultakin. Ne piti saada ikuistettua vielä kun pystyi ja kun eilen aamulla sattui olemaan sateeton hetkikin kaiken kukkuraksi.

Kivikkotörmäkukka 'Pink Mist' on on yksi puutarhani ahkerimpia kukkijoita.

Kuvassa näyttää vaisulta, mutta livenä pinkit kukat näkyvät kauas.

Vaikka kuvassa kivikkotörmäkukka ei olekaan edustavimmillaan, kuka tahansa näkee kuihtuneiden varsien määrästä, kuinka ahkerasti se on kukkinut. Nuppuja on edelleen tulossa ja jos vain sää pysyy plussan puolella, nuput myös aukeavat. Kukinta-aikaakin voisi sanoa ihan kohtuulliseksi: ensimmäisiä kukkia aukesi nimittäin jo ennen kesäkuun puoliväliä eikä kukinta ole missään vaiheessa ollut tauolla. Ihan ihme kukka! Yhtä lupaavia merkkejä kukkimisinnokkuudesta näyttää keltatörmäkukka. Suurin osa tämänvuotisista siementaimista on ehtinyt vähintään nupulle mutta muutama kookkaampi yksilö on kukkinutkin jo kuukauden verran. Sillä on vähän pienemmät kukat kuin kivikkotörmäkukalla mutta voihan se johtua ihan vain taimien iästäkin. Toivottavasti taimet selviävät talven yli, niin pääsevät näyttämään todellisen luonteensa.

Keltatörmäkukka ei säikähtänyt hallaöitä, kuten ei kivikkotörmäkukkakaan.

Sammalleimut toisella kierroksella.

Sään lisäksi kaikenlaiset muut projektit niin töissä kuin kotonakin ovat työllistäneet viime aikoina sen verran paljon, ettei ole ollut enää intoa istua koneella kotona. Kahdesti vuoteen toistuva projekti, josta en niin välittäisi, on lasten ulkovaatevarastojen läpikäyminen. Keväisin ja syksyisin eteisen naulakko tulvii yli, kun lämpimämpien kelien varalta pitää olla vielä kevyempää tuulipukua, muutaman asteen plussakeliin jotain välikausikampetta ja pikkupakkaselle kevyttoppaa. Käsineitä ja kenkiäkin joka kelille. Elämä helpottuu, kun päästään syksystä ohi. Postauksiakin olen aloitellut mutta osasta on jäänyt testit kesken ja toisiin on kuvat etsimättä. Eräs blogiin liittyvä projekti on myös työllistänyt pitkin kesää, siitä sitten reilun kuukauden päästä enemmän... 

Maa-artisokat ovat vähän kärsineet tuulessa.

Puutarhan puolellakin riittäisi projektia. Kaikki jänisverkot on vielä laittamatta ja puutarha muutenkin ihan mullin mallin. Naapureilta tuli iso kasa paksuja syreeninrunkoja, jotka ovat toistaiseksi vain läjässä keskellä pihamaata. Ne pitäisi karsia jatkokäyttöön sopiviksi pätkiksi ja siirtää syrjemmälle. Paksuimmilla rungoilla saan uusittua ensi keväänä kärhökaaripenkin ja majapenkin reunuksia, keskipaksuista oksista tulee jänisverkoille tukikeppejä ja ohuet risut menevät haketettaviksi. Oksakasan käsittelyssä kuluu varmasti pari tuntia helposti. Viikolla ei sellaiseen urakkaan löydy aikaa, joten kompostiroskia viedessä tulee tehtyä vain jotain pientä parin minuutin hommaa. Eilen kävin pikaisesti siistimässä katkeilleita maa-artisokanvarsia niin, ettei tarvitse koko naapuruston niille naureskella. Keräsin myös tuulessa pitkin tonttia lennelleet kukkaruukut varastoon. Olin nimittäin ennen näitä sateita levittänyt nurmikolle ruukkuja peseytymään, kuten tein osalle varastoa jo kesällä. Totesin, että siistimpää jälkeä tulee kesäsateen jäljiltä, sillä tähän aikaan vuodesta tuuli lennättää ruukkuihin puunlehtiä. Siis niihin, jotka olivat pysyneet paikoillaan...

Puhdasta tai ainakin hieman puhtaampaa jälkeä. Pohjareikien tukkeitakin on jo valmiina.

