Vuokkoaika hipleimmillään

Tähän aikaan vuodesta on jo vaikea valita, mitä kasveja milloinkin ottaisi mukaan postaukseen. Tuntuu, että yhtä sun toista kukkii yhtä aikaa ja mieli tekisi tunkea kaikki samaan. Joskus sekin on ihan ok mutta halusin vaihteeksi edes yrittää pysyä hieman asiallisemmin aiheessa. Ankaran pohdinnan jälkeen vaihtoehtoja jäi jäljelle kaksi: vuokot ja esikot. Koska vuokkojen kukinta menee nopeammin ohi, ne pääsivät ensimmäisenä esiteltäviksi.

Hämyvuokon kukasta löytyi ruutupirkko.

Hämyvuokko jurotti todella monta vuotta ja tuntui vuosi vuodelta vain kutistuvan. Viimeisenä hätätoimenpiteenä siirsin muutama vuosi sitten jäljellä olevan juurennysän luumupuu 'Laatokan Helmen' juurelle, jossa se lähtikin vihdoin viihtymään. Parina keväänä nousi useampia lehtiä ja vihdoin viime keväänä ensimmäinen kukkakin. Tänä vuonna laskin nuppuja peräti yksitoista mutta eiväthän ne kaikki tietysti yhtä aikaa avautuneet. Ensimmäiset kukat ovat jo kuihtuneet ja viimeiset lopettelevat samaan aikaan kun vuokon ympärillä kasvavat lemmikit alkavat availla nuppujaan. Kitkin taas lemmikkien seasta kaikki sinisiä nuppuja puskevat yksilöt pois, jotta 'Laatokan Helmen' alla olisi valkoisten oma alue. Valkoinen sopii niin kauniisti yhteen hämyvuokkojen kanssa. Pidän muutenkin valkoisesta lemmikistä enemmän, sillä se jää sinistä matalammaksi eikä siksi ole niin näyttävästi ränsistynyt kukinnan jälkeen.

Miten iloinen olen tästä kukkaryppäästä!

Hämyvuokon lisäksi balkaninvuokon viihtyminen on ollut meillä vähän kiikunkaakun. Ehkä en ole löytänyt vielä niille mieluista kasvupaikkaa tai sitten eivät muuten vain meinaa viihtyä täällä. Joku viime kesässä, syksyssä tai talvessa tuntui kuitenkin olevan balkaninvuokoille mieleen, sillä luumutarhassa kukkii runsaasti yksi mätäs sinistä ja löysin myös yhden minikokoisen valkoisen kukan. Myös etupihalla aurinkopenkistä löytyi peräti kolme sinistä balkaninvuokkoa. Siellä piti olla niitä enemmänkin, mutta parina keväänä myllännyt vesimyyrä oli luultavasti pistänyt muut poskeensa. Onneksi ei löytänyt ihan kaikkia, niin pääsevät balkaninvuokot kokeilemaan viihtymistään etupihalla.

'Laatokan Helmen' vieressä olevan luumupuu 'Kuntalan' alla kukkii isompi mätäs balkaninvuokkoa.

Nyt kun kerta luumutarhassa ollaan, niin pitää laittaa kuva kukintaa aloittelevasta 'Laatokan Helmestä'. Kuva on surkea, mutta nupuista on jo puolet auki.

Koska hairahtuin sivupoluille luumun kukintaan, niin kurkataan samalla patiolle. Ulkovaraston oven edessä alkoi olla jo sen verran mahtava ruukkuarmeija, jotta liikkuminen oli melko haastavaa. Niinpä päätin siirtää patiolle tulevat kasvit jo suunnilleen oikeille paikoilleen.

Oven vasemmalle puolelle laitoin kukkapenkistä kaivetun koristeheinän (roikkuvalehtinen heinä B), jolla on tällä hetkellä erittäin huono tukkapäivä ja saviruukkuun vähän erilaisen sekoituksen.

Olen yleensä istuttanut gladiolukset kukkapenkkiin mutta tänä vuonna niitä oli niin paljon, että halusin kokeilla, miltä ne näyttäisivät ruukussa. Pelkkä gladiolusruukku olisi ollut ehkä hieman tylsä, joten istutin kuuden gladioluksen kaveriksi koristehirssiä, joka pääsi uusintakierrokselle viime kesän ensikokeilusta. Tuo oli heinä L, jonka lehtiin tuli koristeellinen valkoinen juova. Tähkiä se ei ehtinyt tehdä ennen yöpakkasia. Matalaksi kasviksi kaivoin jakopalan tummalehtisestä keijunkukka 'Midnight Rosesta'. Loput gladiolukset istutan kukkapenkkiin kunhan kerkiän ja keksin niille paikat. Siirrytään seuraavaksi oven toiselle puolelle, jossa on muutama ruukku enemmän.

Ulko-oven toisella puolella on pelakuita, afrikansinisarja, mustaluumu sekä viherliljapuu.

Viherliljapuu ei ole aiemmin oikein viihtynyt paahteisella patiolla mutta sillä onkin silloin ollut pienempi ruukku ja juuristo. Sille on ollut vähän haastavaa löytää sopivaa paikkaa, sillä niin komea kuin punalehtinen kasvi olisikin, se ei oikein ole edukseen punaista talonseinää vasten tai seinän vieressä muutenkaan, kun on jo aika leveä. Ryhmän reunimmaisena sillä on kuitenkin vehreä tausta. Viherliljapuun alla kasvaa viimevuotista hopeaputousta, joka on kyllä lähtenyt kasvuun mutta ei vielä suoranaisesti rehota. Jospa se siitä. Afrikansinisarjalle taas pitäisi etsiä joku suojaruukku peittämään rumaa muoviruukkua. Purkki alkaa olla jo ihan täynnä juurta, joten odotan vihdoin komeaa kukintaa. Toissakesänä se kukki kolmella kukinnolla, viime kesänä jätti väliin. Kahdeksan vuoden kasvattelun jälkeen olisi minusta jo korkea aika olla muutakin kuin viherkasvi.

