Ensimmäinen taimierä koulittu

Pahoin pelkään, että ne kuuluisat mopo ja lapanen lähtivät tänäkin keväänä käsistä. Oli tarkoitus nimittäin vähentää taimimäärää, mutta taisipa käydä niin, että tästä touhusta on vähentäminen mahdollisimman kaukana. Mikä onni, että neljässä kylvöpurkissa ei näy kahden viikon odottelun jälkeen ensimmäistäkään merkkiä itämisestä!

Vauvanhoitotaso pääsi taas tositoimiin taimipöytänä.

Viime vuonna onnistuin jotenkin kummassa virittelemään hoitotason vasta pitkälti huhtikuun puolella. Tänä vuonna lipsahdin taas vanhoihin tapoihini, eli jo maaliskuussa iski tarve lisätilalle. Tai oikeastaan hoitotaso ei tuo juurikaan lisätilaa mutta sen avulla saa kätevästi nostettua ikkunan tasalle ne taimet, jotka eivät mahdu ikkunalaudalle. Taimipöydältä on täytetty jo yli puolet, vaikka perennakylvökset ovat edelleen hangen alla kylmäkäsittelyssä. Kuinka ihmeessä olen saanut aiempina vuosina niitäkin pyöriteltyä sisätiloissa?

Lehtikaaleja ja basilikaa.

Lehtikaalit oli alunperin tarkoitus kasvattaa keittiön ikkunalle kevään mittaan syötäviksi. Naisella on oikeus muuttaa mieltään, joten koulin sittenkin myös ne omiin purkkeihinsa. Kolme viimeistä päätyivät samaan purkkiin. Kaikki eivät varmasti edes kesää näe mutta jospa kasvaisivat vähän vauhdikkaammin salaattitarpeiksi kun saivat nyt enemmän tilaa juurilleen ja pikkuisen kanankakkaa varastolannoitukseksi. Pitää katsoa keväämmällä, istuttaisiko jonkun ihan kasvimaallekin. Luulisi, että kun ovat jo nyt noin isoja, niitä ei pari nälkäistä etanaa tai muutama kirppa popsi ihan heti kokonaan suihinsa.

Chileissä/paprikoissa on pientä kokoeroa: vasemmalla 'Lombardot', oikealla 'Hungarian Yellow Wax Hotit'.

Kuukaudentakaisen kuivahtamisen vuoksi kärsinyt 'Lombardo' on alkanut vihdoin kasvaa tomerammin. Kuolleen taimen viereen olin tainnut laittaa jo ennen sitä varmuuden vuoksi uuden siemenen, sillä purkista nousi oikein ponteva taimi aika pian sen jälkeen. 'Lombardoilla' oli suuria vaikeuksia siemenkuoriensa kanssa, joten olin ehkä jossain hetkellisessä mielenhäiriössä ennakoinut huonoa kasvua ja varmistanut taimimäärän varmistuskylvöllä. Mihinkään en ollut laittanut moista toimenpidettä muistiin eikä siitä ole kuin hyvin hataria muistikuvia mutta tässä vaiheessa olen iloinen, että taimia on nyt kaksi.

Isoimmat tomaatit ovat äitini kylvämiä. Vasemmalla 'Roma', keskellä 'Tumbling Tom Red' ja oikealla 'Cereza Amarilla'.

Tässä omat aivan pian koulintavalmiina.

Jos paprikansukuisten kanssa on saanut välillä taistella, tomaatit itävät nopeasti ja kasvavat kiltisti. Kylvösuunnitelmiin tuli niiden osalta vielä pikkuinen muutos. Sain nimittäin ystävältä 'Cuor di Bue' -tomaatin siemeniä. Nyt on vähän epäselvää, onko kyseessä pihvi-, luumu- vai joku muu tomaatti, mutta kasvi oli kuulemma pärjännyt viime kesänä hyvin avomaalla, joten pakkohan sen on silloin päästä testiin. Isokokoisten tomaattien lisäksi tulossa on pari 'Vilmaa'. Lasten 'Aztekit' kasvavat myös hyvin ja selvisivät koulimisestakin. Näytin omilla taimillani mallia ja lapset tekivät perässä. Eivät kuitenkaan ihastuneet hommaan niin, että olisivat halunneet koulia useampia taimia.

Kuukausimansikoita.

Ensimmäisestä kuukausimansikoiden kylvöksestä iti vain yksi siemen ja sekin taimi kuukahti kuivuuteen. Siispä ripottelin loput siemenet ja oletin, että siitä määrästä siemeniä tulee ehkä kolme tainta. Pussinpohjilla olikin eri itämisprosentti ja nyt taimia on ihan hirveästi. Monesti olen miettinyt sitä, asettautuvatko itämiskykyisemmät siemenet pussin pohjalle ja huonommin itävät päällimmäiseksi. Niin monesti on nimittäin käynyt niin, että ensimmäisestä kylvöstä itää siemen tai pari ja uusintakylvöksestä hukkuu taimiin. Nyt kävi sitten niin kuukausimansikoiden kohdalla. Jos pussinpohjateoriani ei pidä paikkaansa, niin ehkä toisella kylvökerralla oli muuten vain suotuisammat olosuhteet itämiselle. Yritin kysyä taimilta mutta eiväthän ne suostuneet sivistämään tietämätöntä.

Sini-ikiviuhkon taimia. Oikeassa ylänurkassa mukulasellereitä.

Suurin osa tämänhetkisistä taimista on hyötykasveja mutta on joukossa sentään muutama kesäkukkakin. Sini-ikiviuhkon siemeniä sain samaiselta ystävältä kuin ne 'Cuor di Bue' -tomaatitkin. Lisäksi häneltä tuli kesäleimua, hopeavillakkoa sekä kohtalonkukkaa. Toistaiseksi kolme jälkimmäistä eivät ole itäneet. Vanhoja siemeniä ne olivatkin, joten menetetty itämiskyky ei tulisi yllätyksenä. Annan niille nyt kuitenkin vielä viikon tai maksimissaan pari aikaa osoittaa elonmerkkejä. Kääpiökokoisen leijonankidan itämistäkin sai odottaa pari viikkoa mutta viimein tänään mullasta pilkisti pari hentoista koukkua. Erottuivat valokuvastakin niin huonosti, että jouduin tarkistamaan purkista, olinko nähnyt harhoja vai onko siellä oikeasti taimivauvoja. Lilliputtiosastoon kuuluu lisäksi lobelia, joka on myös alkanut vasta itää. Toissapäivänä kylvin samettikukkaa ja loppukuusta tai huhtikuun alussa vuorossa on tuoksuherneet. Siinäpä taitaa olla riittävästi kesäkukkia tälle kesälle. Antakaa virtuaalinen potku, jos suunnittelen vielä jotain lisäkylvöjä. Kesäkukkien siis. Papuja, kesäkurpitsaa ja kurkkuja pitää vielä esikasvattaa, vaikka minkälainen tilanahtaus iskisi. Ja ehkä jotain muutakin, eikun...

Tulppaani 'Polychroma' oli pitkäaikainen ilo mutta nyt kukinta alkaa olla jo ohi. Nähdään uudelleen toivottavasti ensi keväänä puutarhassa!

Maaliskuun viimeinen viikko pyörähti käyntiin. Kylläpä aika rientää, vaikka pari kuukautta sitten se tuntui etenevän niin hitaasti. Maaliskuu ei maata taida näyttää ainakaan meillä, sillä viikonlopun aikana hanget kasvoivat taas muutaman sentin ja lämpömittari on tukevasti pakkasen puolella. No, jospa huhtikuussa kevät edistyisi nopsempaan.