Räväkkää ruskaa ei tänä vuonna taida tulla meille lainkaan. Pensasmustikoista osa punastelee mutta niistäkin alkavat lehdet jo karista tuulen takia. Puolet mustikkapensaista on edelleen vihreinä, samoin atsaleat, jotka yleensä saavat leiskuvat ruskavärit. Ensimmäisiin atsaleoihin tosin alkaa jo hitusen hiipiä punertavaa sävyä, joten ehkä ruskaa pääsee ihailemaan kuitenkin pienemmässä mittakaavassa. Kuten alla olevasta kuvasta näkee, lehtipuut ovat käytännössä kaljuja, joten niiden osalta peli on jo menetetty.

Kärhökaaripenkin syksyistä mutta ei vielä kovin ruskaista näkymää.

Patiolta kohti nuotiopaikkaa. Tykkään tästä näkymästä, vaikka 'Vanille Fraisen' vähäiset kukat ruskettuivatkin hallan takia.

Hyvin tarkkaan kun tihrustaa, ylläolevassa kuvassa näkyy vielä nuotiopaikan portissa kiipeilevä loistokärhö 'Ville de Lyon'. Se ei säikähtänyt juurikaan hallaa, joten kukat ilahduttavat niin olohuoneen ikkunasta katsottuna kuin patiolta nuotiopaikalle kulkiessa. Myös polun varren rivistö komeamaksaruoho 'Herbstfreudea' näkyy komeasti moneen suuntaan. Ne erottuvat kuvassakin kärhöä selvemmin heti purppuraheisiangervon taustalla. Niiden vaaleanpunainen väri sopii minusta kivasti heisiangervon lehtiin.

'Ville de Lyonin' juurella on monta retkottajaa: syysasteri, kurjenpolvi 'Birch Double' ja jostain syystä myös yksi komeamaksaruohoista.

Ritarinkannuksesta ei juurikaan iloa näin syksyisin ole. Nuo mustat töröt syysasterin oikealla puolella ovat nimittäin sitä. Sen ja asterin väliin siirsin aiemmin syksyllä kaukasiankirahvinkukan, jolla on sentään vielä komeat vihreät lehdet, vaikka kukkavarsi onkin jo mennyt mustaksi. Ehkä kirahvinkukka peittää isommaksi kasvettuaan vähän paremmin ritarinkannusta ja antaa myös tukea asterille. Kurjenpolven aion häätää pois tuolta, sillä se ei ole ollut missään vaiheessa kesää edustavan näköinen. Joko paikka on sille aivan väärä tai sitten sen lajikeominaisuutena on olla retkottavainen. Tässä on talvi aikaa miettiä sen kohtaloa. Hyvällä tuurilla sen poistamisen jäljiltä penkkiin tulee niin paljon tilaa, että Villelle voisi saada ujutettua kärhökaverin. Muistaakseni kellariin on menossa joku uusi valkokukkainen kärhö mutta enpä nyt saa sen nimeä päähäni. Kenties 'First Love'? Suunnittelin sillekin kyllä yhtä toista paikkaa mutta ainahan suunnitelmia voi muuttaa (varsinkin silloin, jos sen seurauksena saa hankkia uuden kärhön...). Villen kaverina se olisi kerrassaan upea.

Päivän kärhönä hieman piilotteleva 'Piilu'.

Hyvää viikonloppua!

Ensimmäinen hallayö

Syyssyrikän viimeiset kukinnot saivat kuurasta pitsikoristukset.

Ensimmäinen syyshalla iski tänä vuonna ennätyksellisen myöhään, vasta viime yönä. Lähellä nollaa kävi pari kertaa syyskuussa mutta vielä silloin vaistoni ei käskenyt keräämään kasveja eteiseen turvaan ja harsotkin vedin ainoastaan tomaateille suojaksi. Eilen illalla sen sijaan töistä kotiin tullessa tuntui niin jäätävältä, että vetäisin lämpimämpää vaatetta ylleni ja raahasin hämärtyvässä illassa melkein kaikki kasvit varastoon tai eteiseen ja peittelin harsoilla ulos jääneet. Tunti sen jälkeen muistin unohtaneeni ruukkuporkkanat ja -perunat kasvimaalle ja lähdin pilkkopimeässä vielä niitä raahaamaan ulkovaraston suojiin. Pahuksen pihta estää katuvaloa valaisemasta edes hitusen kasvimaalle, joten hapuilin ruukut käsikopelolla. Onneksi pihan puolella oli riittävästi valoa, niin ei tarvinnut sokkona kuskata ruukkuja ulkovarastoon.

