keskiviikko 18. lokakuuta 2023

Yrttinen yhteenveto

Kasvimaan satokausi lähenee uhkaavasti loppuaan. Tomaateista, chileistä ja kurkusta kerroin jo aiemmin, joten tähän postaukseen koostin yrtintuoksuisen tiivistelmän kuluneesta kesästä.
Tällainenkin sarvekas pikkulentäväinen viihtyi kamomillan kukissa. Onkohan tämä pitkäsarvimehiläinen?
Uusista kokeiluista kamomilla iti hyvin ja kukki runsaasti. Keräsin pitkin kesää kukkia tuoreeltaan teehen ja kuivattavaksi talven varalle. Lisäksi erityisesti kukkakärpäset ja erakkomehiläiset näyttivät viihtyvän kamomillan kukissa erinomaisesti, joten tämä kasvi pääsee ehdottomasti jatkoon. Ripottelin kamomillan siemeniä pitkin kasvimaan kapeaa aidanvieruspenkkiä ja kasvimaan päädyn yrttipenkkiä, mutta eiköhän se ole ottanut levittäytymisen myös itsekin haltuun. En pane pahakseni pientä omatoimisuutta, sillä tuskinpa hentoinen kamomilla muiden kasvien kasvua haittaa ja ylimääräiset taimet on helppo kitkeä pois.
Valkosipuli-sellerilavassakin oli runsaasti kamomillaa (kuva elokuun alusta).
Monivuotisista yrteistä ruohosipuli, ranskanrakuuna, sitruunamelissa ja suklaaminttu talvehtivat onnistuneesti ulkona ja kasvoivat hyvin. Ruohosipulia keräsin useamman kerran kesän mittaan niin tuoreeltaan käytettäväksi kuin pakastimeen silputtavaksikin. Rakuunaa kuivasin viime vuonna niin paljon, että se sai kasvaa melkein koko tämän kesän rauhassa. Samoin kävi rosmariinillekin. Voimakkaanmakuisia yrttejä ei paljoa tarvita ruuan maustamiseen. Silloin tällöin kävin nappaamassa kummastakin jonkun latvan ruuanlaittoon.
Kasvimaalla kesän viettänyt muhkea rosmariini tuli kolmatta kertaa eteiseen talvea viettämään.
Sitruunamelissaa pakastin vähän, suklaaminttu sai olla koristekasvina ja tuoksuteltavana. Oreganoa minulla kasvaa kukkapenkissä ja sitäkin tuli kerättyä sieltä pakastimeen muutama rasiallinen. Saksankirveli on myös häädetty kasvimaalta muualle, sillä se pärjää hyvin savisessa ja varjoisassakin paikassa. Meillä se kasvaa puutarhakompostin vieressä. Aiempina vuosina olen käyttänyt sitä enemmän mutta tänä vuonna se jotenkin jäi vain satunnaiseksi ohikulkunaposteltavaksi.
Suklaaminttu kukki syyskuun puolivälissä.
