Kevään merkkejä

Eilisen päivän takatalvea lupaillut myräkkä kuihtui yöllä ja tämä päivä onkin ollut varsin keväinen. Lumensyvyys on taas laskusuuntainen ja peipot visertelevät iloisesti. Peipot ovat saapuneet ajallaan, mutta ihmettelen, missä mustarastaat oikein viipyvät. Yleensä ensimmäiset mustarastaat saapuvat meille maaliskuun lopussa tai viimeistään huhtikuun alussa, mutta tänä keväänä en ole nähnyt saati kuullut yhtään huiluniekkaa ja se jos mikä on eriskummallista. Jopa kevään ensimmäinen perhonen ehti ennen niitä. Yhden perhosen näin jo pari viikkoa sitten, mutta sitä ei lasketa, sillä se lepatteli naapurin autotallissa. Tänään lapset löysivät hiekkalelujensa seasta pienehkön perhosen, joka oli vieläpä elossa. Kovin oli vain ressukka kohmeisen oloinen.

Koivutyttöperhonen on hänen nimensä. Kuvauksen jälkeen siirsimme hänet turvaan halkopinon päälle.

Netti tiesi kertoa, että koivutyttöperhonen talvehtii kotelona. Se kuoriutuu aikaisin keväällä ja onkin yleensä kevään ensimmäisiä perhosia. Se viihtyy avoimissa koivuvaltaisissa metsiköissä ja puutarhoissa ja on yleinen koko Suomessa. Ympärilleen kun katsoo, niin voi vain ihmetellä, mitä perhonen kuvittelee löytävän täältä ravinnokseen. Lunta on edelleen sen verran paljon, että puutarhassa kiertelijä voi hyvinkin saada saappaantäydeltä märkää sohjoa varpailleen ja vaikka piippoja olisikin työntymässä esiin mullasta, eivät ne näe aurinkoa vielä pitkään aikaan.

Takapihalta kinokset ovat vajuneet aika tasaisesti, ainoastaan talon seinustalla ja metsän reunassa kuusien alla on kapeat sulat väylät.

Kevätkurjenmiekkojen päällä (ison kiven oikealla puolella) on edelleen kymmenisen senttiä lunta. Ilman lapiointia sitä olisi 30-40cm. Enempää en uskalla lapioida, sillä ei olisi ensimmäinen kerta kun piipot puskevat viimeisten lumien läpi. Silloin harmittaisi ja kovasti, jos huomaisi puolikkaita piippoja lunta lapioidessaan.

Keltaista nurkkaa on paljastunut kukkapenkeistä eniten ja siellä nähdäänkin varmasti tämän vuoden ensimmäiset kukat. Krookuksia puskee esille saman tien kun lumiraja on vetäytynyt niiden päältä.

Kasvimaa yksi kasvulava on paljastunut jo kokonaan, muiden päällä on vielä ohuelti lunta. Autotallin seinän ja kasvulavojen välissä ei ole enää yhtään lunta ja maakin on alkanut sulaa hyvin. Todella märkää se vielä vain on, joten pitää odottaa hetki ennen kaivuuhommien aloittamista. Urakka on varmasti ihan tarpeeksi raskas, vaikka maa olisi kuivahtanutkin.

Kylvin viime kesänä yhden kasvulavan nurkkaan harjaneilikkaa. Siemenet ehtivät itää hyvin syksyn aikana ja ensimmäiset taimet ovat paljastuneet nyt lumen alta. Jokohan nämä kukkisivat tänä kesänä?

Kivikkorinteessä sinilemmiö on talvehtinut taas oikein hyvin. Peittelin sen vielä lumella, jotta aurinko ei kuivata sitä.

Syksyllä hankittu lajikenimetön kookkaita ruusukkeita tekevä kattomehitähti on myös talvehtinut hyvin.

Viimeiset kellarin asukkaat pääsivät tänään varaston puolelle. Varastossa oli aamulla lämpömittarin mukaan seitsemän astetta lämmintä, joten  sen lisäksi että kasvit pääsivät valoisampaan, ne pääsivät myös lämpimämpään. Kellarin lämpötila oli nimittäin vain neljä astetta. Viileässä varastossa kasvit eivät innostu hirmuiseen pituuskasvuun ja ne voi viedä myös heti ulkoilemaan, kun vain enimmät lumet sulavat varaston ulkopuolelta. Viime vuonna tämä taktiikka toimi hyvin ja kun kasvit eivät olleet kunnolla lehdessä ensimmäisen ulkoilupäivän koittaessa, niitä ei tarvinnut myöskään suojata samalla lailla tuulelta ja auringon poltteelta kuin sisätiloissa esikasvatettuja kasveja.

Kellarissa oli vielä kaksi hortensiaa, syyssyrikkä ja neljä kärhöä. Syyssyrikän ja kärhöjen valkoiset versot alkavat vihertyä pian nyt kun saavat edes vähän valoa. Hortensia on yllättävän vihreä siihen nähden, että aloitti kasvunsa pimeässä kellarissa.

