Viime tipassa kukkaan!

Näillä korkeuksilla saa joka vuosi jännittää, ehtivätkö viimeiset syyskukkijat kunnolla kukkaan vai iskeekö halla ennen kuin ensimmäinenkään nuppu aukeaa. Tänä vuonna meillä ei ole vielä ollut kertaakaan hallaa, mikä on hyvin harvinaista siihen nähden, että ollaan jo lokakuussa. Hyvä niin, sillä enpä olisi muuten ehkä saanut nähdä syysvuokkojani kukassa.

Tarhasyysvuokko 'Pamina'.

Istutin kaksi 'Paminaa' viime syksynä, kun äitini törmäsi euron perennoihin jonkun myymälän alelaareissa ja toi vuokot minulle pyynnöstäni. Varmuuden vuoksi kumpikin päätyi eri puolille puutarhaa, jotta edes toiselle sattuisi mieluisa paikka. No, molemmat heräsivät alkukesällä virkeinä kasvuun ja kasvoivat suunnilleen samaa tahtia. Ensimmäiset kukkansakin ne aukaisivat samaan aikaan, vaikka luumutarhan vuokko saa enemmän aurinkoa kuin kärhökaaripenkkiin istutettu kaverinsa.

Luumutarhan laitaa. 'Pamina' on isosta kivestä kello yhden suuntaan, kun tarkkaan tihrustaa.

Luumutarhaan istutettu 'Pamina' on täydellinen paikallaan, sillä sen näkee helposti olohuoneen ikkunasta. Sillä on suojaisa paikka pensashanhikki 'Lovely Pinkin', pikkujasmikkeen ja syyshortensia 'Vanille Fraisen' muodostamassa puoliympyrässä. Tiheänä mattona levittäytyvä peittokurjenpolvi 'Cambridge' hidastaa syksyllä maanpinnan routiintumista, mikä lienee myös syysvuokolle eduksi. Aion ensi keväänä leikata syyshortensiasta suoraan sivuille maanpinnan myötäisesti menevät oksat pois, niin jää nietospensaalle tilaa levittää oksansa hortensian alle. Hortensian latvuksen yritän saada nousemaan korkeammalle, jotta se antaisi nuotiopaikalle vähän varjostusta jo alkukesällä ennen kuin kärhö ehtii hoitaa hommansa. Hortensian ja pikkujasmikkeen takana olevaan seinäkkeeseen istutin loistokärhö 'Miss Batemanin' mutta se ei vielä ensimmäisenä kesänään jaksanut edes seinäkkeeseen saakka kiivetä. Tuskin ensi kesänäkään vielä täyttä peittävyyttä on luvassa mutta jos se edes jokusen kukan tekisi.

'Vanille Fraisen' vasemmalla puolella kukkii tänä vuonna komeasti konnanyrtti.

'Paminan' kanssa samaan näkymään osuu myös pensashanhikki 'Lovely Pink' ja loistokärhö 'Ville de Lyon'.

Luumutarhassa on paljon vaaleanpunaisen eri sävyjä muutenkin, mutta näyttää siltä, että syksyllä siellä on oikea vaaleanpunainen vallankumous. Syysvuokon, konnanyrtin, pensashanhikki 'Lovely Pinkin' ja kärhö 'Ville de Lyonin' lisäksi vaaleanpunaisena kukkii useampi komeamaksaruoho 'Herbstfreude' sekä muutamia belliksiä siellä sun täällä. Ei yhtään hassumpaa, kyllä vaaleanpunainen väri sopii syyskukkijoillekin.

Kääpiökokoisen leijonankidan päätin kaivaa luumutarhan vierestä takanurkasta ruukkuun talvehtimaan.

'Ville de Lyon' ei ihan päässyt portin huipulle saakka, mutta sopii tuollainen kukkapallo keskelle tolppaakin.

Edellisessä kuvassa näkyi myös liila syysasteri. Se kukkii joka vuosi komeasti ja pitkään, mutta pystyssä pysymisen laita on vähän niin ja näin. Sille varmaan pitäisi laittaa kunnon tuet jo heti alkukesällä ennen kuin sen luikeromaiset versot edes ehtivät ajatella sivuille päin retkahtamista. Onneksi versoja on niin paljon, että edes osa nousee toisia vasten nojaten korkeammalle kukkimaan. Aurinkopenkin 'Patricia Ballard' on aivan yhtä paha retkottaja. Siksi siirsin sen keväällä penkin etualalta takalaitaan, jossa se saisi nojailla aitaan ihan niin paljon kuin mieli tekee. Sepä sitten häiriintyi siirto-operaatiosta ja jäi vain polvenkorkuiseksi. Ei näy kukat mihinkään ikkunaan muiden puskien takaa, mutta ehkäpä ensi kesänä sitten.

'Patricia Ballard' kukkii nätisti. Kuvassa kukat näyttävät vaaleammilta kuin luonnossa.

Patrician juurella näkyy pikkuisen ämpärin pohjaa. Olin menossa istuttamaan maksaruohoa ja hyasintteja aurinkopenkkiin, kun silmiin osui epämääräinen keko multaa aivan penkin etureunassa. Lähempi tarkastelu paljasti siellä vesimyyrän onkalon, johon kävin hakemassa saman tien loukun. Sitten aloin silmäillä tarkemmin koko penkkiä ja huomasin puolikkaan jalkapallon kokoisen multakasan Patrician edessä. Harppasin tutkimaan sitäkin lähempää ja tunnelihan sielläkin meni. Eikun hakemaan toista loukkua. Laitoin ämpärit vielä kumolleen niiden päälle, jotta sadevesi ei valuta loukkuja täyteen multaa. Ansat viriteltyäni häivyin vähin äänin koko etupihalta, jotta myyrä saisi mellastaa rauhassa itsensä suoraan jompaan kumpaan loukkuun.