Viinisuolaheinä näytti alkuun kuolleen talven aikana mutta hitaan alun jälkeen se kasvoi suorastaan holtittomasti. Alkukesällä napsin siitä silloin tällöin lehtiä salaattiin, mutta aika pian lehdet muuttuivat niin karvaan makuisiksi, ettei niitä tehnyt mieli syödä. Kokeilin leikata koko kasvin alas, mutta eivät ne loppukesällä kasvaneet lehdet sen paremmilta maistuneet edes pieninä. Suolaheinä pyrki vain kukkimaan jatkuvasti. Vaikka leikkasin viime vuonnakin siitä kaikki kukkavarret heti pieninä pois, yksi siementaimi ilmestyi kesän aikana parin metrin päähän emokasvista. Senkään lehdet eivät maistuneet kovin hyville. Viinisuolaheinästä näemmä voi saada yhtä pahan riesan kuin tavallisesta suolaheinästäkin, joten sen taru loppui tähän vuoteen. Vapautuipahan betonirengas jollekin uudelle kokeilulle.
Itsekseen siemenestä kylväytynyt viinisuolaheinä ehti kesän aikana näin isoksi.
Timjamin talvehtiminen ei onnistunut mutta onneksi olin varautunut siihen esikasvattamalla uudet taimet. Kovin hitaasti taimet kuitenkin kasvoivat, joten sitä en pakastanut ollenkaan. Tuoreena käytettäväksi taimista riitti aina kun sattui tarvitsemaan ja muutaman oksan kuivasin. Ensi keväänä pitää laittaa lisää timjamia kasvamaan, sillä sitä meillä menisi enemmänkin.
Timjami lokakuussa.
Tilli oli kylväytynyt edelliskesänä sen verran ansiokkaasti, että sitä kasvoi yli oman tarpeen siitäkin huolimatta, että etanat verottivat sadosta reilun osuuden. Sellaista määrää tilliä ei uusien pottujen kanssa saanut uppoamaan, että olisi tullut syötyä kaikki. Silppusin sitä ihan vihersalaatin sekaan, salaatinkastikkeisiin, kermaviilipohjaisiin kastikkeisiin sekä kalaruokiin, ja riittipä sitä myös pakastimeen pari reilunkokoista folionyssäkkää. Muutama tilli pääsi kukkimaan tänäkin vuonna, joten sain niistä kruunutillejä maustekurkkuihin. Pari pisimmälle ehtinyttä jätin kypsyttämään siemenensä, niin onpahan ainakin siemenpankkia maassa siltä varalta, että kevätkylvöt epäonnistuvat.
Pahiten "tilliintynyt" lava. Ja tähän en siis keväällä kylvänyt yhtään tillin siementä.
Basilikat kärsivät alkukesän kylmyydestä, joten niiden sato jäi turhan heikoksi. Sitruunabasilika kesti kylmää paljon paremmin kuin maustebasilika 'Emily', joten sitä sai kerätä useamman kerran kesän mittaan myös pakastettavaksi. Vaikka tämä kesä ei ollutkaan ihanteellinen basilikoille, sai niistä haettua lehtiä kuitenkin aina tarvittaessa lautasellekin. Kumpaakin basilikaa saa laittaa runsaasti kasvamaan ensi keväänä.
Yrttilava on jo vähän rähjäisen näköinen syyskuun puolivälissä. Keskellä korkeimpana kurkottelee ranskanrakuuna (tuo rosmariinia muistuttava).
Ensi kesälle voisi ottaa kokeiltavaksi taas yhden tai useammankin uuden yrtin. Melkoinen valikoima eri yrttejä onkin tullut testattua vuosien mittaan, mutta onhan lajikkeissa ainakin vielä valinnanvaraa, jos eri lajit loppuvat kesken.