Ryhmän korkeimpana ja tällä hetkellä myös kauneimpana kukkii mustaluumu (Prunus cistena).

Mustaluumun ostin viime syksynä viimeisistä aleista viidellä eurolla ja sulloin puun talveksi kellariin. Siirsin sen ensimmäisten joukossa ulkovaraston puolelle ja siitä aika pian suoraan ulos. Niinpä se lähti kasvuun vasta vähän ennen ulkona talvehtineita luumupuita ja kukkii nyt yhtä aikaa 'Laatokan Helmen' kanssa. Olen aivan hullaantunut sen pikkuruisista kukista sekä punaisen ja tummanvihreän kirjavista lehdistä. Kannatti investoida se vitonen! En ole vielä päättänyt, mitä istuttaisin sen juurelle. Sain lahjaksi pinkki-keltaisen kohtalonkukan, joka voisi olla yksi vaihtoehto kunhan ensin mallailen sen sävyjä puun lehtiin ja talon seinään. Korkeudeltaan ja kasvutavaltaan se ainakin sopisi luumun juurelle ja käsittääkseni viihtyy aurinkoisella paikalla.

Varjokujan punastuvat valkovuokot ovat nyt melkein samansävyisiä kuin taustalla näkyvät esikot.

Varjokujan pinkiksi muuttuva valkovuokko löytyi aivan tontin kulmasta heti ensimmäisenä keväänä. Sitä oli noin puolen neliömetrin alalla ja koska se oli minusta niin kaunis, siirsin sitä myöhemmin pari alkua varjokujalle. Ankara talvi pari vuotta sitten tuhosi suurimman osan kummastakin paikasta mutta onneksi kumpaankin paikkaan jäi muutamia taimia henkiin. Tänä keväänä kumpikin on kukkinut taas hyvin. Tavallisia valkoisena pysyviä valkovuokkoja kasvaa siellä sun täällä niin kukkapenkeissä kuin metsän pohjallakin. Metsästä en saanut sellaista kuvaa, jossa vuokkojen kukinta olisi näkynyt, joten joudutte kuvittelemaan sen mielessänne.

Suon takana tontin rajamailla valkovuokot kukkivat yhdessä lehtoimikän kanssa.

Viime keväänä ostin taimipäiviltä kerrannaiskukkaisen valkovuokon, joka sattui kerrasta mieleiseen paikkaan kukkamäärästä päätellen. Ensimmäiset kukat olivat juuri sen näköisiä kuin pitikin mutta viimeiset nuput aukesivatkin selvästi eri näköisinä. Nyt joku kokeneempi voisi kertoa, onko sekaan eksynyt eri lajiketta vai onko näillä vuokoilla yleensäkin tapana tehdä vähän eri näköisiä kukkia.

Koko mätäs. Varmaan erotatte ilman sen kummempia osoittelujakin, mitkä kolme kukkaa eivät ehkä kuulu joukkoon.

Kymmenen muuta näyttää tältä tai on matkalla tähän pisteeseen.

Ja tässä yksi kolmesta hurmurista. Näihin kukkiin ei edes näytä tulevan keltaista "kauluria".

Siinä oli vuokkokatsaus ja pieni sivupolku luumuihin ja pation ruukkuistutuksiin. Eksytään vielä toiselle sivupolulle: laitoin blogin selainversion sivupalkkiin parin vuoden takaisen Kuvaa kimalainen -haasteen. Kimalaiskuningattaret ovat nyt liikkeellä ja keräävät kiireesti mettä ja siitepölyä ensimmäistä työläissukupolvea varten, joten alkakaapa seurailla kukissanne puuhailevia pörriäisiä, jos ette ole vielä sitä tehneet. Hyönteisasiantuntijat voivat nyt hetkeksi sulkea silmänsä, sillä ilmaisen tuntomerkit kansantajuisesti: kimalaiset ovat niitä pulleita ja yleensä isoja, pääsääntöisesti mustia karvapyllyjä, joilla on keltainen, valkoinen tai oranssi ahteri, selkä tai muutama raita kropassaan. Nyt saa avata. Kulkekaahan kameran kanssa ja näpsikää ahkerasti kimalaiskuvia, sillä laitan lähiaikoina ihan virallisesti haasteen kiertämään. Otetaan taas selvää, paljonko ja kuinka monta erilaista kimalaista puutarhoissamme hyöriikään!

Väärässä paikassa

Löytyihän se kadonnut himalajanesikko! Hyvin oli piilossa mutta kukat paljastivat.

Nyt on ollut sen verran paljon kasveja, kiviä sun muuta väärässä paikassa, että ei sitä meinaa uskoa itsekään todeksi. Vähän niistä on ylimääräistä työtä tullut mutta talven jäljiltä on energiaa puuhailla. Himalajanesikon kasvupaikan vallanneelle voikukalle en muuten olekaan vielä muistanut tehdä mitään. Esikko oli juuri siellä mihin muistin sen istuttaneeni mutta pienenä ja vaatimattomana jäi huomaamatta, varsinkin kun voikukka kurotteli lehtiään sen päälle.

Toinen kiinanastereista taitaakin olla tatsoi. Olikohan minulla lapset mukana kylvöpuuhissa?

Ilokseni voin kertoa, että talvella väärään paikkaan eksynyt peltomyyrä ja sen kaverit eivät ole saaneet kovin suuria tuhoja aikaiseksi. Syysleimut, sammalleimut ja nukkapähkämöt versovat juuresta uutta oikein reippaasti. Kivikkorinteen rantalaukkaneilikka ja kaksi aurinkopenkissä olevaa tarhakylmänkukkaa taitavat olla lopullisesti mennyttä mutta kivikkorinteen isoimmalle tarhakylmänkukalle ei yksi myyrä mahtanut mitään.

Isompi tarhakylmänkukka on puolet entisestä mutta jaksaa silti pari kukkaakin tehdä. Oikealla sen siementaimi, joka jäi myyrältä huomaamatta.