Minusta oli jännä huomata, että viime kesänä saamani valkokukkainen hortensia heräsi jo hyvissä ajoin keskellä talvea kun taas monta vuotta vanha vaaleanpunakukkainen (happamassa sininen) yksilö on vasta nyt hiljalleen pullistamassa silmujaan. Ensimmäisinä vuosina myös vaaleanpunainen yksilö heräsi paljon aikaisemmin. Ilmiselvästi ruukkukasvitkin siis sopeutuvat talvetusolosuhteisiin ja tietävät, milloin on hyvä hetki lähteä kasvuun talven jälkeen.

Viisi päivää sitten toin gladioluksen mukulat kellarista sisälle ja laitoin ne astiaan, jossa oli vajaan sentin verran vettä pohjalla. Tänään kahta vaille kaikissa oli jo hyvät juurenalut ja ne sai ruukutettua.

Huomasin keskiviikkoiltana parin päivän mainoksia selaillessani, että torstaina saksanmarkettiin tulisi myyntiin mukuloita, sipuleita ja juurakoita. Mikä onni, että juuri silloin minulla oli aikaa poiketa ennen töihin menoa siellä katsastamassa tarjontaa. Kuukauden kunto-ohjelmani ei ole ihan vielä päätöksessä, mutta olen saanut puserrettua sen verran ylimääräisiä toistoja, että bonuksia oli kertynyt muutama euro. Hyvä niin, sillä muuten olisin saanut unohtaa nämä ihanuudet, mitkä sieltä täpötäysien laarien seasta pengoin.

Isoinkarvillea on itselleni aivan uusi tuttavuus. Liljat ja gladiolukset sentään ovat tuttuja, vaikka juuri näitä lajikkeita en ole ennen kasvattanut.

Isoinkarvillean juuripötkylöistä ei uskoisi, että niistä voisi kasvaa yhtään mitään. Lapsetkin kommentoivat, että näyttävät ihan mustilta miniporkkanoilta. No, kaikki mukulat ja pötkylät on nyt kuitenkin ruukutettu ja seuraavana vain odotellaan, milloin mullan pinnalla alkaa näkyä elonmerkkejä. Päivä oli kaunis ja aurinkoinen, mutta nyt tätä postausta viimeistellessäni alkoi sataa räntää. Vein aamulla tuoksuherneeni pihalle, mutta saa nähdä, uskallanko jättää niitä vielä ulos yöksi. Ehkä käynkin kiikuttamassa ne kärhöjen ja muiden seuraksi ulkovarastoon, niin ei tarvitse jännittää. Tai sitten jätän ne ulos, kun ei kerta Kottikärryn kääntöpiirin Päivinkään tuoksuherneille käynyt kuinkaan, vaikka pakkasta oli -7 astetta. Siemeniä jäi vielä yllin kyllin uusintakylvöä varten, jos ensimmäisille taimille käy hullusti. Katsotaan, kuinka (hullun) rohkeaksi tässä uskaltaa heittäytyä. Mukavaa lauantai-iltaa!

Viisivuotiskatsaus

Välillä on hyvä pysähtyä tarkastelemaan, mitä sitä onkaan tullut puutarhassa tehtyä pidemmällä ajanjaksolla. Tämä postaus on pyörinyt luonnoksissa puolivalmiina jo syksystä lähtien, mutta sopivaa aikaa sen viimeistelyyn on ollut aika harvakseltaan tarjolla. Halusin koota postaukseen kuvakollaaseja eri puolilta puutarhaa, ja vaikka kuvittelin ottaneeni viime kesänä tarpeeksi monta yleiskuvaa sopivilta suunnilta, niin eipä niitä ihan noin vain löytynytkään satojen kuvien joukosta. Viimein sain kuitenkin väsättyä muutaman paljonpuhuvan kollaasin. Aloitetaan kivikkorinteestä, sillä sen pihaantulija kohtaa meille tullessaan ensimmäisenä. Tai no, sen näkevät ihan kaikki kadulla liikkujat, olivatpa tulossa meille, postilaatikoille tai kelle tahansa neljästä naapuristamme.

Ylävasemmalla on google mapsista löytynyt kuva toukokuulta 2009, muut ovat itse ottamiani. Vanhoista kuvista näkyy, että edellisillä asukkailla on ollut joskus jonkinlainen "kivijuttu" aidanpäädyn kohdalla. Mullos aidan pitkällä sivulla oli tuoksuvatukkaa.

Google mapsista löytyi myös seuraava kuva, josta näkyy kadulta sivupihallemme. Kuva on aika epätarkka, mutta keskellä sivupihaa erottuu puunkanto. Joku naapureista sanoi joskus, että edelliset asukkaat olisivat kaataneet suuren kuusen sivupihalta. Paksuja, lahonneita puunjuuria löytyikin aika paljon kärhökaaripenkkiä kaivaessani. Kuva selittää myös sen, miksi kärhökaaren edustalla nurmikko painui neliömetrin alueelta kuopalle ensimmäisinä vuosina täällä asuessamme: nurmikon alle peitetyt kannon jäänteet siellä vain lahosivat.

