Kevättähtitutkielma

Kevättähdet ovat kiitollisia kevätkukkijoita. Ne kukkivat ensimmäisten joukossa, pitävät kukkansa auki säällä kuin säällä, lisääntyvät reippaasti siemenistä sekä sivusipuleista, ja jo melko pienet sipulit jaksavat kukkia. Kukinnan jälkeen ne lakoontuvat siististi ja häviävät nopeasti aika matalankin kasvillisuuden sekaan. En keksi niistä mitään huonoa sanottavaa.

Olen pitänyt näitä kirjokevättähtinä mutta nyt heräsi epäilys, että ovatkohan sittenkin isokevättähtiä.

Kirjokevättähden erottaminen isokevättähdestä on minusta vähän haastavaa, vaikka tuntomerkkien pitäisi olla ihan selvät. Ensimmäisenä keväänä täällä nurmikoilta löytyi kahdenlaista kevättähteä, joista toinen oli selvästi kookkaampaa ja väriltään tasaisemman liilaa kun taas toisella oli useampia ja selvemmin kaksivärisiä kukkia yhdessä kukkavarressa. Keräsin ne eri paikkoihin, jotta muistaisin, kumpi oli kumpaa. Niinpä olen vuosikausia pitänyt aurinkopenkin kevättähtiä kirjokevättähtinä ja pensasmustikoiden luokse istutettuja isokevättähtinä. Nyt kun aloin tarkemmin tutkia aurinkopenkin kukkamättäitä, en olekaan enää varma siitä, mitä ovat. Kunhan sää vähän lämpenee, käyn tutkimassa niitä tarkemmin ja lasken useamman kukinnon kukat. Taidan ottaa myös viivoittimen mukaan ja vertailla kukkien kokoa. Ehkä kuvaamassani mättäässä sattuikin vain olemaan nuorempia sipuleita. Tai sitten sekaan on eksynyt myös isokevättähteä.

Edellisen kuvan kevättähdet puistoatsalean juurella.

Yllä olevassa kuvassa näkyy kevättähtimättäiden lisäksi myös oikein iloinen yllätys. Peltomyyrä mylläsi nimittäin aivan atsalean suojaverkon lähistöllä ja pisteli poskeensa kaksi kohtuullisen kokoista tarhakylmänkukkaa. Niiden takana oli myös kolmas selvästi syöty kasvi, jonka luulin olevan ainokainen punainen pihaesikkoni. Nyt kevättähtiä tarkemmin tutkiessani huomasin kuitenkin, että mättäiden välissä kasvaa hyvin pontevasti pihaesikko. En edes muistanut, että olin siirtänyt sen tuohon. Mikä onni, että satuin syksyllä suojaamaan atsalean tiheällä myyräverkolla ja samalla esikkokin jäi turvaan myyrän ahneilta hampailta! Voin mielessäni kuvitella, kuinka myyrä on hangen alla haistanut esikon mehevät lehdet ja niitä kohti lumessa sukeltaessaan törmännyt verkkoon. Kenties jopa käpälällään kurotellut verkon läpi ja juuri ja juuri yltänyt kynnenkärjellään reunimmaisiin lehtiin. Mikä pettymys! Myyrälle siis, ei minulle. Häkin toiselta puolelta oli pupellettu siperiankurjenmiekkaa ja kolmannelta sivulta isotähtiputkia. Atsalean nuput ja pihaesikko olivat kuitenkin saavuttamattomissa.

Aurinkopenkin muita kevättähtiä on vähän hankala kuvata ilman kevätkurjenmiekkoja. Ehkä se ei haittaa. Tässä on iso- eikun KIRJOkevättähti 'Roseaa' ja siemenestä omatoimisesti levinnyttä liilaa.

'Rosea' haalistuu kukinnan edetessä valkoiseksi mutta näistä en tiedä, olisivatko muka jo haalistumassa vai luonnostaan vaaleampia. Seassa taas niitä omatoimisia.