Hieman myyrää isompi oli luumutarhan istuinkivi. Kaivoin sen takaa viime syksynä kurjenmiekat pois ja samalla totesin, että ei haittaisi, jos kasvutilaa olisi vähän enemmän. Seinäke vie nimittäin oman osansa. Kiven vasemmalla puolella keskellä istutusaluetta on myös tummanpunainen syysleimu 'Starfire', jonka kasvutapa on jämäkästi sivuille sojottava. Mietin jo syksyllä, että leimunhan voisi siirtää seinäkkeen ja kiven väliin, jolloin sen versot saisi sidottua tukevasti pystyyn. Siispä kiveä siirtämään, jotta saa hyvän tilan leimulle.

Lähtötilanne on tässä: kivi on vain parinkymmenen sentin päässä seinäkkeestä. Kuka ihme sen oli tuohon jättänyt?

Kiven siirto oli helpommin ajateltu kuin tehty. Onneksi tajusin aloittaa homman helatorstaina, jolloin oli vain kymmenisen astetta lämmintä. Kävi nimittäin niin, että kivi vei ja minä vikisin. Useampikin välierä päättyi kiven voittoon ennen kuin olin saanut kiven edes lähelle suunnittelemaani kohtaa. Ei se ylämäkeen siirto ollutkaan ihan niin vaivatonta. Seinäke hankaloitti siirto-operaatiota huomattavasti, sillä pyllistelylle ja rautakangelle oli vain vähän tilaa. Lisäksi piti varoa alppiruusua, kukkivaa jouluruusua, nupullisia atsaleoja ja kärhöjen piippoja. Yhden pikkutöyhtöangervon päälle tallasin ennen kuin päätin nostaa sen pois tieltä.

Okei, nyt on vähän kuumottava tilanne. Jos supertarkasti tihrustaa, niin erottaa myös jouluruusun kukissa hääräävän kimalaisen melko tarkalleen keskellä kuvaa. Tolpanjalka näkyy vasemman polveni takana.

Istuinkivi voitti myös rautakangen tukikiven kanssa käydyn kamppailun.

Nyt rupeaa olemaan jo lähellä. Vielä vähän pyörittelyä, jotta saisi kiven paremmin istumiskorkeudelle

Siihen se sitten jäi.

Kivi päätti jäädä vähän eri asentoon, mihin sen olin suunnitellut mutta päätin antaa sen olla. Nykyinen asento on joka tapauksessa tukevampi kuin entinen ja tuskinpa kivellä tullaan kovin montaa kertaa tänäkään kesänä istuskelemaan. Kiven ja polun alla on aika pinnassa todella suuri kivi, jonka olemassaolon kyllä muistin mutta koon aliarvioin. Muistelin, että se olisi loppunut ennen istumakiveä mutta sehän jatkui vielä vähän matkaa istumakiven alle. Niinpä syysleimuille ei tullut kovin paljoa tilaa. Onneksi kiven reuna meni suoraan alaspäin, niin ei ainakaan multatilan syvyys lopu leimuilta kesken. Niiden eteen kasvaa varmaan lemmikkiä, jos en istuta jotain matalassa multatilassa viihtyvää kasvia.

Kivi siirtyi vajaan puoli metriä eteenpäin, syysleimut reilun metrin verran oikealle ja yksi pikkutöyhtöangervo (ei näy kuvassa) puolisen metriä vasemmalle. Pari astinkiveä vievät kohti kärhöjä.

Alueella häärätessäni huomasin, että viime kesänä istuttamani koristeheinätupas on lähtenyt kasvuun. Koristehirssi oli kuollut, niin kuin pitikin mutta heinä B ei selvästi ole yksivuotinen. Heinät C, D ja G ovat myös heränneet talven jäljiltä, joten kaikki minulta niiden siemeniä saaneet muistakaa miettiä, mihin niitä kylvätte tai istutatte. Heinät B ja D olivat myös aloittaneet varovaisen maailmanvalloituksen ja lähettäneet tiedustelijoita jopa parinkymmenen sentin päähän itsestään.

Heinä B:n nostin ruukkuun. Tämä kasvatti viime kesänä kapeat ja rennot lehdet, nyt näyttää epäilyttävän pystykasvuiselta. Ei saa jatkosijaa, jos ei kasvata erityisen hienoja röyhyjä, tähkiä, tms.

Keväisiin puuhiin kuuluu myös puutarhakompostorin tyhjennys. Otin valmiilta puolelta osan mullasta jo viime syksynä käyttöön, joten nyt ei ollut kuin muutama kottikärryllinen tyhjennettävää ennen kuin pääsi siirtämään viimekesäistä kitkentäjätettä toiselle puolelle. Vanhoista kuormalavoista kyhätty puutarhakompostorimme alkaa vedellä jo viimeisiään ja sen toinen puoli pysyi pystyssä enää pyhällä hengellä ja narulla. Niinpä tyhjennyksen loppumetreillä isäntä kävi purkamassa oikeanpuoleisen kehikon pois. Sen tilalle aiomme hankkia jossain vaiheessa tämän kesän aikana Biolanin 900 litran vetoisen puutarhakompostorin. Vasen puoli kyhäelmästä jää paikoilleen niin pitkäksi aikaa kun se vain pysyy kasassa ja aika näyttää, tarvitaanko sen tilalle jotain. Nurmiturpeiden väheneminen näkyy selvästi kompostoitavan tavaran määrässä, joten mahdollisesti yksi kompostori voi riittää, jos vie osan kitkentäjätteistä pikakompostoriin.

Viimekesäisen massan siirto keskeytyi, sillä pohjalla oli vielä jäätä. Oikeassa nurkassa risut ja kuivat perennanvarret, jotka tulevat uuden kasan pohjaksi.