Kanto erottuu juuri ja juuri tässä google mapsin katunäkymästä otetussa kuvakaappauksessa (2009).

Tullaan seuraavaksi kadulta pihan puolelle ja katsotaan etupihalta kohti sivupihaa. Talon edustalta on poistettu kummallinen aitapömpeli ja tilalle on tullut pensasryhmä ja leveämpi kulkuväylä, joka ei kylläkään näy enää pensaiden takaa pihan puolelle. Siellä se parin metrin levyinen "lasten moottoritie" kuitenkin on. Kuusen kannon kohdalla näkyy vielä hienoinen kumpare, mutta ei enää kovin suurta kukkulaa. Vuonna 2015 ottamani kuvat on pääasiassa räpsitty 22.4. Lumet ovat melkein kokonaan sulaneet, mutta maisemat eivät vielä viherrä juurikaan.

Emme vieläkään tiedä, mikä tarkoitus tuolla yläkuvien aitaratkaisulla on ollut. Pyykinkuivauspaikka? Vilvoittelupaikka saunan jälkeen?

Jatketaan kierrosta sivupihalle, josta oli hankalin löytää sopivia kuvia. Seuraavan kollaasin vasemmanpuoleiset kuvat on otettu suunnilleen samasta kohdasta, muissa joutuu vähän vaivaamaan aivonystyröitä. Ylärivin keskimmäisen kuvan keskellä näkyy hansaruusupuska, josta hankkiuduin eroon 2016. Kärhökaaripenkki, joka näkyy alarivin keskimmäisessä kuvassa, on aloitettu ruusupuskan poistossa tulleesta kaivannosta. Ruusu oli tuossa Karon, valkoisten leimujen ja kärhöportin väliin jäävällä alueella. Liiterirakennuksen oikealla puolella näkyvä karviaispuska asettuu suunnilleen alakuvassa näkyvien vaaleanpunaisten jaloangervojen kohdalle. Ylärivin oikeanpuoleisen kuvan oikea ylänurkka asettuu alla olevan kuvan heinäseiväsaidan kohdalle. Tarkkaan kun katsotte, niin vuoden 2015 kuvassa (otettu kesäkuussa) hieman keskiviivan oikealla puolella oleva koivu näkyy vuoden 2020 kuvassa keskiviivan vasemmalla puolella siinä, missä on eriväristen kuunliljojen raja.

Kärhökaaripenkin loppuosasta, majapenkistä, marjapensasalueelta, kasvimaalta ja patiolta en saanut aikaiseksi kollaaseja, sillä niistä puuttuivat kokonaan kuvat sellaisista suunnista, mistä olin ne 2015 kuvannut. Yritän muistaa kuvata niitä toukokuussa ja uuden postauksen niistä silloin. Tallustellaan sen sijaan takapihalle, joka koki viime kesänä valtavan myllerryksen ja jäi "pommin jäljiltä" -kuntoon talveksi. Ylärivin kuvissa tilanne huhti- ja kesäkuulta 2015, keskirivissä reunimmaiset touko-kesäkuussa 2020 ja keskimmäinen kuva sekä alarivin kaksi kuvaa syyskuulta 2020. Kiinnitän huomionne ylärivin oikeanpuoleiseen kuvaan. Grillikatoksen vieressä näkyvän monirunkoisen vaahteran kaadoimme ja luiskaan liukumäeksi kallistuneet betonilaatat olen kärrännyt parempaan käyttöön. Sitä en tiedä, miksi edelliset asukkaat ovat laittaneet laatat portaiksi metsään. Ei tuolla suunnalla niin kauniit maisemat tai hyvät marjamaastot ole, että juuri tuosta olisi kannattanut kulkea. Sainpahan laattoja muihin projekteihin ja vaahteran paikalle rehevän varjon istutusalueen.

Takapihan nurmikenttä on kokenut aikamoisen myllerryksen ja muutos jatkuu tänä vuonna.

Vilkaistaan vielä varjokujalle ja palataan takaisin etupihalle. Varjokujalla ei ollut yhtikäs mitään ensimmäisinä vuosina. Aloitin sen tekemisen vasta kesällä 2018 ja pari isompaa muutosta on tulossa vielä tänä vuonna. Ulkorappusen vieressä oli rikkaruohottunut pöheikkö punakoisoa, tarhatyräkkiä ja idänunikkoa. Kaikki lähtivät heti ensimmäisenä kesänä pois ja tilalle tuli kiveystä. Rakensimme myös uudet portaat, sillä vauvanvaunujen kanssa oli todella hankala kulkea ovesta ulos ilman nostoapuria. Viime kesänä laajensin kiveystä ja keltaisen nurkan päivänliljapenkkiä ja nyt odotan jännityksellä, tuliko ratkaisusta onnistunut. Kiveys on sulattanut lunta vauhdilla ja laajennusosan päivänliljat alkavat jo paljastua.