Eteiseen tuli hetkeksi tungosta.

Eteisen uusi kenkäkaappi on todellakin täydellisesti mitoitettu kasvien talvetusta ajatellen. Sen päälle mahtui juuri sopivasti neljä pelakuulaatikkoa, joista kolme on 60cm pitkiä ja yksi 80-senttinen. Neljäs 60-senttinen laatikko menee luultavasti kellariin talveksi, ellei ikkunan eteen jääneessä kukkatelineessä ole sille riittävästi tilaa. Pientä hienosäätöä voisi vielä tehdä laittamalla muutaman laudanpätkän taaempien laatikoiden alle korokkeeksi, niin silloin takarivikin saisi vähästä valosta enemmän irti ja ilma kiertäisi paremmin kasvien väleissä. Chilit lähtevät kompostiin kunhan raakileet ovat kypsiä tai ovat ainakin alkaneet saada väriä. Eteiseen on nimittäin tulossa talvehtimaan vielä viherliljapuu, muratteja ja afrikansinisarja. Sinisarjan vein ulkovarastoon verenpisaroiden seuraksi, liljapuu ja muratit pärjäävät ulkona toistaiseksi. Ne ovat kestäneet aiempinakin syksyinä mainiosti pikkupakkaset, joten niille on turha uhrata vielä lämpöistä eteistilaa.

Purppuraheisiangervo 'Tiny Wine' on dramaattinen kuuran reunustaessa melkein pikimustia lehtiä.

Vaivannäkö ei mennyt hukkaan, sillä mittari näytti jo puoli kymmenen maissa nollaa ja aamulla alimmaksi lukemaksi oli tallentunut -2,9 astetta. Ja meillähän lämpömittarin anturi on ulkoseinällä ikkunoiden lähellä, joten se näyttää aina jonkun verran lämpimämpiä lukemia kuin todellisuudessa on ollut. Kaunis kuura säilyi maassa monta tuntia ja vasta kun aurinko nousi puiden latvojen yläpuolelle, alkoi varjopaikoista kuura sulaa. Pienellä kukkulalla asumisessa on selvästi etunsa, sillä pari metriä alempana naapureiden tontin pihaliittymässä oli vielä lätäkkö umpijäässä iltapäivällä. Paljonkohan siellä onkaan ollut pakkasta?

Syyshortensia 'Prim White' oli vielä jäisenä kauniin punainen, sulaessaan kukat muuttuivat ruskeiksi.

Jäinen daalia ei ollut sulaessaan enää näin kaunis.

Kasvit kestävät eri tavoin hallaa. Hortensiat ja daaliat suuttuvat yleensä kertaheitolla, joten niillä ei hallanaralla alueella asuvan kannata puutarhaansa täyttää. Meillä etupihalla on yleensä napakampi pakkanen ja takapihalla jopa pari astetta lämpimämpää. Niin kävi viime yönäkin: takapihan mittari näytti alimmillaan olleen vain -1,6 astetta. Sekin riitti hortensioille, joiden kukat ruskettuivat niin etu- kuin takapihallakin. Luumupuille ja muille puuvartisille kasveille hallat ovat tarpeellinen merkki tuleentumiseen. Meilläkin vasta muutama pensasmustikka on ehtinyt punastua, luumupuista ja atsaleoista joka ikinen on vihreänä. Ressukat eivät ole tajunneet, että on jo syksy.

'Patriot' ja 'Jorma' ovat 'Ainon' ohella nopeita punertumaan. Rönsyakankaali tuo kivaa kontrastia.

Komeamaksaruoho 'Herbstfreude' ei ole ihan joka vuosi ehtinyt punastua näin hyvin kuin tänä vuonna, vaikka se ei ensimmäisistä halloista säikähdäkään. Maksaruohot ovat suositeltavia kasveja monessakin mielessä, mutta niiden etuna on myös yleensä hyvä pakkasenkesto. Ei uskoisi niin mehevälehtisestä kasvista. Voisi kuvitella, että niiden vetiset lehdet menisivät umpijäähän ja sulaessaan muuttuisivat lötköiksi. Ehkä maksaruohojen lehdissä onkin veden sijaan pakkasnestettä. Yllä olevan kuvan 'Herbstfreudet' ovat edelleen aivan saman näköisiä kuin eilen, vaikka aamulla olivat aivan kuuraisia. Kärhötkin kestävät aika hyvin pakkasta, mistä olen hyvin iloinen.