Unohtui ottaa kuva tämän iltapäivän tilanteesta, jolloin kyhäelmän oikea puoli oli purettu pois ja puolet jäljelle jääneestä mullasta siirretty vasemmalle puolelle. Sen verran valmiilta näytti tuoreella hevosenlannalla viime kesänä vauhditettu kompostimassa, että siitä voi varmasti taas syksyllä ripotella kasvimaalle tai kukkapenkkeihin täydennystä. Muutama kohmeinen lehtokotilo löytyi kompostia tyhjennettäessä ja ne on asianmukaisesti liiskattu ja haudattu alppikärhön juureen. Lisäksi lapset ovat löytäneet tänä keväänä kadulta yhden lehtokotilon ja minä yhden liiterin takaa. Kunhan saan puutarhakompostista loput tyhjennettyä ja uuden kasan pohjat aloiteltua, ripottelen alueelle ferramolia mahdollisille löytämättä jääneille välipalaksi. Lapsille on luvattu pakastimesta tai keittiön kaapista herkkuja palkkioksi lehtokotiloiden löytämisestä, jotta pitäisivät silmänsä auki ulkoillessaan.

Meinasin istuttaa kärhön mutta tuli heti pinnassa liian iso kivi vastaan. Mullat takaisin ja tilalle tuoksuhernettä ja pari leijonankitaa.

Viime kesän aikana päätin, että kärhökaaripenkistä pitää saada jalopähkämöt pois. Ne levittäytyvät liian innokkaasti ja riitelevät väriltään muiden samaan aikaan kukkivien kasvien kanssa. Syysalesta ostettu isomaksaruoho 'Jose Aubergine' oli talvehtinut erinomaisesti ja sain jaettua sen viime viikonloppuna kahteen isoon palaseen. Lisäksi siitä irtosi yksi pieni jakopala ja kaksi versoa, jossa oli ihan pienet pätkät juurta. Ne ruukutin saman tien ja laitoin varastoon suojaan tuulelta ja auringolta. Maksaruohon jakopuuhien jälkeen laitoin toriin ilmoituksen jalopähkämöstä ja sain pikaisesti niistä yhteydenoton. Viikolla kolme isoa kassillista jalopähkämöä vaihtoivat omistajaa ja minä sain pari killinkiä taskurahaa ja tyhjää tilaa kukkapenkkiin.

Jalopähkämöiltä vapautunut tila.

Olen muutaman päivän pyöritellyt mielessäni, mitä istuttaisin pähkämöiltä vapautuneeseen tilaan maksaruohojen lisäksi. Punahatun taimet olivat ennen epäonnistumiseen päättynyttä kärhön istutusta ensimmäisenä istutusjärjestyksessä mutta nyt etusijalle kiilasi kärhö. Aloin mallailla mielessäni, miltä näyttäisi, jos montun takaosasta poistaisi pari syysleimua ja istuttaisi niiden tilalle kärhöjä. Tällä kertaa testasin ensin rautakangella kivitilanteen ja ihme kyllä kolme koeporausta näyttivät, että 60cm:n syvyisen kuopan kaivaisi helposti. Nostin ensin syysleimut ylös ja naputtelin niistäkin ilmoituksen toriin. Parin tunnin päästä leimujen tilalla oli kaksi kärhöä ja kaupat sovittu syysleimuista. Kasvit näyttävät menevän nopeasti tähän aikaan vuodesta kaupaksi! Monttua kaivaessani totesin, että ilmankos syysleimut ja pähkämöt rehottivat, kun alla on 60cm melkein kivetöntä ja kuohkeaa multaa. Nyt on moinen kasvualusta oikeassa käytössä! Jotta kärhöillä olisi varmasti hyvä olla, kippasin monttuun myös reilun annoksen pari vuotta palanutta hevosenlantaa. Hain sitä ja laitumelta kerättyä tuoreempaa tavaraa eilen työkaverin tallilta. Tuoreempi lanta päätyy puutarhakompostiin vauhdittamaan tämän kesän kitkentäjätteitä, palanutta laitan puhtia tai maanparannusta kaipaaville kasveille.

Kepakoiden kohdalla kärhöt, keltaisella ympyröitynä maksaruohoja, sinisellä kaukasiantörmäkukka ja punaisella kaunopunahattu. Toinen punahattu on edellisestä oikealle tulppaanien keskellä.

Nyt siis kärhökaaripenkissä on kaksi kärhöä lisää: loistokärhöt 'Beautiful Bride' ja 'Evijohill' (JOSEPHINE). Tässä kun vähän aikaa vielä pohdiskelen, saatan siirtää kaikki maksaruohot lähemmäs kärhöjä ja istuttaa jotain matalampaa niiden tilalle. Jos varastossa olevat maksaruohot juurtuvat, niistä tulisi yhteensä viiden ryhmä, mikä näyttäisi jo vallan mainiolta kärhöjen vaaleita kukkia vasten. Punahattujen lähelle mahtuisi useampikin tänä keväänä kasvatettu siementaimi kun kerta punahatuille näyttäisi olevan tuossa mieluisa kasvupaikka. Kaksi vanhempaa yksilöä on talvehtinut onnistuneesti jo pari talvea, joten niiden kaveriksi uskaltaa selvästi istuttaa lisää. Onpa innostavaa tämä kukkapenkin uudistaminen pitkän talven jälkeen!

Huhtasieni (?) oli ilmestynyt kukkapenkkiin. Näiden kehutaan olevan erinomaisia ruokasieniä, mikä varmaan testataan, jos uskalletaan.

Kuten huomaatte, väärästä paikasta on löytynyt yhtä sun toista ja varmaan löytyy vielä lisääkin kesän mittaan. Myös uusia kukkia on ilmestynyt vaikka kuinka paljon mutta laitetaan niitä vaikka sitten seuraavaan postaukseen, kun ei työviikolla ehdi hirveästi kukkapenkeissä möyrimään. Aurinkoista alkavaa viikkoa!

Koska kukkii? -haasteen loppuyhteenveto

Koska kukkii? -haaste on nyt edennyt siihen pisteeseen, että on aika tarkastella, kuinka veikkaukset osuivat kohdilleen. En osunut tänäkään vuonna täysin napakymppiin yhdenkään kasvin kohdalla mutta pari liippasi melko läheltä. Laitan mukaan kuvia tämän hetken kukkijoista, niin pääsevät nekin esille. Vanhat kun on jo pääsääntöisesti esitelty silloin kun niiden kukinta oli ajankohtainen.