Varjokujan ennen-kuva on otettu aamulla huhtikuun lopussa, jälkeen-kuva ilta-auringossa toukokuun lopussa. Viime kevät oli kylmä, joten kasvua ei hirveästi siellä näy.

Kiitos seurastanne tällä aikamatkalla!

Pääsiäinen taimipuuhien parissa

Huhtikuu alkoi lupaavasti aurinkoisella säällä mutta pääsiäispäivät taivas on ollut tukevasti pilvien peitossa. Välillä satoi vettäkin, mikä oli varmasti ainakin hangesta kurkisteleville alppiruusuille ja tuijalle mieleen. Pienemmän alppiruusunkin latvat ovat siis jo ilmestyneet kinoksen keskeltä. Puutarhapuuhiin sää ei kuitenkaan suuremmin houkuttele, joten puuhastelin paljon taimien parissa.

Ensimmäinen tänä keväänä ostamani kausikukka: valkoinen krysanteemi vihertävällä keskustalla.

Olen tänä keväänä askarrellut useamman taimilokerikon, sillä kaikki pienemmät taimiruukut on jo käytetty. Taisin kylvää muutaman perennansiemenen liikaa... Olen tehnyt aikaisempina vuosina samalla tekniikalla maitopurkeista lokerikkoja pikkutaimille, mutta tänä vuonna huomasin, että parempi pohja syntyy jäätelörasiasta, sillä se pysyy maitopurkkia napakammin muodossaan. Maitopurkeista saa leikattua hyvät väliseinät. Koska lokeroista ei tule täysin tiiviitä, ei haittaa, vaikka yhteen lokeroon lorahtaisi enemmän vettä; ylimääräinen kosteus siirtyy saumakohdista sinne, missä on kuivempaa. Loistosysteemi kaltaiselleni laiskalle kastelijalle. Reilummalla kädellä kastelija voi halutessaan puhkaista jäätelörasian pohjaan muutaman reiän. 

Jäätelörasioista ja maitopurkeista saa näppärät taimilokerikot. Ylhäällä lokerikon malli, alhaalla valmiit istutusastiat taimineen. Näissä on ristikkiä, ranskantulikukkaa ja kaksi vaaleanpunaista loistosalviaa.

Leikkasin muuten ajatuksissani tämänkertaisiin lokeroelementteihin kolot väärinpäin. Kasaamisen kannalta on näppärämpi, jos pitkässä osassa kolot ovat yläpuolella ja pienissä väliseinissä alapuolella. Vinkiksi itselle ja teille, jos innostutte samanlaisia tekemään. Väliseinien määrällä voi säädellä, minkä kokoisia lokerikkoja taimille tulee. Tein aikaisemmin 8-lokeroisia malleja, jotta taimet pärjäisivät pidempään niissä. Näihin viimeisimpiin tuli kymmenen lokeroa, sillä taimien ei tarvitse mahtua niihin niin kauan kuin aikaisemmin koulittujen taimien. Kuvista voi olla vähän vaikea saada selvää lokeroiden koosta. Käyttämäni jäätelörasiat ovat 6*12*18cm kokoisia, joten tuolla kymmenen lokeron mallilla yhden lokeron mitat ovat n. 6*6*3,5cm. Kahdeksan lokeron mallilla yhden lokeron leveys on 4,5cm. Minusta se on aivan riittävä multatilan koko pienemmille tai hitaammin kasvaville kasveille, tomaatteja tai kelloköynnöksiä en näihin laittaisi.

Tammikuussa kylvetyt hopeaputouksen taimet ovat nyt tämän kokoisia. Nämäkin ovat mahtuneet vallan mainiosti lokerikkoonsa, sillä vasta nyt alkaa näkyä ensimmäisiä juuria jäätelörasian läpi.

Kiitos muuten Maatuskalle (Selätön puutarhuri -blogi), jonka syksyisessä arvonnassa voitin mm. nämä ranskantulikukan, loistosalvian ja seuraavan kuvan valkoisen clematiskukkaisen akileijan siemenet. Salvioista on itänyt toistaiseksi ainoastaan kolme ja niistäkin onnistuin itse katkaisemaan yhden taimen, mutta nämä muut ovat itäneet erinomaisen hyvin. Loput siemenet ovat vielä ulkona hangen alla, siellä on myös lisää loistosalviaa. Nyt pitää enää vain miettiä sopivat paikat kaikille.

Clematiskukkaiset akileijat pääsivät vähän harvempaan, mutta näitä en lähtenyt koulimaan tämän tarkemmin. Ruukku on aika syvä, joten koulin kasvit vasta kesällä suoraan lopulliselle kasvupaikalleen.

