Vähän joulutusta

Amaryllis 'Magic Green' 3.12.-24.

Joulu lähestyy, mutta sitä ei kyllä tässä huushollissa ole huomannut muuten kuin lasten joulukalenterin luukkujen etenemisestä. Hassua kyllä, 10-11-tuntisiksi venähtäneet työpäivät ovat aika tehokkaasti estäneet joulunteon. Omituista.... Eilen sain kuitenkin lasten kanssa tehtyä joulukukka-asetelmat ja laitettua takapihalle valosarjat. Pipareitakin leivottiin pieni erä.

Joulukukkapajasta päätyi keittiöön kaksi asetelmaa.

Tänä vuonna hektinen joulukuu taisi kaivata vastapainokseen jotain rauhallista, sillä ylimääräisiä hörselöitä ei juurikaan tullut. Asetelmissa on sammalta, mustikanvarpuja ja kanelitankoja, isommassa myös yksi hillitysti kimaltava muovinen koristehavu valkoisine palloineen ja sammalenvihreä verkkorusetti, joka ei kuvassa juurikaan näy pallo-oksan takaa. Valkoisessa punotussa korissa on valkoinen amaryllis ja sinisiä hyasintteja, punaisessa ruukussa valkoisia hyasintteja. Oli itsenäisyyspäivän hyasintit tarjouksessa juhlapyhän jälkeen... Lapset halusivat koristella viherkasvinsa (pieni anopinkieli ja rahapuu) jouluisiksi ja niihin tulikin sitten koristeita niin paljon, että sammalta ja kasveja ei paljoa näy. Äidin asetelmat näyttivät sitten heidän mielestään tylsiltä.

Viimevuotinen tulilatva sai pukerrettua peräti kolmeen latvaan nuppuja.

Tulilatvan uudelleenkukituksessa en ihan onnistunut, vaikka se muutamia nuppuja tekikin. En vain sitten missään vaiheessa muistanut pitää huolta säännöllisestä valoisan ja pimeän ajan vaihtelusta. Tulilatva on kuitenkin komea ihan viherkasvinakin ja ties vaikka joululoman alettua tulisikin innostus antaa sille kunnon vuorokausirytmi komeamman kakkoskukinnan toivossa. Nyt on ollut sen verran paljon muuta puuhaa, että jonkun krantun kukan hyysääminen ei ole ollut ihan muistilistan kärjessä. Toinen kranttuilija löytyy ulkoeteisestä, jossa viimevuotinen amaryllis ei ole vieläkään osoittanut halua jäädä lepäilemään. Vanhimmat lehdet kyllä kuihtuvat mutta uusia puskee edelleen tasaiseen tahtiin, vaikka multa on ollut rutikuivaa ainakin syyskuun lopusta lähtien ja eteisen lämpötilakin on ollut siellä 15 asteen tienoilla, mitä lepopaikassa pitäisi olla. Nyt vein amarylliksen pimeälle hyllylle noin 20 asteen lämpötilaan. Jospa paikanvaihdos auttaisi sitä joko tunkemaan kukkanuppua esille tai sitten vaipumaan vihdoin lepotilaan.

Nuotiopaikka illan hämärtyessä.

Nuotiopaikka ja luumupuu 'Kuntala' valaistuina.

Oli tarkoitus ehtiä laittaa myös havuja ja valot myös etupihan kukkalaatikoihin mutta hämärä yllätti ennen kuin ehdin karsimaan pihdasta oksia. No, ehtiihän ne myöhemminkin. Ulkoeteisessä on sentään valosarja, mikä näkyy myös kadulle, niin ei ole ihan valoton etupiha. Meille ei tule tänä vuonna oikeaa joulukuusta mutta otin eteiseen muutaman pihdan oksan, joihin laitettiin valosarja ja koristeita. Latvatähteä siihen ei saanut mutta yläpuolella olevan kranssin rusetti ajaa melkein saman asian.

Joulukuusen korvike.

Kranssin pohja on muutaman vuoden vanha. Alkuun siinä oli vaaleanpunaisia kuivakukkia (katsopa halutessasi täältä) mutta jostain syystä se otti eteisessä niin paljon osumaa lentävistä hatuista, rukkasista, villasukista (!!) sun muista, että syksyllä remonttia tehdessämme otin sen kokonaan pois seinältä. Senkin jälkeen se tipahti pari kertaa kaapin päältä lattialle ja lopulta jäljellä oli vain muutama puolikas hortensian kukkanen ja jokunen valeangervon oksanpätkä. Pajusta punottu pohja sentään pysyi ehjänä. Nypin kuivakukanjämät pois ja liimasin kuumaliimalla tilalle lehtikuusen käpyoksia, jäkälä- ja naavatupsuja sekä muutaman kullanväriseksi maalatun lehtikuusen kävyn. Alareunaan kietaisin punaisen rusetin. Pihdasta ylijääneen pätkän valosarjaa asettelin kranssin ja seinän väliin. Siitä se on helpompi ottaa ajallaan pois kuin kranssiin kieputettuna.

Vähän pimeä kuva mutta ehkä siitä saa vähän selvää.

Lunta ei ole meillä kuin muutama sentti mutta voisi sanoa, että siitä onkin ollut yllättävästi hyötyä. Lapset ovat nimittäin keksineet, millaisiin paikkoihin lehtokotilot ovat mönkineet talviunille. Melkein joka päivä valoisaan aikaan ulkoillessaan he ovat sitten tuoneet muutaman kotilon näytille ennen listimistä. Tänään löysivät kaksi isoa kotiloa entisten asukkaiden metsään jättämien reikätiilien koloista. Siinäpä oli taas kaksi munintakokoista ällötystä vähemmän ensi keväältä. Ensi yöksi on tännekin ennustettu lumisadetta, joten luultavasti kotilonkeruukausi päättyy siihen. Lumi tulisikin tarpeeseen, jotta jopa -25 asteeseen kiristyvä pakkanen ei tekisi pahasti tuhojaan. Tällä hetkellä pakkasta on mittarin mukaan -15,5 astetta, mikä tuntuu hirmuisen kylmältä leudon syksyn jälkeen.

Aloituskuvan amaryllis päätyi itsenäisyyspäivänä maljakkoon. Ei nimittäin pysynyt ruukku pystyssä komeiden kukkien vuoksi.

Vielä olisi viimeinen muutaman päivän rutistus töitä jäljellä ennen hyvin ansaittua joululomaa. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että miten sitä selviääkään hengissä siihen saakka. Toisaalta viikko sitten ajattelin, että ei millään voi jaksaa edes tähän viikonloppuun. Niin se vain päivä kerrallaan sujuu eikä vielä sittenkään olla ihan puolikuolleita. Kummasti yksikin riittävän pitkään nukuttu yö virkistää ja pian edessä siintävä loma antaa voimia. Toki kiireestä huolimatta mieluisat työtehtävät auttavat myös jaksamaan viimeiset päivät. Mitään ylimääräistä ei kyllä jaksa eikä ehdikään tehdä, joten kotihommat jäävät suurelta osin isännän ja lasten tehtäviksi. Eivät ole vielä valittaneet mutta satavarmaa on se, ettei meillä tänäkään vuonna juhlita joulua kaapeissa. Niinpä niitä ei siivota, ellei joku väkisin vaadi sitä tehdä (tervetuloa, sellainen ihmeotus saa kyllä tulla kyläilemään koska tahansa).