Kevättähti-kevätkurjenmiekkasekamelskaa kuvatessani huomioni kiinnittyi muutamaan poikkeavan väriseen yksilöön. Yhden kun löysi, silmä alkoi pian huomata muitakin. Mietin joskus, sekoittuvatko vaaleanpunainen ja sininen kevättähti keskenään niin, että jälkeläisiin alkaa ilmestyä eri värejä. Nyt olen melko varma siitä, että jonkinlaista värien sekoittumista todella tapahtuu. Otin vertailukappaleeksi atsalean juurelta yhden kukan, jota vertasin muihin. Kaikki poikkeavan väriset kukat kukkivat mahdollisesti ensimmäistä kertaa, sillä kukat nousivat pienen näköisistä lehtitupsuista ja usein vielä toisista erillään olevista yksilöistä.

Vertailukappale (oikealla) on selvästi sinisävyisempi kuin vasemmalla olevat kaksi kukkaa, jotka luonnossa punersivat vielä selvemmin.

Yksi hailakanliila kukka, vertailukappale vasemmalla.

Vasemmassa ja oikeassa reunassa olevat kukat ovat samanvärisiä kuin atsalean juurella, keskelle on eksynyt taas punertavamman liilat ja täysin yksiväriset kukat tekevä yksilö.

Keskimmäisenä taas se vertailukukka, vieressä punertavamman sävyisiä, joita kamera ei oikein osannut tulkita.

Ja tietysti vielä kokonaisnäkymä, jotta tiedetään, missä juuri pyllisteltiin tutkimassa pieniä kukkia ja niiden sävyeroja.

Taka- ja sivupihalla on myös valkoisia isokevättähtiä mutta ne eivät vielä ehtineet aukaista kukkiaan. Hieman jännityksellä odotan, alkaako sielläkin tapahtua risteytymisiä, sillä parin metrin päässä niistä on samaa kevättähteä kuin etupihalla atsalean juurella. Kukinta-ajat tosin limittyvät etupihaa paremmin, sillä valkoisten kevättähtien päältä lumet sulavat paljon myöhemmin kuin sinisten. Ja ei, tummempi väri ei ole siihen syynä vaan se, että satuin istuttamaan siniset kohtaan, johon lunta kertyy muutenkin vähemmän. Koska kevättähtiä ei ole nyt enempää kukassa, otetaan loppuun pieni krookuskatsaus. Tai oikeastaan sahramikatsaus, sillä niitähän ne virallisesti ovat. Yritän oppia käyttämään enemmän oikeita nimiä, vaikka vanhat tutut termit istuvat sitkeässä.

Keltaisessa nurkassa 'Golden Yellow' viihtyy selvästi paremmin kuin kultasahrami 'Romance'. Romanssit tosin ovat jo aikalailla kukkineet.

'Pickwick' kukkii valtoimenaan... hah. Samat syksyllä 2019 istutetut 15 sipulia kukkivat joka kevät vuodesta toiseen eivätkä taida lisääntyä sitten millään.

'Jeanne d'Arc' ja 'Flower Record' kukkivat yhtä runsaina valkoisessa varjopenkissä. Onneksi samanväriset esikot alkavat kukkia pian, niin ei näytä niin ankealta.

Luulen, että minun kannattaisi siirtää ainakin valkeasta varjopenkistä sahramit kärhökaaripenkkiin, sillä siellä ne tuntuvat viihtyvän paremmin. Alla olevassa kuvassakin näkyy selvästi nupullisia sivusipuleita eikä kuvan minimätäs ole ainoa laatuaan. Kärhökaaripenkki on valoisampikin, joten sahramien kukat pysyvät siellä auki pidempään. Kukkia tosin ei näe silloin ikkunoista mutta kyllä tähän aikaan vuodesta tulee pihallakin pyörittyä sen verran, että voi piipahtaa asiakseen ihailemassa kukintaa, vaikka se ei heti ensimmäisenä näkökentässä olekaan.

Kärhökaaripenkissä aukesi tänään ensimmäinen kevätsahrami 'Flower Record' ja muitakin on tulossa kukkaan ympäri penkkiä.

Sahrameista 'Vanguard' aloittelee pian kukintaa. Nuput olivat jo aika isoja mutta eivät vielä tänään jaksaneet aueta. Olikin niin kylmää, ettei ihme, jos kukkiakin vilutti. Ennusteet näyttävät kuitenkin lupaavasti siltä, että huomisesta alkaen lämpö alkaa hivuttautua tänne suunnalle eikä yöpakkasista pitäisi olla riesaa. Siispä heti aamulla alkaa kasviralli sisältä ulkotiloihin. Kunnon kevät alkakoon!