Eivätkä perennantaimet vielä siihen loppuneet. Heinäkuusta lähtien hoivailemani levisiakylvös osoittaa hyvin pieniä kasvun merkkejä. Mullan seassa on vielä vaikka miten paljon kiiltävänmustia siemeniä, mutta taimia on edelleen ainoastaan neljä. Jos uskaltaisin, kaivaisin itäneet taimet jo omiin ruukkuihinsa kasvamaan ja veisin kylvöruukun vielä kuukaudeksi ulos. Ehkä kolmas kylmäkäsittely saisi loppujen siemenien lepotilan murtumaan. Levisiat ovat vain olleet niin tuskastuttavan hitaita ainakin tässä alkuvaiheessaan, etten tiedä uskaltaako näitä mennä vielä häiritsemään. Kuinka te tekisitte?

Levisiakylvöksessä on kolme tainta sirkkalehdillä ja yksi koukku aivan kuvan oikeassa reunassa.

Jos levisian taimet kasvavat tuskastuttavan hitaasti, niin sammalnappeihin kylvämäni tomaatit ne vasta hitaita ovatkin. Samaan aikaan kasvusammaleeseen kylvetyt saman lajikkeen siemenet ovat saaneet aikaan jo kookkaat taimet kun sammalnapeissa on vasta hennot idut, jotka eivät ole viitsineet aukaista edes sirkkalehtiään. Jopa paljon myöhemmin kylvölautalle kylvetty 'Maja' on päässyt kasvussaan pidemmälle kuin sammalnappisurkimukset. Voisi olla aika hauska katsoa, tuleeko noista luikeroista ennen syksyä yhtään mitään, mutta enpä taida viitsiä niitä niin kauaa katsella. Heittäkää hyvästit ensimmäiselle ja viimeiselle sammalnappikokeilulleni!

Ylärivissä vasemmalla 'Maja', loput 'Balkonzauberia' alhaalla kulmissa 'Maskotkaa' ja keskellä sammalnapeissa yksi 'Balkonzauber' ja kaksi 'Maskotkaa'. Aika iso kokoero taimilla.

Sammalnappeja lukuunottamatta taimipöydillä on kaikki hyvin. Lapset ovat antaneet taimien olla rauhassa myös takkahuoneen eteläikkunalla, joten nyt on taimivauvoilla väljät oltavat. Kunhan saan hävitettyä riippapelakuusta viimeisenkin kirvan, voin tuoda muutaman taimipurkin myös keittiön ikkunalaudalle. Kelloköynnökset ja koruköynnös ovat lähteneet hyvään kasvuun, joten vaihdoin niille isommat ruukut. Toivon, että pienet kärhöruukut riittävät niille siihen saakka, että taimet saa istutettua ulos. Isoin mustasilmäsusannakin pääsi kärhöruukkuun kasvamaan, pienemmät koulin matalampiin ruukkuihin.

Vasemmalla chilit, sitten hopeaputous, kelloköynnös, basilikaa, koruköynnös ja oikealla äitini talvettama kesäkoiso, joka on nyt kivana lisänä omaan kesäkukkavalikoimaani. Ikkunasta näkyy puoliksi sulanut kukkapenkin reuna ja etupihan lumikinoksia.

Miinanköynnöksetkin kasvavat hyvin. Vasemmalla yksi kelloköynnöksistä.

Kodinhoitohuoneen lattialla on muutama kylvöruukku odottamassa itämisen ihmettä. Tuoksuherneet ennättivät ensimmäisenä ja muutama perennakylvös taitaa päästä vielä takaisin lumihankeen. Kärhökylvöksistä on todennäköisesti turha odottaa taimia, sillä muutama pinnalla ollut siemen on selvästi lahonnut. Odotan kuitenkin vielä hetken, jos vaikka syvemmälle olisi jäänyt itämiskykyisiä siemeniä. Tänään toin kellarista daalian ja gladioluksen mukulat sisälle. En tuhlannut vielä niille multaa, vaan laitoin ne astiaan ja kaadoin ohuelti vettä astian pohjalle. Tekniikka toimi viime keväänä hyvin ainakin gladiolusten kohdalla ja nyt testaan, toimisiko se myös daalialle.

Tuoksuherneet ovat alkaneet kurkkia ruukuista maailmaa kuin uteliaat madot. 40 siemenestä puolet on nyt itänyt. Luulen, että taimia tulee vielä lisää kun kylvöstäkään ei ole vielä edes viikkoa aikaa.

Kuten alussa sanoin, pihahommat eivät kolealla ja kostealla säällä oikein innosta. Kävin kuitenkin hetken aikaa madaltamassa aurinkopenkin päältä hankia, jotta sinne syksyllä istutettujen kevätkurjenmiekkojen ei tarvitsisi odotella viikkotolkulla valoon pääsyä. Tai ehkä suurempi hoppu on minulla, sillä sen "perusharmonyn" lisäksi istutin sinne 'Alidaa' ja 'Frozen Planetia', joiden kukkimista kovasti jo odotan. Aavistelin aikaisemmin talvella sitä, että tänä keväänä maa alkaa vihertää hyvin pian sen jälkeen kun lumet sulavat. Pysyvät lumet satoivat syksyllä melkein sulaan maahan eikä talvella lämpötila sahannut vuoroin plussalla ja miinuksella, joten kasvit ovat olleet hangen suojissa kuin untuvapeiton alla. Aavistus on alkanut jo osoittautua oikeaksi ja siitä kertovat keltaisen nurkan piipot. 