10 kommenttia:

  1. Mukavia yrttikokeiluja! Kamomilla on minustakin ihanaa ja ainakaan täällä sitä ei tarvinnut kylvää kuin kerran, sittemmin on aina tullut siementaimia. Toisin kuin viinisuolaheinällä, se myös pysyttelee aika hyvin samassa paikassa, jossa se alun perinkin kasvoi.
    Samaa mieltä viinisuolaheinästä, ei sitä mielellään syö ja tosiaan siementaimia tulee täällä kasvimaan kiveykseltäkin, vaikka siitä on monta vuotta, kun sitä minulla kasvoi.
    Vautsipautsi, minkä näköinen rosmariini! Ja vielä usean vuoden talvehtinut! Olet tosi taitava sen kanssa. Minä ostin keväällä taas uuden,kun talvetus ei taaskaan onnistunut. Se vietti kesän ulkona, mutta harveni kesän mittaan ja on nyt sellainen puoliharva, joka yleensä enteilee lopullista menehtymistä.
    Ihanaa, että ranskanrakuuna talvehti, se on niin hienostuneen makuinen. Timjami on tosiaan herkkua, toivottavasti nuo talvehtivat. Ei ole varmaan paljosta kiinni. Ehkä ne voisi peitellä? Vaikka täällä ne kyllä talvehtivat hyvin, vaikka ei olisi lunta ja tulisi pakkasta (meidän maksimit on tosin aina -20 asteen lämpimämmällä puolella).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kamomilla oli paras kokeilu pitkään aikaan! Toivottavasti se kylväytyy täälläkin hyvin. Siemeniä ainakin tuli riittämiin pitkin kesää ja ostosiemeniäkin jäi puoli pussillista varastoon.
      Oi joi, toivottavasti se minun viinisuolaheinäni ei ole ehtinyt tuottaa lisää jälkeläisiä joka puolelle! Pitää kitkeä ensi vuonna joka ikinen pois jo pienenä. Pahus, jos taimia ilmestyy vielä vuosien päästä!
      Monta vuotta pitikin harjoitella ennen kuin onnistuin rosmariinin kasvattamisessa. Se vain ilmeisesti tarvitsee tasaiseen tahtiin vettä niin kesällä kuin talvellakin ja siinä se pahin kompastuskivi ainakin itselläni on ollut. Istutin sen alkukesällä hieman entistä isompaan ruukkuun, mikä helpotti hoitoa. Rosmariinipuska on aika kallis ostaa varsinkin talvella kaupasta, joten on kiva, että sitä on ympäri vuoden tuoreena saatavilla omasta takaa.
      Timjamin kanssa on ollut vähän epäonnea. Tuntuu, että ne talvehtivat aina hyvin, mutta kuolevat keväällä, vaikka olisi ollut havuja suojaamassa auringolta ja tuulelta. Tai sitten juuristo vain paleltuu talven aikana ja versot säilyvät lumen suojissa vihreinä siihen saakka, että tajuavat juurten kuolleen. Edellinen yritys oli tosin kaupan taimilla, jospa nuo siemenistä kasvatetut olisivat kestävämpiä.

      Poista
  2. Olen samaa mieltä viinisuolaheinästä. Basilika on varmasti melko arka avomaalla ainakin, jos kesän olosuhteet ovat heikot. Kasvihuoneessa se voi hyvin. Minä käytän basilikaa pitkin kesää aika lailla, joten on kiva, että sitä on omasta takaa. Timjami on viihtynyt jo muutaman talven kivipenkissä. Välillä se on keväällä sen näköinen, ettei virkoja, mutta kesäkuussa se on jo voimissaan ja laajentanut reviiriään.
    Luulisi, että sen olosuhteet olisivat lavassa hieman samantapaiset?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viinisuolaheinä on selvästi yliarvostettu kasvi.
      Omaa tyhmyyttäni istutin basilikan isot esikasvatetut taimet lopullisiin astioihinsa ja pidin ulkovarastossa kesäkuun alun kylmien säiden yli. Sielläkin oli sitten liian kylmää niille ja piti kylvää uudet siemenet. Ensi kesänä pitää istuttaa basilikat vasta kun on varmasti tarpeeksi lämmintä tai sitten raahata isot ruukut eteiseen suojaan, jos on liian kylmää.
      Kivet saattavat pitää sinulla timjamin kasvualustan syksyllä pidempään sulana kuin lavakauluksen ohut lautareuna. Voisikohan se olla syynä? Voisin etsiä timjamille jonkun paikan kukkapenkin reunastakin mutta olisi niin kiva, jos sen saisi viihtymään tuossa yrttipenkissä myös talven yli. Katsotaan, kuinka käy noille siemenestä kasvatetuille taimille. Jospa ne olisivat ostotaimia kestävämpiä.