Herkkis tarhaviinikärhö 'Krakowiak' aamuauringon noustessa hiljalleen metsän takaa.

Ensi yönä taitaa mennä taas pakkaselle ja varmaan muutama kasvi lisää päättää luovuttaa tältä kesältä. Aikaisin syksyllä hallat tuntuvat epäreiluilta mutta näin myöhään syksyllä hallayö oikeastaan vain kuuluu asiaan. Ja yleensä kylmää yötä seuraa oikein kaunis, valoisa ja kirkas päivä. Niitä kaivataan juuri nyt, kun on ollut pitkään sateisen harmaata säätä ja päivät vain pimenevät entisestään muutaman kuukauden ajan ennen kuin vuodenvaihteen yli päästään.

Päivän kärhöksi valikoitui tänään ihan tavis sininen alppikärhö, joka oli lähtenyt toiselle kukintakierrokselle.

Joko teillä on käyty kunnolla pakkasella?

Viime tipassa kukkaan!

Näillä korkeuksilla saa joka vuosi jännittää, ehtivätkö viimeiset syyskukkijat kunnolla kukkaan vai iskeekö halla ennen kuin ensimmäinenkään nuppu aukeaa. Tänä vuonna meillä ei ole vielä ollut kertaakaan hallaa, mikä on hyvin harvinaista siihen nähden, että ollaan jo lokakuussa. Hyvä niin, sillä enpä olisi muuten ehkä saanut nähdä syysvuokkojani kukassa.

Tarhasyysvuokko 'Pamina'.

Istutin kaksi 'Paminaa' viime syksynä, kun äitini törmäsi euron perennoihin jonkun myymälän alelaareissa ja toi vuokot minulle pyynnöstäni. Varmuuden vuoksi kumpikin päätyi eri puolille puutarhaa, jotta edes toiselle sattuisi mieluisa paikka. No, molemmat heräsivät alkukesällä virkeinä kasvuun ja kasvoivat suunnilleen samaa tahtia. Ensimmäiset kukkansakin ne aukaisivat samaan aikaan, vaikka luumutarhan vuokko saa enemmän aurinkoa kuin kärhökaaripenkkiin istutettu kaverinsa.

Luumutarhan laitaa. 'Pamina' on isosta kivestä kello yhden suuntaan, kun tarkkaan tihrustaa.

Luumutarhaan istutettu 'Pamina' on täydellinen paikallaan, sillä sen näkee helposti olohuoneen ikkunasta. Sillä on suojaisa paikka pensashanhikki 'Lovely Pinkin', pikkujasmikkeen ja syyshortensia 'Vanille Fraisen' muodostamassa puoliympyrässä. Tiheänä mattona levittäytyvä peittokurjenpolvi 'Cambridge' hidastaa syksyllä maanpinnan routiintumista, mikä lienee myös syysvuokolle eduksi. Aion ensi keväänä leikata syyshortensiasta suoraan sivuille maanpinnan myötäisesti menevät oksat pois, niin jää nietospensaalle tilaa levittää oksansa hortensian alle. Hortensian latvuksen yritän saada nousemaan korkeammalle, jotta se antaisi nuotiopaikalle vähän varjostusta jo alkukesällä ennen kuin kärhö ehtii hoitaa hommansa. Hortensian ja pikkujasmikkeen takana olevaan seinäkkeeseen istutin loistokärhö 'Miss Batemanin' mutta se ei vielä ensimmäisenä kesänään jaksanut edes seinäkkeeseen saakka kiivetä. Tuskin ensi kesänäkään vielä täyttä peittävyyttä on luvassa mutta jos se edes jokusen kukan tekisi.

'Vanille Fraisen' vasemmalla puolella kukkii tänä vuonna komeasti konnanyrtti.

'Paminan' kanssa samaan näkymään osuu myös pensashanhikki 'Lovely Pink' ja loistokärhö 'Ville de Lyon'.