Keltaisen nurkan krookuksenpiippojen kaveriksi on noussut narsissin lehtitupsuja. Piippoja puskee saman tien kun lumiraja vetäytyy päältä pois. Mahtavaa!

Aurinkoisia päiviä viikkoonne!

Iloisin mielin pääsiäiseen!

Huhtikuu alkoi vallan mainioissa merkeissä, sillä hanget painuvat ja maata paljastuu tasaisen varmaan tahtiin. Pääsin jopa kävelemään takapihalla ilman seinänvieriä kulkemista. Vähän piti kyllä kierrellä syvimpiä hankia mutta kierros oli kuitenkin ensimmäinen, jossa ainoastaan toiseen saappaaseen meni lunta. Karoa hanget vielä pääsääntöisesti kannattelevat, mutta välillä sekin upposi leukaansa myöten lumeen.

Karo taisi löytää aamulla nurmiturvekasan luona patsastelleen rusakon terveiset... Niin on onnellinen ilme.

Lumet ovat hävinneet osittain omin avuin ja osittain avustettuna. Olin muutama päivä sitten juuri töihin lähdössä kun kadulta kuului traktorin pörinää ja epämääräistä kolinaa. Tulivat sitten hakemaan kadun päästä lumivuoret pois. Ei muuta kuin takki pois ja odottelemaan. Kuorma toisensa jälkeen hävisi ja uusi traktori tyhjän peräkärryn kanssa tuli tilalle. Olisivat kai työmiehet isoine koneineen väistäneet ainakin siinä välissä kun peräkärry tuli täyteen ja uusi traktori peruutti tilalle. Olin kuitenkin varannut reilusti ylimääräistä aikaa, joten en lähtenyt esittelemään kaikkea muuta kuin loistavia peruutustaitojani traktorisedille. Muistaakseni kadun päästä hävisi peräti viisi kukkurallista kuormaa lunta.

Peruutapa siitä sitten kadulle, kun reitin tukkii traktori peräkärryineen.

Kivikkorinteen sulaminen vauhdittui huomattavasti. Aika lähellä kukkapenkin pintaa traktorin kauha oli käynyt, kun kävin tarkistamassa tilannetta jälkeenpäin.

Kuten kuvista näkyy, meillä ollaan vielä hyvin valkeissa maisemissa, vaikka joka päivä on ollut lämmintä ja eilenkin satoi muutamaan otteeseen vettä melkein kaatamalla. Aika usein on paistanut aurinkokin.

Karo esittelee pihaantulon jäätilannetta. Vähän tuosta voisi vielä naputella väylää avoimemmaksi.

Lapioin samalla aurinkopenkin etureunasta lunta vähemmäksi. Nyt aurinko pääsee lämmittämään "hiidenkiven" ja sulattamaan paremmin lunta pois. Siellä ne minun kevätkurjenmiekkanikin ovat yli puolimetrisen hangen alla.

Pation ensimmäinen laattarivi on alkanut ilmestyä näkyviin. Ihan vielä ei kanneta puutarhakalusteita patiolle.

Varjokujan risulintu ei enää ui, vaan kahlailee hangessa.

"Mittään en ollu tekemässä!" Varjokujan reunimmainen kukkapenkki on jo melkein paljastunut lumesta. Esikot ovat talvehtineet hyvin. Peitin ne kuvaamisen jälkeen käytävän kohdalta lapioidulla lumella.

Sisälläkin tapahtuu keväisiä asioita: pasuunakukka on vihdoin herännyt talviuniltaan. Melkein jo ehdin viedä sen eteisestä lämpimämpään tilaan.

Nestorin pihalta on jo osittain lumet sulaneet. Kotitontusta taitaa tulla kesäksi puutarhatonttu, kun hän on jo nyt hankkinut suuren sinkkisaavillisen helmililjoja, narsisseja ja pajunoksia piristämään ulko-oven edustaa.

Viimeiseksi ihan paras uutinen: ensimmäiset krookukset ovat nousseet! Miten hieno pääsiäisyllätys!

Aurinkoista pääsiäisen aikaa!

Kuinka korona koskettaa puutarhuria?