Tässä piti olla pelkästään 'Persian Pearlia' mutta seassa on myös muutama helakamman värinen. Kumpikin on lisääntynyt viime keväästä.

Otetaan ensimmäiseksi tylsin osuus, eli tuoksuorvokki, jonka istutin viime keväänä. Se kukki aika pian istuttamisen jälkeen, vaikka en sitä pienistä jakotaimista uskonutkaan. Niissä taisikin olla nuppuaiheet valmiina ja päättivät kukkia jakamisesta ja asuinpaikan vaihdoksesta huolimatta. Veikkasin sen aloittavan 16.5. mutta eipä näy vieläkään edes pientä nupun kärkeä. Saa nähdä, kukkiiko ollenkaan.

Tylsä osuus oli myös tämä viime kesän lomareissulta hankittu tarhakylmänkukka, jonka piti olla 'Rubra'. Eipä siltä näytä.

Sitten se mielenkiintoisempi osuus. Veikkasin kevättähden aloittavan kukinnan 1.5. Ensimmäinen niistä aukaisikin kukkansa jo 21.4. Pieleen meni ja reilusti! Puolustuksekseni sanottakoon, etten enää muistanut siirtäneeni niitä viime keväänä patiopenkkiin aika lähelle talon eteläseinää, josta lumet häviävät ensimmäisten joukossa. Kuinka nerokas silloin olinkaan! Muualla ensimmäinen kevättähti aukaisi kukkansa 28.4, mikä meni myös muutamalla päivällä pieleen. Taisin mielessäni povata myöhäistä kevättä.

Isokevättähdet ja pystykiurunkannukset kukkivat yhtä aikaa sillä seurauksella, että kevättähdet hautautuvat isompien alle. Olen nyt siirrellyt niitä erilleen.

Seuraava veikkaukseni oli pystykiurunkannus, 5.5. Lämpimän ja aurinkoisen huhtikuun alkupuoliskon ansiosta lumet lähtivät sulamaan takapihalta hyvin vauhdikkaasti. Vaikka kuun puolivälissä tulikin pilvisempi ja koleampi jakso, pystykiurunkannuksia alkoi ilmestyä lumen seasta jo 23.4. Koleus vähän hidasti niiden etenemistä, joten ensimmäinen niistä aukaisi kukkansa 7.5. Pari päivää ohi meni.

Idänsinililjat jo loppupuolella kukintaa 13.5.

Idänsinililjojen kukinnan veikkasin alkavan 8.5. Aika hyvin arvattu, sillä ensimmäinen kukka aukesi 7.5. Kukinta olisi alkanut paljon aiemmin, jos väliin ei olisi sattunut muutamaa hyytävän kylmää päivää. Säät siis suosivat tätä arvausta.

Viime keväänä hankittu kerrannainen valkovuokko kukkii jo aika runsaasti. Näiden ensimmäinen kukka aukesi eilen illalla.

Valkovuokoista povasin äitienpäiväkukkasia (14.5.). Näiden kohdalla oli riskit vaikka miten suureen epäonnistumiseen, sillä olen levittänyt valkovuokkoja vähän sinne sun tänne. Lämpimänä keväänä ensimmäiset valkovuokot saattaisivat olla kukassa jo kaksi viikkoa ennen arvausta. Toisaalta, jos olisi ollut oikein kylmä kevät, samat valkovuokot olisivat saattaneet olla kukassa juuri oikeaan aikaan. Riski vai onnistumisen maksimointia? Joka tapauksessa ensimmäinen yksinkertaiskukkainen valkovuokko kukki tänä vuonna 10.5, eli neljä päivää etuajassa. Kerrannaiset vasta aloittelevat, samoin tavalliset valkovuokot siellä, mistä lumet sulavat viimeisenä.

Tässä vielä se kerrottu lähempää. Yritin googlailla lajiketta mutta eipä noista ota selvää, onko 'Vestal', 'Alba plena' tai jotain aivan muuta.

Täysin arpapeliä oli sen sijaan sinivuokko, jonka veikkasin kukkivan 15.5. Se olikin bonuslajina, sillä viime kesänä istutettu yksilö ei välttämättä vielä tänä vuonna kukkisi. Ja koska kyseessä olisi joka tapauksessa ensimmäinen sinivuokon kukka tällä tontilla, ei kokemusta sen normaalista kukinta-ajasta oikein ollut. Ainoa vihje oli vain arvioida, milloin lumet sen kohdalta häviävät ja laittaa siihen jonkun verran päiviä päälle. Tästä tuli todella jännittävää, sillä kaksi nuppua ilmestyi ilmestyi näkyviin vajaa viikko ennen h-hetkeä ja oli lämmintä säätä luvassa. Vaikka miten pitkään venytin hetkeä, jolloin tulkitsin kukan olevan täysin auki, niin 14. päivään se silti osui. Päivällä huti kasvista, joka ei ole koskaan ennen kukkinut meillä. Tästä veikkauksesta olen ylpeä (vaikka tuuriahan se oli eikä taitoa)!

15.5 kumpikin kukka oli jo auki, alempi kukista aukesi jo edellisenä päivänä.

Veikkauksista siis kaksi meni päivällä huti, kaksi muutamalla päivällä, yksi pari viikkoa ohi ja viimeisestä ei tiedä, aikooko edes kukkia. Ihan tyytyväinen olen arvauksiin, jotka tein jo helmikuun puolivälissä. Kevääseen tulee tämän haasteen myötä mukavaa odotettavaa ja jännittäviä hetkiä, vaikka arvaukset eivät täysin kohdille osuisikaan. Siispä taidan laittaa tämän kiertämään taas ensi talvena.

Luumutarhassa puuhailua

Lummetulppaani 'Concerto' kukkii aikaisin ja viihtyy näemmä hyvin luumupuun juurella.