      Poista
  3. Minulla on viinisuolaheinä ruukussa. Mietin istutanko sen lavaan nyt. Enpä siis tee niin. Kiitos vinkistä:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa harkita :D En tiedä, kuinka hyvin se leviää juuristollaan mutta siemenistä näytti olevan hanakka lisimään. Omani kasvoi betonirenkaassa, joten ei olisi päässyt levittäytymään, vaikka olisi halunnutkin.

      Poista
  4. Hyvä valikoima on siulla yrteistä. Miekin oon yrittäny hävittee tuota viinisuolaheinee, tiukassa on juuret. Luonnon suolaheinä on maukkaampi kuin tuo viinisuolaheinä, kovine karvaine lehtineen. Kaunis se on kyllä. Ranskalaisesta rakunasta tykkeen ja sitä tulloo napsittuu käyttöön. Tomatti ja basilika ne yhteen soppii. Tuo timjamikin miulla rehottaa kukkapenkin reunassa on kyllä iso läntti. kuuluu ajuruohoihin ja siks levivää. Kauniisti kukkii ja hyvä tuoksu. Yrtit puutarhassa on mukavia ruokien maustajana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuosi vuodelta on tullut lisää kokeiltavia ja vakituiseen valikoimaan päässeitä. Enpä ole luonnon suolaheinää maistellut. Meillä sitä on vain kadun päässä, josta ei passaa aurauslumien takia mennä syömään mitään. Ja sen verran hankala rikkaruoho se on, etten aio ehdoin tahdoin sitä kukkapenkkiin tai kasvimaalle istuttaa. Kumpikin viinisuolaheinistä lähti onneksi ihan suosiolla irti, vaikka isot juuret niillä olikin. Toivottavasti eivät lähde maahan jääneistä juurenpätkistä uudelleen kasvamaan.
      Minä en ole vielä oikein keksinyt, mihin kaikkeen ranskalaista rakuunaa voisi käyttää. Muutama vakioruoka on, mihin se sopii koko perheen mielestä ja siksi on kiva, että sitä on omasta takaa. Pitäisi ehkä istuttaa pikkuisen timjamia jonkun kukkapenkin reunaan, jos vaikka talvehtisi siellä paremmin kuin kasvilavassa. Tämänvuotiset taimet eivät ehtineet kukkia mutta edellinen talvehtinut puska kukki komeasti muutamia vuosia sitten.

      Poista
  5. Minullakin on monivuotisten yrttien laatikoita useita ja käytän niitä kyllä runsaasti . Timjami talvehtii aina hyvin mutta kuivuu aina keväällä vaikka peitän sen . Mutta jatkaa kasvuaan monesti kuitenkin ja pitää katsoa onko vielä vai onko halla vienyt .
    Liptikka on meillä suosittu keiton mauste ja sitä pakastan paljon .
    Basilikaa ei tullut tänä vuonna laitettua ollenkaan vaikka sitä käytämme paljon . Viinisuolaheinää kylvin keväällä ja siitä iti kolme kappaletta . Ei jostain syystä tullut käytettyä ollenkaan ja sitä pitää miettiä mitä sen kanssa tekee ?
    Syksyn hommat on pahasti kesken joten pitää yrittää nyt viikonloppuna saada jotain aikaiseksi ,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuo keväällä kuivuminen on ollut minullakin ongelmana, paitsi sillä erolla, että läheskään aina juuresta ei ole tullut uutta kasvua. Viimevuotinen yksilö on edelleen yrttilavassa siinä toivossa, että se olisi lähtenyt vielä kasvuun. Ei lähtenyt, joten maatukoon niille sijoilleen.
      Lipstikkaa en ole tainnut edes maistaa koskaan. Siitä tulee sen verran kookkaampi, etten ole keksinyt sille sopivaa paikkaa. Basilika taas on jokavuotinen kasvatettava.
      Minulla on myös paljon syyspuuhia kesken. Yritän saada edes osan jänisverkoista laitettua viikonlopun aikana.

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!