Vaikka hallitus peruutti ensimmäisen esityksensä liikkumisrajoituksista eilen illalla, ei koronaepidemia ole vielä laantumaan päin. Voi olla, että koronarajoitteet vielä tiukentuvat jossain vaiheessa, joten on aika miettiä, kuinka käy puutarhaharrastajien keväisten pyhiinvaellusretkien, eli taimistokierroksien. Puutarhamyymälät eivät nimittäin lukeutuneet ensimmäisen esityksen kolmentoista sallitun liikkumiskohteen listalle, sillä välttämättömäksi liikkumiseksi laskettiin mm. ruokakaupassa, pankissa, apteekissa sekä terveydenhuollossa asiointi. Asiaan on kuitenkin tulossa muutos, jos vain Puutarhaharrastajat herätkää -liikkeen aloittama kansalaisaloite menee läpi. Laitan postauksen loppuun linkin, josta pääsette katsomaan liikkeen kotisivuja ja allekirjoittamaan kansalaisaloitteen. Nimiä tarvitaan vielä todella paljon, jotta aloite pääsee eduskunnan käsittelyyn.

Kerron nyt lyhyesti, millä perusteella liike esittää puutarhamyymälöitä hyväksyttävien liikkumiskohteiden listalle.

Kaukasianmaksaruoho ja kimalainen.

1. Kasvit, joita voi syödä tai joiden nimessä on jotain ruokaan viittaavaa, rinnastettaisiin elintarvikkeiksi ja täten siis puutarhamyymälät olisivat ruokakauppoja. Tällaisia kasveja ovat esimerkiksi kaikki marjapensaat, hedelmäpuut, mansikat, mesimarjat ynnä muut ja tietysti yrtit, kuten iisoppi, ajuruohot (eli timjamit). Kesäkukista niitä ovat esimerkiksi kehäkukat, orvokit ja kaunokaiset, joiden kukkia voi syödä. Nimen perusteella listalle pääsevät esimerkiksi maksaruohot, laukat, rönsyakankaali, tuoksuherne, hevoskastanja ja hullukaali.

Loistosalvia on ilman muuta sallittujen kasvien listalla.

Tuoksuherneidenkin varjolla voi hyvin asioida puutarhamyymälässä. Niiden sivussa voi sitten ostaa sellaisiakin kasveja, jotka eivät elintarvikkeeksi sovi, kuten kärhöjä.

2. Rohdoskasvit rinnastettaisiin lääkkeiksi ja puutarhamyymälät siten apteekeiksi. Siankärsämöt, mesiangervot, pihlajat sekä tulikukat esimerkiksi ovat siis aivan sallittua tavaraa. Sormustinkukan tai kielon hakija voi siis sanoa tarvitsevansa sitä vaikka sydänlääkkeen raaka-aineeksi.

Ruokaa ja lääkkeitä samassa kuvassa.

3. Liikkuminen yksilöllisen sielunhoidollisen tapaamisen vuoksi uskonnollisen yhteisön edustajan kanssa on sallittua. Siispä puutarhamyymään matkalla oleva puutarhaharrastaja voi vedota edustavansa kasveja palvovaa uskonnollista liikettä. Kukin voi sitten oman kiinnostuksensa mukaan päättää, mikä kasvi on juuri itselle se tärkein. Itse varmaan valitsisin tähän kategoriaan kärhöt, sillä ne eivät sovi elintarvikkeiksi eivätkä lääkkeiksi.

Yksi sielunhoitajistani, hoitaa myös perhosten sielunelämää. Sitähän ei sitten poliisille kerrota, että kärhöjä olisi kotonakin!

4. Henkilön vastuulla olevan eläimen hoitaminen olisi sallittua. Puutarhaystävän luona vierailun voisi siis helposti selittää vaikkapa näin: "Pitää käydä hoivaamassa henkilön x koiranhampaita" (tai koiranheisiä, tikankonttia, oravanmarjaa, käärmekuusta...).

Perhosetkin lasketaan hoivattaviksi eläimiksi. Niitä vartenhan pitää käydä hakemassa ruokakasveja.

Tähtilevisia 'Little Plum'. Plum, eli luumu, eli siis ilmiselvä elintarvike.

Puutarha-asioissa matkustelu olisi siis selvästi välttämätöntä liikkumista. Käykääpä lukemassa täältä asiasta laajemmat perustelut ja allekirjoittakaa kansalaisaloite, jotta koronaepidemian mahdollisesti kiristyessä katastrofaaliseksi saadaan meidän puutarhaharrastajienkin elämä pysymään siedettävän rajoissa!

Sisustus uusiksi!

Tämä pienikukkainen orkidea se vaan jaksaa kukkia jatkuvasti vuodesta toiseen.

Jotenkin kummassa kevään eteneminen korreloi aina sisustamisvimman kanssa. Oletteko huomanneet saman? Kaikki aurinkoiset ikkunat käydään kriittisellä silmällä läpi ja mittaillaan, sopisiko kenties varaston nurkassa lojunut pieni lipasto ikkunan eteen tai voisiko jollain näppärällä ratkaisulla saada johonkin lisää tilaa. Meillä vierashuoneen taimipöytä alkoi uhkaavasti täyttyä, joten piti kääntää katse eteisen puolelle. Hain varastosta mummon vanhan silityslaudan, joka on uskollisesti palvellut pari vuotta taimipöytänä. Aiemmin koulitut perennantaimet siirtyivät vierashuoneesta eteiseen, samoin pari talviunilta herännyttä.