Luumutarha on puutarhamme alueista ensimmäisten joukossa aloitettu mutta silti edelleen kesken. Viime kesänä sain sen vihdoin kaivettua lopullisiin mittoihinsa mutta loppuun kasvittaminen jäi odottamaan tätä vuotta. Vanhimmissa osissa kurjenpolvet alkavat pikku hiljaa peittää maata ja sipulikukkiakin on ihan mukavasti. Talven aikana ei tullut minusta juurikaan kasvitappioita, tosin syysvuokko antaa vielä odottaa itseään. Uskalsin poistaa jänisverkot mutta jokunen tukikepakko jäi vielä poistamatta. Älkää antako niiden häiritä! Tylsät hommat pitää minusta jakaa siedettävän kokoisiin palasiin. Verkkojen kerääminen ja mahdollisimman tiukkaan pakettiin rullaaminen on minusta yhtä tympeää puuhaa kuin syksyllä niiden laittaminen takaisin, joten ei huvita samalla kertaa repiä tiukasti maahan juntattuja tukikeppejä irti ja kuskata johonkin liiterin taakse odottamaan syksyä.

Tässä vanhaa osaa. Etualalla tarhakylmänkukat alkavat kukkia.

Joissakin kuvissa näkyvä musta lampunjalka on yksi murheenkryyni, sillä sen juurelle on hankala istuttaa yhtään mitään. Siinä oli muutaman vuoden ajan mantsuriankärhö mutta se kuoli eräänä hankalana talvena. Kesäkukkaköynnöksetkään eivät oikein kasva kuivassa ja paahteisessa paikassa saati sitten pysty tarttumaan liukkaaseen lampunjalkaan. Jalan oikealla puolella on ollut pari vuotta etelänmunkki mutta senkään heräämisestä ei ole vielä varmuutta. Aika moni kasvi on kuitenkin heittänyt jostain syystä henkensä lampunjalan juurelta. Epäilen että metallinen tolppa johtaa talvella kylmää maahan ja se haittaa arempia kasveja. Kuten tarhakylmänkukistakin huomaa, lähinnä tolppaa oleva yksilö on kasvussa paljon jäljessä kahta muuta. Onneksi on kuitenkin hengissä. Pieni nurkka vanhemmastakin osasta on siis vielä työn alla. Uudempi osa on nuotiopaikan ympäristö. Istutin sinne jo heti alkajaisiksi pari vuotta sitten loistokärhö 'Blekitny Aniolin' ('Blue Angel') mutta kukinta paljasti sen myöhemmin tarhaviinikärhö 'Justaksi'. On sekin nätti ja melkein samanvärinen kuin 'Blekitny Aniol' mutta se ei vain kasva tarpeeksi korkeaksi juuri tuohon kohtaan. Viime kesänä äitini sai juurtumaan enkelin pistokkaan, joten sovimme, että hän saa minulta vaihtokaupassa 'Justan'. Huomasin, että 'Justa' on jo herännyt talven jäljiltä, joten minulle tuli kiire kaivaa se ylös ennen kuin se ehtii kasvattaa liian ison lehtimassan. 

Voisi luulla, että tässä on menossa jonkun kasvin istutus. Oikeasti tästä kaivetaan tarhaviinikärhö 'Justa' pois.

Jos loistokärhön istuttaminen on työläs urakka, niin poistaminen se vasta hankalaa onkin! Lapionpisto ei millään riitä nostamaan syvään istutettua juurakkoa ylös. Kaivan itse aina ensin kärhön viereen syvän ojan ja lähden varovasti rapsuttelemaan sen reunasta multaa pois siihen saakka, että vastaan alkaa tulla kärhön juuria. Tarkoitus oli ottaa useampia kuvia mutta tietysti aurinko alkoi paistaa kesken työn ja piti saada homma nopeasti valmiiksi. Kaivannon laidalla näkyy kuitenkin pari paksumpaa keltaista juurta ja yläreunassa valon ja varjon rajalla hiekan keskellä kärhön tyvialue. Kuvan oton jälkeen jatkoin kaivantoa u:n muotoisena kärhön toiselle puolelle ja hivutin varovasti juuripaakkua irti. 'Justa' oli vain tämän kahden vuoden aikana kasvattanut suurimman osan juuristostaan maan pinnalle ja siirto-operaatiossa yläosa irtosi alaosasta siististi kahdeksi kappaleeksi. Se ei haittaa, sillä ei minulla olisi edes ollut saavia, johon koko juurakko olisi mahtunut. Yläosan versoineen sulloin 10 litran ämpäriin ja alaosa mahtui jonkun puun mukana tulleeseen ruukkuun. Yläosa lähtee varmasti kasvuun mutta uskon, että alaosakin kasvattaa vielä uudet silmut. Kasvupiste nimittäin löytyi ja juuripaakku pysyi kasassa.

Yläosa kärhöstä vasemmalla, alaosa oikealla. Alempi möykky juuria ilman kasvupistettä löytyi montun pohjalta.

Ajattelin aiemmin istuttaa samaan kuoppaan 'Blekitny Aniolin' ja 'Miss Batemanin' mutta monttua kaivellessa päätin istuttaa sittenkin pelkästään 'Miss Batemanin'. Nuotiopaikan reunakivet tulivat mullan alla sen verran kukkapenkkiä kohti, että kahdelle kärhölle olisi ollut aika ahtaat oltavat. Toisella puolella kun on pikkujasmike ja toisella syyshortensia eikä luumupuuhunkaan ole mahdoton matka. 'Blekitny Aniol' oli vielä sen verran pieni taimi, että sen olisi joka tapauksessa kannattanut vahvistua ainakin loppukesään omassa ruukussaan kun taas 'Miss Bateman' oli jo valmiiksi istutettu viiden litran ruukkuun ja lähtenyt topakkaan kasvuun. Mahtuvatpahan kaikki kasvamaan sulassa sovussa ja tarvittaessa voi vaikka laittaa tuoksuhernettä kärhön kaveriksi, niin on seinäkkeessä muutakin kukintaa. Pikkuisen jäi vielä istutuspuuhat kesken, sillä kärhön versoissa ei riittänyt pituutta ihan maanpinnalle saakka. Kunhan se vähän kasvaa pituutta, käyn täyttämässä montun loppuun. Siinä voi tosin hetki vierähtää, sillä napsin kaikki latvat juurtumisen edistämiseksi.