Luumutarhassa on paljon vaaleanpunaisen eri sävyjä muutenkin, mutta näyttää siltä, että syksyllä siellä on oikea vaaleanpunainen vallankumous. Syysvuokon, konnanyrtin, pensashanhikki 'Lovely Pinkin' ja kärhö 'Ville de Lyonin' lisäksi vaaleanpunaisena kukkii useampi komeamaksaruoho 'Herbstfreude' sekä muutamia belliksiä siellä sun täällä. Ei yhtään hassumpaa, kyllä vaaleanpunainen väri sopii syyskukkijoillekin.

Kääpiökokoisen leijonankidan päätin kaivaa luumutarhan vierestä takanurkasta ruukkuun talvehtimaan.

'Ville de Lyon' ei ihan päässyt portin huipulle saakka, mutta sopii tuollainen kukkapallo keskelle tolppaakin.

Edellisessä kuvassa näkyi myös liila syysasteri. Se kukkii joka vuosi komeasti ja pitkään, mutta pystyssä pysymisen laita on vähän niin ja näin. Sille varmaan pitäisi laittaa kunnon tuet jo heti alkukesällä ennen kuin sen luikeromaiset versot edes ehtivät ajatella sivuille päin retkahtamista. Onneksi versoja on niin paljon, että edes osa nousee toisia vasten nojaten korkeammalle kukkimaan. Aurinkopenkin 'Patricia Ballard' on aivan yhtä paha retkottaja. Siksi siirsin sen keväällä penkin etualalta takalaitaan, jossa se saisi nojailla aitaan ihan niin paljon kuin mieli tekee. Sepä sitten häiriintyi siirto-operaatiosta ja jäi vain polvenkorkuiseksi. Ei näy kukat mihinkään ikkunaan muiden puskien takaa, mutta ehkäpä ensi kesänä sitten.

'Patricia Ballard' kukkii nätisti. Kuvassa kukat näyttävät vaaleammilta kuin luonnossa.

Patrician juurella näkyy pikkuisen ämpärin pohjaa. Olin menossa istuttamaan maksaruohoa ja hyasintteja aurinkopenkkiin, kun silmiin osui epämääräinen keko multaa aivan penkin etureunassa. Lähempi tarkastelu paljasti siellä vesimyyrän onkalon, johon kävin hakemassa saman tien loukun. Sitten aloin silmäillä tarkemmin koko penkkiä ja huomasin puolikkaan jalkapallon kokoisen multakasan Patrician edessä. Harppasin tutkimaan sitäkin lähempää ja tunnelihan sielläkin meni. Eikun hakemaan toista loukkua. Laitoin ämpärit vielä kumolleen niiden päälle, jotta sadevesi ei valuta loukkuja täyteen multaa. Ansat viriteltyäni häivyin vähin äänin koko etupihalta, jotta myyrä saisi mellastaa rauhassa itsensä suoraan jompaan kumpaan loukkuun.

Ja aamulla oli Patrician juurella oleva nalkki lauennut ja vesimyyränroikale jäänyt kiinni!

Ähäkutti myyrä! Nalkkiin jäänyt yksilö oli luontoportin määritelmän mukaan keskikokoinen, vaikka jätiltähän se näytti, kun on tottunut normaaleihin hiirenloukkuihin jääviin pikkujyrsijöihin. Laitoin loukun takaisin paikoilleen ja viritin sen uudelleen seuraavan epäonnisen tunnelissa liikkujan varalta. Vaikka vesimyyrän onkalot eivät mieltä ilahduttaneetkaan, niin kerrankin ne löytyivät jo syksyllä. Täällä on ollut sen verran märkää, että myyrillä on varmaan alkaneet tunnelit tulvia alempana maastossa ja siksi eksyivät jo nyt kukkapenkkeihini kaivelemaan. Nyt jos saan koko populaation hengiltä, ne eivät myllää koko talvea kukkapenkissäni. Jos taas myyriä ei pariin viikkoon jää loukkuihin, tallon käytävät umpeen ja toivon, että loukkuun jäänyt tuholainen oli yksinäinen kaveri eikä lähialueelta eksy uutta populaatiota tänne suunnalle.

Melkein jäi huomaamatta maa-artisokkien kukat, kun tuolla korkeuksissa huitelevat.