Myös kaksi pelakuulaatikkoa siirtyivät kukkahyllyn alatasolta silityslaudan päälle perennantaimien seuraksi. Niiden takana ikkunan edessä on verenpisara ja lattialla pasuunankukka, joka on edelleen unten mailla.

Eteisessä onkin vielä tilaa suurelle joukolle pikkutaimia, sillä kukkahyllyn alatasolle mahtuu monta ruukkua ja lattialle lisää. Äärimmäisen tilanpuutteen iskiessä voin vielä laajentaa pikkuisen silityslautaa laittamalla sen päälle tarjottimen tai levyn. Pitää vain huolehtia siitä, että taimiruukut on sijoitettu tasaisesti. Muuten saattaa käydä keinulautailmiö... Niin ja onhan eteisessä kaksi amppelikoukkuakin vapaana. Siirsin nimittäin kirvojen valtaaman riippapelargonin eteisestä keittiöön, jossa se on eristyksissä kirvaherkistä pikkutaimista. Keittössä on teippirulla käden ulottuvilla, joten kirvoja tulee ehkä metsästettyä säännöllisemmin. Pelakuun siirtokin sai aikaan pienen ketjureaktion, sillä keittiön ikkunalta piti siirtää kirjavalehtinen muratti ja kultaköynnös pois. En halunnut kirvojen leviävän niihin. Kultaköynnös pääsi vierashuoneeseen seinän viereen ja muratti eteiseen.

Eteisen ja vessan välinen ikkuna olkoon tästä lähin murattikasvattamo (valkoruukkuinen on se keittiöstä tuotu yksilö). Näyttävät muuten kivoilta vessan puoleltakin katsottuna, joten ehkäpä tämä jää murattien vakituiseksi talvetuspaikaksi.

Afrikansinisarja on herännyt topakasti kasvuun ja näyttäisi, että lehtitupsuja on taas tänä vuonna monta enemmän kuin viime vuonna. Rohkenisiko toivoa jo useampia kukkavarsia? Kaverina pienempi karjalanneidoista.

Eteisen eteläikkunallakin sopu sijaa antaa ja vielä mahtuu pari ruukkua, jos hätä tulee.

Jättiverbena on herännyt hyvin talviuniltaan. Typistin siitä jo pari pisintä latvaa. Kuvan yläreunassa näkyy alppikärhö 'Albina Plenan' pistokastaimen lehtiä. Sekin on lähtenyt hyvin kasvuun.

Tänään oli taas kevääntekopäivä. Navakka tuuli ei haitannut, kun vastassa oli puoli vuorokautta kestäneen sateen pehmittämä jää ja komea auringonpaiste. Ihan vielä ei pääse ulkorappusilta viemään roskia ilman nastakenkiä, mutta eiköhän pääsiäiseen mennessä ole edes kapea väylä avattu.

Aika hyvän kulkuväylän sain jo nakuteltua ja keskeltä pihatietä löytyi ohuempi kohta, josta sula alue alkaa nopeasti laajentua.

Reilu pari metriä jäi vielä seuraaville päiville naputeltavaa. Hanget ovat vajuneet muutamassa päivässä arviolta parikymmentä senttiä, vaikka edelleen ovat aika paksuja.

Lapsilla oli hauskaa, kun kokeilin, kuinka ison jääpalasen saan kerralla irti. Tämän liikuttelu olikin jo astetta haastavampaa suuren koon ja liukkauden takia.

Etsin ensimmäisiä krookuksenpiippoja sulaneesta kukkapenkin nurkasta. Löytyi kaikkea muuta. Minkä syksyllä tekemättä jättää, sen keväällä edestään löytää.

Tämän päivän puuhiin mahtui myös pikkuisen perennantaimien koulimista sekä tuoksuherneen ja kosmoksen kylvämistä. Kosmosta kylvän lisää suoraan kukkapenkkiin heti kun lumet sulavat, mutta varmuuden vuoksi esikasvatan muutaman yksilön, jotta kukinta aikaistuisi. Kunhan siemenet itävät, vien taimipurkin eteiseen, niin taimista tulee tanakampia. Myös tuoksuherneen taimet pääsevät pian kasvuun päästyään viileään. Toivon tuoksuvaa ja kukkarunsasta kesää, joten kylvin tuoksuherneitä melkein 40 kpl. Ehkä ihan kaikki siemenet eivät idä...

Aloituskuvan orkidea alkaa uhmata jo painovoimaa. Pitänee istuttaa se uudelleen ennen kuin se tipahtaa lattialle. Vieressä on samasta kasvista kolme vuotta sitten irrotettu poikanen ja kuvan ulkopuolelle jää toinen keiki.

Aurinkoisia maaliskuun viimeisiä päiviä!