Ja aamulla oli Patrician juurella oleva nalkki lauennut ja vesimyyränroikale jäänyt kiinni!

Ähäkutti myyrä! Nalkkiin jäänyt yksilö oli luontoportin määritelmän mukaan keskikokoinen, vaikka jätiltähän se näytti, kun on tottunut normaaleihin hiirenloukkuihin jääviin pikkujyrsijöihin. Laitoin loukun takaisin paikoilleen ja viritin sen uudelleen seuraavan epäonnisen tunnelissa liikkujan varalta. Vaikka vesimyyrän onkalot eivät mieltä ilahduttaneetkaan, niin kerrankin ne löytyivät jo syksyllä. Täällä on ollut sen verran märkää, että myyrillä on varmaan alkaneet tunnelit tulvia alempana maastossa ja siksi eksyivät jo nyt kukkapenkkeihini kaivelemaan. Nyt jos saan koko populaation hengiltä, ne eivät myllää koko talvea kukkapenkissäni. Jos taas myyriä ei pariin viikkoon jää loukkuihin, tallon käytävät umpeen ja toivon, että loukkuun jäänyt tuholainen oli yksinäinen kaveri eikä lähialueelta eksy uutta populaatiota tänne suunnalle.

Melkein jäi huomaamatta maa-artisokkien kukat, kun tuolla korkeuksissa huitelevat.

Tänä vuonna maa-artisokat jäivät jonkun verran matalammiksi kuin viime kesänä, vaikka niska kenossa niitä saa taaskin tuijotella. Jokainen latva ylettyi autotallin ränniä reilusti korkeammalle ennen kuin parin päivän rajut tuulet taivuttivat varsia vinoon. Viime vuonna pisimmät maa-artisokan latvat kurottelivat melkein neljän metrin korkeuteen, tänä vuonna arvioisin pisimpien olevan hitusen yli kolmemetrisiä. Korkeutta riittää siinäkin ja lehtimassaa tuulen tartuttavaksi. Onneksi tänä vuonna nuput ehtivät kuitenkin aueta, kiitos lämpimän syyskuun. Tämä olikin ensimmäinen kerta ikinä, kun maa-artisokat ehtivät meillä kukkaan. Jos syysvuokko ja maa-artisokat hyötyivät lämpimästä syksystä, puuvartisten ruska on selvästi kärsinyt jatkuvasta kosteudesta ja hallattomuudesta (useinhan pieni hallan puraisu saa ruskan leiskumaan). Osa pihlajista on punastunut normaaliin tapaan mutta koivut karistivat suurimman osan lehdistään saman tien kun niissä alkoi näkyä edes vähäsen kellerrystä. Ei ole hyvä tällainen sateinen kesä ja syksy eikä varsinkaan kova tuuli juuri silloin kun ruska-aika alkaa.

Marjapensaiden puolelta näkyi kukkia enemmän. Tuulensuunta on tänne päin. Taustalla etupihan pihdan latva.

En olisi maa-artisokkia varmaan edes huomannut, ellen olisi mennyt heti eilen aamupäivästä keräämään viimeisiä tomaatinraakileita pois. Oli pieni iso pettymys aamulla huomata umpiharmaan taivaan ja tasaista sadetta. Olin nimittäin edellisentä iltana katsonut sääennusteesta, että pitäisi olla poutainen päivä. Olihan se... Helsingissä! En ollut huomannut vaihtaa ennusteesta paikkakuntaa. Uusintatarkistus aamulla näytti, että sadetta oli koko päiväksi tiedossa, joten pakko oli kiskoa kuravaatteet ylle kuin paraskin päiväkoti-ikäinen. Kumihanskatkin vedin puutarhahanskojen päälle ja hupun nyörit tiukalle rusetille, ettei vaan pääse pää kastumaan. Tomaattien keruun jälkeen nostin punajuuret, istutin valkosipulit ja tyhjensin muutamasta tomaattiruukusta biohiilipitoiset mullat kasvimaalle. Sitten upotin loput kukkasipulit ja mukulat maahan. Loppuviikosta päivälämpötilan pitäisi laskea selvästi kymmenen asteen alapuolelle ja yölämpöjenkin lähennellä nollaa, joten siitäpä se maa alkaa nopeasti jäähtyä sipuleille sopivaksi.

Taivutin yhden maa-artisokan varsista alemmas lähikuvaa varten. Joku (linssi)ludekin päätyi kuvaan.

En nostanut vielä kasvimaalta sellereitä ja palsternakkoja. Seurailen toistaiseksi sääennusteita ja pohdin, suojaisiko juureksia vielä harsoilla vai tuleeko jo niin kylmää, että ne on parempi kerätä pois. Myös ruukussa kasvavat porkkanat ja perunat ovat vielä keräämättä, sillä ne on helppo nostaa varastoon turvaan satunnaisilta kylmiltä. Kasvakoot vielä hetkisen kokoa. Kannoin kuitenkin yhden pelargoni 'Appleblossomin' ja talvetettavan rosmariinin jo eteiseen. Muitakin talvetukseen päätyviä kasveja olisi jo aika siirtää edes lähelle ulko-ovea tai ulkovarastoa, jotta niitä ei tarvitsisi hätäpäissään viime tingassa iltapimeällä lähteä etsimään ympäri pihamaata pakkasyön uhatessa. 

Päivän kärhönä on 'Ville de Lyon' komeimmassa kukassaan. Ehtipäs tämäkin ennen pakkasia!

Hyvää lokakuuta! Toivottavasti sateet hellittävät edes ajoittain ja pääsisi nauttimaan oikein kunnon auringonpaisteesta vielä ennen pimeitä loppusyksyn ja alkutalven kuukausia.