Tänä vuonna maa-artisokat jäivät jonkun verran matalammiksi kuin viime kesänä, vaikka niska kenossa niitä saa taaskin tuijotella. Jokainen latva ylettyi autotallin ränniä reilusti korkeammalle ennen kuin parin päivän rajut tuulet taivuttivat varsia vinoon. Viime vuonna pisimmät maa-artisokan latvat kurottelivat melkein neljän metrin korkeuteen, tänä vuonna arvioisin pisimpien olevan hitusen yli kolmemetrisiä. Korkeutta riittää siinäkin ja lehtimassaa tuulen tartuttavaksi. Onneksi tänä vuonna nuput ehtivät kuitenkin aueta, kiitos lämpimän syyskuun. Tämä olikin ensimmäinen kerta ikinä, kun maa-artisokat ehtivät meillä kukkaan. Jos syysvuokko ja maa-artisokat hyötyivät lämpimästä syksystä, puuvartisten ruska on selvästi kärsinyt jatkuvasta kosteudesta ja hallattomuudesta (useinhan pieni hallan puraisu saa ruskan leiskumaan). Osa pihlajista on punastunut normaaliin tapaan mutta koivut karistivat suurimman osan lehdistään saman tien kun niissä alkoi näkyä edes vähäsen kellerrystä. Ei ole hyvä tällainen sateinen kesä ja syksy eikä varsinkaan kova tuuli juuri silloin kun ruska-aika alkaa.

Marjapensaiden puolelta näkyi kukkia enemmän. Tuulensuunta on tänne päin. Taustalla etupihan pihdan latva.

En olisi maa-artisokkia varmaan edes huomannut, ellen olisi mennyt heti eilen aamupäivästä keräämään viimeisiä tomaatinraakileita pois. Oli pieni iso pettymys aamulla huomata umpiharmaan taivaan ja tasaista sadetta. Olin nimittäin edellisentä iltana katsonut sääennusteesta, että pitäisi olla poutainen päivä. Olihan se... Helsingissä! En ollut huomannut vaihtaa ennusteesta paikkakuntaa. Uusintatarkistus aamulla näytti, että sadetta oli koko päiväksi tiedossa, joten pakko oli kiskoa kuravaatteet ylle kuin paraskin päiväkoti-ikäinen. Kumihanskatkin vedin puutarhahanskojen päälle ja hupun nyörit tiukalle rusetille, ettei vaan pääse pää kastumaan. Tomaattien keruun jälkeen nostin punajuuret, istutin valkosipulit ja tyhjensin muutamasta tomaattiruukusta biohiilipitoiset mullat kasvimaalle. Sitten upotin loput kukkasipulit ja mukulat maahan. Loppuviikosta päivälämpötilan pitäisi laskea selvästi kymmenen asteen alapuolelle ja yölämpöjenkin lähennellä nollaa, joten siitäpä se maa alkaa nopeasti jäähtyä sipuleille sopivaksi.

Taivutin yhden maa-artisokan varsista alemmas lähikuvaa varten. Joku (linssi)ludekin päätyi kuvaan.

En nostanut vielä kasvimaalta sellereitä ja palsternakkoja. Seurailen toistaiseksi sääennusteita ja pohdin, suojaisiko juureksia vielä harsoilla vai tuleeko jo niin kylmää, että ne on parempi kerätä pois. Myös ruukussa kasvavat porkkanat ja perunat ovat vielä keräämättä, sillä ne on helppo nostaa varastoon turvaan satunnaisilta kylmiltä. Kasvakoot vielä hetkisen kokoa. Kannoin kuitenkin yhden pelargoni 'Appleblossomin' ja talvetettavan rosmariinin jo eteiseen. Muitakin talvetukseen päätyviä kasveja olisi jo aika siirtää edes lähelle ulko-ovea tai ulkovarastoa, jotta niitä ei tarvitsisi hätäpäissään viime tingassa iltapimeällä lähteä etsimään ympäri pihamaata pakkasyön uhatessa. 

Päivän kärhönä on 'Ville de Lyon' komeimmassa kukassaan. Ehtipäs tämäkin ennen pakkasia!

Hyvää lokakuuta! Toivottavasti sateet hellittävät edes ajoittain ja pääsisi nauttimaan oikein kunnon auringonpaisteesta vielä ennen pimeitä loppusyksyn ja alkutalven kuukausia.