Kärhöä kaivaessa piti siirtää pystykiurunkannuksia hetkeksi aikaa sivuun ja nehän eivät siitä nauttineet.

Nuotiopaikan toinen puoli on viime kesän aikaansaannoksia. Vaikka istutin sinne jo syksyllä muutaman kasvin, tein kuitenkin pohjat valmiiksi kahdelle kärhölle ja jätin tilaa niiden istuttamiselle. Nyt tarvitsi vain lapioida mullat kottikärryyn ja istuttaa kellarissa talvehtineet loistokärhö 'Diamond Ball' sekä mantsuriankärhö. Vaikka olin tuonut niiden istutuspaikan kohdalle syksyllä kompostimultaa, maa näytti vielä sen verran köyhältä, että kippasin ihan pussimultaa ja vielä lisää kompostimultaa montun pohjalle. Lisäksi sekoitimme kuopuksen kanssa mullan sekaan madoille ja muille pieneliöille kaikenlaista kasviroskaa evääksi. Matoja ei muuten montaa löytynyt tuolta alueelta, joten maa selvästi kaipaa vielä paljon eloperäistä ainesta.

'Diamond Ball' vasemmalla, mantsuriankärhö oikealla. Kaadan aina kuopan pohjalle ämpärillisen vettä, niin maa on varmasti kosteaa sieltä missä kärhön juuret ovat.

Kuten tuostakin kuvasta voi hyvin päätellä, myös tämän montun täyttäminen jäi pahasti kesken. Mantsuriankärhön leikkasin talvella matalaksi eikä se ehtinyt vielä kasvaa tarpeeksi pitkäksi yltääkseen maanpinnalle. 'Diamond Ballia' en raskinut leikata, sillä se kukkii myös vanhoilla versoillaan ja halusin nähdä, miltä sen kukat näyttävät. Kummankaan juuripaakku ei ollut ihan täyteen kasvanut mutta juurenkärkiä pilkisteli tasaisesti paakun joka puolelta. Kuten 'Miss Batemanille', niin näillekin vaihdoin syksyllä puiden istutusruukut, missä oli hyvin tilaa kasvatella juuria joka suuntaan. Nyt ne saavat jatkaa kasvuaan ilman umpisolmuun kiertyneen juuriston auki repimistä. Seuraavana pääseekin miettimään, millä kasveilla lopun mulloksen peittäisi. Kolme pientä alppiruusua, yksi japaninakileijaristeymä, tarhavarjohiippa ja mahdollisesti hengissä oleva tarhatiarella 'Pink Skyrocket' eivät vielä täytä koko parin neliön aluetta. Pieniä perennantaimia olisi monen monta purkillista kun vain selvittäisi, mitkä niistä voisivat viihtyä tuolla. Mullosta ja piskuisia taimia ei tehnyt mieli tällä kertaa kuvata, joten jatketaan rehevämmissä näkymissä.

Vielä vähän luumutarhan vanhempaa osaa. 'Miss Bateman' tuli tuonne luumupuun rungon takana pilkistelevälle seinäkkeelle, kaksi muuta sen vastakkaiselle puolelle.

Edellisessä kuvassa pilkistänyt esikkopenger.

Luumutarhan alue on ollut kasvittamisen kannalta haastava, sillä isoja kiviä tulee vastaan jatkuvasti. Osa niistä on saatu kammettua ylös ja käytetty pengerryksiin mutta osa on ollut pakko jättää maahan. Alkuperäinen suunnitelma on muuttunut monta kertaa ja esimerkiksi atsaleojen paikat on pitänyt valita kivien sijainnin mukaan. Yksi haastavimmista kohdista on ollut kahden atsalean väliin jäävä melkein neliömetrin kokoinen melko tasapintainen kivi, joka on toiselta laidaltaan parikymmentä senttiä maanpinnan alapuolella ja toiselta puolelta vähän syvemmällä. Sen kohdalta maa kuivuu muuta aluetta herkemmin, mikä rajoittaa kasvivalintoja. Nyt hankalimmassa kohdassa on kokeilussa kaukasianpitkäpalko, joka on toistaiseksi näyttänyt pärjäävän hyvin. Heti kiven reunan viereen istutin viime kesänä Päivänpesän Katjan antamat tummanpunaiset bellikset. Paikkavalinta oli ilmeisesti niille mieluisa, sillä kaikki kolme ovat hengissä. Kaksi niitä oli alunperin mutta sain toisen jaettua kahtia syksyllä.

Kaukasianpitkäpalko 'Snowcap' ja bellikset kukkivat sopivasti yhtä aikaa. Ohittakaa mielessänne nuo rikkaruohot!

Luumutarhan loppuosasta on tulossa vielä lisää juttua myöhemmin. Alue on niin iso, että se on oikeastaan itsestään jakautunut eri sektoreihin sen mukaan, mitä kukkii missäkin vaiheessa. Tässä postauksessa (ja oikeastaan heti lumien sulamisesta lähtien) enimmäkseen esillä ollut osa on selvästi luumutarhan kevätaluetta. Se on lähimpänä ikkunoita, joten siihen on ollut luontevaa sijoittaa ensimmäiset kevätkukat sekä kaikki pieni ja söpö. Nyt kukinta alkaa levitä muuallekin, kun tulppaanit ja narsissit pääsevät vauhtiin.

Vanhin ja kookkain jouluruusuistani kukkii runsaasti mutta lehtiäkin on niin paljon, että suurin osa kukista jää niiden alle piiloon.

Nyt on ollut pari koleampaa päivää ja ripaus sadettakin on saatu. Mutta vain ripaus: rännin alla olleeseen astiaan oli kertynyt autotallin tiilikatolta vuorokaudessa suunnilleen desin verran vettä. Liiterin peltikatolta sentään tuli talteen reilu ämpärillinen. Onneksi ei ollut vielä huutava kuivuus eikä IBC-konttikaan ehtinyt tyhjetä edellisten sateiden jäljiltä. Viime kesänä ei tarvinnut monena päivänä ilman sadekamppeita ulos lähteä, joten ei haittaa, jos tämä kesä päästäisiin vähän kuivemmin varpain. Nyt nauttimaan muutaman päivän pidemmistä vapaista!

Äitienpäivän palkitut

Valitsin äitienpäivän kukkasista muutaman erityispalkinnon ansainneen. Ensimmäisenä Suloisin ja samalla Tunnelmallisin otos 

Mustaluumu kukkii.

Hellyyttävin ja ehkä myös Räikein on pikkuriikkinen kukkiva himalajanesikko 'Grandiflora'.

Näyttävin jono löytyy valkeasta varjopenkistä, jossa kukkii yhtä aikaa peräti 20 esikkoa. Kuvaan ei edes mahtunut ihan koko letka.

Paras itsekseen syntynyt rivi oli aurinkopenkissä pionin kohdalla.

Tuoksuvin on tietysti hyasintti, joista ensimmäiset aloittelevat. Tällä kertaa nopein oli parin vuoden takainen jouluhyasintti. Puutarhahyasinteissa näyttää olevan tuuheammat kukinnot tulossa.

Kellarissa talvehtineet 'Thalia'-orkideanarsissit pääsivät niukalle kakkossijalle Tuoksuvin-kisassa mutta ykkössijan ne saavat Näyttävimmin kukkiva ruukku -kisassa.

Keltaisin on tietysti keltaisen nurkan nimetön isotorvinen narsissi.

Isoin virhearviointi löytyy etupihalta pensasryhmästä. Ajattelin, että idänsinililjat ja valkovuokot kukkisivat pensaiden juurella valtoimenaan mutta lehteen tulevat hanhikit peittävät vähät kukkalämpäreet ja sieltä, mistä ne näkyisivät, pikkusydän 'Alba' jyrää ne alleen. Lisäksi 'Mount Everest' -laukat ovat tehneet miljoonia siementaimia, jotka vievät aikanaan myös oman tilansa. Luulen, että annan pikkusydämen vallata pensaiden aluset ja siirrän sipulikukat ja valkovuokot näkyvämmille paikoille. Paitsi toisessa päässä hortensioiden ja atsalean juurelta pidän pikkusydämet kurissa, jotta 'Otson Karkki' -puolukat saavat kasvaa rauhassa.

Pilkottaa siellä vähäsen. Hortensioiden ja atsalean välissä (oikea alakuva) ne näkyisivät enemmän mutta pikkusydän valtaa pian senkin kohdan.

Monilajisin alue on luumutarhassa 'Kuntalan' juurella. Tähtisahramit, kirjokevättähdet ja kevätkurjenmiekat ovat jo lopettaneet mutta posliinihyasintit, lummetulppaanit 'Concerto', isokevättähdet ja pystykiurunkannukset kukkivat nyt. Lisäksi kurjenpolvet ja lemmikit vihertävät ja tarhakylmänkukissa alkaa näkyä hieman väriä.

Isoin urakka tuli tehtyä varmasti eilen, kun ruukutin kasveja isompiin ruukkuihin, istuttelin osan maahan ja siirtelin muita paikasta toiseen. Melkein kaikki tomaatit ovat nyt lopullisissa ruukuissaan, basilikat ja pavutkin toin jo ulos mutta ne saavat viettää vielä yöt varastossa ja päivät varjossa totuttelemassa ulkoilmaan. Lisäksi tein kasvimaalle paljon kylvöjä ja istutin sinne ensimmäiset hyötykasvit. Kasteltavat ruukut vähenivät urakoinnin seurauksena ainakin puoleen.

Varastossa hienohelmat yötä viettämässä, ulkona muita. Mustaluumun juureen pitää vielä keksiä joku kiva aluskasvi.

Ennestään minulle tuntemattomin luonnonkasvi löytyi takapihalta kukkapenkistä. Se oli myös Hankalin kuvattava, sillä kamera tarkensi joko lehtiin tai kukkaan. Niinpä kokosin tähän otoksen kevätpiiposta kahdesta kuvasta. Kevätpiipon nimi toki oli minulle tuttu mutta en osannut yhdistää sitä oikeaan kasviin. Googlailulla sekin selvisi. Taidan kuitenkin siirtää piipon kukkapenkistä jommallekummalle niitylle tai sitten suon laitamille.

Isoin päänvaiva on taas takapihan nimetön kevätkurjenmiekka. Vasemmalla 'Purple Hill', oikealla tuntematon, joka on tänä vuonna melko samanvärinen kuin 'Purple Hill' (kuva vähän vääristää kumpaakin) mutta jokin kukan muodossa saa minut kuitenkin epäilemään, että eivät ehkä ole samaa lajiketta. Ihan kuin ylöspäin osoittavat kehälehdet olisivat mittasuhteiltaan ja muodoltaan erilaiset tai sitten kukan ikä vaikuttaa asiaan.

Runsastunein mätäs löytyy varjokujalta, jossa kukki viime keväänä neljä punastuvaa valkovuokkoa. Nyt avonaisia kukkia on kolmekymmentä ja nuppuja vaikka miten paljon lisäksi.

Dramaattisin väri ja samalla myös Odotetuin kukka on Saaripalstan jouluruusu, joista toinen on juuri saanut kukkansa melkein auki (toinen ei taida vielä tänä keväänä kukkiakaan). Miten ihana samettisen tumma väri! Liilat palloesikot sen ympärillä ovat pian aloittelemassa kukintaa mutta parin metrin päässä kukkii juuri nyt täsmälleen jouluruusun heteiden värinen matalampi esikko. Koska palloesikot pitää joka tapauksessa siirtää pois polun reunasta jättiläiskokoisten lehtien takia, vaihdankin niiden ja vaaleankeltaisten esikoiden paikkoja. Niin saan täydellisen väriparin jouluruusulle ja lehtiongelmakin ratkeaa siinä samalla.

Mainio äitienpäivälahja! Taustalla isoin himalajanesikko, joka räikeydestään huolimatta sopii aika kivasti jouluruusuun. Eikä se onneksi ihan vieressä edes ole.

Ihanaa äitienpäivää!